Ole oma itsesi!

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Näin on perinteisesti ajateltu, ja ko. lause on keskeinen kaikessa kansalaisten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Oikeus omaan persoonallisuuteen, luonteeseen ja mielipiteisiin on ihmisen perusoikeus. Tätä myöskin pyritään jo päiväkodista lähtien omaksuttamaan lasten, ja myöhemmin koulussa nuorten asenteisiin.

Nykyään yritetään myös lapsesta saakka opettaa, että pahan olon tunnetta ja masennusta ei pidä pitää sisällään, vaan niistä on hyvä puhua. On ok kritisoida systeemiä ja ymmärrys oravanpyörästä pudonneita kohtaan on kasvanut. Kaikesta on lupa ja jopa suotavaa puhua. Melkein...

Poikkeuksia löytyy. Maskuliinisuus, joka ennen nähtiin positiivisena ominaisuutena miehellä nähdään nyt pelkästään negatiivisena, asiana joka täytyy purkaa. Maskuliinisuudesta täytyy päästä, ja kaiken avain siihen on nuorten poikien kasvatus. Nukkeja pojille! Maskuliinisuuden merkityskin on muuttunut. Jos se ennen nähtiin miehekkyytenä, niin nyt se on synonyymi sovinismille ja machoilulle. Ja väkivallalle, ainakin jos Arto Jokista on uskominen. "Maskuliinisuus nojaa väkivaltaan".

Sinulla on oikeus olla oma itsesi - paitsi että sinun on muututtava. Jokisen mukaan nyt on meneillään "maskuliinisuuden viimeinen kuolinkouristus". Maskuliininen mies on siis vääränlainen. Väärä roolimalli. Ei mikään ihme, että nuoret miehet voivat pahoin ja tekevät itsemurhia, kun ajattelee sitä odotusten ristiriitaa mitä heille kasataan. Samaan aikaan sinun pitäisi karistaa maaskuliinisuuden merkit itsestäsi, mutta samalla myös olla sitä, sillä eivät normaalit naiset kansan syvistä riveistä halua miesten muuttuvan ei-maskuliinisiksi. Tavallinen suomalainen nainen odottaa edelleenkin mieheltä tervettä maskuliinisuutta. Ongelma on, että tasa-arvopolitiikka ei näe eroa terveen maskuliinisuuden ja Tony Halme-maskuliinisuuden välillä. Lapsi menee jälleen kerran pesuveden mukana.


Saat olla oma itsesi ja saat olla erilainen, kunhan olet erilainen oikealla tavalla. Edelleekin sinua rohkaistaan puhumaan paha olosi. Yhteiskuntakriittisyys on edelleenkin hyve. Kunhan paha olosi lähde, eli samalla kritiikkisi kohde on korrekti. Kaikkein suotavinta on kritisoida patriarkaattista järjestelmää. Kyllä lohduttajia löytyy! Sen sijaan jos koet (kuten minä ja monet muut miehet nykyään), että tasa-arvopolitiikka ei kohtele sinua reilusti, tai feminismi pelottaa sinua, tai että tasa-arvon nimissä tehtävät toimenpiteet tuntuvat sinusta epäoikeudenmukaisilta. Silloin ei myötätuntoa heru. Vertaistukiyhteisöstä saattaa muuttua raateleva ja repivä. Vinkki: Jos kärsit esimerkikisi keskivaikeasta masennuksesta ja koet että tasa-arvopolitiikan, sellaisena kuin se on nyt pahentavan oloasi, niin älä ota sitä esiin seuraavassa vertaistukiryhmäsi tapaamisessa. Entisiltä miespuolisilta koulukiusaajiltasi saat paljon enemmän tukea ja ymmärrystä tässä asiassa.