Mutta ketä äänestää? Tai mitä puoluetta? Ehkä siitä olisi helpompi lähteä liikkeelle. Olisi tärkeää saada päättäviin elimiin myös aitoa miesnäkökulmaa. Tai yhtä hyvin voisi sanoa aitoa tasa-arvoa. Valtion tasa-arvopolitiikka tai valtionfeminismi on yksipuolista ja on jo määritelmän mukaankin pelkästään naisten aseman parantamista varten. Tietyillä sektoreilla miesten, erityisesti huono-osaisten miesten tasa-arvo on todellinen sokea piste. Valtion tasa-arvohallinnolla on ilmeisesti kehittynyt kaihi toiseen silmään, ja se pitää operoida ennen kuin tasa-arvosilmälaseista on hyötyä.
Siis mitä puoluetta?
Demarit?
Tuskin. Nykyineen suunta ei juuri rohkaise. Tarja Filatovin "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan." on viimeisimmistä sosiaalidemokraattinaisten linjauksista tietysti kaikkein pelottavin, mutta ei ainoa.
Puolue mieltää itsensä feministiseksi puolueeksi ja ehdokkaat sukupuolesta riippumatta tunnustautuvat feministeiksi. Kun seuraa sdp:n edustajien äänestyskäyttäytymistä eduskunnassa viime vuosien aikana, niin puoluetta ei voi sanoa erityisen miesystävälliseksi. Varsinkaan isäystävälliseksi.
Hyvää sanottavaa demareista on, että se on ainoa puolue jonka naisjaos ei vastustanut raha-automaattiyhdistyksen tukea naisten väkivaltaisuutta ehkäisevälle työlle helmikuussa 2004. Toinen periaatteessa positiivinen asia on Jutta Urpilaisen vaatimus "subjektiivisesta oikeudesta asuntoon". Asunnottomathan ovat käytännössä miehiä.
Vasemmistoliitto?
Vasemmisto on ottanut kaiken irti feminismistä. Puolue antoi 100 % kannatuksen hedemöityshoitolaille a.k.a isää ei tarvita -laille. Vasemmistoleiristä saa kuulla mitä radikaalimpia keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. Eikö radikaalifeminismi ole muuten pitkälti kytköksissä sosialistiseen feminismiin?
Näin kun katsoo vasemmistoliiton feminismiä tai erityisesti vasemmistonuorten feminismiä, ei voi välttyä ajatukselta, että puolue on hypännyt utopiasta toiseen. Sosialismin epäonnistuttua kaikkialla missä sitä on kokeiltu, löytyy feminismistä toinen utopia jota seurata. Puolue ei ole ikinä ollut hallituskelpoinen eikä näytä sitä olevan lähitulevaisuudessakaan.
Vihreät?
Vihreiden naisten ohjelmassa on pari hyvää pointtia. Muuten se näyttää pohjautuvan suoraan patriarkaattiteoriasta. Jos miesten asema=yläportaan YTM miesten asema, niin eihän silloin miehillä voi mitään ongelmia ollakaan.
Jossain Vihreiden ohjelmassa muistaisin joskus nähneeni miehistä puhuttaessa, sen kuuluisan lauseen: "miesten syrjäytymiseen pitää puuttua", joka on vedetty copy & paste jonkin naisjärjestön sivuilta, ja joka ei tarkoita mitään. Se lause on kummitellut naisjärjestöjen sivuilta siitä lähtien, kun "miesliike" alkoi nostaa päätään. Lauseella lähinnä pyritään näyttämään, että meitä kiinnostaa yhtälailla miesten hyvinvointi, ettei kukaan voi väittää toisin, mutta joka (lause) vain on mukana ohjelmassa, mutta jota ei koskaan kylläkään yritetäkään ajaa. Asialle ei koskaan tehdä mitään, se vain on.
Vihreät ovat olleet lisäksi innokkaita naisiin kohdistuvan väkivallan vastustajia, mikä on tietysti hyvä asia sinänsä. Vihreät naiset, Hautala etunenässä ovat ovat oman ehkä vajavaisen tai suppean aineistoon tutustumiseni perusteella näyttävämpiä UTH-tilaston käyttäjiä. Käyttämisellä tässä tapauksessa tarkoitan englanninkielen sanaa abuse, sanan use sijasta. Perhe-ja parisuhdeväkivalta menevät käsitteinä usein ristiin. Ja mielikuvilla kikkailleen saadaan sanotuksi, että miehethän ne tekevät suurimman osan lapsiin kohdistuvasta väkivallastakin, sanomatta sitä kuitenkaan.
