"Kunnollinen" mies

Samaan aikaan kun keskustelu käy kiivaana naisten (lue: naisvaltaisten alojen) huonommasta palkasta, olen enenemässä määrin havainnut naisten valittavan tarjolla olevien miesten (taloudellisesta) tasosta. Siihen törmää netin keskustelupalstoilla ja blogeissa, lehtien mielipidepalstoilla, työpaikan kahvihuoneessa jne. Yhä suuremmassa määrin keski-ikäiset naiset kokevat ongelmaksi, että tarjolla ei ole "kunnollisia" miehiä. Kunnollisuuden perusteeksi paljastuu nopeasti asema ja varallisuus. "Kaikki kunnon miehet ovat ilmeisesti onnellisesti naimissa, ja jäljellä ei ole kuin työttömiä, mielenterveysongelmaisia tai muuten persaukisia". "Muuten persaukinen" tarkoittaa työssäkäyvää miestä, jolla on velkaa tai elatusmaksuja maksettavanaan, tai sitten se voi tarkoittaa myös matalapalkka-alalla työskentelevää miestä.

Käytännössä siis naiset valittavat siitä että pariutumismarkkinoilla on ainoastaan miehiä, jotka ansaitsevat vähemmän tai saman verran kuin naiset itse. Sen takia naiset ovat vaikka mieluummin ilman miestä tai elävät irtonaista seuraelämää pitäen paikkaa auki miehelle, joka täyttää vaaditun tason.

Naisille siis ei kelpaa alempituloinen mies, tai ainakin miehen markkina-arvo on heikentynyt. Siinä nyt ei ole mitään uutta, mutta naisten itsensäkin kannalta ehkä kannattaisi miettiä omaa asennoitumistaan uudelleen ja tasa-arvoisempaan suuntaan, sillä minulla on huonoja uutisia siskot: "Sopivasti tienaavien" miesten määrä tulee vähenemään entisestään. Tästä pitää huolen toisaalta tasa-arvopolitiikka ja toisaalta sukupuolijakauma korkea-asteen opiskelijoissa ja toisessa päästä sukupuolijakauma koulupudokkaista.

Tulevaisuus näyttää väistämättä siltä, että naisten osuus korkeasti koulutetuissa ja sitä myöten hyvätuloisten joukossa tulee kasvamaan. Taloudellinen suhde sukupuolten välillä on muuttumassa päälaelleen. Poikkeuksena tässä on tekninen ala, joka on edelleen ja tulevaisuudessakin miehinen. Sen työllistämiskapasiteetti on kuitenkin rajallinen.

Naiset tulevat muodostamaan enemmistön ensin ylempinä toimihenkilöinä ja johtajina, ja myöhemmin johtokunnissa ja hallituksissa. Miehet suorittavissa ammateissa ja koska suorittavan työn työpaikat ovat matkalla itään, miesten osuus kortistossa kasvanee myös.

Vaikka ansiotasot kääntyvätkin ympäri, kestää julkisella vallalla ja ns. tasa-arvopoliittisilla toimijoilla pitkän aikaa ennen kuin asia huomataan. Naiset ovat by definion sorrettuja ja riistettyjä, joten saamme nähdä näitä "naisen euro on..." pitkän aikaa senkin jälkeen, kun sukupuolien tulonjako on todellisuudessa jyrkästi käänteinen, ja se tulee heikentämään miesten taloutta entisestään. Joten: I have bad news to U sista! Tulevaisuudessa ei tule olemaan ainakaan helpompaa löytää hyvätuloista miestä.

Naisten kannattaisi miettiä, että miksi tämä on ongelma. Ovathan heikkotuloiset tai vähävaraiset naiset kelvanneet miehille kautta historian. Miksi se siis on nyt niin vaikeaa hyväksyä toisin päin? Sama asia on vallan kanssa. Valtahan on tunnetusti vetänyt naisia puoleensa. Sukupolten väliset valtasuhteet muuttuvat tulevaisuudessa väistämättä, kuten käy ansioiden suhteen. So get used to it sista!

Jossain vaiheessa asenteet todennäköisesti muuttuvat, mikäli kehitys jatkaa samaa suuntaa. Ehkä jossain vaiheessa aika tekee tehtävänsä ja ihmisen parinvalintamekanismit sopeututuvat uuteen tilanteeseen, mutta siirtymävaihe ei tule olemaan kivuton. Tulee olemaan paljon yksinäisiä masentuneita miehiä jotka eivät kelpaa kenellekään ja yksinäisiä masentuneita naisia jotka odottavat sen jonkun saapumista, joka ei ikinä saavu.

Ketä oikein kannattaa äänestää? osa 2: ehdokaat

Kolmen suurimman puolueen välillä ei ollut juuri minkäänlaista eroa tasa-arvopolitiikassa. Oppositiosta löytyi kaikkein radikaaleimmat femininistiset näkemykset, mutta toisaalta myös maltillisimmat.

Jos haluaa äänestämällä edistää miesten tasa-arvoa tai ainakin jarruttaa nykyistä linjaa, joka ei osaa tehdä eroa yläportaan ja tavallisten miesten kesken, on pakko löytää puolue joka ainakin omassa vaalipiirissä ottaa keskiarvolta miehet huomioon paremmin kuin muut puolueet. Pelkkä ehdokas ei riitä. Tästä meillä on kiittäminen herra Victor d'Hondtia, suhteellisen vaalitavan isää.

d'Hondt:n systeemi on kieltämättä ajateltu hyvin. Jos ehdokas jolle äänesi annoit ei tulekaan valituksi, äänesi hyödyttää ehdokkaasi puoluetta. Äänet eivät mene hukkaan, vaan hyödyttvät muita ehdokkaita, jotka oletettavasti omaavat samankaltaiset näkemykset. Oletus vain ei enää toimi. Ennen politiikka ei ollut näin moniulotteista kuin nykyään. Puolueet olivat uskoakseni yhtenäisempiä, puolueiden sisäiset erot pienempiä ja puolueiden väliset erot suurempia. Nykyään ei ainakaan kolmen suurimman puolueen politiikasta löydy eroa hakemallakaan.

Nykyinen laskutapa lisäksi suosii liikaa suuria puolueita pienten kustannuksella. Laskutapaa pitäisi muuttaa, mutta mistä korvaava järjestelmä? Sekään ei oikein toimi, että äänestettäisiin vain henkilöitä, jolloin ääniä menisi valtava määrä hukkaan.

Järjestelmä on aikansa elänyt. Se ei enää toimi, sillä politiikka on paljon moniuloitteisempaa. Pelkkä jako vasemmistoon tai oikeistoon on nykyään enää korkeintaan suuntaa antava. Kuvaavaa onkin, että viime presidentinvaaleissa Kokoomuksen ehdokas julistautui työväen presidentiksi ja myöhemmin SDP yrittäjän parhaaksi ystäväksi. Tasa-arvo on yksi hyvä esimerkki siitä, että puoluejaottelu ei riitä kertomaan paljon mitään.

Esimerkikiksi vasemmistopuolueiden sisällä on paljon vanhoja ay-aktiiveja miesvaltaisilta aloilta ja toisaalta nuoria feministisiä humanistinaisia, jotka eivät ole koskaan tehneet "oikeaa työtä". Toiset ovat omistaneet elämänsä metallialan miesten tai rakennusmiesten työ-olojen parantamiseksi ja palkkatason nostamiseksi työn fyysistä rasittavuutta vastaavalle tasolle. Ja toinen osa on tottunut katsomaan samoja metalli- ja raksamiehiä etuoikeutettuna ryhmänä. Toisille em. miesammattien palkkataso on kovan taistelun tulosta, jonka eteen on edelleen tehtävä työtä, että palkka ja edut vastaisivat työn kuormittavuutta, vaativuutta ja sen haittoja (pöly, tapaturmariskit jne.). Toinen osa näkee näiden alojen palkkojen ja etujen johtuvan siitä, että patriarkaatti suosii miehiä ja miesten työtä arvostaan naisten työtä enemmän jne. Sama asia, mikä on toisille elämänmittaisen poliittisen työn tulosta, on toisille patriarkaattista vallankäyttöä joka pitää purkaa.

Puoleiden sisällä näkemykset siis vaihtelevat laidasta laitaan. Toisaalta eri puolueiden välillä erot ovat olemattomat. Erityisesti puolueiden naisjaostojen välillä erot ovat lähinnä painotuksissa, jos eroja edes on. Vasemmistoliiton, SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan ja Vihreiden naisten ohjelmat ovat lähestulkoon identtiset. Toisaalta olisi ihme jos ei näin olisi, sillä puolueiden naisjaostot kuuluvat samoihin naisjärjestöihin. Näinollen sillä ei ole tasa-arvon kannalta juuri minkäänlaista merkitystä, mitä puoluetta äänestät. Miesten tasa-arvon ongelmia ei havaita tai ainakaan tunnusteta. Ainoastaan naisten ongelmat tunnustetaan ja näiden ongelmien ratkomiseksi esitetään jos jonkinlaista yhteiskunnan tukitoimien priorisointia. Eräänkin puolueen naisjaosto ilmeisesti tulkitsee jopa miesten lyhyemmän eliniän ja vanhuuden terveysongelmat naisten tasa-arvoa heikentävänä asiana, jonka ratkaistaan priorisoimalla sosiaaliturvaa naisille. Mutta kenellekään ei tule mieleen ehdottaa tukitoimia miesten eliniän pidentämiseksi tai vanhuuden terveyden edistämiseen.

Yhden puolueen naisjaoston ohjelmasta muistaakseni löytyi: "miesten syrjäytymiseen pitää puuttua". Sekin lause on ollut siellä kauan, eikä kyseiseltä puolueelta ole minun nähdäkseni koskaan tullut ainuttakaan todellista aloitetta sen ratkaisemiseksi. Vähän samanlainen heitto siis kuin "maailmanrauhaa!" tai "köyhyys kitkettävä kehitysmaista".


Miten siis valita ehdokas? Kuten todettua, sopivan ehdokkaan löytäminen ei riitä, sillä vaalitavasta johtuen äänesi on lisäksi käytännössä ääni puolueelle, joka ei ole kiinnostunut miesten ongelmista. Perussuomalaiset tosin on edelleenkin kysymysmerkki. Se saattaa olla himpun verran muita puolueita miesystävällisempi.

Päädyin tulokseen että ääntenlaskutavasta johtuen edes miesaktivistia ei kannata äänestää, ellei hänellä ole realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Ainoa järkevä tapa mielestäni on siis joko löytää sopiva ehdokas, joka hyvin suurella todennäköisyydellä tulee valituksi tai valita siedettävin ehdokas puolueesta, jonka ehdokkaat omasta vaalipiiristä ovat keskiarvolta miesystävällisin vaihtoehto

Sillä ei myöskään ole suurta merkitystä, että äänestätkö naista vai miestä. Politiikan miehet ovat joko feministejä kuten Wallin tai SDP:n miehet, tai menestyviä YTM:iä jotka eivät varsinaisesti ole kiinnostuneita feministien tavoitteista, mutta joita ei toisaalta voisi vähempää kiinnostaa vähäosaisten miesten asiat. Jälkimmäinen ryhmä noudattaa tasa-arvopolitiikassa populistista linjaa, eli edistää naisintressiä vaikka todellisuudessa jopa tiedostaisi miesten syrjinnän.

Ehdokkaan sukupuolella ei ole muutenkaan paljon merkitystä, jos vain intressit ovat oikeat. Miesasianainen tai antifeministinainen voi olla (harvassa ovat, tiedän) tai olisi todennäköisesti jopa miestä parempi vaihtoehto kahdesta syystä. Naisen on helpompi saada äänensä kuuluviin tasa-arvo asioissa. Naista ei voi ohittaa väittämällä, että miehet yrittävät puolustaa etuoikeuksiaan tai leimata sovinistiksi tai tasa-arvon vastustajaksi. Toinen etu on siinä, että tällainen nainen on asialleen aidosti omistaunut. Miesasia on liian epäsuosittua ja marginaalista houkuttelemaan populistisin tavoittein asian nimessä ratsastavia opportunisteja.

"Meitäkin saa kehua"

Miehesikin kaipaa välillä kannustusta. Milloin viimeksi kehuit siippaasi?

Vaikka miehet eivät sitä hevillä myönnäkään, myös he tarvitsevat yhtä paljon, jolleivät enemmänkin kannustusta kuin naiset. Näillä miesten itsensä antamilla vinkeillä saat kumppanisi tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Kehu

Sano ääneen, jos miehesi näyttää esimerkiksi yhdessä ulos lähtiessänne tavallistakin paremmalta. Muista, että kumppanisi ei myöskään pane pahakseen, jos kehut häntä muille.

Huomioi

Hoivaaminen, sänkyyn tarjoiltu aamiainen ja vaahtokylpy tuntuvat mukavilta myös miehistä.

Pönkitä

Miehet kertovat, että heistä on mukavaa kuulla yhä uudestaan kuinka vahvoja, viisaita, nokkelia, mahtavia ja ennen kaikkea rakastettuja he ovat. Älä siis säästele sanojasi.

Kannusta

Miehet haluavat olla varmoja, että tekevät oikein. Hymy, suukko poskelle ja kiitos, niin kumppanisi auttaa sinua helpommin uudestaan.

Lähde: laajaan kyselytutkimukseen perustuva Mies, rakkaus & seksi - miehen käyttöopas naisille, Ted Spiker ja David Zinczenko (Gummerus)


Ei lainkaan huono ajatus. Varsinkaan tällaisinä aikoina, kun suomalainen mies saa täyslaidallisen joka suunnalta.

Me olemme juntteja jotka eivät osaa pukeutua tai käyttäytyä. Parisuhteessa olemme sitoutumiskammoisia ja kyvyttömiä ottamaan vastuuta. Emme tee kotitöitä tai hoida lapsiamme. Emme osallistu kodin talouteen, vaan ryyppäämme omat rahamme ja illan päätteeksi pieksemme kumppanimme ja lapsemme. Tottakai olemme kaikki myös seksuaalisesti häiriintyneitä ja uhka omille lapsillemme.

Työpaikalla juonimme hyväveli-järjestöissämme, ja estämme naispuolisten työkaverien etenemisen uralla. Ylennämme toinen toisiamme ja korotamme toistemme palkkoja. Aina välillä käymme kouraisemassa naiskollegoja intiimeistä paikoista, nuolaisemme nenästä ja lähettelemme rivoja tekstiviestejä.

Olemme tunnekylmiä, emmekä halua naisesta muuta kuin seksiä. Kuntomme on surkea ja olemme lihottaneet itsemme tietokoneen äärellä. Liikenteessä olemme kerrassaan edesvastuuttomia jne. jne. jne.

Tällaisen 24/7 non-stop tuuban lomassa ei tosiaankaan olisi pahitteeksi saada vastakkaiselta sukupuolelta välillä kehujakin. Se ei edes kuulemma maksa mitään, että kehuu toista. Ja oman kumppanin lisäksi sille ujolle nörtillekin saa joskus sanoa jotain rohkaisevaa. Se on ihan sallittua. Siitä ei rankaista.

Ketä oikein kannattaa äänestää? osa 1: puolueet

Syksyllä on kunnallisvaalit. Eduskuntavaaleihin onkin sitten hieman enemmän aikaa miettiä ehdokasta tai puoluetta, ellei sitten hallitus onnistu ajamaan kaikkien pienempien kriisien jälkeen kunnolla miinaan ja maassa järjestetä ennenaikaisia vaaleja.

Mutta ketä äänestää? Tai mitä puoluetta? Ehkä siitä olisi helpompi lähteä liikkeelle. Olisi tärkeää saada päättäviin elimiin myös aitoa miesnäkökulmaa. Tai yhtä hyvin voisi sanoa aitoa tasa-arvoa. Valtion tasa-arvopolitiikka tai valtionfeminismi on yksipuolista ja on jo määritelmän mukaankin pelkästään naisten aseman parantamista varten. Tietyillä sektoreilla miesten, erityisesti huono-osaisten miesten tasa-arvo on todellinen sokea piste. Valtion tasa-arvohallinnolla on ilmeisesti kehittynyt kaihi toiseen silmään, ja se pitää operoida ennen kuin tasa-arvosilmälaseista on hyötyä.

Siis mitä puoluetta?

Demarit?

Tuskin. Nykyineen suunta ei juuri rohkaise. Tarja Filatovin "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan." on viimeisimmistä sosiaalidemokraattinaisten linjauksista tietysti kaikkein pelottavin, mutta ei ainoa.

Puolue mieltää itsensä feministiseksi puolueeksi ja ehdokkaat sukupuolesta riippumatta tunnustautuvat feministeiksi. Kun seuraa sdp:n edustajien äänestyskäyttäytymistä eduskunnassa viime vuosien aikana, niin puoluetta ei voi sanoa erityisen miesystävälliseksi. Varsinkaan isäystävälliseksi.

Hyvää sanottavaa demareista on, että se on ainoa puolue jonka naisjaos ei vastustanut raha-automaattiyhdistyksen tukea naisten väkivaltaisuutta ehkäisevälle työlle helmikuussa 2004. Toinen periaatteessa positiivinen asia on Jutta Urpilaisen vaatimus "subjektiivisesta oikeudesta asuntoon". Asunnottomathan ovat käytännössä miehiä.

Vasemmistoliitto?

Vasemmisto on ottanut kaiken irti feminismistä. Puolue antoi 100 % kannatuksen hedemöityshoitolaille a.k.a isää ei tarvita -laille. Vasemmistoleiristä saa kuulla mitä radikaalimpia keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. Eikö radikaalifeminismi ole muuten pitkälti kytköksissä sosialistiseen feminismiin?

Näin kun katsoo vasemmistoliiton feminismiä tai erityisesti vasemmistonuorten feminismiä, ei voi välttyä ajatukselta, että puolue on hypännyt utopiasta toiseen. Sosialismin epäonnistuttua kaikkialla missä sitä on kokeiltu, löytyy feminismistä toinen utopia jota seurata. Puolue ei ole ikinä ollut hallituskelpoinen eikä näytä sitä olevan lähitulevaisuudessakaan.

Vihreät?

Vihreiden naisten ohjelmassa on pari hyvää pointtia. Muuten se näyttää pohjautuvan suoraan patriarkaattiteoriasta. Jos miesten asema=yläportaan YTM miesten asema, niin eihän silloin miehillä voi mitään ongelmia ollakaan.

Jossain Vihreiden ohjelmassa muistaisin joskus nähneeni miehistä puhuttaessa, sen kuuluisan lauseen: "miesten syrjäytymiseen pitää puuttua", joka on vedetty copy & paste jonkin naisjärjestön sivuilta, ja joka ei tarkoita mitään. Se lause on kummitellut naisjärjestöjen sivuilta siitä lähtien, kun "miesliike" alkoi nostaa päätään. Lauseella lähinnä pyritään näyttämään, että meitä kiinnostaa yhtälailla miesten hyvinvointi, ettei kukaan voi väittää toisin, mutta joka (lause) vain on mukana ohjelmassa, mutta jota ei koskaan kylläkään yritetäkään ajaa. Asialle ei koskaan tehdä mitään, se vain on.

Vihreät ovat olleet lisäksi innokkaita naisiin kohdistuvan väkivallan vastustajia, mikä on tietysti hyvä asia sinänsä. Vihreät naiset, Hautala etunenässä ovat ovat oman ehkä vajavaisen tai suppean aineistoon tutustumiseni perusteella näyttävämpiä UTH-tilaston käyttäjiä. Käyttämisellä tässä tapauksessa tarkoitan englanninkielen sanaa abuse, sanan use sijasta. Perhe-ja parisuhdeväkivalta menevät käsitteinä usein ristiin. Ja mielikuvilla kikkailleen saadaan sanotuksi, että miehethän ne tekevät suurimman osan lapsiin kohdistuvasta väkivallastakin, sanomatta sitä kuitenkaan.

Muuten mielestäni höpö-höpöpuolue. Marssimme näyttävästi ulos hallituksesta ydinvoimalahankkeen takia. Kun ydinvoima on niin "kestävän kehityksen" vastainen. Koska kaikki tietävät fossiilisten polttoaineiden esim. hiilen ympäristöhaitat, niin miten Vihreät uskovat hoitavansa energiantarpeen? Aurinkoenergialla? Tuulienergialla? Vesivoimalla? Kaksi ensimmäistä on Suomen oloissa tehotonta ja vesivoimala ei taida sekään olla ihan ongelmaton vesialueen ekosysteemille. Mitä jää jäljelle? Ydinvoima nyt kuitenkin on saasteeton, ja turvallinenkin oikein toimittuna. Ydinjätettä jää, mutta vakaassa maaperässä se ei haudattuna ole mikään ongelma.

Energiaa tarvitaan. Ensinnäkin sitä tarvitaan teollisuuden tarpeisiin. Minä ainakaan en halua kiihdyttää teollisuuden lähtöä yhtään enempää. Toiseksi sitä tarvitaan kotitalouksissa. Olen pahoillani, mutta minä haluan edelleenkin kirjoitella tätä blogia normaalinäyttöisellä tietokoneella ja valojen kanssa, tietäen että ruokani säilyy jääkaappipakastimessani.

RKP?

Feministimiehen johtama puolue. Mielestäni melko turha puolue, joka saa jostain kumman syystä aina kutsun hallitukseen. Porvaripuolue, jonka tasa-arvopolitiikka on harkitusti valtavirtaista. Viimeinen puolue, miltä kannattaa koskaan odottaa miesten asioiden esiin tuomista. RKP haluaa noudattaa tuttua ja turvallista linjaa, ilman riskejä. Kyseinen puolue on oman näkemyksni mukaan myös kaikkein kauimpana tavallisen miehen tai alemman tason miehen elämästä. Kuten Vihreät, RKP oli (paikallaolleista edustajista) 100 % anti-isälain puolesta. Luulen kylläkin että eri syistä kuin Vihreät.

Kristilliset?

Kristillisdemokraatit on siinä suhteessa hyvä, että se ei ainakaan ensimmäisenä puolueena ala höpöttää mistään sosiaalisesta konstruktiosta tai että "heteroseksuaalisuus ei ole synnynnäistä vaan se opitaan". Kristilliset ovat mielestäni kaikkein isä-ystävällisin puolue eduskunnassa. Kristilliset äänestivät (paikalla olleista) 100 % hedelmöityshoitolakia vastaan. Itse asiassa Päivi Räsänen taisi olla ainut kansanedustaja, joka vastalauseissaan toi esiin sen asian, että lapsella on oikeus omaan isään. Asian voi varmistaa www.eduskunta.fi.

Toisaalta Kristillisissä arveluttaa se, että se on niin kovin oikealla. Köyhien aseman parantamisesta kylä puhutaan, mutta kuitenkin politiikka on hyvin oikeistolaista.

Keskusta?

Keskusta ei ole koskaan ollut minun puolueeni. Maalaislähtöinen porvaripuolue. Pienipalkkaisen atm:n elämänlaatu on tuskin Keskustan ensisijainen huolenaihe. Puolueen miesjäseniltä en ole havainnut samanlaista feminismi-intoa kuin esim. demareilta tai vasemmistoliitolta. Keskusta tuntuu olevan puolue, jossa tasa-arvooilitiikka on valtavirtaista.

Naisedustajat ovat kiinnostuneita naisten aseman todellisten ja kuviteltujen ongelmien ratkaisemisesta. Miesten ongelmat sivuutetaan. Näin ainakin lyhyt tutustuminen Keskustanaisten ohjelmaan antaa ymmärtää. Miespolitiikot näyttäisivät mielellään suosivan perinteisiä sukupuolirooleja ja tasa-arvo näyttäisi olevan toissijaista, mutta poliittisen suosion kannalta tärkeää. Näinollen en usko ihan äkkiä, että Keskustan piiristä tulee aloitteita tarttua miesten tasa-arvon ongelmiin.

Keskustanaisten ohjelmassa köyhyys nähtiin enemmän naisten kuin miesten ongelmana, sitä kuitenkaan suoraan sanomatta. Todellisuudessa huono-osaisimmat Suomessa ovat pääsääntöisesti miehiä. Keskustanaisten ohjelmassa vaaditaa, että sosiaaliturvaa uudistettaessa pitää erikseen huomioida naisten köyhyyden vähentäminen. Miesten köyhyyttä, joka on itse asiassa naisten köyhyyttä yleisempää ja vakavampaa ei mainita erikseen.

Minusta on huolestuttavaa että Keskustanaiset ohittavat sen olankohautuksella ja haluavat keskittää sosiaaliturvaa entistä enemmän naisille. Lisäksi uskon että Keskustan miehet tuskin nostavat asiasta meteliä. Miksi nostaisivat?

Kokoomus

Toisena isona porvaripuolueena Kokoomus ei myöskään ole koskaan ollut minun juttuni. Vaikkakin Kokoomuksen politiikassa on paljon hyvääkin, ja sen takia arvostan sitä Keskustaa enemmän.

Tasa-arvoasioissa miehen kannalta posiitiivisena muistuu mieleen erityisesti Kimmo Sasin rohkeat kommentit sosiaaliviranomaisten äitejä suosivasta huoltajuuskiistojen hoidosta. Paula Risikko on myös uskaltanut vaatia pakkohoitoa päihdeäideille. Se ei varsinaisesti ole tasa-arvokysymys, mutta ainakin se eroaa rohkeasti siitä äitimyyttiä ylläpitävästä propagandasta, mikä yritti estää mm. 2004 tutkimasta naisten väkivaltaisuutta.

Pikaisella vilkaisulta Kokoomusnaisten ohjelmasta löytyi muutama asia, joka ainakin minua hiertää. Kokoomusnaiset peräänkuuluttavat tasaveroon siirtymistä, jota minä en vasemmistosuuntautuneena oikein hyväksy. Naisilla pitäisi olla lisäksi oikeus valita joko kotirouvana oleminen, työura tai uutena asiana välimuoto näiden kahden välillä. Yhteiskunnan ja työelämän pitäisi siis tarjota naisille mahdollisuus työskennellä oman mielensä mukaan ja työelämän pitä venyä sen mukaan. No, koska työt pitää kuitenkin saada valmiiksi niin kai miesten pitäisi sitten vastavuoroisesti olla valmiita venymään ja tehdä enemmän töitä firman naistyöntekijöiden oikkujen mukaan. Niinkö?

Muutenkin haluaisin kysyä, että miksi naisille kuuluu tällainen oikeus? Onko se tasa-arvoa? Mitä jos minä sanoisin, että haluan jäädä kotiherraksi ja yhteiskunnan tehtävä on tukea minua siinä, tai että minä haluan tehdä työtä oman mieleni mukaan. ja teidän muiden pitää sopeutua siihen?

Kokoomusnaiset kertovat sinulle myös, että Suomessa on naisilla "triplataakka". Naiset kun joutuvat hoitamaan työn, lapset ja puolisonkin vielä.

Perussuomalaiset

Perussuomalaisista tulee mieleen ainakin Timo Soini, joka on tuonut esiin syrjäytyneiden nuorten miesten ja koulupudokkaiden poikien ongelmia.

Silmäilin Perussuomalaisten naisten ohjelmaa samalla tavalla kuin muidenkin puolueiden. Pikaisella silmäilyllä en löytänyt mitään sellaista, joka olisi hiertänyt kuten muiden puolueiden osalta. En tarkoita tällä, että Perussuomalaiset on nyt uusi puolueeni. Tarkoitin vain, että tällä kerralla sen materiaalista löytyi kaikkein vähiten miehen tasa-arvon kannalta ongelmallista asiaa. Perussuomalaisten naisten sivusto on keskeneräinen, eikä siellä ollut paljoakaan materiaalia. Täytyy katsoa uudelleen myöhemmin.

Yleisesti minulla on ollut Perussuomalaisista hieman sellainen populistijunttikuva. Ehkä täysin aiheettakin. Näkyy sielläkin olevan koulutettuja ja kokeneita ihmisiä. Alan tosiaakin seurata PS tästä lähtien tarkemmin.

Yhteenvetona voisi tiivistää, että vaikeaa tulee olemaan päättää kenelle äänensä antaa. Tiedän kuitenkin varmasti, että tasa-arvopolitiikka tulee olemaan top-3 kriteerien joukossa seuraavissa vaaleissa.

Melkein kaikilla puolueilla tasa-arvopolitiikka tuntuu olevan identtistä. Kuvaavaa onkin, että puolueiden naisjaostot tuntuvat kaikki kuuluvan samoihin keskusjärjestöihin. Identtistä on myös, että miehen tasa-arvossa ei kukaan näe mitään ongelmaa. Köyhyyskin on naisten ongelma, vaikka kodittomat ja pitkäaikaistyöttömät ovat miehiä.

Jokainen puolue toistaa samaa mantraa: "samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet miehille ja naisille" ja samassa pötkössä vaaditaan naisille jos jonkinlaisia erivapauksia. Ja miehillä on valta ja miehet ovat etuoikeutettuja. Vertailukohdan miehet tuntuvat olevan pelkästään yläportaasta. Meidän on niin paljon helpompi päästä johtaviin asemiin, kun on hyvä veli-järjestöt ja kaikki...

On todella vaikeaa päättää ketä äänestää. Naiset eivät ole kiinnostuneita parantamaan alaportaan miehen asemaa, mutta eivät ole miehetkään! Ei Matti Vanhanen tai Jyri Häkämies ole tuomassa parannusta köyhien miesten asemaan.

Minusta koko tasa-arvopolitiikkaa pitäisi jakaa pienempiin sektoreihin. Sen sijaan että vertailukohtina ovat naisille ovat miehet, pitäisi käsitellä erikseen yläportaan Matti Vanhaset, alemman portaan ja pahnanpohjimmaisten miesten asiat. Tasa-arvopoliittisesti ei kertakaikkiaan voi oikeudenmukaisesti käsitellä kaikkia miehiä kollektiivina.

Miesten tasa-arvofoorumi

Jostain syystä en pääse tämän nettiliittymäni kautta kyseiselle foorumille. Enkä millekään muullekaan foorumille, joka sijaitsee samalla serverillä. Muuten kaikki yhteydet toimivat sataprosenttisesti. Netti toimii muuten aivan ok. Tätäkin merkintää kirjoittelen kotikoneeltani. Ainoastaan kyseiselle serverille en kotoa pääse. Olen kokeillut kannettavalla koneellakin, mutta ei toimi. Muualta, siis eri Internetliittymän kautta kylläkin pääsen sinne, samoilta koneilta.

Soitin palveluntarjoajan tekniseen tukeenkin. Langan päässä oleva nuorehko nainen oli varmaankin kesätyöntekijä tai muuten uusi. Selitettyäni ongelman hän käytti ensimmäiset 3 minuuttia kysellen mm. olenko varma, että kaikki kaapelit ovat kiinnitettynä ja että modeemissa on virta kytkettynä päälle. Foorumin url:n sain myös tavata moneen kertaan. Loppujen lopuksi hänellä ei ollut tarjota mitään ratkaisua, mutta hän lupasi laittaa asian "eteenpäin". Hän käski vielä lopuksia varmistaa kaapeleiden kiinnitys ja tarkistaa palomuurin asetukset. Yritin moneen kertaan selittää, että se tuskin johtuu kaapeleista, koska netti toimii muuten ihan täysin, ja tuskin myöskään palomuurista, sillä kun vien läppärin lähimpään wlan-kahvilaan, niin foorumi latautuu hetkessä. Minulla siis ei ole rautapohjaista palomuuria (jolloin ehkä kannattaisi etsiäkin syytä siitä [sulkulista?]), vaan ainoastaan Sygate Windowsille..

Saa nähdä koska mahdan päästä foorumille. Riippuu pitkälle siitä, mitä tukihenkilön "eteenpäin" tarkoitti. Mahdollisesti se tarkoittaa vakituista tukihenkilöä, jota hän juuri nyt lomittaa, eli 4 vk ehkä.

Maria Kirbasova

Muutama päivä sitten media kertoi, että Suomi karkoittaa Maria Kirbasovan takaisin Venäjälle. Se on aiheuttanut aika paljon keskustelua. Monet poliittisten puolueiden edustajat, järjestöt ja yksittäiset kansalaiset ovat äänekkäästi vaatineet turvapaikkaa Kirbasovalle.

Kirbasova on yksi Sotilaiden äitien komitean perustajajäsenistä. Järjestö auttaa venäläisiä varusmiehiä, sekä yrittää poliittisesti vaikuttaa varusmiesten olojen parantamiseksi.

Venäjän armeija on hirvittävä paikka, jossa fyysinen väkivalta on yleistä varsinkin alokkaille. Suurin ongelma ei ole niinkään ylempiarvoisten tai kantahenkilökunnan harjoittama simputus, vaan ns. vanhempien varusmiesten tekemä pennalismi (=samanarvoisten tekemä simputus). Perinteen mukaan vanhemmat simputtavat alokkaita ja siihen kuuluu rajukin fyysinen väkivalta. Tämä video antaa hieman käsitystä. Video on nyt jo vanha, mutta kaikesta päätellen asiat ovat säilyneet entisellään.

Mutta videoklipin tapainen väkivalta ei oikeastaan ole se suurin ongelma Venäjän armeijassa, vaikka video onkin mielestäni järkyttävää katsella. Videossa kaikki alokkaat joutuvat kokemaan simputusta tasapuolisesti, ja tuossa touhussakin on silti nähtävissä jonkinlainen tolkku.

Venäjän armeijassa on merkittävä päihdeongelma. Suomen armeijan käyneet mieltävät armeijan suhteellisen järjestäytyneenä ja ohjattuna (sivari tässä nyt puhuu laitoksesta jossa ei ole viettänyt vuorokauttakaan...) laitoksena, jossa ei olisi mahdollista esimerkiksi, että jotkut miehet ryyppäävät joka ilta itsensä känniin, ja menevät pahoinpitelemään sen jälkeen muita. Venäjällä sitä tapahtuu kaiken aikaa. Aseistakieltäytyjäliitolla on infoa asiasta.

Venäjällä on tyypillistä, että vanhat hyväksikäyttävät alokkaita monella tavalla. Alokkaat pakotetaan luovuttamaan omaisuuttaan, ja esim. hankkimaan vanhemmille rahaa, tupakkaa tai alkoholia. Jos alkokas ei onnistu hankkimaan vaadittuja asioita, hänet pahoinpidellään. Tällaisessa pahoinpitelyssä ei ole usein minkäänlaista tolkkua mukana. Päihdeongelmainen ja itse vähän aikaa sitten samanlaista väkivaltaa kokenut parikymppinen elukkatehtaan tulos, joka tietää että ei todennäköisesti joudu teostaan minkäänlaiseen vastuuseeen, tekee todella pahaa jälkeä. Nuoria miehiä kuolee joka vuosi simputukseen tai tekee itsemurhan sen takia.

Olen miettinyt usein, miten kaltaiseni ATM:n olisi käynyt tuollaisessa laitoksessa. Venäjällähän ei siviilipalvelusta tunneta. Olisinkohan edes tullut hengissä takaisin. Tai jos olisin, niin millaisessa kunnossa.


Erityisesti naispoliitikot ja järjestöjen naisedustajat ovat olleet äänessä Kirbasovan puolesta. Sama on näkynyt moneen kertaan viime aikoina, kun naispuolinen turvapaikanhakija on karkoittamisuhan alla. Viimeiseltä puolelta vuodelta muistan monta tapausta. Sekin on tasa-arvokysymys, sillä Suomessa on koko ajan miehiä aivan samassa tilanteessa. Pakolaisia, miehiä joita käännytetään takaisin kotimaahansa, jossa heitä odottaa kidutus, vankila tai kuolema. Niistä vain ei puhuta. Ei näy addresseja, joilla vaaditaan turvapaikkaa miehelle. Eikä se aktivoi poliitikkoja. Kuten Pasi Malmi (?) on sanonut: "miehen kärsimys ei politisoidu" (ei välttämättä sanatarkka lainaus). Yksi syy miksei miehen vastaava karkoituspäätös liikuta kansaa, on että sellainen ei ylitä uutiskynnystä. Kun ei mediakaan asiasta tiedota, niin miten kansa tietäisikään kiinnostua. Ilmeisesti nainen on arvokkaampi kuin mies. Nainen on arvokas oletusarvoisesti. Mies joutuu ansaitsemaan arvonsa.

Mutta jos ajatellaan tätä tapausta tarkemmin, niin mikä Maria Kirbasova käytännössä on? Vastaus:miesasianainen. Entä mikä on Sotilaiden äitien komitea? Vastaus: promiesasianaisjärjestö. Mortimerin sydämmessä on aina ollut erityinen paikka miesasianaisille. Minä aion pistää nimeni addressiin, jolla vaaditaan turvapaikan myöntämistä Kirbasovalle, sillä kuka muu jollei hän, ansaitsisi 2000-luvun suurimman miesasianaisen arvonimen.

Ole oma itsesi!

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Näin on perinteisesti ajateltu, ja ko. lause on keskeinen kaikessa kansalaisten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Oikeus omaan persoonallisuuteen, luonteeseen ja mielipiteisiin on ihmisen perusoikeus. Tätä myöskin pyritään jo päiväkodista lähtien omaksuttamaan lasten, ja myöhemmin koulussa nuorten asenteisiin.

Nykyään yritetään myös lapsesta saakka opettaa, että pahan olon tunnetta ja masennusta ei pidä pitää sisällään, vaan niistä on hyvä puhua. On ok kritisoida systeemiä ja ymmärrys oravanpyörästä pudonneita kohtaan on kasvanut. Kaikesta on lupa ja jopa suotavaa puhua. Melkein...

Poikkeuksia löytyy. Maskuliinisuus, joka ennen nähtiin positiivisena ominaisuutena miehellä nähdään nyt pelkästään negatiivisena, asiana joka täytyy purkaa. Maskuliinisuudesta täytyy päästä, ja kaiken avain siihen on nuorten poikien kasvatus. Nukkeja pojille! Maskuliinisuuden merkityskin on muuttunut. Jos se ennen nähtiin miehekkyytenä, niin nyt se on synonyymi sovinismille ja machoilulle. Ja väkivallalle, ainakin jos Arto Jokista on uskominen. "Maskuliinisuus nojaa väkivaltaan".

Sinulla on oikeus olla oma itsesi - paitsi että sinun on muututtava. Jokisen mukaan nyt on meneillään "maskuliinisuuden viimeinen kuolinkouristus". Maskuliininen mies on siis vääränlainen. Väärä roolimalli. Ei mikään ihme, että nuoret miehet voivat pahoin ja tekevät itsemurhia, kun ajattelee sitä odotusten ristiriitaa mitä heille kasataan. Samaan aikaan sinun pitäisi karistaa maaskuliinisuuden merkit itsestäsi, mutta samalla myös olla sitä, sillä eivät normaalit naiset kansan syvistä riveistä halua miesten muuttuvan ei-maskuliinisiksi. Tavallinen suomalainen nainen odottaa edelleenkin mieheltä tervettä maskuliinisuutta. Ongelma on, että tasa-arvopolitiikka ei näe eroa terveen maskuliinisuuden ja Tony Halme-maskuliinisuuden välillä. Lapsi menee jälleen kerran pesuveden mukana.


Saat olla oma itsesi ja saat olla erilainen, kunhan olet erilainen oikealla tavalla. Edelleekin sinua rohkaistaan puhumaan paha olosi. Yhteiskuntakriittisyys on edelleenkin hyve. Kunhan paha olosi lähde, eli samalla kritiikkisi kohde on korrekti. Kaikkein suotavinta on kritisoida patriarkaattista järjestelmää. Kyllä lohduttajia löytyy! Sen sijaan jos koet (kuten minä ja monet muut miehet nykyään), että tasa-arvopolitiikka ei kohtele sinua reilusti, tai feminismi pelottaa sinua, tai että tasa-arvon nimissä tehtävät toimenpiteet tuntuvat sinusta epäoikeudenmukaisilta. Silloin ei myötätuntoa heru. Vertaistukiyhteisöstä saattaa muuttua raateleva ja repivä. Vinkki: Jos kärsit esimerkikisi keskivaikeasta masennuksesta ja koet että tasa-arvopolitiikan, sellaisena kuin se on nyt pahentavan oloasi, niin älä ota sitä esiin seuraavassa vertaistukiryhmäsi tapaamisessa. Entisiltä miespuolisilta koulukiusaajiltasi saat paljon enemmän tukea ja ymmärrystä tässä asiassa.

Kaverin avoero

Puhelin eilen puhelimessa ystäväni kanssa. Kaverin naisystävä oli hiljattain muuttanut pois. Minulla en tiennyt tästä, tai siitäkään että heillä ei mennyt hyvin. Se johtuu siitä, että me emme käytännössä olleet juuri missään tekemisissä koko sinä aikana, minkä he olivat yhdessä. Hän ei juuri pitänyt yhteyttä muihinkaan kavereihinsa ja luuulen että se johtui tästä naisesta. Ilmeisesti kaveri oli vähän tossun alla. Muutaman kerran kohtasin heidät kaupungilla, mutta emme koskaan ehtineet jutella, sillä nainen alkoi parin minuutin jälkeen vinkua "mennään jo".

Kaverin avoliittoon liittyy muutama hassu yhteensattuma. He muuttivat yhteen naisen aloittaessa opiskelun ja erosivat juuri kun nainen valmistui koulusta. Naisella ei siis käytännössä ollut tuloja kolmeen vuoteen ja hän asui kaverini kanssa ilmaiseksi. Nainen ei siis maksanut vuokraa kertaakaan. Kaverini myös maksoi ruuat ja kodinhoitoon menevät kulut, sekä käsittääkseni myös naisen opiskelukustannuksia ja opiskelijaelämän rientoja. Kaveri ei tätä tahtonut itse kertoa, mutta pienellä kuulustelulla sen kertoi.

Nyt nainen lähti, ja vei puolet yhdessä hankituista (mutta kokonaan kaverini maksamista) tavaroista mennessään. Kysymys: Olisiko tämä onnistunut toisin päin? Olisiko joku mies voinut maksattaa opiskelunsa naisella, ja valmistuttuaan kävellä ovesta ulos, kun ei enää tarvitse elättäjää? Suostuuko joku nainen siihen maksamaan vuosikausia yksinään vuokraa?

Sukupuoliroolit, sukupuolisensitiivisyys ja kaksoisstandardi.

Tällä hetkellä trendikkäintä tasa-arvokeskustelussa on stereotyyppisten sukupuoliroolien purkaminen ja ns. sukupuolisensiitiivisyyden integroiminen päiväkoteihin ja kouluihin. Onhan siinä jotain positiivistakin. Sukupuoliodotukset varsinkin miehelle ovat ja varsinkin ovat olleet ahtaat, suorastaan ankarat ja työmarkkinoiden segregoituminen on osittain ongelmallista.

Minusta tässäkin asiassa mennään taas liian kovaa äärilaidasta toiseen. Kuten Suomessa on perinteisesti tapana. Ennen sukupuolirooleja pakkosyötettiin. Nyt niitä yritetään invertoida pakkosyötöllä. Koko homman kultainen sääntö näkyy hukkuneen äänekkäimmiltä toimijoilta. Idea oli että ihmisiä kohdeltaisiin yksilöinä ja yksilöiden annettaisiin valita itse omat valintansa. Nyt tuntuu olevan pinnalla ajatus pakkosyöttää poikiin perinteisesti feminiiniseksi laskettuja ominaisuuksia ja tyttöihin maskuliinisia ominaisuuksia. Toivottavasti järki voittaa kuitenkin ja keskitie löytyy.

Maskuliinisuus nähdään nykyään ensisijaisesti negatiivisena ominaisuutena naistutkimuksessa, feministisessä keskukselussa ja nykyisin myös median sekä päättäjien taholla. Viimeksi mainitut ammentavat asenteensa suoraan ensimmäiseksi mainituilta. Maskuliinisuus liitetään negatiiviseen machoiluun ja uhomaskuliinisuuteen, vaikka ne ovat vain maskuliinisuuden mutatioita. Väkivalta nähdään esim. SONK:n (sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden) feministisessä manifestissa miehisenä väkivalta silloinkin kun nainen tekee väkivaltaa. Väkivalta on siis maskuliinisuutta. Näin väittää mm. kriittininen miestutkija Arto Jokinen. Mannerheimin lastensuojeluliitto on jo suositellun vanhempia ostamaan pojille nukkeja. Huonolla menestyksellä tosin, sillä enemmistöä pojista ei nuken vaatettaminen kiinnosta. Seuraava vaihe on kai ostaa leikkiautoja tytöille, mikä on hienoa, jos tyttö haluaa sitä itse. Jos ei halua, niin toivon että vanhemmilla on enemmän tervettä järkeä kuin feministisen teorian otsaansa tatuoinneilla päättäjillä.

Asiassa on kyllä paljon hyvääkin. Nimittäin pojat kasvatetaan perinteisesti tietynlaiseen haitalliseen muottiin. "Mies ei valita" jne. Miehen on oltava rohkea jne. Nämä saavat miehet myöhemmässä vaiheessa ottamaan turhia riskejä ja kestämään hiljaa enemmän vammoja ja se korottaa miehen kynnystä esim. pyytää sairauslomaa. Se myös korottaa kynnystä puhua henkisestä pahoinvoinnista, ja kaikkihan tietävät että miehet tekevät 3 kertaa enemmän itsemurhia. Tähän samaan asiaan liittyy myös toinen miehille opetettava haitallinen malli, jonka mukaan miehen pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja (sitä ei suoraan sanota mutta...) pystyä elättämään itsensä. Mieheltä odotetaan myös monenlaista riskinottoa, sillä miehen odotetaan ottavan riskejä esim. suojellessaan naista.


Kaksoisstandardi

Olen kiinnostunut miten tulevaisuuden nukkekotipoika kohtaa häntä odottavan velvollisuuden suorittaa asevelvollisuus. Antimaskuliiniselta kasvatukselta vie pohjan tieto, että muutaman vuoden kuluttua pojan on astuttava hyvin maskuliiniseen, eikä vain maskuliiniseen vaan nimenomaan macho-maskuliiniseen instituutioon, jossa hänen odotetaan kehittyvän taistelijaksi. Pojan pitää omaksua erilaiset tekniikat, jotka on kehitetty toisen ihmisen tappamiseksi. Eikö tämä vie pohjan tältä kaikelta antimaskuliiniselta kasvatukselta?

Yksi selitys voisi olla, että armeijaan ei ole pakko mennä. Pojat voivat ryhtyä sivariksi, kuten minä (Mortimer) tein. Tästä kuitenkin päästään tähän kaksoisstandardiin. Ainoastaan hyvin harva kiistää tarpeen ylläpitää jonkinlaisia puolustusvoimia. Minäkin, pasifistina ja sivarina olen realisti, tiedän että sotilaallisella tyhjiöllä on tapana täyytyä itsestään ja hyvin nopeasti. Armeija siis tarvitaan. Joka tapauksessa, puhuvat tasa-arvoviskaalit mitä tahansa, armeija tarvitaan ja poikien harteille se suuremmassa mittakaavassa jää tulevaisuudessakin.

On hassua huomata että asenteet siviilipalvelusta kohden ovat edelleen negatiiviset, vaikkakin paljon suopeammat kuin ennen. Kun minä vuonna -95 kerroin etten menekään armeijaan vaan sivariin, suurin kritiikki ja pilkkaaminen tai syyllistäminen tuli toisilta miehiltä. Sain kuulla olevani "homo" ja "neiti" ja epäisänmaallinen lintsari. Nykyään ero on siinä, että suurin kritiikki ei tule enää toisilta miehiltä. Erityisesti kun asepalveluksesta puhutaan tasa-arvomerkityksessä. Tyypillinen kommentti feministiseltä naiselta on, että: "ensin miehet ovat aloittaneet kaikki sodat ja nyt haluavat sotkea naisetkin niihin". Miehen on kuulemma luontevaa käydä armeija ja mies joka ei sitä kestä, on säälittävä reppana ja surkimus. Feministinen näkökulma on siis: mieskin saa olla heikko ja mieskin saa itkeä. On suotavaa että miehistä kasvatetaan feminiinisiä ja hoivaavia, ja torjutaan haitallisia maskuliinisia vaikutteita.

Kuitenkin: miehen on tarpeen vaatiessa oltava peloton ja uhrautuva taistelija, väkivaltakone. Silloin mies ei saa itkeä. Silloin mies ei saa olla heikko.

Muut sukupuolisensitiiviset koodit eivät siis päde asevelvollisuudessa. Tässä on kaksoisstandardi. Naisilla on oikeus valita. Nainen voi olla perinteisen feminiininen, eikä hänen tarvitse esim. osallistua maanpuolustukseen. Naisella on oikeus luopua feminiinisestä roolista ja omaksua maskuliinisia rooleja. Naisilla on oikeus osallistua maanpuolustukseen, halutessaan. Naisella on myös oikeus vaihdella näiden roolien välillä tarpeen mukaan. Vaikka osa naisista käy asepalveluksen ja sijoittuu reserviin, olen aivan varma että sodan syttyessä näidenkään naisten ei ole pakko mennä sotaan, mutta halutessaan he voivat lähteä.

Miehellä on velvollisuus. Mies ei saa valita. Miehen on suoritettava asepalvelus (armeija tai sivari). Miehen on täytettävä maskuliiniset odotukset tarvittaessa ja feminiiniset odotukset myöskin tarvittaessa. Mies ei saa valita.