Muuten mielestäni höpö-höpöpuolue. Marssimme näyttävästi ulos hallituksesta ydinvoimalahankkeen takia. Kun ydinvoima on niin "kestävän kehityksen" vastainen. Koska kaikki tietävät fossiilisten polttoaineiden esim. hiilen ympäristöhaitat, niin miten Vihreät uskovat hoitavansa energiantarpeen? Aurinkoenergialla? Tuulienergialla? Vesivoimalla? Kaksi ensimmäistä on Suomen oloissa tehotonta ja vesivoimala ei taida sekään olla ihan ongelmaton vesialueen ekosysteemille. Mitä jää jäljelle? Ydinvoima nyt kuitenkin on saasteeton, ja turvallinenkin oikein toimittuna. Ydinjätettä jää, mutta vakaassa maaperässä se ei haudattuna ole mikään ongelma.
Energiaa tarvitaan. Ensinnäkin sitä tarvitaan teollisuuden tarpeisiin. Minä ainakaan en halua kiihdyttää teollisuuden lähtöä yhtään enempää. Toiseksi sitä tarvitaan kotitalouksissa. Olen pahoillani, mutta minä haluan edelleenkin kirjoitella tätä blogia normaalinäyttöisellä tietokoneella ja valojen kanssa, tietäen että ruokani säilyy jääkaappipakastimessani.
RKP?
Feministimiehen johtama puolue. Mielestäni melko turha puolue, joka saa jostain kumman syystä aina kutsun hallitukseen. Porvaripuolue, jonka tasa-arvopolitiikka on harkitusti valtavirtaista. Viimeinen puolue, miltä kannattaa koskaan odottaa miesten asioiden esiin tuomista. RKP haluaa noudattaa tuttua ja turvallista linjaa, ilman riskejä. Kyseinen puolue on oman näkemyksni mukaan myös kaikkein kauimpana tavallisen miehen tai alemman tason miehen elämästä. Kuten Vihreät, RKP oli (paikallaolleista edustajista) 100 % anti-isälain puolesta. Luulen kylläkin että eri syistä kuin Vihreät.
Kristilliset?
Kristillisdemokraatit on siinä suhteessa hyvä, että se ei ainakaan ensimmäisenä puolueena ala höpöttää mistään sosiaalisesta konstruktiosta tai että "heteroseksuaalisuus ei ole synnynnäistä vaan se opitaan". Kristilliset ovat mielestäni kaikkein isä-ystävällisin puolue eduskunnassa. Kristilliset äänestivät (paikalla olleista) 100 % hedelmöityshoitolakia vastaan. Itse asiassa Päivi Räsänen taisi olla ainut kansanedustaja, joka vastalauseissaan toi esiin sen asian, että lapsella on oikeus omaan isään. Asian voi varmistaa www.eduskunta.fi.
Toisaalta Kristillisissä arveluttaa se, että se on niin kovin oikealla. Köyhien aseman parantamisesta kylä puhutaan, mutta kuitenkin politiikka on hyvin oikeistolaista.
Keskusta?
Keskusta ei ole koskaan ollut minun puolueeni. Maalaislähtöinen porvaripuolue. Pienipalkkaisen atm:n elämänlaatu on tuskin Keskustan ensisijainen huolenaihe. Puolueen miesjäseniltä en ole havainnut samanlaista feminismi-intoa kuin esim. demareilta tai vasemmistoliitolta. Keskusta tuntuu olevan puolue, jossa tasa-arvooilitiikka on valtavirtaista.
Naisedustajat ovat kiinnostuneita naisten aseman todellisten ja kuviteltujen ongelmien ratkaisemisesta. Miesten ongelmat sivuutetaan. Näin ainakin lyhyt tutustuminen Keskustanaisten ohjelmaan antaa ymmärtää. Miespolitiikot näyttäisivät mielellään suosivan perinteisiä sukupuolirooleja ja tasa-arvo näyttäisi olevan toissijaista, mutta poliittisen suosion kannalta tärkeää. Näinollen en usko ihan äkkiä, että Keskustan piiristä tulee aloitteita tarttua miesten tasa-arvon ongelmiin.
Keskustanaisten ohjelmassa köyhyys nähtiin enemmän naisten kuin miesten ongelmana, sitä kuitenkaan suoraan sanomatta. Todellisuudessa huono-osaisimmat Suomessa ovat pääsääntöisesti miehiä. Keskustanaisten ohjelmassa vaaditaa, että sosiaaliturvaa uudistettaessa pitää erikseen huomioida naisten köyhyyden vähentäminen. Miesten köyhyyttä, joka on itse asiassa naisten köyhyyttä yleisempää ja vakavampaa ei mainita erikseen.
Minusta on huolestuttavaa että Keskustanaiset ohittavat sen olankohautuksella ja haluavat keskittää sosiaaliturvaa entistä enemmän naisille. Lisäksi uskon että Keskustan miehet tuskin nostavat asiasta meteliä. Miksi nostaisivat?
Kokoomus
Toisena isona porvaripuolueena Kokoomus ei myöskään ole koskaan ollut minun juttuni. Vaikkakin Kokoomuksen politiikassa on paljon hyvääkin, ja sen takia arvostan sitä Keskustaa enemmän.
Tasa-arvoasioissa miehen kannalta posiitiivisena muistuu mieleen erityisesti Kimmo Sasin rohkeat kommentit sosiaaliviranomaisten äitejä suosivasta huoltajuuskiistojen hoidosta. Paula Risikko on myös uskaltanut vaatia pakkohoitoa päihdeäideille. Se ei varsinaisesti ole tasa-arvokysymys, mutta ainakin se eroaa rohkeasti siitä äitimyyttiä ylläpitävästä propagandasta, mikä yritti estää mm. 2004 tutkimasta naisten väkivaltaisuutta.
Pikaisella vilkaisulta Kokoomusnaisten ohjelmasta löytyi muutama asia, joka ainakin minua hiertää. Kokoomusnaiset peräänkuuluttavat tasaveroon siirtymistä, jota minä en vasemmistosuuntautuneena oikein hyväksy. Naisilla pitäisi olla lisäksi oikeus valita joko kotirouvana oleminen, työura tai uutena asiana välimuoto näiden kahden välillä. Yhteiskunnan ja työelämän pitäisi siis tarjota naisille mahdollisuus työskennellä oman mielensä mukaan ja työelämän pitä venyä sen mukaan. No, koska työt pitää kuitenkin saada valmiiksi niin kai miesten pitäisi sitten vastavuoroisesti olla valmiita venymään ja tehdä enemmän töitä firman naistyöntekijöiden oikkujen mukaan. Niinkö?
Muutenkin haluaisin kysyä, että miksi naisille kuuluu tällainen oikeus? Onko se tasa-arvoa? Mitä jos minä sanoisin, että haluan jäädä kotiherraksi ja yhteiskunnan tehtävä on tukea minua siinä, tai että minä haluan tehdä työtä oman mieleni mukaan. ja teidän muiden pitää sopeutua siihen?
Kokoomusnaiset kertovat sinulle myös, että Suomessa on naisilla "triplataakka". Naiset kun joutuvat hoitamaan työn, lapset ja puolisonkin vielä.
Perussuomalaiset
Perussuomalaisista tulee mieleen ainakin Timo Soini, joka on tuonut esiin syrjäytyneiden nuorten miesten ja koulupudokkaiden poikien ongelmia.
Silmäilin Perussuomalaisten naisten ohjelmaa samalla tavalla kuin muidenkin puolueiden. Pikaisella silmäilyllä en löytänyt mitään sellaista, joka olisi hiertänyt kuten muiden puolueiden osalta. En tarkoita tällä, että Perussuomalaiset on nyt uusi puolueeni. Tarkoitin vain, että tällä kerralla sen materiaalista löytyi kaikkein vähiten miehen tasa-arvon kannalta ongelmallista asiaa. Perussuomalaisten naisten sivusto on keskeneräinen, eikä siellä ollut paljoakaan materiaalia. Täytyy katsoa uudelleen myöhemmin.
Yleisesti minulla on ollut Perussuomalaisista hieman sellainen populistijunttikuva. Ehkä täysin aiheettakin. Näkyy sielläkin olevan koulutettuja ja kokeneita ihmisiä. Alan tosiaakin seurata PS tästä lähtien tarkemmin.
Yhteenvetona voisi tiivistää, että vaikeaa tulee olemaan päättää kenelle äänensä antaa. Tiedän kuitenkin varmasti, että tasa-arvopolitiikka tulee olemaan top-3 kriteerien joukossa seuraavissa vaaleissa.
Melkein kaikilla puolueilla tasa-arvopolitiikka tuntuu olevan identtistä. Kuvaavaa onkin, että puolueiden naisjaostot tuntuvat kaikki kuuluvan samoihin keskusjärjestöihin. Identtistä on myös, että miehen tasa-arvossa ei kukaan näe mitään ongelmaa. Köyhyyskin on naisten ongelma, vaikka kodittomat ja pitkäaikaistyöttömät ovat miehiä.
Jokainen puolue toistaa samaa mantraa: "samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet miehille ja naisille" ja samassa pötkössä vaaditaan naisille jos jonkinlaisia erivapauksia. Ja miehillä on valta ja miehet ovat etuoikeutettuja. Vertailukohdan miehet tuntuvat olevan pelkästään yläportaasta. Meidän on niin paljon helpompi päästä johtaviin asemiin, kun on hyvä veli-järjestöt ja kaikki...
On todella vaikeaa päättää ketä äänestää. Naiset eivät ole kiinnostuneita parantamaan alaportaan miehen asemaa, mutta eivät ole miehetkään! Ei Matti Vanhanen tai Jyri Häkämies ole tuomassa parannusta köyhien miesten asemaan.
Minusta koko tasa-arvopolitiikkaa pitäisi jakaa pienempiin sektoreihin. Sen sijaan että vertailukohtina ovat naisille ovat miehet, pitäisi käsitellä erikseen yläportaan Matti Vanhaset, alemman portaan ja pahnanpohjimmaisten miesten asiat. Tasa-arvopoliittisesti ei kertakaikkiaan voi oikeudenmukaisesti käsitellä kaikkia miehiä kollektiivina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti