Iltalehden mukaan Lyly Rajala haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.
Kunniaansa käräjiltä peräävä kansanedustaja Lyly Rajala (kok) haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.
Neljä Helsingin Sanomien toimittajaa sai perjantaina syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ns. eduskunnan häirintäjutussa. Tutkintapyynnön kohujutusta tehnyt Rajala kertoi päätöksen kuultuaan valmistelevansa ryhmätoverinsa Eero Lehden kanssa lakialoitetta media- tai julkisuustuomioistuimen perustamisesta.
- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.
Rajala sanoi, ettei pidä kustantajien rahoittamaa Julkisen sanan neuvostoa ja sen sanktioita minään. Hän kertoi tehneensä asiasta tutkintapyynnön paljolti JSN:n sisäsiittoisuuden vuoksi.
Rajala sanoi ihmettelevänsä hieman sitä, että HS:n päätoimittaja ei saanut syytettä.
- Johtuen lähinnä siitä, että olen vanha merimies ja tiedän, että kapteeni vastaa laivasta myöskin nukkuessaan.
Mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Nykykäytännöllä media voi käytännössä kirjoittaa sanktioitta mitä tahansa roskaa, kunhan se ei riko kiistattomasti esim. yksityisyyden suojaa, tai syyllisty rasismiin tai kunnianloukkaukseen. Toteutuessaankin sanktiot ovat vaikeasti ennalta arvattavia.
Julkisen Sanan Neuvosto taas on käytännössä hampaaton. Ensinnäkin sen vaikutusvalta ulottuu ainoastaan sen ehdot hyväksyneisiin medioihin. Toisin sanoen: JSN ei mahda mitään sellaiselle medialle, joka ei vapaaehtoisesti ole sitoutunut JSN:n hyvän journalismin sääntöihin. Esim. Uusi Suomi on esimerkki mediasta, joka ei ole sitoutunut, ja näinollen mistään ko. median julkaisusta on turha tehdä kantelua Julkisen Sanan Neuvostoon. Sitä ei käsitellä.
- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.
Yhdyn lauseeseen varauksetta lukuunottamatta kolmatta kohtaa, eli tietosuojaa. Siitä en ole ihan varma. Kaksi ensimmäistä allekirjoitan täysin. Varsinkin jos sananvapaudella tarkoitetaan ( kuten tässä tapauksessa ymmärrän) journalistista "oikeutta" väittää mitä tahansa roskaa ja ampua heittolaukauksia sokkona ilman vastuuta. Omasta sananvapaudestani en ole valmis luopumaan piiruakaan.
maanantai 15. joulukuuta 2008
maanantai 3. marraskuuta 2008
Women in combat
Feministit vaativat Yhdysvaltojen asevoimia poistamaan rajoituksen, joka kieltää naisten osallistumisen taistelujoukkoihin. Jenkeissähän on asevoimissa jo pitkään palvellut naisia erilaisissa tehtävissä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin naisten asepalveluksessa on tiettyjä rajoituksia. Naisia on käsittääkseni kaikissa laivaston tehtävissä paitsi sukellusveneissä. Samaten ilmavoimissa käsittääkseni on naisia kaikenlaisissa tehtävissä, myös pilotteina. Merkittävimmät rajoitukset koskevat ameijan ja merijalkaväen taistelujoukkoja.
Naisia on armeijassa sekä merijalkaväessä kuljettajina, lääkintämiehinä, mekaanikkoina, sotilaspoliiseina, huoltojoukoissa, kirjureina jne, mutta ei nimenomaisissa taistelujoukoissa. Olen ymmärtänyt että taistelujoukolla tarkoitetaan sellaisia sotilaita, jotka tehtävissään todennäköisesti joutuvat vihollisen kanssa suoraan kontaktiin lyhyillä etäisyyksillä. Eli niitä hemmoja joita näet tv-uutisissa jalkautuvan johonkin irakilaiseen kylään, potkivan ovia sisään taloista ja ryntäävän sisään etsimään vihollistaistelijoita. Siis niitä sotilaita jotka on ensisijaisesti koulutettu tappamaan.
Jos en ole ihan hakoteilla, niin homma menee siten että nainen saa olla sen autokulkueen kuskeja, joka kuljettaa taistelujoukot sinne kylään, mutta ei saa osallistua hyökkäykseen. Se on kieltämättä vähän tulkinnavaraista, sillä ilmeisesti sotilaspoliisi (nainen) saa osallistua ratsiaan joka näennäisesti tekee saman asian, eli potkii oven sisään. Näiden kahden tilanteen ero on todennäköisesti silti suurempi miltä näyttää.
Naissotilaat ja merijalkaväen naiset (miten käännetään suomeksi a marine?) voivat tietysti milloin tahansa joutua taistelemaan. Jos tukikohtaan tai saattuetta vastaan hyökätään, niin silloin tottakai jokainen käsipari alkaa taistella, mutta naisia ei käytetä aktiivissa taistelutoimissa. Se on asia mihin feministit haluavat muutosta.
Perusteluna käytetään yleensä rohkeiden naisten menestystä sotilasoperaatioista sekä sitä, että jo nykykäytännöllä naiset joutuvat taistelemaan vihollista vastaan. Ensiksi mainituista näkee mm. kapteeni Linda Brayn sekä sotamies Jessica Lynchin.
Linda Bray on Panaman sodan veteraani joka johti sotilaspoliisijoukkuetta, jonka tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisjoukoille kuuluva koiratarha. Joukkue kohtasi vihollisia ja joutui taisteluun. Kolme vihollista sai surmansa ja ilmeisesti muutama koira. Valkoisen talon tiedottaja Marlin Fitzwater kuvaili tapahtumia sanoen että "It was heavily defended." ja että se oli "important military operation. A woman led it, and she did an outstanding job.".
Media oli vieläkin anteliaampi sanoissaan: The Pentagon realized that its attempt to win a little favorable publicity had gotten out of hand when one major newspaper declared Captain Bray's actions "worthy of a young Douglas MacArthur or George Patton." Ööh. Eikö tuollainen ole aika rutiinitehtävä sodassa? Tavalliset miessotilaat joutuvat tekemään tuollaista harva se päivä Afganistanissa tai Irakissa. Brayn komennuksessa olevien sotilaiden osuus on myös kokonaan unohdettu. Kaikessa on kyse vain siitä miten rohkeita ja kykeneviä naiset ovat
Jessica Lynch palveli sotamiehenä Irakin sodassa 2003 osana huoltokomppaniaa. Sodan neljäntenä päivä Lynch matkasi kulkueessa, josta Lynchin auto ja muutama muu auto jäi jälkeen ja eksyi. Myöhemmässä vaiheessa autoja tulitettiin raketinheittimillä ja automaattikivääreillä. Seurasi taistelu jonka amerikkalaiset hävisivät. Kaikki miehet autosta tapettiin ja Jessica sekä toinen nainen, joka oli auton kuljettaja lyötiin tajuttomaksi ja vangittiin. Myöhemmässä vaiheessa erikoisjoukot pelastivat Jessican irakilaisesta sairaalasta.
Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa ja USA:ssa siitä nousi valtava kohu. Feministit hehkuttivat Jessica lynchiä, sankaria ja taistelijaa joka pystyy kaikkeen mihin miehetkin ja tekee sen vielä paremmin. Media uutisoi faktatietona Jessican tappaneen vihollisia ja taistelleen sankarillisesti loppuun asti. Hänestä käytettiin jopa nimitystä Shero. Jessicasta tuli yhdessä yössä feministi-ikoni, rohkeuden perikuva ja roolimalli tuhansille pikkutytöille.
... paitsi että totuus on hieman vähemmän mediaseksikäs. 2007 hän todisti Kongessin edessä, että hän ei oikeasti ampunut laukaustakaan. Kun autoa alettiin tulittaa, miehet vastasivat tuleen välittömästi. Jessican ase meni jumiin ja sen jälkeen Jessica meni jumiin. Jessica ei tehnyt mitään saattaakseen asetta takaisin ampumakuntoon, vaan istui taistelun ajan silmät kiinni sikiöasennossa. Jos tästä tilanteesta haluaa väkisin etsiä sheron, niin se oli sotamies Lori Ann Piestewa, joka ajoi autoa. Hän sentään yritti tehdä jotain.
Yksi lyhyen maininnan ansaitseva girl-rambo on myös britti nimeltään Faye Turney - sotilaspikaveneen kuljettaja, joka jäi 2007 miehistöineen Iranin laivaston vangitsemaksi, syytettynä rajaloukkauksesta. Tai niin jäi myös veneellinen miehiä, mutta eihän se ole mikään uutinen. Joka tapauksessa Faye, joka ensinnäkin sai vankeudessa huomattavasti parempaa kohtelua kuin mieskollegansa, oli jomuutaman päivän päästä valmis rikkomaan sääntöjä ja tunnusti loukanneensa Iranin aluevesirajaa, joka ei pidä paikkaansa. Syy hänellä oli selvä: “If I did it, I feared everyone in Britain would hate me. But I knew it was my one chance of fulfilling a promise to Molly that I’d be home for her birthday on May 8."
Naiset mukana sodassa ei muutenkaan ole ihan ongelmatonta. Muistan lukeneeni että ihan hirvittävän moni Afganistanissa tai Irakissa palvellut amerikkalainen nainen on keskeyttänyt palveluksensa tultuaan raskaaksi. Irakin veteraani Kayla Williams kertoo kirjassaan Love my Rifle more than You rankkaa tarinaa mitä nuoret miehet ja naiset tekevät palveluksen luppoaikoina. Ei sinänsä. Ketä se kiinnostaa mitä aikuiset tekevät keskenään omasta vapaasta tahdostaan, mutta mietin vain millainen vaikutus tuolla on yksikön tehokkuuteen. Miehiin nyt vain on syväkoodattu naisten suojeleminen. Erityisesti oman rakkaan suojeleminen. Mieti itseäsi taistelutilanteessa jossa huomaat että oma naisesi on vaarassa. Kumpi tuntuu tärkeämmältä, mennä auttamaan omaa naistasi vai seurata taistelusuunnitelmaa?
Toinen ongelma voi syntyä mustasukkaisuudesta. Ei ole välttämättä hirveän hyvä asia taistelumoraalin kannalta jos yksikössä on erilaisia kolmoisdraamoja meneillään. Mustasukkaisia miehiä ja naisia.
Kolmas ja merkittävin ongelma on miesten yleinen tarve suojella naisia ja uhrautua naisten puolesta. Jokainen mies väkisinkin suhtautuu aivan eri tavalla luodista kaatuvaan, ja tuskasta huutavaan naiseen kuin mieheen. Mies katsoo sillä hetkellä tärkeimmäksi velvollisuudekseen auttaa naista. Ja naispuolisen sotilaan kuolema vaikuttaa miehiin aivan eri tavalla. Niin toisiin sotamiehiin, kuin upseereihin. Onneksi feministeillä on tähänkin ratkaisu: Miehet pitää "ohjelmoida olemaan ajattelematta naissotilaita naisina" Kathleen Parkerin mukaan Yhdysvallat onkin jo ottanut koulutusohjelmaan osia, joiden tarkoitus on "altistamalla ohjelmoida miehiä olemaan välittämättä kidutettujen naisten tuskanhuudosta". "One program that included a rape scenario has been discontiuned, but female actors still play the 'tortued woman in the next room' to help men overcome their caring natures". Yhdysvaltojen asevoimissa on puolustushaarojen yhteinen SERE-ohjelma (Survival, Evasion, Resistance and Escape), johon kuuluu mm. sotavankina olemisen harjoittelua äärimmäisessä paineessa. Mitä todennäköisemmin tämä turruttamiskoulutus on integroitu osaksi SERE-ohjelmaa.
Feministilogiikka! Tämä on vähän sama asia kuin maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähättely Suomessa. Feministit vaativat kiihkeästi toimia raiskausten vähentämiseksi. Maahanmuuttajat joita on ~3 % väestöstä syyllistyy ~20 % seksuaalirikoksista. Vaatiiko feministi maahanmuuton järkeistämistä? No ei tietenkään. Feministi haluaa entistä suurempaa ja holtittomampaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa (kuten kaikkialla) feministien yksi pääagenda on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, erityisesti syyllistämällä miehiä ja peräämällä miesten vastuun ottamista. Samaan aikaan feministi haluaa ohjelmoida miehet immuuniksi naisen hädälle ja kärsimykselle. Eikö jengi tajua että kun miehet palaavat siviiliin, opittu turtuus ja paatuminen seuraavat mukana. Eikö tässä ole riskiä että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy tällaisen ehdollistamis-uudelleenkoulutuksen myötä? Sitäpaitsi kun tällaisesta ominaisuudesta tulee asevoimien arvostama, siitä helposti tulee muunkin yhteiskunnan arvostama. Ainakin jossain määrin. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten suuria uhrauksia "tasa-arvon" eteen voidaan tehdä.
Neljäs ongelma. Naiset haluavat oikeuden päästä taistelemaan, mutta eikö siitä tule samalla velvollisuus? Vai voidaanko se toteuttaa siten, että toiset naiset osallistuvat taisteluun ja toiset eivät? Eli voiko nainen siis päättää ennen taistelutehtävää haluaako hän osallistua siihen? Se on visiiin taas sitä "tasa-arvoa". Se jos mikä asettaisi naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan. Vai saisivatko miehetkin valita? Tuskin!
Sama asia on Suomessa. Täällä naiset ovat vissiinkin reilun 10 vuotta voineet valita vapaaehtoisen asepalveluksen. Jos sota tulisi, niin luuletko että naiset joutuisivat oikeasti etulinjaan taistelemaan? Olen 100 % varmaa, että ennen sitä sinne on aseella uhaten pakotettu jokainen sivari ja totaalikieltäytyjä ja vanhainkodissa makaava isoisäsi. Naiset aivan varmasti saisivat ensinnäkin valita haluavatko lähteä ja halukkaat sijoitettaisiin mahdollisimman helppoihin paikkoihin ja hyvän onnistumisprosentin taisteluihin, joista saisimme sitten lukea lehdistä suurina urotekoina.
Naisia on armeijassa sekä merijalkaväessä kuljettajina, lääkintämiehinä, mekaanikkoina, sotilaspoliiseina, huoltojoukoissa, kirjureina jne, mutta ei nimenomaisissa taistelujoukoissa. Olen ymmärtänyt että taistelujoukolla tarkoitetaan sellaisia sotilaita, jotka tehtävissään todennäköisesti joutuvat vihollisen kanssa suoraan kontaktiin lyhyillä etäisyyksillä. Eli niitä hemmoja joita näet tv-uutisissa jalkautuvan johonkin irakilaiseen kylään, potkivan ovia sisään taloista ja ryntäävän sisään etsimään vihollistaistelijoita. Siis niitä sotilaita jotka on ensisijaisesti koulutettu tappamaan.
Jos en ole ihan hakoteilla, niin homma menee siten että nainen saa olla sen autokulkueen kuskeja, joka kuljettaa taistelujoukot sinne kylään, mutta ei saa osallistua hyökkäykseen. Se on kieltämättä vähän tulkinnavaraista, sillä ilmeisesti sotilaspoliisi (nainen) saa osallistua ratsiaan joka näennäisesti tekee saman asian, eli potkii oven sisään. Näiden kahden tilanteen ero on todennäköisesti silti suurempi miltä näyttää.
Naissotilaat ja merijalkaväen naiset (miten käännetään suomeksi a marine?) voivat tietysti milloin tahansa joutua taistelemaan. Jos tukikohtaan tai saattuetta vastaan hyökätään, niin silloin tottakai jokainen käsipari alkaa taistella, mutta naisia ei käytetä aktiivissa taistelutoimissa. Se on asia mihin feministit haluavat muutosta.
Perusteluna käytetään yleensä rohkeiden naisten menestystä sotilasoperaatioista sekä sitä, että jo nykykäytännöllä naiset joutuvat taistelemaan vihollista vastaan. Ensiksi mainituista näkee mm. kapteeni Linda Brayn sekä sotamies Jessica Lynchin.
Linda Bray on Panaman sodan veteraani joka johti sotilaspoliisijoukkuetta, jonka tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisjoukoille kuuluva koiratarha. Joukkue kohtasi vihollisia ja joutui taisteluun. Kolme vihollista sai surmansa ja ilmeisesti muutama koira. Valkoisen talon tiedottaja Marlin Fitzwater kuvaili tapahtumia sanoen että "It was heavily defended." ja että se oli "important military operation. A woman led it, and she did an outstanding job.".
Media oli vieläkin anteliaampi sanoissaan: The Pentagon realized that its attempt to win a little favorable publicity had gotten out of hand when one major newspaper declared Captain Bray's actions "worthy of a young Douglas MacArthur or George Patton." Ööh. Eikö tuollainen ole aika rutiinitehtävä sodassa? Tavalliset miessotilaat joutuvat tekemään tuollaista harva se päivä Afganistanissa tai Irakissa. Brayn komennuksessa olevien sotilaiden osuus on myös kokonaan unohdettu. Kaikessa on kyse vain siitä miten rohkeita ja kykeneviä naiset ovat
Jessica Lynch palveli sotamiehenä Irakin sodassa 2003 osana huoltokomppaniaa. Sodan neljäntenä päivä Lynch matkasi kulkueessa, josta Lynchin auto ja muutama muu auto jäi jälkeen ja eksyi. Myöhemmässä vaiheessa autoja tulitettiin raketinheittimillä ja automaattikivääreillä. Seurasi taistelu jonka amerikkalaiset hävisivät. Kaikki miehet autosta tapettiin ja Jessica sekä toinen nainen, joka oli auton kuljettaja lyötiin tajuttomaksi ja vangittiin. Myöhemmässä vaiheessa erikoisjoukot pelastivat Jessican irakilaisesta sairaalasta.
Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa ja USA:ssa siitä nousi valtava kohu. Feministit hehkuttivat Jessica lynchiä, sankaria ja taistelijaa joka pystyy kaikkeen mihin miehetkin ja tekee sen vielä paremmin. Media uutisoi faktatietona Jessican tappaneen vihollisia ja taistelleen sankarillisesti loppuun asti. Hänestä käytettiin jopa nimitystä Shero. Jessicasta tuli yhdessä yössä feministi-ikoni, rohkeuden perikuva ja roolimalli tuhansille pikkutytöille.
... paitsi että totuus on hieman vähemmän mediaseksikäs. 2007 hän todisti Kongessin edessä, että hän ei oikeasti ampunut laukaustakaan. Kun autoa alettiin tulittaa, miehet vastasivat tuleen välittömästi. Jessican ase meni jumiin ja sen jälkeen Jessica meni jumiin. Jessica ei tehnyt mitään saattaakseen asetta takaisin ampumakuntoon, vaan istui taistelun ajan silmät kiinni sikiöasennossa. Jos tästä tilanteesta haluaa väkisin etsiä sheron, niin se oli sotamies Lori Ann Piestewa, joka ajoi autoa. Hän sentään yritti tehdä jotain.
Yksi lyhyen maininnan ansaitseva girl-rambo on myös britti nimeltään Faye Turney - sotilaspikaveneen kuljettaja, joka jäi 2007 miehistöineen Iranin laivaston vangitsemaksi, syytettynä rajaloukkauksesta. Tai niin jäi myös veneellinen miehiä, mutta eihän se ole mikään uutinen. Joka tapauksessa Faye, joka ensinnäkin sai vankeudessa huomattavasti parempaa kohtelua kuin mieskollegansa, oli jomuutaman päivän päästä valmis rikkomaan sääntöjä ja tunnusti loukanneensa Iranin aluevesirajaa, joka ei pidä paikkaansa. Syy hänellä oli selvä: “If I did it, I feared everyone in Britain would hate me. But I knew it was my one chance of fulfilling a promise to Molly that I’d be home for her birthday on May 8."
Naiset mukana sodassa ei muutenkaan ole ihan ongelmatonta. Muistan lukeneeni että ihan hirvittävän moni Afganistanissa tai Irakissa palvellut amerikkalainen nainen on keskeyttänyt palveluksensa tultuaan raskaaksi. Irakin veteraani Kayla Williams kertoo kirjassaan Love my Rifle more than You rankkaa tarinaa mitä nuoret miehet ja naiset tekevät palveluksen luppoaikoina. Ei sinänsä. Ketä se kiinnostaa mitä aikuiset tekevät keskenään omasta vapaasta tahdostaan, mutta mietin vain millainen vaikutus tuolla on yksikön tehokkuuteen. Miehiin nyt vain on syväkoodattu naisten suojeleminen. Erityisesti oman rakkaan suojeleminen. Mieti itseäsi taistelutilanteessa jossa huomaat että oma naisesi on vaarassa. Kumpi tuntuu tärkeämmältä, mennä auttamaan omaa naistasi vai seurata taistelusuunnitelmaa?
Toinen ongelma voi syntyä mustasukkaisuudesta. Ei ole välttämättä hirveän hyvä asia taistelumoraalin kannalta jos yksikössä on erilaisia kolmoisdraamoja meneillään. Mustasukkaisia miehiä ja naisia.
Kolmas ja merkittävin ongelma on miesten yleinen tarve suojella naisia ja uhrautua naisten puolesta. Jokainen mies väkisinkin suhtautuu aivan eri tavalla luodista kaatuvaan, ja tuskasta huutavaan naiseen kuin mieheen. Mies katsoo sillä hetkellä tärkeimmäksi velvollisuudekseen auttaa naista. Ja naispuolisen sotilaan kuolema vaikuttaa miehiin aivan eri tavalla. Niin toisiin sotamiehiin, kuin upseereihin. Onneksi feministeillä on tähänkin ratkaisu: Miehet pitää "ohjelmoida olemaan ajattelematta naissotilaita naisina" Kathleen Parkerin mukaan Yhdysvallat onkin jo ottanut koulutusohjelmaan osia, joiden tarkoitus on "altistamalla ohjelmoida miehiä olemaan välittämättä kidutettujen naisten tuskanhuudosta". "One program that included a rape scenario has been discontiuned, but female actors still play the 'tortued woman in the next room' to help men overcome their caring natures". Yhdysvaltojen asevoimissa on puolustushaarojen yhteinen SERE-ohjelma (Survival, Evasion, Resistance and Escape), johon kuuluu mm. sotavankina olemisen harjoittelua äärimmäisessä paineessa. Mitä todennäköisemmin tämä turruttamiskoulutus on integroitu osaksi SERE-ohjelmaa.
Feministilogiikka! Tämä on vähän sama asia kuin maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähättely Suomessa. Feministit vaativat kiihkeästi toimia raiskausten vähentämiseksi. Maahanmuuttajat joita on ~3 % väestöstä syyllistyy ~20 % seksuaalirikoksista. Vaatiiko feministi maahanmuuton järkeistämistä? No ei tietenkään. Feministi haluaa entistä suurempaa ja holtittomampaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa (kuten kaikkialla) feministien yksi pääagenda on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, erityisesti syyllistämällä miehiä ja peräämällä miesten vastuun ottamista. Samaan aikaan feministi haluaa ohjelmoida miehet immuuniksi naisen hädälle ja kärsimykselle. Eikö jengi tajua että kun miehet palaavat siviiliin, opittu turtuus ja paatuminen seuraavat mukana. Eikö tässä ole riskiä että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy tällaisen ehdollistamis-uudelleenkoulutuksen myötä? Sitäpaitsi kun tällaisesta ominaisuudesta tulee asevoimien arvostama, siitä helposti tulee muunkin yhteiskunnan arvostama. Ainakin jossain määrin. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten suuria uhrauksia "tasa-arvon" eteen voidaan tehdä.
Neljäs ongelma. Naiset haluavat oikeuden päästä taistelemaan, mutta eikö siitä tule samalla velvollisuus? Vai voidaanko se toteuttaa siten, että toiset naiset osallistuvat taisteluun ja toiset eivät? Eli voiko nainen siis päättää ennen taistelutehtävää haluaako hän osallistua siihen? Se on visiiin taas sitä "tasa-arvoa". Se jos mikä asettaisi naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan. Vai saisivatko miehetkin valita? Tuskin!
Sama asia on Suomessa. Täällä naiset ovat vissiinkin reilun 10 vuotta voineet valita vapaaehtoisen asepalveluksen. Jos sota tulisi, niin luuletko että naiset joutuisivat oikeasti etulinjaan taistelemaan? Olen 100 % varmaa, että ennen sitä sinne on aseella uhaten pakotettu jokainen sivari ja totaalikieltäytyjä ja vanhainkodissa makaava isoisäsi. Naiset aivan varmasti saisivat ensinnäkin valita haluavatko lähteä ja halukkaat sijoitettaisiin mahdollisimman helppoihin paikkoihin ja hyvän onnistumisprosentin taisteluihin, joista saisimme sitten lukea lehdistä suurina urotekoina.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Kuule sinä ministeri
Lamavuosien valtionvarainministeri Iiro Viinanen arvosteli Turun Sanomien ja Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa hallituksen toimia taantumaan varautumisessa. Viinanen sanoo että "Suomi ei selviä talouskriisitä kolhuitta". Viinasen omat lääkkeet ovat (yllätys yllätys) julkisten menojen leikkaukset ja kilpailukyvyn parantaminen. Osasta olen samaa mieltä, osasta en.
Viinanen haluaisi hillitä palkkakehitystä. "Meillä ei ole varaa viime vuoden kaltaisiin irtiottoihin palkkaratkaisuissa." Samaa mieltä. Taantumassa kansainvälisillä yrityksillä on muutenkin paineita korkeiden työvoimakustannusten karsimiseksi tai lomauttamiseksi. Jokainen täysipäinen tajuaa että tilauskannan supimustuminen saman aikakaisesti työvoimakustannusten kasvaessa heikentää yrityksen kannattavuutta. Toinen asia on että holtittomat palkankorotuksen saattavat kasvattaa inflaatiota, joka on erityisen tukalaa niille, jotka taantuman seurauksena jäävät sosiaaliturvan varaan.
Viinanen kasvattaisi pääomatulojen verotusta. "Jos katsoo tuhannen parastuloisimman ihmisen verotusta, niin minun on vaikea ymmärtää, että heistä 2/3 maksaa alle 30 prosenttia veroa, kun lähes jokainen tavallinen kuolevainen maksaa enemmän. Siinä on ahneus mennyt ohi sen, mitä laki tarkoitti, Viinanen sanoo."
100 % samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa.
Sitten se hapan omena. Viinanen karsisi tukia kovalla kädellä. Siinä en ole kaikesta enää samaa mieltä. Viinanen karsisi esim. maatalouden ympäristötukia, koska niillä "on saatu vain hyvin vähän aikaan", ja sitten hän karisisi myös Venäjälle maksettavaa vuosittaista 20 miljoonan euron kehitysapua. Venäjän olisi aika todellakin alkaa itse huolehtimaan vähäosaisistaan. Valtio on rikas, kasvava talousmahti, jossa rikkaat ovat hirvittävän rikkaita ja naureskelevat köyhille suomalaisille. Rahaa siis on. On tahdosta kiinni miten sitä halutaan käyttää.
Toisaalta pitää muistaa että Venäjä on tärkeimpiä Suomen kauppakumppaneita ja 20 miljoonaa loppujen lopuksi aika vähän. Jos siis on olemassa riski,että kehitysavun lakkauttamisella olisi negatiiviset vakutukset Venjän vientiin, kannattaa sen lopettamista harkita pariin kertaan.
Uutisessa ei mainittu, mutta mitä todennäköisemmin Viinanen tarkoitti "vastikeettomilla tukimaksuilla" myös sosiaaliturvaa. Sen leikkaamista en voi hyväksyä. Ongelma on että sitä ei ole varaa leikata. Peruspäiväraha, eläkkeet ja asumistuet ovat jo valmiiksi alimitoitettu. Kuka muka oikeasti pärjää pelkästään sillä työttömyyspäivärahalla ja asumistuella? Ja sossusta ei ainakaan suomalainen valkoihoinen mies saa helpolla yhtään mitään.
Viinanen kertoi henkensä olleen vaarassa muutamaan kertaan ministeriaikanaan. En ihmettele, sillä Viinanen karsi sosiaaliturvaa niihin aikoihin karkealla terällä. Suosiota ei parantanut myöskään hänen ylimielinen asenteensa. Jollen väärin muista niin jossain haastattelussa hän vastasi työttömille, jotka valittivat näkevänsä nälkää leikkausten takia, että "Mullakin on joskus nälkä aamuisin". Tietääkseni eräät silloiset työttömänä olleet kostivat sen letkautuksen myöhemmin Viinaselle sanomalla "Mullakin tärisee joskus kädet aamuisin". Viinanen kärsii Parkinsonin taudista.
Minä olisin sen sijaan valmis leikkaamaan rahoitusta sellaisilta koulutusaloilta, joissa työllityminen on hyvin epätodennäköistä, ja joka itsessään ei tuota juuri minkäänlaista hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkkinä mainittakoon akateemisen naistutkimuksen ja joidenkin muiden humanististen alojen tietynlaiset tutkimukset, jotka eivät täytä tieteen vaatimuksia ja palvelevat ainoastaan tiettyyn ideologiaan sitoutuneita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä vaikka juuri eilen Henry Laasasen blogissa mainittu höpö-höpötutkimus perheettömistä naisista.
"Taannoisen kriisin aikaan joukko naiskansanedustajia tuli pyytämään rahaa johonkin tarkoitukseen. Viinanen piti normaalin jeremiaadin rahapulasta.
Silloinen kansanedustaja Eva Biaudet vastasi:
- Kuule sinä ministeri. Meitä ei pennin vertaa kiinnosta, onko rahaa vai ei. Tämä pitää toteuttaa!"
Mikä lie "sosiaalisen konstruktioteoria alkeet valtion virkamiehille" -hanke tytöillä oli mielessä?
Viinanen haluaisi hillitä palkkakehitystä. "Meillä ei ole varaa viime vuoden kaltaisiin irtiottoihin palkkaratkaisuissa." Samaa mieltä. Taantumassa kansainvälisillä yrityksillä on muutenkin paineita korkeiden työvoimakustannusten karsimiseksi tai lomauttamiseksi. Jokainen täysipäinen tajuaa että tilauskannan supimustuminen saman aikakaisesti työvoimakustannusten kasvaessa heikentää yrityksen kannattavuutta. Toinen asia on että holtittomat palkankorotuksen saattavat kasvattaa inflaatiota, joka on erityisen tukalaa niille, jotka taantuman seurauksena jäävät sosiaaliturvan varaan.
Viinanen kasvattaisi pääomatulojen verotusta. "Jos katsoo tuhannen parastuloisimman ihmisen verotusta, niin minun on vaikea ymmärtää, että heistä 2/3 maksaa alle 30 prosenttia veroa, kun lähes jokainen tavallinen kuolevainen maksaa enemmän. Siinä on ahneus mennyt ohi sen, mitä laki tarkoitti, Viinanen sanoo."
100 % samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa.
Sitten se hapan omena. Viinanen karsisi tukia kovalla kädellä. Siinä en ole kaikesta enää samaa mieltä. Viinanen karsisi esim. maatalouden ympäristötukia, koska niillä "on saatu vain hyvin vähän aikaan", ja sitten hän karisisi myös Venäjälle maksettavaa vuosittaista 20 miljoonan euron kehitysapua. Venäjän olisi aika todellakin alkaa itse huolehtimaan vähäosaisistaan. Valtio on rikas, kasvava talousmahti, jossa rikkaat ovat hirvittävän rikkaita ja naureskelevat köyhille suomalaisille. Rahaa siis on. On tahdosta kiinni miten sitä halutaan käyttää.
Toisaalta pitää muistaa että Venäjä on tärkeimpiä Suomen kauppakumppaneita ja 20 miljoonaa loppujen lopuksi aika vähän. Jos siis on olemassa riski,että kehitysavun lakkauttamisella olisi negatiiviset vakutukset Venjän vientiin, kannattaa sen lopettamista harkita pariin kertaan.
Uutisessa ei mainittu, mutta mitä todennäköisemmin Viinanen tarkoitti "vastikeettomilla tukimaksuilla" myös sosiaaliturvaa. Sen leikkaamista en voi hyväksyä. Ongelma on että sitä ei ole varaa leikata. Peruspäiväraha, eläkkeet ja asumistuet ovat jo valmiiksi alimitoitettu. Kuka muka oikeasti pärjää pelkästään sillä työttömyyspäivärahalla ja asumistuella? Ja sossusta ei ainakaan suomalainen valkoihoinen mies saa helpolla yhtään mitään.
Viinanen kertoi henkensä olleen vaarassa muutamaan kertaan ministeriaikanaan. En ihmettele, sillä Viinanen karsi sosiaaliturvaa niihin aikoihin karkealla terällä. Suosiota ei parantanut myöskään hänen ylimielinen asenteensa. Jollen väärin muista niin jossain haastattelussa hän vastasi työttömille, jotka valittivat näkevänsä nälkää leikkausten takia, että "Mullakin on joskus nälkä aamuisin". Tietääkseni eräät silloiset työttömänä olleet kostivat sen letkautuksen myöhemmin Viinaselle sanomalla "Mullakin tärisee joskus kädet aamuisin". Viinanen kärsii Parkinsonin taudista.
Minä olisin sen sijaan valmis leikkaamaan rahoitusta sellaisilta koulutusaloilta, joissa työllityminen on hyvin epätodennäköistä, ja joka itsessään ei tuota juuri minkäänlaista hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkkinä mainittakoon akateemisen naistutkimuksen ja joidenkin muiden humanististen alojen tietynlaiset tutkimukset, jotka eivät täytä tieteen vaatimuksia ja palvelevat ainoastaan tiettyyn ideologiaan sitoutuneita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä vaikka juuri eilen Henry Laasasen blogissa mainittu höpö-höpötutkimus perheettömistä naisista.
"Taannoisen kriisin aikaan joukko naiskansanedustajia tuli pyytämään rahaa johonkin tarkoitukseen. Viinanen piti normaalin jeremiaadin rahapulasta.
Silloinen kansanedustaja Eva Biaudet vastasi:
- Kuule sinä ministeri. Meitä ei pennin vertaa kiinnosta, onko rahaa vai ei. Tämä pitää toteuttaa!"
Mikä lie "sosiaalisen konstruktioteoria alkeet valtion virkamiehille" -hanke tytöillä oli mielessä?
perjantai 10. lokakuuta 2008
The Trouble with Boys
The Trouble with Boys
Nähtävästi Yhdysvalloissakin aletaan herämään ja huomaamaan, että poikien ongelmat koulussa ja siitä seuraava syrjäytyminen ei ole pelkkää miesaktivistien propagandaa. Opetusmateriaali ja -menetelmät suosivat tyttöjä poikien kustannuksella.
Suomessa ei kannata odottaa vastaavaa tapahtuvaksi ihan äkkiä. Jos vanhat merkit paikkansa, niin vasta työttömien, syrjäytyneiden, lain ja laittomuuden välillä vuorottelevien katkeroituneiden sukupolvi saa päättäjät heräämään. Poikien ongelmat ovat täälläkin tiedossa, mutta ne tietoisesti ohitetaan, koska "pojat on kuitenki niinQ nii etuoikeutettui, ja niil on niinQ hyvä-veli-järjestöt ja kaikkee...".
Usein kuule sanottavan että patriarkaattisessa yhteiskunnassa mies on normi, jolla kai tarkoitetaan ainakin sitä, että rakenteet on tehty miesten tarpeiden pohjalta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet huomioitaisiin tarpeineen ja eroineen tasa-puolisesti. Kuitenkin tosiasiassa olemme päinvastoin kääntämässä painopistettä päälaelleen tasoittamisen sijasta. Koulujärjestelmässä ja ehkäisevässä terveydenhuoltopolitiikassa se on jo nähtävissä. Peruskoulu on tehty tyttöjen erityistarpeiden mukaan poikien erityistarpeet unohtaen. Näillä osa-alueilla nainen on normi.
Nähtävästi Yhdysvalloissakin aletaan herämään ja huomaamaan, että poikien ongelmat koulussa ja siitä seuraava syrjäytyminen ei ole pelkkää miesaktivistien propagandaa. Opetusmateriaali ja -menetelmät suosivat tyttöjä poikien kustannuksella.
Suomessa ei kannata odottaa vastaavaa tapahtuvaksi ihan äkkiä. Jos vanhat merkit paikkansa, niin vasta työttömien, syrjäytyneiden, lain ja laittomuuden välillä vuorottelevien katkeroituneiden sukupolvi saa päättäjät heräämään. Poikien ongelmat ovat täälläkin tiedossa, mutta ne tietoisesti ohitetaan, koska "pojat on kuitenki niinQ nii etuoikeutettui, ja niil on niinQ hyvä-veli-järjestöt ja kaikkee...".
Usein kuule sanottavan että patriarkaattisessa yhteiskunnassa mies on normi, jolla kai tarkoitetaan ainakin sitä, että rakenteet on tehty miesten tarpeiden pohjalta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet huomioitaisiin tarpeineen ja eroineen tasa-puolisesti. Kuitenkin tosiasiassa olemme päinvastoin kääntämässä painopistettä päälaelleen tasoittamisen sijasta. Koulujärjestelmässä ja ehkäisevässä terveydenhuoltopolitiikassa se on jo nähtävissä. Peruskoulu on tehty tyttöjen erityistarpeiden mukaan poikien erityistarpeet unohtaen. Näillä osa-alueilla nainen on normi.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1
Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1 "you're a bunch of fucking men!" Rapakon takana ei ainakaan "vaieta kuoliaaksi".
Mistä saisi tällaisen kameran siviilikäyttöön?. Implanttina ihon alle, pieni kiintolevy tai flash-drive ja jonkinlainen ulostuloliitin jolla voi tehdä varmuuskopioita tietokoneelle ja vapauttaa tilaa.
Mistä saisi tällaisen kameran siviilikäyttöön?. Implanttina ihon alle, pieni kiintolevy tai flash-drive ja jonkinlainen ulostuloliitin jolla voi tehdä varmuuskopioita tietokoneelle ja vapauttaa tilaa.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Aseet eivät tapa
Kauhajoen tapauksen jälkeen on saanut lukea kyllästymiseen asti lehtien mielipidepalstoja, netin keskustelufoorumeita ja blogeja, sekä politiikkojen populisiminhakuisia puheenvuoroja. Täsmälleen sama tilanne kuin Jokelan tapauksen jälkeen - käsiaseet halutaan kieltää tai niiden säilytysoikeutta rajoittaa. Joidenkin mielestä käsiaseet pitäisi säilyttää ampumaseuran tiloissa ja toiset ovat sitä mieltä, että käsiaseet pitäisi kieltä kokonaan yksityishenkilöiltä, koska "ne on alunperin tehty tappamista varten".
Kumpikin vaihtoehto olisi huono ja aiheuttaisi haittaa ainoastaan lakia noudattaville ammunnan harrastajille, joita on tässä maassa noin satoja tuhansia. Sen sijaan rajoituksilla olisi lähinnä vain muodollinen vaikutus rikollisiin tai Auvisen tai Saaren kaltaisiin koulumurhaajiin. Jos sairas ihminen päättää alkaa tappamaan ihmisiä, hän kyllä keksii keinot.
Käsiaseiden kieltäminen ei olisi järkevää, koska sillä saavutettava hyöty olisi huomattavasti haittoja pienempi. Suurin haitta olisi harrastajille aiheutuva vahinko. Tätä on tietysti monien vaikea ymmärtää ja asettua aseharrastajien asemaan, mutta kannattaa miettiä omaa rakasta harrastustaan, miltä tuntuisi jos se kiellettäisiin joidenkin yksittäistapausten takia. Kieltäminen on helppoa kun ei asia koske itseä.
Toinen haitta olisi kulttuurillinen. Lajilla on pitkät perinteeet Suomessa ja täyskielto samalla tarkoittaisi että meidän urheilulajikartaltamme häviäisi pysyvästi muuutama kokonainen sarja. Suomi on kaikenlisäksi menestynyt näissä lajeissa melko hyvin.
Ja mikä olisi hyöty? Totta, että kivääriä/haulikkoa on vaikeampi kuljettaa mukana ja pistooli on helpompi kätkeä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä. Sekä Auvinen että Saari olisi aivan hyvin voinut toteuttaa tekonsa haulikolla tai puoliautomaattisella kiväärillä. Moni haulikko mahtuu esimerkiksi isommanpuoleiseen urheilukassiin. Samaten esim. reserviläiskiväärinä käytetty puoliautomaattinen Sako. Veikkaisin että ostettavissa on myös .22 kaliberin puoliautomaattisia kivääreitä, eli pienoiskivääreitä, jollaisen saa perusteena urheiluammunta (vai virkistysammuntako se nykyinen termi on?). Molemmat koulusurmat siis olisi pystytty toteuttamaan yhtä hyvin, vaikka pistoolit ja revolverit olisikin kielletty. Sitäpaitsi katkaistu haulikko on keksitty.
Aseiden säilyttäminen ampumaseuran tiloissa ei sekään olisi hyvä ajatus. Ensinnäkään kaikki ammunnan harrastajat eivät kuulu seuroihin tai ammu seurojen radoilla. Suomessa on paljon ulkoratoja ja moni joka asuu maaseudulla, ampuu omassa metsässään. Kaikissa kunnissa ei ole mitään sisäampumarataa, jossa asetta säilyttää.
Toiseksi se olisi kohtuuton vaatimus ampumaseuroille. Tuskin monellakaan seuralla on valmiuksia säilyttää mahdollisesti satojen jäsenien aseita. Monella seuralla ei ensinnäkään ole omaa rataa, vaan rata on kunnan omistama, joka usein toimii jonkun muun urheilutilan yhteydessä. Ei tälläisia tiloja ole suunniteltu ensisijaisesti murronkestävyyttä ajatellen. Ampumaseurat joutuisivat siis hankkimaan valtaisat lukittavat kaapistot aseiden säilyttämistä varten. Monissa tiloissa ei olisi edes tilaa sellaisille.
Kolmanneksi: Eikö ko. keskitetty säilytys olisi jo itsessään turvallisuusriski? Nykytilanteessa on se hyvä puoli että rikollisten on vaikea tietää missä asunnoissa säilytetään aseita ja kerrostaloon on riskialtista murtautua kun naapureita on joka puolella. Rikollisilta puuttuu lisäksi tieto missä aseet sijaitsevat asunnossa. Ei ole kovinkaan houkuttelevaa varkaan näkökulmasta. Sen sijaan ampumaseurojen tiloissa ei ole naapureita. Hälytyslaitteet tosin yleensä on, mutta osaava varas selviää niistä, ja varas pääsee käsiksi mahdollisesti useampaan sataan tai ainakin kymmeniin aseisiin. Se on varkaan näkökulmasta paljon houkuttelevampi vaihtoehto.
Jos tällainen laki astuu voimaan, saamme lukea vähän väliä lehdestä: " Tampereella poliisi kaipaa tietoja ampumaseuran tiloihin tehdystä murrosta. Paikalta vietiin yli 150 käsiasetta, joiden pelätään päätyvän alamaailman käyttöön sekä katukauppaan...". Toisin sanoen: nykykäytännöllä tiedetään keillä on ase ja niiden saatavuutta kontrolloidaan, eli pahimmat hörhöt blokataan pois. Lainmuutoksen jälkeen kenellä tahansa hörhöllä voisi olla ties millainen arsenaali, eikä kukaan tietäisi siitä.
Jotkut ovat vaatineet kaikkien aseiden kieltämistä. Myös kiväärien ja haulikoiden. Se vahingoittaisi vielä suurempaa harrastajajoukkoa. Eipä tulisi enää sen jälkeen olympiamitallejakaan ammunnasta. Suomesta häviäisi kertarysäyksellä metsästyskulttuuri sekä mm. reserviläisammunta. Entä loppuisiko tappaminen samalla? Ei! Seurauksena vain rikollisilla olisi enää aseita. Laittoman aseen hankkiminen ei liene kovin vaativa tehtävä jos tahtoa löytyy. Vierailu jossakin itäblokin maassa riittänee. Kuinkakohan hirvittävä määrä Neuvostoliiton hajoamista seuranneen rappiotilan aikana "kadonneita" aseita on edelleen mustan pörssin kaupassa?
Sitäpaitsi ruutiase ei ole välttämätön. Jos Saarella tai Auvisella ei olisi ollut tuliasetta käytettävissä, he olisivat silti voineet toteuttaa tekonsa käyttäen muunlaisia aseita. Virossa on pippurisumutteen myynti laillista. Koulusurmaaja olisi voinut esim. hakea muutamia sumutteita ja tappaa uhrinsa vaikkapa puukolla, ensin tehtyään heidät puolustuskyvyttömäksi pippurikaasulla. Rautakaupasta saa kuka tahansa ostaa kaasukäyttöisen naulapyssyn. Pienellä modauksella naulapyssy toimii kuin puoliautomaattipistooli. Tarvittava modaus on olemattoman pieni. Ainoa asia on kärjessä olevan kärkivarmistimen lukitseminen pohja-asentoon. Kaikissa naulaimissa ei tätä varmistinta edes ole. Ei se nyt ihan pistoolia vastaa, mutta järeimmissä on kuitenkin valtava teho. Voima riittää lyömään ison naulan kantaa myöten kiinni puuhun, joten lyhyellä etäisyydellä se on tappava ase. "Lippaaseenkin" mahtuu enemmän "ammuksia" kuin normaaliin pistooliin. Naulaimia tuskin voidaan tehdä luvanvaraisiksi, joten veikkaan että jos ruutiaseet kielletään, niin naulain saattaa löytyä tulevien Auvisten Ja Saarten hankintalistalta.
Entäpä Molotovin coctai, eli polttopullo? Äärimmäisen helppo valmistaa ja suorastaan järkyttävän tuhoisa jos se heitetään ihmisiä päin. Räjähteen valmistaminen onnistuu sekin melko helposti. Tosin se on näistä esimerkeistä muita vaikeampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta, ja siitäkin meillä on kokemuksia lokakuulta 2002. Rautakaupasta saa ostaa monenlaista materiaalia, mitä voi käyttää lisävahingon tuottamiseen räjähteessä (ns. sirpalepommi). Petri Gerdt käytti hauleja omassa pommissaan. Kuvittele esimerkiksi jyrsimen teriä, pieniä katkaisulaikkoja, nauloja tai muttereita, jotka sinkoutuvat eri suuntiin ~800 m/s räjähdyksen voimasta. Ja napalmin valmistaminen sekin on luullakseni melko helppoa. Sivarina minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta armeijan käynteet kaiketi tietävät.
Keinoja siis löytyy jos tahtoa löytyy. Sen takia olisi tärkeämpää keskittyä syihin taustalla kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Yhteiskunta rajoittaa ja säätelee jo nyt joissain asioissa liikaa ja tulevaisuus ei sen suhteen näytä yhtään paremmalta. Käsiaseiden rajoittaminen/kielto olisi yksi askel lisää rajoituksien ja kieltojen tielle. Ongelma ei ratkeaisi, se vain muuttaisi muotoaan, jolloin olisi taas tehtävä lisää rajoituksia. Ei varmaan tarvitse perustella minkä takia tämä kehityssuunta on huono. Katsokaa mitä historia opettaa. Yhteiskunnalisen hyvinvoinnin, vapauden ja turvallisuuden välinen kaava on toistanut itsensä läpi historian. Tiukasti kontrolloidut, valvotut ja rajoitetut vapaudet eivät juuri koskaan ole tuoneet hyvinvointia, eivätkä edes turvallisuutta. "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." (Benjamin Franklin 1775)
Toinen asia mikä tässä keskustelussa ärsyttää on vasemmisto-opposition esittämä vaatimus että sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi erota. Muun muassa Annika Lapintie (vas) on vaatinut Holmlundia eroamaan, koska Holmlund ei Jokelan tapauksen jälkeen ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä siinä mittakaavassa ja sillä nopeudella, joka opposition mielestä olisi ollut tarpeellista. Minä en näe mitään järkevää perustetta eroamiseen. Minusta Holmlund on muutenkin hoitanut hommansa aika hyvin. Mitä uudistuksia hänen muka olisi pitänyt tehdä. Ellen erehdy Jokelan jälkeen toteutettiinkin joitain uudistuksia. Kovin radikaalien muutosten tekeminen ei ole mahdollista.
Suomalaisilla on 1,65 miljoonaa luvallista asetta. Pitäisikö ne kaikki pakkolunastaa muutaman yksittäistapauksen takia? Entä lupaharkinta? Ei pommivarmaa keinoa ole selvittää henkilön aikeita. Ajatustenlukukonetta, kun ei (onneksi) ole vielä keksitty. Jo tällä hetkellä hakijan tausta tutkitaan ja hakijalle suoritetaan haastattelu. Käsiaseisiin myönnetään varsinkin ensimmäiseksi aseeksi ylensä ainoastaan pienoispistoolilupa, eli .22 kaliiberisen aseen lupa. Tappava kylläkin, mutta verraten pieni kuitenkin jos verrataan vaikka poliisin käyttämään 9 mm patruunaan. On sinisilmäistä luulla että jos aselupa Saarelta tai Auviselta olisi evätty, niin asia olisi jäänyt siihen. Seuraavaksi ase olisi haettu itänaapurista, ja tuliaisina tuskin tuotaisiin enää pienoispistoolia, vaan mahdollisesti 9 mm tai .38. Pahimmassa tapauksessa 7,62 x 39 sarjatuliase taittoperällä.
Holmlundiin kohdistuvasta kritiikistä tuntuu suuri osa olevan populisminhakuista ja tällaisen tragedian hyödyntämistä oman puolueen eduksi. Sanon edelleen että Anne Holmlund on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Kaikista ko. minsteriön virkamiehistä ei voi sanoa samaa. Mitä esim. Ritva Viljasen kansliapäällikkökaudella on saavutettu? Sen että nykyään poliisin aika kuluu toisten poliisien jahtaamiseen ja rikolliset nauravat partaansa.
Vielä naurettavampaa on syyttää väkivaltaisia pelejä tai musiikkia. Sotapelit ovat hyvää viihdettä ja tarjoavat yksinäisille sosiaalisesti rajoittuneille nuorille sentään jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Parempi edes virtuaaliset kaverit, kuin ei kavereita ollenkaan. Musiikin suhteen kieltäjillä kyse on pikemminkin "en pidä tästä - en salli sitä muillekaan" -asenteesta. Se on yksi vakava assholismin oire.
Btw. Minä pelasin väkivaltaisia pelejä koko lapsuuteeni ja kuuntelin musiikkia, jossa laulettiin ihmisten silpomisesta. Minusta tuli aseistakieltäytyjä.
Paljon on esitetty teorioita siitä mistä tällaiset teot johtuvat. Miksi nuori mies ottaa aseen ja menee kouluun ampumaan viattomia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti uskon että siihen vaikuttaa (listan järjestys on satunnainen, ei merkityksen mukaan järjestetty).
1. Narsistinen aikakausi ja itsekkäät arvot
2. Yhteisöllisyyden puute ja perheinstituution murros
3. Avohoito ja mielenterveyspalveluiden jonot
4. Koulukiusaaminen
5. Yhteiskunta ei tue tervettä maskuliinisuutta ja miehuuten kasvamista
Lyhyesti: Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat! Aseiden kieltäminen rankaisee harrastajia, mutta ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tragedioita, sillä luvallinen ase on vain yksi vaihtoehto surmaajan suuresta keinorepertuaarista.
Miten voidaan varmistua että tällainen ei enää pääse tapahtumaan? Ei millään!. Maailmasta ei saa 100 % turvallista. Minä väitän että perhe- ja tasa-arvopolitiikan pysäyttäminen ja uuden suunnan etsiminen olisi kustannustehokkain tapa ehkäistä ilmiötä kasvamasta neliöön seuraavan sukupolven kohdalla.
P.S Kun on viime aikoina rutiinilla kommentoinut muissa blogeissa niin omaa blogia kirjoittaessa esikatselu-painike onkin vieraassa paikassa ja vahinko painaa liian aikaisin julkaisunappulaa käy liiankin helposti :)
Kumpikin vaihtoehto olisi huono ja aiheuttaisi haittaa ainoastaan lakia noudattaville ammunnan harrastajille, joita on tässä maassa noin satoja tuhansia. Sen sijaan rajoituksilla olisi lähinnä vain muodollinen vaikutus rikollisiin tai Auvisen tai Saaren kaltaisiin koulumurhaajiin. Jos sairas ihminen päättää alkaa tappamaan ihmisiä, hän kyllä keksii keinot.
Käsiaseiden kieltäminen ei olisi järkevää, koska sillä saavutettava hyöty olisi huomattavasti haittoja pienempi. Suurin haitta olisi harrastajille aiheutuva vahinko. Tätä on tietysti monien vaikea ymmärtää ja asettua aseharrastajien asemaan, mutta kannattaa miettiä omaa rakasta harrastustaan, miltä tuntuisi jos se kiellettäisiin joidenkin yksittäistapausten takia. Kieltäminen on helppoa kun ei asia koske itseä.
Toinen haitta olisi kulttuurillinen. Lajilla on pitkät perinteeet Suomessa ja täyskielto samalla tarkoittaisi että meidän urheilulajikartaltamme häviäisi pysyvästi muuutama kokonainen sarja. Suomi on kaikenlisäksi menestynyt näissä lajeissa melko hyvin.
Ja mikä olisi hyöty? Totta, että kivääriä/haulikkoa on vaikeampi kuljettaa mukana ja pistooli on helpompi kätkeä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä. Sekä Auvinen että Saari olisi aivan hyvin voinut toteuttaa tekonsa haulikolla tai puoliautomaattisella kiväärillä. Moni haulikko mahtuu esimerkiksi isommanpuoleiseen urheilukassiin. Samaten esim. reserviläiskiväärinä käytetty puoliautomaattinen Sako. Veikkaisin että ostettavissa on myös .22 kaliberin puoliautomaattisia kivääreitä, eli pienoiskivääreitä, jollaisen saa perusteena urheiluammunta (vai virkistysammuntako se nykyinen termi on?). Molemmat koulusurmat siis olisi pystytty toteuttamaan yhtä hyvin, vaikka pistoolit ja revolverit olisikin kielletty. Sitäpaitsi katkaistu haulikko on keksitty.
Aseiden säilyttäminen ampumaseuran tiloissa ei sekään olisi hyvä ajatus. Ensinnäkään kaikki ammunnan harrastajat eivät kuulu seuroihin tai ammu seurojen radoilla. Suomessa on paljon ulkoratoja ja moni joka asuu maaseudulla, ampuu omassa metsässään. Kaikissa kunnissa ei ole mitään sisäampumarataa, jossa asetta säilyttää.
Toiseksi se olisi kohtuuton vaatimus ampumaseuroille. Tuskin monellakaan seuralla on valmiuksia säilyttää mahdollisesti satojen jäsenien aseita. Monella seuralla ei ensinnäkään ole omaa rataa, vaan rata on kunnan omistama, joka usein toimii jonkun muun urheilutilan yhteydessä. Ei tälläisia tiloja ole suunniteltu ensisijaisesti murronkestävyyttä ajatellen. Ampumaseurat joutuisivat siis hankkimaan valtaisat lukittavat kaapistot aseiden säilyttämistä varten. Monissa tiloissa ei olisi edes tilaa sellaisille.
Kolmanneksi: Eikö ko. keskitetty säilytys olisi jo itsessään turvallisuusriski? Nykytilanteessa on se hyvä puoli että rikollisten on vaikea tietää missä asunnoissa säilytetään aseita ja kerrostaloon on riskialtista murtautua kun naapureita on joka puolella. Rikollisilta puuttuu lisäksi tieto missä aseet sijaitsevat asunnossa. Ei ole kovinkaan houkuttelevaa varkaan näkökulmasta. Sen sijaan ampumaseurojen tiloissa ei ole naapureita. Hälytyslaitteet tosin yleensä on, mutta osaava varas selviää niistä, ja varas pääsee käsiksi mahdollisesti useampaan sataan tai ainakin kymmeniin aseisiin. Se on varkaan näkökulmasta paljon houkuttelevampi vaihtoehto.
Jos tällainen laki astuu voimaan, saamme lukea vähän väliä lehdestä: " Tampereella poliisi kaipaa tietoja ampumaseuran tiloihin tehdystä murrosta. Paikalta vietiin yli 150 käsiasetta, joiden pelätään päätyvän alamaailman käyttöön sekä katukauppaan...". Toisin sanoen: nykykäytännöllä tiedetään keillä on ase ja niiden saatavuutta kontrolloidaan, eli pahimmat hörhöt blokataan pois. Lainmuutoksen jälkeen kenellä tahansa hörhöllä voisi olla ties millainen arsenaali, eikä kukaan tietäisi siitä.
Jotkut ovat vaatineet kaikkien aseiden kieltämistä. Myös kiväärien ja haulikoiden. Se vahingoittaisi vielä suurempaa harrastajajoukkoa. Eipä tulisi enää sen jälkeen olympiamitallejakaan ammunnasta. Suomesta häviäisi kertarysäyksellä metsästyskulttuuri sekä mm. reserviläisammunta. Entä loppuisiko tappaminen samalla? Ei! Seurauksena vain rikollisilla olisi enää aseita. Laittoman aseen hankkiminen ei liene kovin vaativa tehtävä jos tahtoa löytyy. Vierailu jossakin itäblokin maassa riittänee. Kuinkakohan hirvittävä määrä Neuvostoliiton hajoamista seuranneen rappiotilan aikana "kadonneita" aseita on edelleen mustan pörssin kaupassa?
Sitäpaitsi ruutiase ei ole välttämätön. Jos Saarella tai Auvisella ei olisi ollut tuliasetta käytettävissä, he olisivat silti voineet toteuttaa tekonsa käyttäen muunlaisia aseita. Virossa on pippurisumutteen myynti laillista. Koulusurmaaja olisi voinut esim. hakea muutamia sumutteita ja tappaa uhrinsa vaikkapa puukolla, ensin tehtyään heidät puolustuskyvyttömäksi pippurikaasulla. Rautakaupasta saa kuka tahansa ostaa kaasukäyttöisen naulapyssyn. Pienellä modauksella naulapyssy toimii kuin puoliautomaattipistooli. Tarvittava modaus on olemattoman pieni. Ainoa asia on kärjessä olevan kärkivarmistimen lukitseminen pohja-asentoon. Kaikissa naulaimissa ei tätä varmistinta edes ole. Ei se nyt ihan pistoolia vastaa, mutta järeimmissä on kuitenkin valtava teho. Voima riittää lyömään ison naulan kantaa myöten kiinni puuhun, joten lyhyellä etäisyydellä se on tappava ase. "Lippaaseenkin" mahtuu enemmän "ammuksia" kuin normaaliin pistooliin. Naulaimia tuskin voidaan tehdä luvanvaraisiksi, joten veikkaan että jos ruutiaseet kielletään, niin naulain saattaa löytyä tulevien Auvisten Ja Saarten hankintalistalta.
Entäpä Molotovin coctai, eli polttopullo? Äärimmäisen helppo valmistaa ja suorastaan järkyttävän tuhoisa jos se heitetään ihmisiä päin. Räjähteen valmistaminen onnistuu sekin melko helposti. Tosin se on näistä esimerkeistä muita vaikeampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta, ja siitäkin meillä on kokemuksia lokakuulta 2002. Rautakaupasta saa ostaa monenlaista materiaalia, mitä voi käyttää lisävahingon tuottamiseen räjähteessä (ns. sirpalepommi). Petri Gerdt käytti hauleja omassa pommissaan. Kuvittele esimerkiksi jyrsimen teriä, pieniä katkaisulaikkoja, nauloja tai muttereita, jotka sinkoutuvat eri suuntiin ~800 m/s räjähdyksen voimasta. Ja napalmin valmistaminen sekin on luullakseni melko helppoa. Sivarina minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta armeijan käynteet kaiketi tietävät.
Keinoja siis löytyy jos tahtoa löytyy. Sen takia olisi tärkeämpää keskittyä syihin taustalla kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Yhteiskunta rajoittaa ja säätelee jo nyt joissain asioissa liikaa ja tulevaisuus ei sen suhteen näytä yhtään paremmalta. Käsiaseiden rajoittaminen/kielto olisi yksi askel lisää rajoituksien ja kieltojen tielle. Ongelma ei ratkeaisi, se vain muuttaisi muotoaan, jolloin olisi taas tehtävä lisää rajoituksia. Ei varmaan tarvitse perustella minkä takia tämä kehityssuunta on huono. Katsokaa mitä historia opettaa. Yhteiskunnalisen hyvinvoinnin, vapauden ja turvallisuuden välinen kaava on toistanut itsensä läpi historian. Tiukasti kontrolloidut, valvotut ja rajoitetut vapaudet eivät juuri koskaan ole tuoneet hyvinvointia, eivätkä edes turvallisuutta. "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." (Benjamin Franklin 1775)
Toinen asia mikä tässä keskustelussa ärsyttää on vasemmisto-opposition esittämä vaatimus että sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi erota. Muun muassa Annika Lapintie (vas) on vaatinut Holmlundia eroamaan, koska Holmlund ei Jokelan tapauksen jälkeen ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä siinä mittakaavassa ja sillä nopeudella, joka opposition mielestä olisi ollut tarpeellista. Minä en näe mitään järkevää perustetta eroamiseen. Minusta Holmlund on muutenkin hoitanut hommansa aika hyvin. Mitä uudistuksia hänen muka olisi pitänyt tehdä. Ellen erehdy Jokelan jälkeen toteutettiinkin joitain uudistuksia. Kovin radikaalien muutosten tekeminen ei ole mahdollista.
Suomalaisilla on 1,65 miljoonaa luvallista asetta. Pitäisikö ne kaikki pakkolunastaa muutaman yksittäistapauksen takia? Entä lupaharkinta? Ei pommivarmaa keinoa ole selvittää henkilön aikeita. Ajatustenlukukonetta, kun ei (onneksi) ole vielä keksitty. Jo tällä hetkellä hakijan tausta tutkitaan ja hakijalle suoritetaan haastattelu. Käsiaseisiin myönnetään varsinkin ensimmäiseksi aseeksi ylensä ainoastaan pienoispistoolilupa, eli .22 kaliiberisen aseen lupa. Tappava kylläkin, mutta verraten pieni kuitenkin jos verrataan vaikka poliisin käyttämään 9 mm patruunaan. On sinisilmäistä luulla että jos aselupa Saarelta tai Auviselta olisi evätty, niin asia olisi jäänyt siihen. Seuraavaksi ase olisi haettu itänaapurista, ja tuliaisina tuskin tuotaisiin enää pienoispistoolia, vaan mahdollisesti 9 mm tai .38. Pahimmassa tapauksessa 7,62 x 39 sarjatuliase taittoperällä.
Holmlundiin kohdistuvasta kritiikistä tuntuu suuri osa olevan populisminhakuista ja tällaisen tragedian hyödyntämistä oman puolueen eduksi. Sanon edelleen että Anne Holmlund on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Kaikista ko. minsteriön virkamiehistä ei voi sanoa samaa. Mitä esim. Ritva Viljasen kansliapäällikkökaudella on saavutettu? Sen että nykyään poliisin aika kuluu toisten poliisien jahtaamiseen ja rikolliset nauravat partaansa.
Vielä naurettavampaa on syyttää väkivaltaisia pelejä tai musiikkia. Sotapelit ovat hyvää viihdettä ja tarjoavat yksinäisille sosiaalisesti rajoittuneille nuorille sentään jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Parempi edes virtuaaliset kaverit, kuin ei kavereita ollenkaan. Musiikin suhteen kieltäjillä kyse on pikemminkin "en pidä tästä - en salli sitä muillekaan" -asenteesta. Se on yksi vakava assholismin oire.
Btw. Minä pelasin väkivaltaisia pelejä koko lapsuuteeni ja kuuntelin musiikkia, jossa laulettiin ihmisten silpomisesta. Minusta tuli aseistakieltäytyjä.
Paljon on esitetty teorioita siitä mistä tällaiset teot johtuvat. Miksi nuori mies ottaa aseen ja menee kouluun ampumaan viattomia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti uskon että siihen vaikuttaa (listan järjestys on satunnainen, ei merkityksen mukaan järjestetty).
1. Narsistinen aikakausi ja itsekkäät arvot
Jokainen haluaa olla tähti. Jokainen haluaa saada huomiota. Tämä aika korostaa erottautumisen tarvetta. Olet joko hero tai zero. Muiden ongelmien ohella nuori joka ei saa hyväksyntää, kunnioitusta tai mitään rakentavaa tai kannustavaa huomiota, saattaa haluta huomiota sitten tällä tavalla.
Tavallisuus ja arkipäiväisyys on aliarvostettua. Jokainen haluaa olla jotain suurta. Keskinkertaisuus ei ole mitään. Se on tylsää eikä kiinnosta ketään. Jokaisesta "pitää tulla jotain!.
2. Yhteisöllisyyden puute ja perheinstituution murros
Matti Vanhanen on tavallaan oikeassa puhuessaan yhteisöllisyyden tarpeesta. Tämän hetken arvot korostavat yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja hedonistista itsekkyyttä. Yhteisöllisyyttä ei ole. Perhe yksikkönä on murroksessa. Avioliitto on muuttunut sisällöltään muutamassa vuosikymmenessä hyvin paljon. Pysyvän turvallisen perheen tilalle on tullut suhde. Sanonta "astua avioliiton turvalliseen satamaan" on pelkkä vitsi, josta on jäljellä enää puitteet, hääjuhlat. Jos ennen avioliitto oli "kunnes kuolema meidät erottaa", niin nykyään se on vain suhde toisten joukossa, josta lähdetään kävelemään heti siinä vaiheessa kun minä itse en koe saavani siitä itselleni lisäarvoa.
Toisin kuin jotkut humanistiset tieteenalat ja poliittisesti korrekti perhepoliitiikkamme koittaa meillä väittää, isät oikeasti merkitsevät. Yhdysvalloissa on tutkittu, että isättömillä lapsilla on moninkertainen todennäköisyys päätyä rikolliseksi, elää köyhyydessä tai kärsiä päihde- ja mielenterveysongelmista. Ja sillä on vissi ero, onko isäsi osoite sama kuin omasi, vai näetkö isäsi joka kolmas viikonloppu. Pyydän anteeksi että olen epäkorrekti, mutta näin se vain on. Luonto ei taivu ihmisen tahdon mukaan.
3. Avohoito ja mielenterveyspalveluiden jonot
Avohoidon ja heitteillejätön rajapinta on häilyvä ja julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluissa on joissain kunnissa kuukausien jono ja käytännössä "hoito" on käytännössä pelkkä SSRI-lääkitys ja viisi käyntiä ns. terapiassa. Yksityisen puolen terapialla ja julkisen terveydenhuollon "terapialla" on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Käsitys siitä mitä terapia on, muodostuu vasta yksityisellä käytyäsi. Julkisen puolen "terapia" on jonninjoutavaa jutustelua psykologin kanssa. Ensimmäisellä kerralla psykologi tekee sinulle masennustestin. Saman Beckin masennustestin, jonka voit tehdä itsekin vaikka netissä. Sitten hän lisää lääkitystäsi. Toisella kerralla pääsette asiaan ja sinä kerrot itsestäsi. Kolmannella kerralla toteat että psykologi ei muista mitään mitä olet kertonut aikaisemmin ja saat kertoa ne uudestaan. Neljännellä kerralla kerrot taas osan uudestaan ja huomaat että psykologi ei lainkaan tunnu tajuavan ongelmaasi tai mitä yrität sanoa, ja vähättelee kun kerrot miltä sinusta tuntuu. Viidennellä kerralla hän toteaa että viides ja viimeinen kerta onkin sitten tässä ja se riittääkin, sillä "sinä olet edistynyt valtavasti tänä aikana", ja lääkitystä jatketaan vielä ainakin vuosi. Ei! Kun menet yksityiselle, niin ei kannata ihmetellä jos ensimmäinen askel onkin lääkekuurin vähentäminen tai lopettaminen.
Yksityinen toimii, mutta maksaa ja on hidasta. Sen takia se on ainakin opiskelijoiden ja työttömien ulottumattomissa. Hinta voi helposti olla 70 euroa puolelta tunnilta. Sitä esim. kerta viikossa puolen vuoden ajan tekee ison loven kukkaroon, vaikkakin Kela korvaa osan siitä. Silti ainakin opiskelijoiden, työttömien ja suuren osan elatusvelvollisten saavuttamattomissa. Tajuan kyllä täysin elämän realiteetit, enkä sano että valtion pitäisi tarjota korkealaatuiset terapiapalvelut jokaiselle, mutta tuo julkisen terveydenhuollon olemassa oleva "terapia" maksaa sekin ja sen hinta-laatusuhde on luokattoman heikko.
Sitäpaitsi ne lääkkeet ovat kalliita. Ja niitähän Suomessa syödään! Siihen malliin että voidaan kysyä että mikä onkaan oikeasti se Prozac-nation. Vai Cipramiliako täällä syödään? Potilaat maksavat isoja summia kalliista lääkkeistä, jotka eivät auta muuta kuin ehkä tasaavat hieman piikkejä, turruttavat ja tekevät väsyneeksi. Ja eikö monissa masennuslääkkeissä ole mahdollisina sivuvaikutuksina masennus ja itsemurhariskin kohoaminen? Vuodesta kahteen lääkkeitä syötyäsi (ja omaisuuden tuhlattuasi) lopetat lääkityksen ja huomaat että olosi on aivan samanlainen ilman lääkkeitä kuin lääkkeiden kanssa paitsi, että unentarpeesi vähenee huomattavasti ja ajatuksesi on taas kirkas.
4. Koulukiusaaminen
Koulukiusaamiseen puuttumisesta on annettu kasapäin ohjeita ja määräyksiä. Siihen on "pitänyt puuttua" vuosikymmenten ajan. Voisi kysyä mitä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on saavutettu koulukiusaamisen ehkäisemiseksi? Ei mitään. Tuoreesta kouluterveyskyselystä käy ilmi, että koulukiusaaminen ja väkivalta on yleistä. Kiusaamisella on pitkävaikutteiset seuraukset kiusattuun ja toisinaan myös kiusaajaan. Olisi molempien edun mukaista että asiaan oikeasti puututtaisiin.
5. Yhteiskunta ei tue tervettä maskuliinisuutta ja miehuuten kasvamista
Hittolainen, että olen tyytyväinen että olen jo näin vanha. En todellakaan haluaisi olla 15-vuotias poika tässä maailmassa, joka yrittää epätoivoisesti muodostaa omaa identieteettiään ja lähivuosina seksuaalisuuttaan. Vielä enemmän olen tyytyväinen etten ole 3 - 5 vuotias poika, jolla on edessään päiväkodin, ala-asteen ja ylä-asteen myllytys, jossa jos polittinen korrektius ja luonto eivät kohtaa, niin sen pahempi luonnolle.
Pojat yrittävät muodostaa omaa mieheyttään, mutta mieheys on hukassa. Miehen mallista ei saisi edes puhua, koska se on joko "yksilön alistamista ahtaisiin muotteihin" tai "haitallisten roolimallien uusimiesta". Kuitenkin pojista tulee miehiä, sillä naisia heistä ei tule. Sukupuolia kun ei ole kuin kaksi. Näin väitän vaikka se onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa noin.
Ironisinta on se, että pyrkimys kuolettaa haitallista maskuliinisuutta, eli übermachoa miestä joka puheen sijasta purkaa pahaa oloaan väkivallalla, pikemminkin uhkaa positiivisen maskuliinisuuden kehittymistä. Jos poika ei saa miehen mallia kotona (isä siirretty ulkoruokintaan), eikä koulussa (mikä se miesopettajien osuus taas olikaan), poika ottaa miehen mallin sieltä mistä sen saa. Terveen maskuliinisen mallin puuttuessa poika ottaa mallinsa television väkivaltaisista miehistä tai toisista nuorista pojista, jotka ovat itsekin aivan kypsymättömiä ja aivan yhtä hukassa, mutta 12-vuotiaasta 16 vuotta vanha on ihan aikuinen. Tulevaisuudessa kun päiväkotien ja koulujen pitää tasa-arvomääräysten takia varoa sukupuolirooleihin ohjaamista, tämä kärjistyy luultavasti entisestään.
Televisio antaa nykypäivänä kolmenlaista mieskuvaa. Väkivaltainen roisto (tai sankari [missä ero? Jack Bauer tai Sipowicz, roistoja vai sankareita?]), tyhmiä ja laiskoja mitäänosaamattomia luusereita (Al Bundy) tai metroseksuaaleja hybridimiehiä. Pojat eivät halua olla feminiinisiä hybridimiehiä, koska murrosiässä pojalle on tärkeää erota naiseudesta. Pojat eivät halua tulla tv-isän kaltaiseksi hölmöksi jota ei voi kukaan kunnoittaa, joka ei osaa mitään ja on täysin riippuvainen kaikkitietävästä ja kaikenosaavasta superäidistä.
Kun poika kasvaa ikään jossa tytöt ja pojat alkavat ulkoisesti olla miehiä ja naisia ja hormonit hyrräävät, tulee iso pettymys. Poika saa huomata että rauhallisuus, kohteliaisuus, huomaavaisuus ja kaikki se mitä mitä naisistunut kasvatus on opettanut miesten ja naisten välisistä suhteista ei toimi. Poika jää yksin ja ihmettelee kun aggressiiviset, sovinistiset ja kilpailuhenkiset pahat pojat korjaavat kaikki naiset. Poika saa huomata että kaveruutta pidemmälle ei pääse. Huomaavaisuudenosoitukset kelpaavat ja poika kelpaa korjaamaan tyttöjen tietokoneet ja polkupyörät.
Poika törmää paradoksiin jossa naiset kehuvat kuinka kiva hän on ja että: "sinä löydät ihan varmasti naisen... Sä olet niin huomaavainen, joka naisen unelma". Näillä kaverinaisilla vain sattuu olemaan poikaystävä, mutta muuten... Paitsi kun kaverinaiselle ja poikaystävälle tulee ero. Flaksaako pojalla nyt? "Sä olet niin ihana, mutta me vaan ollaan niin erilaiset. Eikö me voitaisi olla vaan ystäviä?" Eihän tässä näin pitänyt käydä! Jos minulla olisi aikakone, menisin ensimmäiseksi tapaamaan 16-vuotiasta itseäni realiteettisparrauksen merkeissä.
Maskuliinisuus siis on kriisissä. Siitä ei kai kukaan ole eri mieltä. Ikävä tässä on se, että ei haitallinen machomaskuliinisuus ole lähdössä minnekään. Sen sijaan positiivinen maskuliinisuus on. Kannattaa varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua. Kaikesta kriittisen miestutkimuksen liturgiasta huolimatta naiset haluavat miesten olevan edelleen miehiä. Siis suuressa mittakaavassa. Voi olla kovakasvoisia feministejä jotka pehmeän miehensä sijasta hoitavat vaaralliset ja raskaat työt, poistavat fyysiset uhkat ja tarvittaessa lähtevät kovat piipussa Uralille, mutta suuressa mittakaavassa, ei.
Anders Ahlbäck sanoo: "Miehet voisivat edelleen vaihtaa perheen talvirenkaat, mutta vain jos he sitä itse haluaisivat". Niin voisivatkinkin. Autokorjaamo kyllä vaihtaa ne pientä korvausta vastaan. Sen sijaan sitä naiset suuressa mittakaavassa eivät nyt, eivätkä tulevaisuudessa niitä vaihtele. Eivätkä sano miehelle:" Jää sinä vain vuoteeseen. Minä käyn katsomassa mikä tuo ääni alakerrassa on". Eivätkä kiipeä pakkasessa 15 metrin korkeuteen lyömään alusrakenteita kattoon.
Haitallisten miehisten mallien poistaminen on hyvä asia. Samaten järkevä ammatillisen segregaation vähentäminen. Valitettavasti radikaalein ja ideologisesti latautunein aines kirjoittaa käsikirjoituksen eikä sen enempää asioista päättävillä naisilla kuin miehillä ole kykyä/rohkeutta kyseenalaistaa. Ei kannata sitten myöskään itkeä kun miehisiä miehiä ei enää löydy tarpeeksi tekemään miehisten miesten töitä tai puolustamaan maata.
Pojat ovat eksyksissä ja sitä ei auta lainkaan se, että valkoinen heteromies on se ainoa jäljellä oleva ryhmä jota saa ryöpyttää miten tahtoo. Mies on alituisen syyllistämisen, pilkan ja lisääntyvien velvollisuuksien kohde ilman oikeuksia. Kirsi Virtasen tuore radio-ohjelma Nainen on miestä parempi, jonka voi ladata myös mp3-tiedostona kuvaa hyvin vallittsevaa ilmapiiriä. Ohjelmassa Virtanen käyttää 43 minuuttia kertomaan miten miehet ovat naisia huonompia kaikilla osa-alueilla, mairean pilkallisella muka-hauskalla äänellä.
Miehet ovat mm. pari ensimmäistä viikkoa naisia, ennen kuin miesten "surkuhupaisa hormoni pääsee mellestämään" ja "poika on poikkeama, haalea kuva alkuvoimaisesta tytöstä". Onneksi Kirsi Virtanen tuskin tavoittaa ohjelmallaan ainakaan kovin nuoria ja kriittisessä vaiheessa olevia poikia.
Yksi isän tehtävistä on myös opettaa pojalleen itsepuolustusta sekä kontrolloitua voimankäyttöä. Isän tehtävä on opettaa pojasta sellainen joka tarvittaessa käyttää voimaa puolustaakseen itseään tai muita, mutta vain juuri sen verran voimankäyttöä mitä on välttämätöntä, ja vain puolustautumiseen. Tätä asiaa eivät suuressa mittakaavassa äidit opeta. Sorry PC, mutta näin on!
Lyhyesti: Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat! Aseiden kieltäminen rankaisee harrastajia, mutta ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tragedioita, sillä luvallinen ase on vain yksi vaihtoehto surmaajan suuresta keinorepertuaarista.
Miten voidaan varmistua että tällainen ei enää pääse tapahtumaan? Ei millään!. Maailmasta ei saa 100 % turvallista. Minä väitän että perhe- ja tasa-arvopolitiikan pysäyttäminen ja uuden suunnan etsiminen olisi kustannustehokkain tapa ehkäistä ilmiötä kasvamasta neliöön seuraavan sukupolven kohdalla.
P.S Kun on viime aikoina rutiinilla kommentoinut muissa blogeissa niin omaa blogia kirjoittaessa esikatselu-painike onkin vieraassa paikassa ja vahinko painaa liian aikaisin julkaisunappulaa käy liiankin helposti :)
lauantai 27. syyskuuta 2008
Ensimmäinen vaalikone auki
Mortimerilla on ollut suhteellisen rankat pari viime viikkoa. Tuli tehtyä hieman ylitöitä. Putki alkoi viime blogimerkinnästä (Natsitesti) ja päättyi tänään. Matkojen kanssa se tarkoitti sitä, että työn ja nukkumisen lisäksi ei paljon muuta aikaa jäänyt ja jos jäi, niin oli liian väsynyt tekemään mitään.
Ja mitä järkeä? Kyllähän se toki rahallisesti jossain määrin tuntui, mutta ei todellakaan siinä määrin, että se kituminen kannattaisi. Sitäpaitsi sekin summa kääntyy tavallaan minua vastaan, sillä se löytää tiensä taas johonkin tilastoon, kasvattamaan miesten ja naisten palkkaeroja.
No, se siitä. Mennään itse aiheeseen, eli kunnalisvaaleihin -08. Vaaleihin on vielä kuukauden verran aikaa, eikä tärkein kampanjavaihe ole edes alkanut ja suurin osa vaalikoneista on äänestäjien osalta vielä pois käytöstä. Maikkarin vaalikone on (luullakseni) ensimmäinen.
Käyttöliittymä on perinteistä Osgoodin tai Likertin asteikkoa astetta monipuolisempi. Periaate on sama, eli siitä löytyy tuttu horisontaalinen asteikko, eri mieltä - neutraali - samaa mieltä. Erona perinteisiin asteikkoihin on, että vastauksen painotusta voi säätää valmiita asteikkoja tarkemmin.
Sisällöltään vaalikone on mielestäni aika heikkotasoinen. Liian paljon yleistä ja liian vähän konkreettista asiaa. Tämä ei anna kovinkaan selkeää kuvaa siitä, millaista politiikkaa ehdokas käytännön asioissa ajaisi. Kaikkiin kysymyksiin käyttöliittymä ei myöskään sovellu kunnolla. Esimerkiksi "uskotko Jumalaan?". Sata-asteinen liukupalkki on ehkä liioittelua.
Ainoastaan kysymysalueissa talous, palvelut ja elinympäristö on jotain oikeasti relevanttia asiaa. Sitä edeltävä osa (alue 1) on melko tyhjää plärinää vaaleista. Loppuosan kysymykset ovat sitäkin turhempia. Mitä ihmeen merkitystä kunnallisvaalien kannalta sillä on, tykkääkö ehdokas katsoa dvd-elokuvia tai käykö hän lavatansseissa? Tarkoitus ei ole valita deittiseuraa, vaan edustaja käyttämään poliittista valtaa.
Vaalikoneesta jää huolimaton vaikutelma, ikään kuin kysymysten suunnitelussa olisi aika loppunut kesken, ja on vain kasattu jotain kokoon nopeasti. Tämän vaalikoneen ja horoskooppien merkitys ehdokasta valitessa lienee suunnilleen yhtä suuri.
Selasin kuitenkin myös muiden vaalipiirien ehdokkaita siinä toivossa, että silmään osuisi joku tuttu nimi tasa-arvonäkökulmasta. Turusta löytyi ainakin Sini Terävä. Sini kertoo kuvauksessaan mm. järjestötaustoistaan ja että: En halua Turkua, jossa asukkaiden mielipiteet sivuutetaan poliittisissa lehmänkaupoissa. Haluan Turun, jossa kaikenlaisten ihmisten on hyvä elää. Turun, joka on pyöräilijöiden ja kävelijöiden kaupunki. Turun, joka huomioi tasa-arvon päätöksissään ja joka pitää huolta työntekijöistään. Minun Turussani nuorten hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomioita ja peruspalvelut ovat kunnossa. Minun Turussani ei ole toriparkkia vaan pikaratikka. Vai pikaratikka...
Sinin vastaukset ovat muuten loogisia, mutta muutama kohta ihmetyttää. Hänestä yksityiset terveydenhuoltopalvelut eivät ole julkista terveydenhuoltoa tasokkaampia (taidan muuttaa Turkuun). Toiseksi hän kertoo uskovansa Jumalaan, mutta ei käy kirkossa, eikä usko ydinperheeseen. Tai itseasiassa usko ydinperheeseen oli asetettu neutraaliksi, mutta kommenttiosassa hän kirjoittaa: Usko ydinperheeseen on aika rankka asia laittaa kyllä-ei -viivalle. Totta kai uskon siihen, että ydinperheessä voi olla hyvä olla ja että se sopii monille ihmisille. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä, etteikö myös muunlaisissa perheissä olisi hyvä olla. Minun ihannemaailmassani perheitä ei luokiteltaisi tai arvotettaisi sen perusteella, mitä sukupuolta vanhemmat ovat tai kuinka monta heitä on. Minä ainakaan en tiedä mitään suurempaa ydinperheen asemaa korostavaa lähdettä kuin raamattu.
Helsingistä löytyi odotetusti Elina Aaltio. Elinakaan ei usko yksityisten terveyspalvelujen parempaan laatuun. Ööh. Julkinen terveydenhuolto={tolkuttomat jonot, resurssipula, ylityöllistetty henkilökunta} ==> potilasta ei ole aikaa eikä varaa tutkituttaa ja käyttää kokeissa kunnolla, joten määrätään ensin ainakin parit antibioottikuurit, ja jollei auta niin sitten ehkä kokeisiin. Yksityinen={pääset hoitoon heti, aikaa ja resursseja on riittävästi (koska asiakas maksaa)} ==> Tarvittavat kokeet suoritetaan heti, ei turhia lääkekuureja. Yksityinen tottakai maksaa, eikä ole siksi kaikkien saatavilla, mutta tasokkaampaa se kyllä on. Ehkä Sini ja Elina ajattelivat kysymysasetttelua pidemmälle, eli kunnan yksityiseltä ostaman ostopalvelun tasoa. Se tietysti on juuri niin tasokas kuin mitä se saa maksaa. Tosin sillä erolla että yksityinen henkilöstö ei edelleenkään ole ylityöllistetty ja loppuun palanut, joka ehkäisee virheitä.
Elina ei näe Helsingin maahanmuuttajatilanteessa mitään ongelmaa. Itse olen ollut käsittävinäni että kyseisessä kaupungissa on melko paljon syrjäytynyttä ja joutilasta maahanmuuttajaväestöä. Elina ei usko Jumalaan eikä käy kirkossa. Eikä ilmeisesti sylje lasiinkaan. Kysymykseen "kaljalla käynti kuuluu tapoihini" hän on vastannut vetämällä palkin aivan oikeaan reunaan. Itse asiassa hän oli ainoa vertailemistani ehdokkaista, joka vastasi siten. Ydinperhe on vielä vähemmän Elinan juttu kuin mitä oli Sinin.
Ydinperheeseen ei usko myöskään Stefan Wallin, vaikka elääkin sellaisessa käsittääkseni itse. Sari Sarkomaa uskoo ja on muuten looginenkin, paitsi että ei usko yksityisten palveluiden parempaan laatuun, mutta kannattaa yksityistämisen lisäämistä. Yhtenä yllättyksenä tuli sekin että pastori Haka Kekäläinen vastasi neutraalisti kohtaan "tapoihihin kuuluu kirkossa käynti". Eikö se kuulu hänen tapoihinsa jo pelkästää viran puolesta?
Parempia vaalikoneita odotellessa.
Ja mitä järkeä? Kyllähän se toki rahallisesti jossain määrin tuntui, mutta ei todellakaan siinä määrin, että se kituminen kannattaisi. Sitäpaitsi sekin summa kääntyy tavallaan minua vastaan, sillä se löytää tiensä taas johonkin tilastoon, kasvattamaan miesten ja naisten palkkaeroja.
No, se siitä. Mennään itse aiheeseen, eli kunnalisvaaleihin -08. Vaaleihin on vielä kuukauden verran aikaa, eikä tärkein kampanjavaihe ole edes alkanut ja suurin osa vaalikoneista on äänestäjien osalta vielä pois käytöstä. Maikkarin vaalikone on (luullakseni) ensimmäinen.
Käyttöliittymä on perinteistä Osgoodin tai Likertin asteikkoa astetta monipuolisempi. Periaate on sama, eli siitä löytyy tuttu horisontaalinen asteikko, eri mieltä - neutraali - samaa mieltä. Erona perinteisiin asteikkoihin on, että vastauksen painotusta voi säätää valmiita asteikkoja tarkemmin.
Sisällöltään vaalikone on mielestäni aika heikkotasoinen. Liian paljon yleistä ja liian vähän konkreettista asiaa. Tämä ei anna kovinkaan selkeää kuvaa siitä, millaista politiikkaa ehdokas käytännön asioissa ajaisi. Kaikkiin kysymyksiin käyttöliittymä ei myöskään sovellu kunnolla. Esimerkiksi "uskotko Jumalaan?". Sata-asteinen liukupalkki on ehkä liioittelua.
Ainoastaan kysymysalueissa talous, palvelut ja elinympäristö on jotain oikeasti relevanttia asiaa. Sitä edeltävä osa (alue 1) on melko tyhjää plärinää vaaleista. Loppuosan kysymykset ovat sitäkin turhempia. Mitä ihmeen merkitystä kunnallisvaalien kannalta sillä on, tykkääkö ehdokas katsoa dvd-elokuvia tai käykö hän lavatansseissa? Tarkoitus ei ole valita deittiseuraa, vaan edustaja käyttämään poliittista valtaa.
Vaalikoneesta jää huolimaton vaikutelma, ikään kuin kysymysten suunnitelussa olisi aika loppunut kesken, ja on vain kasattu jotain kokoon nopeasti. Tämän vaalikoneen ja horoskooppien merkitys ehdokasta valitessa lienee suunnilleen yhtä suuri.
Selasin kuitenkin myös muiden vaalipiirien ehdokkaita siinä toivossa, että silmään osuisi joku tuttu nimi tasa-arvonäkökulmasta. Turusta löytyi ainakin Sini Terävä. Sini kertoo kuvauksessaan mm. järjestötaustoistaan ja että: En halua Turkua, jossa asukkaiden mielipiteet sivuutetaan poliittisissa lehmänkaupoissa. Haluan Turun, jossa kaikenlaisten ihmisten on hyvä elää. Turun, joka on pyöräilijöiden ja kävelijöiden kaupunki. Turun, joka huomioi tasa-arvon päätöksissään ja joka pitää huolta työntekijöistään. Minun Turussani nuorten hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomioita ja peruspalvelut ovat kunnossa. Minun Turussani ei ole toriparkkia vaan pikaratikka. Vai pikaratikka...
Sinin vastaukset ovat muuten loogisia, mutta muutama kohta ihmetyttää. Hänestä yksityiset terveydenhuoltopalvelut eivät ole julkista terveydenhuoltoa tasokkaampia (taidan muuttaa Turkuun). Toiseksi hän kertoo uskovansa Jumalaan, mutta ei käy kirkossa, eikä usko ydinperheeseen. Tai itseasiassa usko ydinperheeseen oli asetettu neutraaliksi, mutta kommenttiosassa hän kirjoittaa: Usko ydinperheeseen on aika rankka asia laittaa kyllä-ei -viivalle. Totta kai uskon siihen, että ydinperheessä voi olla hyvä olla ja että se sopii monille ihmisille. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä, etteikö myös muunlaisissa perheissä olisi hyvä olla. Minun ihannemaailmassani perheitä ei luokiteltaisi tai arvotettaisi sen perusteella, mitä sukupuolta vanhemmat ovat tai kuinka monta heitä on. Minä ainakaan en tiedä mitään suurempaa ydinperheen asemaa korostavaa lähdettä kuin raamattu.
Helsingistä löytyi odotetusti Elina Aaltio. Elinakaan ei usko yksityisten terveyspalvelujen parempaan laatuun. Ööh. Julkinen terveydenhuolto={tolkuttomat jonot, resurssipula, ylityöllistetty henkilökunta} ==> potilasta ei ole aikaa eikä varaa tutkituttaa ja käyttää kokeissa kunnolla, joten määrätään ensin ainakin parit antibioottikuurit, ja jollei auta niin sitten ehkä kokeisiin. Yksityinen={pääset hoitoon heti, aikaa ja resursseja on riittävästi (koska asiakas maksaa)} ==> Tarvittavat kokeet suoritetaan heti, ei turhia lääkekuureja. Yksityinen tottakai maksaa, eikä ole siksi kaikkien saatavilla, mutta tasokkaampaa se kyllä on. Ehkä Sini ja Elina ajattelivat kysymysasetttelua pidemmälle, eli kunnan yksityiseltä ostaman ostopalvelun tasoa. Se tietysti on juuri niin tasokas kuin mitä se saa maksaa. Tosin sillä erolla että yksityinen henkilöstö ei edelleenkään ole ylityöllistetty ja loppuun palanut, joka ehkäisee virheitä.
Elina ei näe Helsingin maahanmuuttajatilanteessa mitään ongelmaa. Itse olen ollut käsittävinäni että kyseisessä kaupungissa on melko paljon syrjäytynyttä ja joutilasta maahanmuuttajaväestöä. Elina ei usko Jumalaan eikä käy kirkossa. Eikä ilmeisesti sylje lasiinkaan. Kysymykseen "kaljalla käynti kuuluu tapoihini" hän on vastannut vetämällä palkin aivan oikeaan reunaan. Itse asiassa hän oli ainoa vertailemistani ehdokkaista, joka vastasi siten. Ydinperhe on vielä vähemmän Elinan juttu kuin mitä oli Sinin.
Ydinperheeseen ei usko myöskään Stefan Wallin, vaikka elääkin sellaisessa käsittääkseni itse. Sari Sarkomaa uskoo ja on muuten looginenkin, paitsi että ei usko yksityisten palveluiden parempaan laatuun, mutta kannattaa yksityistämisen lisäämistä. Yhtenä yllättyksenä tuli sekin että pastori Haka Kekäläinen vastasi neutraalisti kohtaan "tapoihihin kuuluu kirkossa käynti". Eikö se kuulu hänen tapoihinsa jo pelkästää viran puolesta?
Parempia vaalikoneita odotellessa.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Nazi Test: Olisitko sinä ollut natsi 1930-luvun Saksassa?
Nazi Test
Testaa mikä olisi ollut sinun roolisi toisessa maailmansodassa, jos olisit syntynyt ja kasvanut 1930 luvun Saksassa. Natsiupseeri? Rivimies? Vastarintataistelija? Karkuri?
Lapsellinen testi joka tuskin kertoo paljoa, mutta ehkä siinä on totuuden siemen. Suuntaa antava? Tulokset ovat yllättäneet monet tutuistani.
Itse asiassa natsismi itsessään ei ole tässä kiinnostavaa. Sen tilalla voisi olla muukin aate. Se ei ole oleellista tässä tarkoituksessa.
Oma tulos:
The Expatriate
Achtung! You are 31% brainwashworthy, 18% antitolerant, and 33% blindly patriotic
Congratulations! You are not susceptible to brainwashing, your values and cares extend beyond the borders of your own country, and your Blind Patriotism does not reach unhealthy levels. If you had been German in the 30s, you would've left the country.
One bad scenario -- as I hypothetically project you back in time -- is that you just wouldn't have cared one way or the other about Nazism. Maybe politics don't interest you enough. But the fact that you took this test means they probably do. I'm gonna give you the benefit of the doubt.
Did you know that many of the smartest Germans departed prior to the beginning of World War II, because they knew some evil shit was brewing? Brain Drain. Many of them were scientists. It is very possible you could have been one of them.
Conclusion: born and raised in Germany in the early 1930's, you would not have been a Nazi.
Sinä ?
Testaa mikä olisi ollut sinun roolisi toisessa maailmansodassa, jos olisit syntynyt ja kasvanut 1930 luvun Saksassa. Natsiupseeri? Rivimies? Vastarintataistelija? Karkuri?
Lapsellinen testi joka tuskin kertoo paljoa, mutta ehkä siinä on totuuden siemen. Suuntaa antava? Tulokset ovat yllättäneet monet tutuistani.
Itse asiassa natsismi itsessään ei ole tässä kiinnostavaa. Sen tilalla voisi olla muukin aate. Se ei ole oleellista tässä tarkoituksessa.
Oma tulos:
The Expatriate
Achtung! You are 31% brainwashworthy, 18% antitolerant, and 33% blindly patriotic
Congratulations! You are not susceptible to brainwashing, your values and cares extend beyond the borders of your own country, and your Blind Patriotism does not reach unhealthy levels. If you had been German in the 30s, you would've left the country.
One bad scenario -- as I hypothetically project you back in time -- is that you just wouldn't have cared one way or the other about Nazism. Maybe politics don't interest you enough. But the fact that you took this test means they probably do. I'm gonna give you the benefit of the doubt.
Did you know that many of the smartest Germans departed prior to the beginning of World War II, because they knew some evil shit was brewing? Brain Drain. Many of them were scientists. It is very possible you could have been one of them.
Conclusion: born and raised in Germany in the early 1930's, you would not have been a Nazi.
Sinä ?
lauantai 6. syyskuuta 2008
Verkkohyökkäys Vasemmistoliiton kunnalisvaalisivustoon
Ylen uutinen
Ilmeisesti perjantaina aamupäivällä on Vasemmistoliiton vaalisivuihin kohdistettu palvelunestohyökkäys, tässä tapauksessa ns. tulvahyökkäys. Hyökkäyksen tarkoitus siis ei ole murtautua verkkoon tai muuten sabotoida sitä, vaan ainoastaan kuormittaa sitä niin paljon, että palvelu muuttuu saavuttamattomaksi, eli siis selkokielellä sivusto ei toimi.
Tuollaisen hyökkäyksen idea on käyttää kolmansia osapuolia hyväksi, eli valjastaa suuri määrä verkossa olevia tietokoneita suorittamaan palvelupyyntöjä kohteena olevalle sivustolle. Kun palvelupyyntöjä on tarpeeksi (esim. tuhansia), suurin osa verkkosivustoista ei siitä enää selviä.
Hyökkäys on itse asiassa melko yksinkertainen toteuttaa ihan vaikka pingaamalla. Pingaaminen tarkoittaa ICMP echo request -paketin lähettämistä toiseen ip-osoitteeseen. Jos ping ei ole tuttu käsite, niin sitä voi kokeilla vaikka itse menemällä Windowsin komentokehotteeseen ja kirjoittamalla ping ja sen perään joko jonkin ip-osoitteen tai verkko-osoitteen. Esimerkki: ping www.google.fi. Toiminnon tarkoitus on verkkoliikenteen avustaminen. Pingillä voidaan siis selvittää onko toinen kone saavutettavissa. Kun pingi saavuttaa kohteensa, vastaanottanut kone lähettää lähettäjälle takaisin echo reply -paketin, ja näin alkuperäinen lähettäjä tietää että kumppani on hereillä ja tiedonsiirto voidaan aloittaa. Se siis toimii vähän kuten kaikuluotain, josta luultavasti epävirallisempi nimitys on saanut alkunsa.
Tulvahyökkäyksen idea on saada hirvittävä määrä tietokoneita pingaamaan hyökkäyksen kohdetta samanaikaisesti. Yksi käytetty menetelmä on väärentää oma ip kohdekoneen ip-osoitteeksi ja sitten pingata jotain todella isoa verkkoa sen broadcast osoitteeseen. Tällöin jokainen verkon tietokone (ainakin periaatteessa) saa kyseisen pingin ja vastaa siihen pingaamalla takaisin. Paitsi, että tässä tapauksessa pingien tulva ei mene lähettäjälle, koska lähettäjä on väärentänyt ip-osoitteensa ja näin tulva kohdistuu uhrin verkkopalvelimeen.
Tekniikan nerous piilee siinä, että hakkerilla itsellään ei tarvitse olla nopeaa nettiyhteyttä. Hakkerille riittää periaatteessa vaikka kuppainen modeemiyhteys tai vaikka mokkula prepaidliittymällä, sillä hakkeri pingaa vain yhtä osoitetta, eli hyökkäykseen valjastetun verkon broadcastosoitetta. Tarpeeksi suuri määrä valjastettuja koneita pingaamassa loputonta sarjaa, ja vähän suuremmankin kapasiteetin palvelu alkaa olla vaikeuksissa.
Edellä kuvattu menetelmä on vain yksi monista, mutta Ylen uutisten kuvaus sopii tähän tekniikkaan.
Hyökkäys saattoi johtua sivustolla olleesta Vasemmistonaisten Tasa-arvovaalikoneesta, arvelee puolueen tiedottaja.
Verkkohyökkäys on rikos. En puolustele tekijöitä, oli syy mikä tahansa, mutta mielestäni Vasemmistonaisten vaalikone on hyvin provosoiva. Kysymykset on aseteltu tekniikalla, jolle on olemassa nimikin jota en nyt saa päähäni. Ellen erehdy niin 40-luvun alussa herra nimeltä Joseph Goebbelskin käytti sitä. Vasemmistonaisten kysymyksiin ei voi vastata kuin olemalla samaa mieltä tai olemalla idiootti.
Missään vakavasti otettavassa mediassa ei tänä päivänä käytetä tuollaista kiskoja pitkin kulkevaa propagandaa. Yleensä tuollaista näkee joissain nuorille suunnatuissa päihde-, liikenne- tai seksuaaliterveys-tietomateriaalissa, mutta ei poliittisia mielipiteitä käsitellessä. Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa. "a)Kim Jong-Il on jumala ja kaikkitietävä ja kaikkeen pystyvä suuri johtaja ja kunniani on palvella häntä, b) olen epäisänmaallinen, länsimielinen, imperialistinen isänmaanpetturi ja minut pitää ampua".
Osa kysymyksistä on räikeän yliampuva ja osa pyrkii sukupuolittamaan täysin sukupuolesta riippumattomia asioita.
7. Minkälaista on naisten kannalta hyvä kaavoitus kunnissa?
Onko miesten kannalta hyvä kaavoitus sitten jotenkin erilainen kuin b-kohdan vastaus?
8. Miksi kuntaliitoksia olisi erittäin tärkeä tarkastella myös sukupuolinäkökulmasta?
Miksi kuntasektorin pitäisi olla erilaisessa asemassa yksityiseen sektooriin verrattuna? Toimintojen tehostaminenhan on ollut arkipäivää yksityisellä puolella ikuisuuksista asti. Tottakai se on työntekijän kannalta huono asia, mutta miksi kunnan virkojen pitäisi olla jonkinlaisia suojatyöpaikkoja? Jos kuntaliitoksella voidaan vähentää esim. hallinnon kuluja, jolloin verotuloista jää enemmän itse palvelujen tuottamiseen, niin tietysti silloin toimintoja kannattaa tehostaa. Miksi naisen työpaikan säilymisen pitäisi olla jonkinlainen itsetarkoitus ja tärkeämpää kuin miesten työpaikkojen säilyminen? Sitäpaitsi yleensä työntekijä palkataan koska yrityksellä on tarvetta työntekijän työpanokselle, eikä työpaikkoja pidetä pystyssä pelkästään sen takia että on työpaikkoja. Nämä ovat vaikeita asioita. En itsekään hyväksy loputonta tehostamista ja henkilökulujen leikkauksia, mutta siltikään kuntasektori ei saa nauttia mitään erityisasemaa.
Samalla voisi kysyä että mistäköhän johtuu että naiset käyttävät valtaosan palveluista. Lasten hoitoon liittyvät palvelut selittävät melko pitkälle, mutta voisiko olla niinkin, että monet palvelut on tehty enemmän naisten tarpeita varten. Jos yhteiskunta oikeasti haluaisi esimerkiksi auttaa syrjäytyneitä takaisin normaaliin elämään tai alkaisi todella välittämään asunnottomien kohtaloista, suhdeluku voisi olla toisenlainen.
B-kohtia aikani klikkailtuani saan onnittelutekstin, joka kertoo että ajattelen kuten minun halutaan ajattelevan. Vaikka yksikään b-vastaus ei ollut mielestäni oikein, oli niitä pakko valita kun a ja c vaihtoehdot olivat noin laadittuja. Kelpaan kuulemma Vasemmistonaisten "hengailujäseneksi". Kiitos, mutta taidan jättää väliin. No offence!
Kuten sanottu, tuomitsen verkkohyökkäyksen täysin ja toivon että tekijä saa rangaistuksensa, mutta ymmärrän silti että ihmiset provosoituvat tuollaisesta. Jos tasa-arvopolitiikka vain olisi reilumpaa ja oikeasti ottaisi huomioon miestenkin ongelmat, niin varmasti miehet olisivat aktiivisempia tasa-arvoasioissa. Nykyiseltään se on niin vinoutunutta, että en ihmettele vaikka vastaavia iskuja nähtäisiin jatkossakin ja pelkään, että jossain vaiheessa voi tapahtua jotain pahempaakin, kun epätoivo ajaa ihmisen epätoivoiseen ratkaisuun.
P.S Jos selitin verkkohyökkäysasian jotenkin väärin, niin korjaus on ihan tervetullutta. Tietojenkäsittely ei ollut minulla pääaine missään vaiheessa.
Ilmeisesti perjantaina aamupäivällä on Vasemmistoliiton vaalisivuihin kohdistettu palvelunestohyökkäys, tässä tapauksessa ns. tulvahyökkäys. Hyökkäyksen tarkoitus siis ei ole murtautua verkkoon tai muuten sabotoida sitä, vaan ainoastaan kuormittaa sitä niin paljon, että palvelu muuttuu saavuttamattomaksi, eli siis selkokielellä sivusto ei toimi.
Tuollaisen hyökkäyksen idea on käyttää kolmansia osapuolia hyväksi, eli valjastaa suuri määrä verkossa olevia tietokoneita suorittamaan palvelupyyntöjä kohteena olevalle sivustolle. Kun palvelupyyntöjä on tarpeeksi (esim. tuhansia), suurin osa verkkosivustoista ei siitä enää selviä.
Hyökkäys on itse asiassa melko yksinkertainen toteuttaa ihan vaikka pingaamalla. Pingaaminen tarkoittaa ICMP echo request -paketin lähettämistä toiseen ip-osoitteeseen. Jos ping ei ole tuttu käsite, niin sitä voi kokeilla vaikka itse menemällä Windowsin komentokehotteeseen ja kirjoittamalla ping ja sen perään joko jonkin ip-osoitteen tai verkko-osoitteen. Esimerkki: ping www.google.fi. Toiminnon tarkoitus on verkkoliikenteen avustaminen. Pingillä voidaan siis selvittää onko toinen kone saavutettavissa. Kun pingi saavuttaa kohteensa, vastaanottanut kone lähettää lähettäjälle takaisin echo reply -paketin, ja näin alkuperäinen lähettäjä tietää että kumppani on hereillä ja tiedonsiirto voidaan aloittaa. Se siis toimii vähän kuten kaikuluotain, josta luultavasti epävirallisempi nimitys on saanut alkunsa.
Tulvahyökkäyksen idea on saada hirvittävä määrä tietokoneita pingaamaan hyökkäyksen kohdetta samanaikaisesti. Yksi käytetty menetelmä on väärentää oma ip kohdekoneen ip-osoitteeksi ja sitten pingata jotain todella isoa verkkoa sen broadcast osoitteeseen. Tällöin jokainen verkon tietokone (ainakin periaatteessa) saa kyseisen pingin ja vastaa siihen pingaamalla takaisin. Paitsi, että tässä tapauksessa pingien tulva ei mene lähettäjälle, koska lähettäjä on väärentänyt ip-osoitteensa ja näin tulva kohdistuu uhrin verkkopalvelimeen.
Tekniikan nerous piilee siinä, että hakkerilla itsellään ei tarvitse olla nopeaa nettiyhteyttä. Hakkerille riittää periaatteessa vaikka kuppainen modeemiyhteys tai vaikka mokkula prepaidliittymällä, sillä hakkeri pingaa vain yhtä osoitetta, eli hyökkäykseen valjastetun verkon broadcastosoitetta. Tarpeeksi suuri määrä valjastettuja koneita pingaamassa loputonta sarjaa, ja vähän suuremmankin kapasiteetin palvelu alkaa olla vaikeuksissa.
Edellä kuvattu menetelmä on vain yksi monista, mutta Ylen uutisten kuvaus sopii tähän tekniikkaan.
Hyökkäys saattoi johtua sivustolla olleesta Vasemmistonaisten Tasa-arvovaalikoneesta, arvelee puolueen tiedottaja.
Verkkohyökkäys on rikos. En puolustele tekijöitä, oli syy mikä tahansa, mutta mielestäni Vasemmistonaisten vaalikone on hyvin provosoiva. Kysymykset on aseteltu tekniikalla, jolle on olemassa nimikin jota en nyt saa päähäni. Ellen erehdy niin 40-luvun alussa herra nimeltä Joseph Goebbelskin käytti sitä. Vasemmistonaisten kysymyksiin ei voi vastata kuin olemalla samaa mieltä tai olemalla idiootti.
Missään vakavasti otettavassa mediassa ei tänä päivänä käytetä tuollaista kiskoja pitkin kulkevaa propagandaa. Yleensä tuollaista näkee joissain nuorille suunnatuissa päihde-, liikenne- tai seksuaaliterveys-tietomateriaalissa, mutta ei poliittisia mielipiteitä käsitellessä. Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa. "a)Kim Jong-Il on jumala ja kaikkitietävä ja kaikkeen pystyvä suuri johtaja ja kunniani on palvella häntä, b) olen epäisänmaallinen, länsimielinen, imperialistinen isänmaanpetturi ja minut pitää ampua".
Osa kysymyksistä on räikeän yliampuva ja osa pyrkii sukupuolittamaan täysin sukupuolesta riippumattomia asioita.
7. Minkälaista on naisten kannalta hyvä kaavoitus kunnissa?
A) Kaavoitetaan mahdollisimman paljon ideaparktyyppisiä ostosparatiiseja, jotta äitiysvapaalla lomailevat naiset voivat mukavasti shoppailla.
B) Tavoitteena on oltava turvallinen ja viihtyisä asuinalue, jossa niin julkiset kuin kaupalliset palvelut niveltyvät alueen rakenteeseen.
C) Varmistetaan kustannustehokas rakentaminen ympäristöarvot huomioon ottaen sen verran, kuin se ilman rakennusliikkeiden ja maaomistajien kohtuuttomia uhrauksia on mahdollista.
Onko miesten kannalta hyvä kaavoitus sitten jotenkin erilainen kuin b-kohdan vastaus?
8. Miksi kuntaliitoksia olisi erittäin tärkeä tarkastella myös sukupuolinäkökulmasta?
A) Vanha perinne, jossa morsian ryöstetään naapuripitäjästä, voi katketa lopullisesti.
B) Kuntasektorin työntekijöistä sekä kunnallisten palveluiden käyttäjistä valtaosa on naisia.
C) Kun kaksi kuntaa liitetään yhteen, voidaan olla tilanteessa, missä toisessa kunnassa asuu lähinnä miehiä ja toisessa lähinnä naisia. Kuntien yhdistyessä seuraukset voivat olla arvaamattomat.
Miksi kuntasektorin pitäisi olla erilaisessa asemassa yksityiseen sektooriin verrattuna? Toimintojen tehostaminenhan on ollut arkipäivää yksityisellä puolella ikuisuuksista asti. Tottakai se on työntekijän kannalta huono asia, mutta miksi kunnan virkojen pitäisi olla jonkinlaisia suojatyöpaikkoja? Jos kuntaliitoksella voidaan vähentää esim. hallinnon kuluja, jolloin verotuloista jää enemmän itse palvelujen tuottamiseen, niin tietysti silloin toimintoja kannattaa tehostaa. Miksi naisen työpaikan säilymisen pitäisi olla jonkinlainen itsetarkoitus ja tärkeämpää kuin miesten työpaikkojen säilyminen? Sitäpaitsi yleensä työntekijä palkataan koska yrityksellä on tarvetta työntekijän työpanokselle, eikä työpaikkoja pidetä pystyssä pelkästään sen takia että on työpaikkoja. Nämä ovat vaikeita asioita. En itsekään hyväksy loputonta tehostamista ja henkilökulujen leikkauksia, mutta siltikään kuntasektori ei saa nauttia mitään erityisasemaa.
Samalla voisi kysyä että mistäköhän johtuu että naiset käyttävät valtaosan palveluista. Lasten hoitoon liittyvät palvelut selittävät melko pitkälle, mutta voisiko olla niinkin, että monet palvelut on tehty enemmän naisten tarpeita varten. Jos yhteiskunta oikeasti haluaisi esimerkiksi auttaa syrjäytyneitä takaisin normaaliin elämään tai alkaisi todella välittämään asunnottomien kohtaloista, suhdeluku voisi olla toisenlainen.
B-kohtia aikani klikkailtuani saan onnittelutekstin, joka kertoo että ajattelen kuten minun halutaan ajattelevan. Vaikka yksikään b-vastaus ei ollut mielestäni oikein, oli niitä pakko valita kun a ja c vaihtoehdot olivat noin laadittuja. Kelpaan kuulemma Vasemmistonaisten "hengailujäseneksi". Kiitos, mutta taidan jättää väliin. No offence!
Kuten sanottu, tuomitsen verkkohyökkäyksen täysin ja toivon että tekijä saa rangaistuksensa, mutta ymmärrän silti että ihmiset provosoituvat tuollaisesta. Jos tasa-arvopolitiikka vain olisi reilumpaa ja oikeasti ottaisi huomioon miestenkin ongelmat, niin varmasti miehet olisivat aktiivisempia tasa-arvoasioissa. Nykyiseltään se on niin vinoutunutta, että en ihmettele vaikka vastaavia iskuja nähtäisiin jatkossakin ja pelkään, että jossain vaiheessa voi tapahtua jotain pahempaakin, kun epätoivo ajaa ihmisen epätoivoiseen ratkaisuun.
P.S Jos selitin verkkohyökkäysasian jotenkin väärin, niin korjaus on ihan tervetullutta. Tietojenkäsittely ei ollut minulla pääaine missään vaiheessa.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Vaalit yms.
Kunnallisvaalit lähestyvät. Vaalien yksi pääteemoista on tasa-arvo, ja se on näkyvästi esillä ainakin kaikkien puolueiden naisehdokkaiden asialistalla. Tasa-arvo on nyt se vetojuhta jolla vaalit voitetaan tai hävitään, ja se on sitäpaitsi ihan järkeenkäypää. Tällä hetkellä ei ole muutakaan massaan uppoavaa agendaa. Nyt eletään edelleen lihavia vuosia. Työllisyystilanne on hyvä, joten nyt ei ole kummastakaan näkökulmasta mielekästä taistella sosiaaliturvan leikkauksista tai muustakaan taloudellisesti merkittävästä asiasta. Tosin nurkan takana odottaa jo laskusuhdanne josta joidenkin asiantuntijoiden mukaan voi tulla yhtä paha tai jopa pahempi kuin 90-luvun lamasta.
Laman uhka sivutetaan kahdesta syystä. Ei haluta lietsoa epätoivoa, sillä silloin kulutus heikkenee ja lamasta tulee itseään toteuttava ennuste. Toinen syy on ettei se kiinnosta tai sen vakavuutta ainakaan ymmärretä. Kansa ei tajua mistään mitään, koska media ei kykene selittämään talousasioita kansalle kansantajuisesti. Kyllä Kauppalehteä lukemalla saa jo tietoa, mutta sitä ei a)lueta, b)ymmärretä. Ilta-Sanomat on paljon viihteellisempi pläjäys, mutta sitä kiinnostaa politiikassa lähinnä kuka on taas kenenkin kanssa ja kuka lähetti millaisen tekstarin ja kenelle, koska se kiinnostaa tavallista kuluttajaa ja on riittävän yksinkertaista tajuttavaksi.
Kun seuraa millaisia asioita sitten taas Eduskunnan kyselytunnilla käsitellään, niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käsiteltävät asiat ovat kuin suoraan iltapäivälehtien lööpeistä. Kuka tätä maata siis navigoi eteenpäin? Luojalle kiitos osaavasta ylimmästä virkamieskunnasta. Lienee rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Jatkossa kun tätä virkamieskuntaa halutaan mahdollisesti pakkokeinoinkin saattaa sukupuolijakaumaltaan tasaisemmaksi, sopii vain toivoa että sitä ei tehdä laadun kustannuksella.
Aika on siis otollinen ns. tasa-arvovaaleille. Näissä vaaleissa ei ole mitään sellaista "kovaa" aihetta, joka veisi huomion tasa-arvopolitiikalta. Aika on muutenkin sopiva. Yksipuolinen tiedottaminen on tehnyt tehtävänsä ja kansan päänahan alla on saanut muhia "tieto" että joka viides nainen kokee väkivaltaa parisuhteessaan ja työnantaja sulloo joka eurosta 20 senttiä omaan taskuunsa jne.
Kävin selaamassa muutamaa vaaleihin tai tasa-arvoon yleisesti liittyviä sivustoja, jotka alunperin bongasin Laasasen blogista ja joiden kehitystä ajattelin seurata.
Vaaliviesti 1.9.2008 keskittyy koulujen muuttamiseen tasa-arvoisemmaksi.
Toimenpide-ehdotuksia:
* Kouluihin sukupuolisensitiivistä opetusta ja tasa-arvokasvatusta
Palataan sukupuolisensitiivisyyteen vähän myöhemmin. Tasa-arvokasvatus on käsitteenä ok, mutta kun ottaa huomioon millaista suomalainen tasa-arvopolitiikka yleisesti on, tämä mitä todennäköisemmin keskittyisi naisen huonomman aseman korostamiseen ja tasa-arvoon yleensäkin ainoastaan naisnäkökulmasta.
* Oppimateriaaleista poistetaan sukupuolistereotyyppiset tytön ja pojan / naisen ja miehen mallit
Missä vaiheessa perinteisistä miehen ja naisen sukupuolirooleista oikeastaan tuli kielteinen asia? Muutos on loppujen lopuksi tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Siis näin valtavirtatasolla. Siitä ei itse asiassa ole kauaakaan kuin suhtautuminen oli täysin päinvastainen.
Kyllä minä ymmärrän täysin että haitallisen rajoittavista rooleista pitää päästä eroon, ja tyttöjen ja poikien koulutusratkaisuja ei pidä rajoittaa sukupuolen takia. Tässä vain tuntuu mopo karanneen käsistä. Ilmeisesti tässäkin asiassa on pakko hypätä äärimmäisyydestä toiseen. Miehet ja naiset kuitenkin ovat erilaisia. Minusta järkevä ohjeistus olisi säilyttää sukupuoliroolit oppimateriaalissa kuten tähänkin asti, koska ne tulevaisuudessakin tulevat säilymään, sillä miehet ja naiset ovat yksinkertaisesti erilaisia. Paljon oleellisempaa olisi tukea poikia ja tyttöjä heidän henkilökohtaisissa valinnoissaan, ei yrittää häivyttää tarkoituksellisesti rooleja, joihin jokainen nuori kuitenkin törmää koulun ulkopuolella. Pelkään että tuo voi kostautua entistä suurempana määränä nuoria, jotka eivät löydä itseään eivätkä omaa paikkaansa.
* Kouluissa tehdään tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelmat sekä toimintaohjeet sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän varalta
Tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelma. Opetuksessa tasa-arvosuunnitelman keskeisin tavoite olisi opettajakunnan sukupuolijakauman tasoittaminen, jota ei kyllä kannata jäädä odottamaan. Käytännössä tuo tuskin tarkoittaa yhtään mitään, kuten ei myöskään tuo toimintaohje häirinnän varalle. Minulla ainakin suupieliin piirtyy iloton hymy tuota lukiessa. Opetustoimi on vuosikymmenien aikana tehnyt toimintaohjeita koulukiusaamisen varalta hyvin heikoin tuloksin, kuten juuri saimme lukea kouluterveyskyselyn tuloksista. Minun on vaikea uskoa että tässä asiassa toimintaohjeilla on yhtään suurempaa vaikutusta. En myöskään ymmärrä miksi tällainen häirintä pitäisi käsitellä erikseen muusta kouluväkivallasta.
Entä oletko ajatellut, seikkaileeko koulukirjoissa stereotyyppinen perhe? Millaisia roolimalleja tytöille ja pojille annetaan opetuksessa ja oppimateriaalissa?
Tällä kai tarkoitetaan perhettä jossa on sekä isä että äiti. Vai perhe jossa isällä ja äidillä on streotyyppiset miesten ja naisten ammatit ja roolit? Oletan sen tarkoittavan ensiksi mainittua. Tällainen stereotyyppinen perhe nyt vain sattuu olemaan lapsen kannalta kaikkein otollisin perhemalli. Äidin lisäksi isältä tuleva miehen malli on tärkeä monesta syystä:
- pojat peilaavat itseään isänsä kautta
- pojat näkevät miten isä vuorovaikuttaa äidin kanssa ja muodostavat näin käsityksensä miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja parisuhteesta.
- tytöt näkevät miten äiti vuorovaikuttaa isän kanssa.
- Tytöt oppivat itse vuorovaikuttamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.
- Tytöt oppivat, esim. pelatessaan isänsä kanssa pihalla koripalloa, voittaman sekä häviämään oikein vastakkaisen sukupuolen edustajien läsnäollessa.
En ymmärrä miksi tällaisen ydinperheen merkitystä ei saisi korostaa. Olemmeko kohta siinä tilanteessa, jossa isänpäiväkortit kielletään täkäläisistäkin kouluista, koska se voi loukata yh-äitien lapsia? Kaikin mahdollisin mittarein tutkittuna, perinteinen perhemalli tuottaa parhaiten voivat ja vähiten ongelmiin ajautuvat nuoret. Onko todella tärkeämpää olla poliittisesti korrekti, kuin mitä on lapsen etu?
Painotan että minä en ole ottamassa mitään pois yksinhuoltaja-äideiltä, enkä samaa sukupuolta olevilta pareilta. Äiti & isä -setti on kuitenkin tilastollisesti kaikkein paras lapsen tulevaisuuden kannalta, joten kyllä minusta sitä saa todellakin markkinoida. Huom! En sanonut että yh-äidit tai samaa sukupuolta olevat parit ovat kykenemättömiä kasvattamaan lapsia, tai että tällainen ympäristö olisi lapselle haitallinen. Sanoin vain että isä+äiti on optimaalinen vaihtoehto. Koska se on sekä optimaalinen että yleisin (toistaiseksi kai vielä Suomessa? Vai?), en ymmärrä miksei se saisi myös näkyä ja olla näkyvästi normi.
Toinen sivusto oli naisten urakehityksen parantamisen tähtäävä mahdollistamenestys.fi. Silmään pisti erityisesti parin viikon takaisen nimityskiistan yhtenä kohteena olleen Ritva Viljasen kirjoitus:
Naisten mukaantulo on lisännyt päätöksenteon avoimuutta ja eettisyyttä. On tultu pois kosteista kabineteista ja saunailloista.
Jotenkin herättää pientä hilpeyttä että juuri hän kirjoittaa näin, kun hänen omasta nimityksestään ei välttämättä voi sanoa sen menneen kaikkein eettisimmän kaavan mukaan. Hallitus pystyi osoittamaan sisäministerin suositteleman henkilön olevan soveltuvampi tehtävään, mutta presidentti käyttää valtaansa ja runnoo Viljasen virkaan. Ja sukupuoli sekä sdp:n jäsenkirja ei tietenkään vaikuttanut lainkaan... Ja saman puolueen puheenjohtaja kritisoi hallituksen asettamaa ehdokasta suureen ääneen hänen sukupuolensa takia.
Naisten mukaantulo varmasti on tuonut eettisyyttä ja avoimuutta, mutta se ei johdu siitä että naiset olisivat miehiä eettisempiä tai rehellisempiä. Eettisyyden ja avoimuuden lisääntyminen johtuu pikemminkin sukupuolien tasaisen edustuksen lähestymisestä, joka on aina tavoiteltava tilanne. Naiset eivät ole yhtään parempia ihmisiä kuin miehetkään (eivät tosin huonompiakaan). Me kaikki, miehet ja naiset olemme taipuvaisia vallan väärinkäyttöön. Se on asia joka osalta naisista tuppaa unohtumaan. Kas kun ne inhotut vallan saappaat, jotka piti tuhota, tuntuvatkin niin kovin erilaisilta omissa jaloissa...
Sivustolle oli kerätty ohjemateriaalia:
10 ohjetta miehille
10 ohjetta naisille
10 ohjetta miesjohtajille
10 ohjetta naisjohtajille
Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia ajatuksia tuo herättää. Minulle jäi vähän ristiriitainen olo. Suurimmaksi osaksi nuo olivat tasa-arvoa. Kehotettiin palkkaaman sekä miehiä että naisia ja kohtelemaan tasavertaisesti. Kuitenkin siitä jäi hieman huono maku suuhun, joskin lievä sellainen. Miesten aseman ilmaistaan olevan naisten asemaa parempi automaattisesti, ja siinä korostettiin miten naisten taito jää vaatimattomuuuden varjoon, vaikka sama pätee moniin miehiin. Missään ei suoranaisesti kehoteta suosimaan naisia, mutta kuitenkin sen voi epäsuorasti lukea.
Tietysti tämä on nimenomaan naisten urakehityksen parantamiseksi tehty kanpanja, mutta tuntuu ristiriitaiselta sanoa samaanaikaan "kohtele kaikkia tasapuolisesti, mutta ole kuitenkin erityisen lojaali naisille" tai "palkka tasaisesti miehiä ja naisia, mutta hei! Jollet sinä palkkaa naisia niin kuka sitten". Ehkä minä en vain pysty katsomaan sitä niin ennakkoluulottomasti kuin haluaisin. Tuo jokaisessa ohjeessa toistuva suositus tulostaa ohje toimiston seinälle saa minussa aikaan lähinnä repulsiivisen reaktion. Sama fiilis kuin, jos pomoni antaisi minulle lahjaksi kotiin oman kuvansa kehyksissä seinälle laitettavaksi.
Laman uhka sivutetaan kahdesta syystä. Ei haluta lietsoa epätoivoa, sillä silloin kulutus heikkenee ja lamasta tulee itseään toteuttava ennuste. Toinen syy on ettei se kiinnosta tai sen vakavuutta ainakaan ymmärretä. Kansa ei tajua mistään mitään, koska media ei kykene selittämään talousasioita kansalle kansantajuisesti. Kyllä Kauppalehteä lukemalla saa jo tietoa, mutta sitä ei a)lueta, b)ymmärretä. Ilta-Sanomat on paljon viihteellisempi pläjäys, mutta sitä kiinnostaa politiikassa lähinnä kuka on taas kenenkin kanssa ja kuka lähetti millaisen tekstarin ja kenelle, koska se kiinnostaa tavallista kuluttajaa ja on riittävän yksinkertaista tajuttavaksi.
Kun seuraa millaisia asioita sitten taas Eduskunnan kyselytunnilla käsitellään, niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käsiteltävät asiat ovat kuin suoraan iltapäivälehtien lööpeistä. Kuka tätä maata siis navigoi eteenpäin? Luojalle kiitos osaavasta ylimmästä virkamieskunnasta. Lienee rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Jatkossa kun tätä virkamieskuntaa halutaan mahdollisesti pakkokeinoinkin saattaa sukupuolijakaumaltaan tasaisemmaksi, sopii vain toivoa että sitä ei tehdä laadun kustannuksella.
Aika on siis otollinen ns. tasa-arvovaaleille. Näissä vaaleissa ei ole mitään sellaista "kovaa" aihetta, joka veisi huomion tasa-arvopolitiikalta. Aika on muutenkin sopiva. Yksipuolinen tiedottaminen on tehnyt tehtävänsä ja kansan päänahan alla on saanut muhia "tieto" että joka viides nainen kokee väkivaltaa parisuhteessaan ja työnantaja sulloo joka eurosta 20 senttiä omaan taskuunsa jne.
Kävin selaamassa muutamaa vaaleihin tai tasa-arvoon yleisesti liittyviä sivustoja, jotka alunperin bongasin Laasasen blogista ja joiden kehitystä ajattelin seurata.
Vaaliviesti 1.9.2008 keskittyy koulujen muuttamiseen tasa-arvoisemmaksi.
Toimenpide-ehdotuksia:
* Kouluihin sukupuolisensitiivistä opetusta ja tasa-arvokasvatusta
Palataan sukupuolisensitiivisyyteen vähän myöhemmin. Tasa-arvokasvatus on käsitteenä ok, mutta kun ottaa huomioon millaista suomalainen tasa-arvopolitiikka yleisesti on, tämä mitä todennäköisemmin keskittyisi naisen huonomman aseman korostamiseen ja tasa-arvoon yleensäkin ainoastaan naisnäkökulmasta.
* Oppimateriaaleista poistetaan sukupuolistereotyyppiset tytön ja pojan / naisen ja miehen mallit
Missä vaiheessa perinteisistä miehen ja naisen sukupuolirooleista oikeastaan tuli kielteinen asia? Muutos on loppujen lopuksi tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Siis näin valtavirtatasolla. Siitä ei itse asiassa ole kauaakaan kuin suhtautuminen oli täysin päinvastainen.
Kyllä minä ymmärrän täysin että haitallisen rajoittavista rooleista pitää päästä eroon, ja tyttöjen ja poikien koulutusratkaisuja ei pidä rajoittaa sukupuolen takia. Tässä vain tuntuu mopo karanneen käsistä. Ilmeisesti tässäkin asiassa on pakko hypätä äärimmäisyydestä toiseen. Miehet ja naiset kuitenkin ovat erilaisia. Minusta järkevä ohjeistus olisi säilyttää sukupuoliroolit oppimateriaalissa kuten tähänkin asti, koska ne tulevaisuudessakin tulevat säilymään, sillä miehet ja naiset ovat yksinkertaisesti erilaisia. Paljon oleellisempaa olisi tukea poikia ja tyttöjä heidän henkilökohtaisissa valinnoissaan, ei yrittää häivyttää tarkoituksellisesti rooleja, joihin jokainen nuori kuitenkin törmää koulun ulkopuolella. Pelkään että tuo voi kostautua entistä suurempana määränä nuoria, jotka eivät löydä itseään eivätkä omaa paikkaansa.
* Kouluissa tehdään tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelmat sekä toimintaohjeet sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän varalta
Tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelma. Opetuksessa tasa-arvosuunnitelman keskeisin tavoite olisi opettajakunnan sukupuolijakauman tasoittaminen, jota ei kyllä kannata jäädä odottamaan. Käytännössä tuo tuskin tarkoittaa yhtään mitään, kuten ei myöskään tuo toimintaohje häirinnän varalle. Minulla ainakin suupieliin piirtyy iloton hymy tuota lukiessa. Opetustoimi on vuosikymmenien aikana tehnyt toimintaohjeita koulukiusaamisen varalta hyvin heikoin tuloksin, kuten juuri saimme lukea kouluterveyskyselyn tuloksista. Minun on vaikea uskoa että tässä asiassa toimintaohjeilla on yhtään suurempaa vaikutusta. En myöskään ymmärrä miksi tällainen häirintä pitäisi käsitellä erikseen muusta kouluväkivallasta.
Entä oletko ajatellut, seikkaileeko koulukirjoissa stereotyyppinen perhe? Millaisia roolimalleja tytöille ja pojille annetaan opetuksessa ja oppimateriaalissa?
Tällä kai tarkoitetaan perhettä jossa on sekä isä että äiti. Vai perhe jossa isällä ja äidillä on streotyyppiset miesten ja naisten ammatit ja roolit? Oletan sen tarkoittavan ensiksi mainittua. Tällainen stereotyyppinen perhe nyt vain sattuu olemaan lapsen kannalta kaikkein otollisin perhemalli. Äidin lisäksi isältä tuleva miehen malli on tärkeä monesta syystä:
- pojat peilaavat itseään isänsä kautta
- pojat näkevät miten isä vuorovaikuttaa äidin kanssa ja muodostavat näin käsityksensä miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja parisuhteesta.
- tytöt näkevät miten äiti vuorovaikuttaa isän kanssa.
- Tytöt oppivat itse vuorovaikuttamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.
- Tytöt oppivat, esim. pelatessaan isänsä kanssa pihalla koripalloa, voittaman sekä häviämään oikein vastakkaisen sukupuolen edustajien läsnäollessa.
En ymmärrä miksi tällaisen ydinperheen merkitystä ei saisi korostaa. Olemmeko kohta siinä tilanteessa, jossa isänpäiväkortit kielletään täkäläisistäkin kouluista, koska se voi loukata yh-äitien lapsia? Kaikin mahdollisin mittarein tutkittuna, perinteinen perhemalli tuottaa parhaiten voivat ja vähiten ongelmiin ajautuvat nuoret. Onko todella tärkeämpää olla poliittisesti korrekti, kuin mitä on lapsen etu?
Painotan että minä en ole ottamassa mitään pois yksinhuoltaja-äideiltä, enkä samaa sukupuolta olevilta pareilta. Äiti & isä -setti on kuitenkin tilastollisesti kaikkein paras lapsen tulevaisuuden kannalta, joten kyllä minusta sitä saa todellakin markkinoida. Huom! En sanonut että yh-äidit tai samaa sukupuolta olevat parit ovat kykenemättömiä kasvattamaan lapsia, tai että tällainen ympäristö olisi lapselle haitallinen. Sanoin vain että isä+äiti on optimaalinen vaihtoehto. Koska se on sekä optimaalinen että yleisin (toistaiseksi kai vielä Suomessa? Vai?), en ymmärrä miksei se saisi myös näkyä ja olla näkyvästi normi.
Toinen sivusto oli naisten urakehityksen parantamisen tähtäävä mahdollistamenestys.fi. Silmään pisti erityisesti parin viikon takaisen nimityskiistan yhtenä kohteena olleen Ritva Viljasen kirjoitus:
Naisten mukaantulo on lisännyt päätöksenteon avoimuutta ja eettisyyttä. On tultu pois kosteista kabineteista ja saunailloista.
Jotenkin herättää pientä hilpeyttä että juuri hän kirjoittaa näin, kun hänen omasta nimityksestään ei välttämättä voi sanoa sen menneen kaikkein eettisimmän kaavan mukaan. Hallitus pystyi osoittamaan sisäministerin suositteleman henkilön olevan soveltuvampi tehtävään, mutta presidentti käyttää valtaansa ja runnoo Viljasen virkaan. Ja sukupuoli sekä sdp:n jäsenkirja ei tietenkään vaikuttanut lainkaan... Ja saman puolueen puheenjohtaja kritisoi hallituksen asettamaa ehdokasta suureen ääneen hänen sukupuolensa takia.
Naisten mukaantulo varmasti on tuonut eettisyyttä ja avoimuutta, mutta se ei johdu siitä että naiset olisivat miehiä eettisempiä tai rehellisempiä. Eettisyyden ja avoimuuden lisääntyminen johtuu pikemminkin sukupuolien tasaisen edustuksen lähestymisestä, joka on aina tavoiteltava tilanne. Naiset eivät ole yhtään parempia ihmisiä kuin miehetkään (eivät tosin huonompiakaan). Me kaikki, miehet ja naiset olemme taipuvaisia vallan väärinkäyttöön. Se on asia joka osalta naisista tuppaa unohtumaan. Kas kun ne inhotut vallan saappaat, jotka piti tuhota, tuntuvatkin niin kovin erilaisilta omissa jaloissa...
Sivustolle oli kerätty ohjemateriaalia:
10 ohjetta miehille
10 ohjetta naisille
10 ohjetta miesjohtajille
10 ohjetta naisjohtajille
Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia ajatuksia tuo herättää. Minulle jäi vähän ristiriitainen olo. Suurimmaksi osaksi nuo olivat tasa-arvoa. Kehotettiin palkkaaman sekä miehiä että naisia ja kohtelemaan tasavertaisesti. Kuitenkin siitä jäi hieman huono maku suuhun, joskin lievä sellainen. Miesten aseman ilmaistaan olevan naisten asemaa parempi automaattisesti, ja siinä korostettiin miten naisten taito jää vaatimattomuuuden varjoon, vaikka sama pätee moniin miehiin. Missään ei suoranaisesti kehoteta suosimaan naisia, mutta kuitenkin sen voi epäsuorasti lukea.
Tietysti tämä on nimenomaan naisten urakehityksen parantamiseksi tehty kanpanja, mutta tuntuu ristiriitaiselta sanoa samaanaikaan "kohtele kaikkia tasapuolisesti, mutta ole kuitenkin erityisen lojaali naisille" tai "palkka tasaisesti miehiä ja naisia, mutta hei! Jollet sinä palkkaa naisia niin kuka sitten". Ehkä minä en vain pysty katsomaan sitä niin ennakkoluulottomasti kuin haluaisin. Tuo jokaisessa ohjeessa toistuva suositus tulostaa ohje toimiston seinälle saa minussa aikaan lähinnä repulsiivisen reaktion. Sama fiilis kuin, jos pomoni antaisi minulle lahjaksi kotiin oman kuvansa kehyksissä seinälle laitettavaksi.
perjantai 15. elokuuta 2008
Why I cheated
Why I cheated Vanha juttu ehkä, mutta en muista itse törmänneeni tähän aikaisemmin.
Reason #1: There's no passion
"I had been with John for about three years—he was a really nice guy, and I enjoyed being with him, but there wasn't a ton of passion. Most everyone we knew had gotten engaged, and though John would have proposed in a second, whenever he brought it up, I'd change the subject. I took a trip to Australia for work, and while I was gone, I got together with a co-worker to whom I'd always been insanely attracted. I had a fantastic trip, probably because for the first time in a long time I experienced that excitement I'd been missing. I broke up with John soon after I returned home, and began dating the guy from the trip. Even though I'm not super-proud of my actions, things ended up for the best: After dating for a few years, the guy from the trip and I got married, and we're incredibly happy together."
– Giselle, 30, Montvale, NJ
Hyvä, mutta miksi seurustella sellaisen kanssa jota ei kuitenkaan rakasta? Miksi olla jonkun sellaisen kanssa joka on vain "really nice guy"? Mielestäni nainen tuhlasi 3 vuotta omaa aikaansa ja ennen kaikkea tuhlasi 3 vuottta exän aikaa. Siinä ajassa John olisi voinut löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa olisi "ton of passion". En halua olla kyyninen, mutta jotenkin minusta tuntuu että yksi tämän intohimottoman suhteen kasassa pitävä voima on ollut Johnny-boyn materiaalinen panostus suhteeseen.
Reason #2: To delay a breakup
"Right before I was going to break up with my ex, Sean, he found out that he had to put his beloved dog to sleep. He was so broken up about it that I didn't have the heart to end things, so I waited a month or so until he was in better shape. When things seemed to be better and I was ready, he lost his job, so I felt like I was back to square one! By that time, I had met someone else that I really wanted to start seeing, so I went ahead and did it. I eventually ended things, never telling Sean about my extra-curricular dating. I think I rationalized that I was trying to spare his feelings."
– Stacy, 30, Lexington, KY
Tavallaan ymmärrettävää, mutta entä jos jää kiinni. Se varmasti säästäisi tunteita. Omasta mielestäni sitä parempi, mitä suoremmin tuollaisen asian hoitaa. Tuollainen kikkailu on veitsen kääntämistä haavassa.
Reason #3: Because absence doesn't make the heart grow fonder
"My boyfriend Greg and I decided to do the long-distance thing after I was accepted to a graduate program 200 miles from where we lived. The first few months were fine, but I soon found myself becoming extremely attracted to my lab partner, Henry. What began as innocent flirting eventually wound up with us in bed. After the program was over, I returned home to Greg. Being with him was really difficult, but I didn't break up with him initially because I was still attracted to him, too. I visited Henry a few times, and realized that he was really more of a fling, probably born out of boredom, and that Greg was the one for me. I eventually stopped communicating with Henry. I never told Greg about what happened, which occasionally makes me feel guilty, but I chalk my cheating up to being young and silly. He and I are still together, four years since my program ended."
– Tamara, 33, Portland, OR
Varmaan aika tyypillinen tapaus. Tyypillinen tilanne sekä naisille että miehille, jossa pettäminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Reason #4: So she's not left out in the cold
"I began dating Eric shortly after I had been dumped by Dave, my boyfriend of two years. I was devastated and Eric was definitely a rebound thing. After Eric and I had dated for five months, Dave came back and wanted to give things another shot. I still really missed him, so I began seeing him, but never ended things with Eric. I think I sort of kept Eric around for insurance purposes, just in case things didn't end up well with Dave. Dave and I didn't make it on round two, and after Eric discovered through mutual friends that I had been seeing him again, he ended things with me. I definitely learned my lesson about dating two guys at the same time, not to mention trying to rekindle a relationship that's just plain over."
– Jen, 28, Oak Park, IL
Tämä on toinen yleinen tilanne. Eikö sitä kutsuta ns. liaani-ilmiöksi tjms?. Liaanistahan ei voi päästää irti ennen kuin on ote seuraavasta. En ole silti koskaan ymmärtänyt sitä. Onko sen niin kauheaa olla vaikka hetken aikaa yksinään, että on pakko pyörittää vaikka kahta kumppania samaan aikaan ettei vain jää "out in the cold"?
Reason #5: She deserves better
"When I was younger, I dated a guy named Ethan who was really critical of me. He constantly made little snide comments about my weight, how stupid I was and how clumsy I was. For whatever odd reason, I was into him, despite the fact that all of my friends and family hated him. One weekend when he was away, I met Will at a party and we completely hit it off. He was the complete opposite of Ethan—kind, sweet and generous, yet completely cool and fun, too. We hung out all weekend and it was like a light bulb went off in my head: This is how mature, relationship-worthy guys act. I hooked up with Will the night before he left, and broke up with Ethan soon after. Will and I dated for three years and now we're married."
– Allison, 30, New York, NY
Hyvä jälleen, mutta miksi pettää? Miksi ylipäätään olla tämän Eathanin kanssa?
Reason #6: She's looking for a missing piece
"I'm from Florida, so I adore going to the beach and boating, but my former boyfriend, Chris, a total city boy, hated it. We always argued about where we'd take trips, and he always won. About eight months into our dating, I took a trip to Key West with my friends and we chartered a boat for the day. The captain of the boat was this totally hot, complete ‘beach guy for life' type, and I spent the whole day flirting with him. We met him out that night, and he and I got together. I never told Chris about it after I got home and I never felt guilty; I think part of me felt like that's what Chris got for being so stubborn! Chris and I didn't make it, and after we broke up, I made sure any future boyfriends loved the beach!"
– Lizzie, 32, Chicago, IL
Joten: Jollei poikaystävä pidä kaikesta mistä minä pidän ja suostu osallistumaan kaikkeen minun mielikseni, voin pettää häntä ja se on hänen vikansa. Mitä nyt on niin itsepäinen.
Sääliksi käy jokaista miestä joka tähän naiseen sekaantuu. Aina löytyy joku syy pettää. Aivan varmasti.
Reason #7: To give him a taste of his own medicine
"My last boyfriend was a total player before we got together. I thought I could change him, but I was wrong. I always heard rumors that he was hooking up with other girls while we were dating, but he always denied it. One night, I got a call from a girl he had been seeing, and she detailed their three-month-long relationship to me and told me about another girl she had discovered he was seeing as well. I was so mad that I went out with my friends that night, dressed to kill, and went home with the hottest guy I could find; I felt like it was the least he deserved! I loved seeing the look on his face when I told him about what I did and that I knew about the other girls. And then I dumped him!"
– Ashante, 25, College Park, GA
Ok. Ymmärrettävää. Kaveri ansaitsi kyllä sen, mutta muuten en pidä tuollaisesta että naiset käyttävät ulkopuolista miestä kostaakseen tai tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi. Se ei ole nimittäin reilua tälle uudelle miehelle, ellei hänelle kerrota totuutta. Usein naiselta jää kertomatta että hänellä ylipäätään on poikaystävää ja minäkin tiedän tapauksia jossa täysin tietämätön kaveri saa pahasti turpaansa mustasukkaiselta macho-poikaystävältä.
Reason #8: There's something lacking in the physical department
"My ex was a terrible kisser—the worst! I really liked everything else about him, but whenever it came time to get physical, I just cringed. One night when I was at a party without him, a bunch of people started this old-school, yet fairly intense game of spin the bottle, and I felt like I had to join, as I hadn't had a decent kiss in a long time! I probably kissed about 10 guys that night, all of whom were so much better than my ex. I ended things pretty quickly after that experience, which made me realize that the physical part of a relationship is truly important."
– Marnie, 26, San Francisco, CA
Tuossa ei mielestäni kerrota varsinaisesti pettämisestä, jollei tätä peliin liittyvää pussailua lasketa. Itse en laskisi. Jokainen valitsee itse millaisen ihmisen kanssa haluaa olla, ja jos suutelutaito on niin tärkeää että kokee sen syyksi pistää suhde vaihtoon, niin ei ole minun asiani arvostella sitä ratkaisua.
Equal but different
Jos ei tämän blogin kirjoittaja ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin kannattaa tutustua. Hänellä on paljon hyviä pointteja. Tässä linkissä hän ottaa kantaa tähän ns. Cindy Bischoff -lakiin.
Anne Moilanen Metrolehdessä
formula on idioottimaista.
Se tuhoaa luontoa, siinä mainostetaan
tupakkaa ja se on tylsää. Formulakisakulttuuri pitää
yllä tympeitä, stereotyyppisiä sukupuolirooleja,
joissa miehet ajavat rallia ja ansaitsevat miljoonia,
kun taas heidän trophy wife -tyyppiset malliheilansa
”kannustavat” katsomossa pikkuautoanaalivaiheeseen
juuttuneita aikuisia miehiään silikonit törröllään
ja aivot lepotilassa.
Reason #1: There's no passion
"I had been with John for about three years—he was a really nice guy, and I enjoyed being with him, but there wasn't a ton of passion. Most everyone we knew had gotten engaged, and though John would have proposed in a second, whenever he brought it up, I'd change the subject. I took a trip to Australia for work, and while I was gone, I got together with a co-worker to whom I'd always been insanely attracted. I had a fantastic trip, probably because for the first time in a long time I experienced that excitement I'd been missing. I broke up with John soon after I returned home, and began dating the guy from the trip. Even though I'm not super-proud of my actions, things ended up for the best: After dating for a few years, the guy from the trip and I got married, and we're incredibly happy together."
– Giselle, 30, Montvale, NJ
Hyvä, mutta miksi seurustella sellaisen kanssa jota ei kuitenkaan rakasta? Miksi olla jonkun sellaisen kanssa joka on vain "really nice guy"? Mielestäni nainen tuhlasi 3 vuotta omaa aikaansa ja ennen kaikkea tuhlasi 3 vuottta exän aikaa. Siinä ajassa John olisi voinut löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa olisi "ton of passion". En halua olla kyyninen, mutta jotenkin minusta tuntuu että yksi tämän intohimottoman suhteen kasassa pitävä voima on ollut Johnny-boyn materiaalinen panostus suhteeseen.
Reason #2: To delay a breakup
"Right before I was going to break up with my ex, Sean, he found out that he had to put his beloved dog to sleep. He was so broken up about it that I didn't have the heart to end things, so I waited a month or so until he was in better shape. When things seemed to be better and I was ready, he lost his job, so I felt like I was back to square one! By that time, I had met someone else that I really wanted to start seeing, so I went ahead and did it. I eventually ended things, never telling Sean about my extra-curricular dating. I think I rationalized that I was trying to spare his feelings."
– Stacy, 30, Lexington, KY
Tavallaan ymmärrettävää, mutta entä jos jää kiinni. Se varmasti säästäisi tunteita. Omasta mielestäni sitä parempi, mitä suoremmin tuollaisen asian hoitaa. Tuollainen kikkailu on veitsen kääntämistä haavassa.
Reason #3: Because absence doesn't make the heart grow fonder
"My boyfriend Greg and I decided to do the long-distance thing after I was accepted to a graduate program 200 miles from where we lived. The first few months were fine, but I soon found myself becoming extremely attracted to my lab partner, Henry. What began as innocent flirting eventually wound up with us in bed. After the program was over, I returned home to Greg. Being with him was really difficult, but I didn't break up with him initially because I was still attracted to him, too. I visited Henry a few times, and realized that he was really more of a fling, probably born out of boredom, and that Greg was the one for me. I eventually stopped communicating with Henry. I never told Greg about what happened, which occasionally makes me feel guilty, but I chalk my cheating up to being young and silly. He and I are still together, four years since my program ended."
– Tamara, 33, Portland, OR
Varmaan aika tyypillinen tapaus. Tyypillinen tilanne sekä naisille että miehille, jossa pettäminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Reason #4: So she's not left out in the cold
"I began dating Eric shortly after I had been dumped by Dave, my boyfriend of two years. I was devastated and Eric was definitely a rebound thing. After Eric and I had dated for five months, Dave came back and wanted to give things another shot. I still really missed him, so I began seeing him, but never ended things with Eric. I think I sort of kept Eric around for insurance purposes, just in case things didn't end up well with Dave. Dave and I didn't make it on round two, and after Eric discovered through mutual friends that I had been seeing him again, he ended things with me. I definitely learned my lesson about dating two guys at the same time, not to mention trying to rekindle a relationship that's just plain over."
– Jen, 28, Oak Park, IL
Tämä on toinen yleinen tilanne. Eikö sitä kutsuta ns. liaani-ilmiöksi tjms?. Liaanistahan ei voi päästää irti ennen kuin on ote seuraavasta. En ole silti koskaan ymmärtänyt sitä. Onko sen niin kauheaa olla vaikka hetken aikaa yksinään, että on pakko pyörittää vaikka kahta kumppania samaan aikaan ettei vain jää "out in the cold"?
Reason #5: She deserves better
"When I was younger, I dated a guy named Ethan who was really critical of me. He constantly made little snide comments about my weight, how stupid I was and how clumsy I was. For whatever odd reason, I was into him, despite the fact that all of my friends and family hated him. One weekend when he was away, I met Will at a party and we completely hit it off. He was the complete opposite of Ethan—kind, sweet and generous, yet completely cool and fun, too. We hung out all weekend and it was like a light bulb went off in my head: This is how mature, relationship-worthy guys act. I hooked up with Will the night before he left, and broke up with Ethan soon after. Will and I dated for three years and now we're married."
– Allison, 30, New York, NY
Hyvä jälleen, mutta miksi pettää? Miksi ylipäätään olla tämän Eathanin kanssa?
Reason #6: She's looking for a missing piece
"I'm from Florida, so I adore going to the beach and boating, but my former boyfriend, Chris, a total city boy, hated it. We always argued about where we'd take trips, and he always won. About eight months into our dating, I took a trip to Key West with my friends and we chartered a boat for the day. The captain of the boat was this totally hot, complete ‘beach guy for life' type, and I spent the whole day flirting with him. We met him out that night, and he and I got together. I never told Chris about it after I got home and I never felt guilty; I think part of me felt like that's what Chris got for being so stubborn! Chris and I didn't make it, and after we broke up, I made sure any future boyfriends loved the beach!"
– Lizzie, 32, Chicago, IL
Joten: Jollei poikaystävä pidä kaikesta mistä minä pidän ja suostu osallistumaan kaikkeen minun mielikseni, voin pettää häntä ja se on hänen vikansa. Mitä nyt on niin itsepäinen.
Sääliksi käy jokaista miestä joka tähän naiseen sekaantuu. Aina löytyy joku syy pettää. Aivan varmasti.
Reason #7: To give him a taste of his own medicine
"My last boyfriend was a total player before we got together. I thought I could change him, but I was wrong. I always heard rumors that he was hooking up with other girls while we were dating, but he always denied it. One night, I got a call from a girl he had been seeing, and she detailed their three-month-long relationship to me and told me about another girl she had discovered he was seeing as well. I was so mad that I went out with my friends that night, dressed to kill, and went home with the hottest guy I could find; I felt like it was the least he deserved! I loved seeing the look on his face when I told him about what I did and that I knew about the other girls. And then I dumped him!"
– Ashante, 25, College Park, GA
Ok. Ymmärrettävää. Kaveri ansaitsi kyllä sen, mutta muuten en pidä tuollaisesta että naiset käyttävät ulkopuolista miestä kostaakseen tai tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi. Se ei ole nimittäin reilua tälle uudelle miehelle, ellei hänelle kerrota totuutta. Usein naiselta jää kertomatta että hänellä ylipäätään on poikaystävää ja minäkin tiedän tapauksia jossa täysin tietämätön kaveri saa pahasti turpaansa mustasukkaiselta macho-poikaystävältä.
Reason #8: There's something lacking in the physical department
"My ex was a terrible kisser—the worst! I really liked everything else about him, but whenever it came time to get physical, I just cringed. One night when I was at a party without him, a bunch of people started this old-school, yet fairly intense game of spin the bottle, and I felt like I had to join, as I hadn't had a decent kiss in a long time! I probably kissed about 10 guys that night, all of whom were so much better than my ex. I ended things pretty quickly after that experience, which made me realize that the physical part of a relationship is truly important."
– Marnie, 26, San Francisco, CA
Tuossa ei mielestäni kerrota varsinaisesti pettämisestä, jollei tätä peliin liittyvää pussailua lasketa. Itse en laskisi. Jokainen valitsee itse millaisen ihmisen kanssa haluaa olla, ja jos suutelutaito on niin tärkeää että kokee sen syyksi pistää suhde vaihtoon, niin ei ole minun asiani arvostella sitä ratkaisua.
Equal but different
Jos ei tämän blogin kirjoittaja ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin kannattaa tutustua. Hänellä on paljon hyviä pointteja. Tässä linkissä hän ottaa kantaa tähän ns. Cindy Bischoff -lakiin.
Anne Moilanen Metrolehdessä
formula on idioottimaista.
Se tuhoaa luontoa, siinä mainostetaan
tupakkaa ja se on tylsää. Formulakisakulttuuri pitää
yllä tympeitä, stereotyyppisiä sukupuolirooleja,
joissa miehet ajavat rallia ja ansaitsevat miljoonia,
kun taas heidän trophy wife -tyyppiset malliheilansa
”kannustavat” katsomossa pikkuautoanaalivaiheeseen
juuttuneita aikuisia miehiään silikonit törröllään
ja aivot lepotilassa.
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Tunnetko temput?
Tämä on jo tosi vanha juttu, mutta osui minun silmiini vasta nyt. Naisjärjetöjen keskusliitto julkaisi vuonna 2000 kirjasen: TUNNETKO TEMPUT? Miesten näkymätön vallankäyttö Kirjasen tarkoitus on ilmeisesti (julkaisijan mukaan) lisätä naisten tietoisuutta ja auttaa miehiä tunnistamaan "syrjivä" toimintansa.
Minä en ole lukenut kirjasta, mutta netissä on jonkin verran lainauksia, mukaanlukien tässäkin lainattu esittely. Minusta teos vaikuttaa hyvin miehiä syyllistävältä ja se tuntuu jälleen kerran pyörivän sen saman olettaman ympärillä, että miehet (kollektiivi) käyttävät valtaa, ovat etuoikeutettuja ja syrjivät naisia. Minusta suurimmasta osasta esimerkkejä huokuu asenne, että asioiden on mentävä naisten tahdon mukaan, silloinkin kun porukassa on yksi nainen ja 20 miestä. 20 miehen pitää taipua yhden naisen tahtoon tai muuten se on syrjintää. Ei siis mitään uutta alla auringon.
TUNNETKO TEMPUT? miesten näkymätön vallankäyttö
Kirjanen pohjautuu Berit Åsin teokseen
De fem hräskarteknikerna
Copyright C Berit Ås
Käännös: Tuula Stenberg
Piirrokset ja taitto: Gua Vainio
Julkaisija: Naisjärjestöjen Keskusliitto -
Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Mannerheimintie 40 A 15
00100 Helsinki
p. +358 9 494 217
f. +358 9 494 617
e-mail: naisjarjestot@co.inet.fi
http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi
Kirjasta on tilattavissa julkaisijalta
Rakas sisar,
käsissäsi oleva kirjanen on syntynyt käytännön tarpeesta. Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi 1960-70-luvulla miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista - tiedostaen tai tiedostamattaan - kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. Berit Ås kokosi näkemänsä kirjaseksi, jossa hän esittelee miesten käyttämät temput ja nimeää ne. Tutustumalla näihin temppuihin ymmärrät ne ja pystyt vapautumaan niiden vaikutuksesta kohteeksi jouduttuasi. Tunnetko temput- kirjanen on kirjoitettu 1970-luvulla ja ilmestynyt seuraavalla käännöksenä 2000-luvun alussa, mutta on edelleen ajankohtainen. Toivomme, että tämä kätevästi käsilaukkuun sopiva kirjanen leviää laajalle ja kuluu käytössä.
Tasa-arvo
Työelämässä, politiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa, perheessä ja seuraelämässä meitä naisia sorretaan vain siksi, että olemme naisia.
Virallisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo tunnustetaan, ja siksi moni uskoo sen toimivan myös käytännössä. Lakien ja asetusten mukainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu arkielämässä. Tämän moni nainen oman elämänkokemuksensa perusteella tietääkin.
Naisten ja miesten väliset kuilut syvenevät, ellemme näe, että miehillä on yhä sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen valta. Yhä moni asia esimerkiksi kielessä määritellään miehisin termein. Samoin näyttää siltä, että miehet päättävät, milloin ja missä yhteyksissä keskustellaan sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.
Here we go again. MIEHILLÄ on valta.
Miehet käyttävät enemmän tai vähemmän näkyvästi erilaisia hallitsemistekniikoita säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa naisiin. Näin he saavat naiset uskomaan, että on oma vikamme, kun emme ole saavuttaneet tasa-arvoa.
Hallitsemistekniikoiden tunteminen auttaa katkaisemaan kärjen niiden vaikutukselta. Kun olemme tietoisia niistä, voimme myös torjua ne. Meidän on hyvä tuntea hallitsemistekniikat myös siksi, että itse välttäisimme niiden käyttämistä.
Naisten keskeinen solidaarisuus edellyttää vapautumista patriarkaalisista hallitsemisen ja hajoittamisen tavoista. Muuten käy helposti, että itse käyttäydymme miesten tavoin ja jätämme toisen naisen pulaan.
Tässä viisi hallitsemisen tekniikkaa, joita käytetään sellaisinaan tai erilaisina yhdistelminä:
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Nämä eivät ole harmittomia pikkujuttuja, vaan henkistä väkivaltaa. Niiden kohteeksi joutunut nainen voi menettää itsetuntonsa ja jopa identiteettinsä.
Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.
Myös miehen, joka haluaa todella työskennellä tasa-arvon puolesta, on tunnistettava nämä hallitsemistekniikat, ja huomautettava niistä tarpeen tullen muille.
Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa syrjintää ja työskentelee tasa-arvon puolesta. Lue tämä kirjanen, käytä sen ohjeita ja levitä tietoa edelleen.
Näkymättömäksi tekeminen
Minna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa kämmenet hikisinä ja sydän läpättäen. -Mikä minua oikein vaivaa? Miksi olen niin hermostunut? Muuthan istuvat kaikessa rauhassa.
Ennen Minnaa vuorossa oleva puhuja aloittaa. Mies ei ole äänessä ensimmäistä kertaa - ja sen huomaa. Hän puhuu vakuuttavasti, pitkään ja hartaasti. Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Siinä on mies, joka tietää mitä puhuu.
Kun Minnan vuoro tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä. Mutta asia on nyt kuitenkin sanottu. Minna odottaa muiden mielipiteitä.
Mutta turhaan. Kokous jatkuu. -Sanonkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.
Miten tämä on mahdollista?
Näkymättömäksi tekemiseen ei paljon tarvita. Unohtamista, vähättelyä, aliarvioimista, kuoliaaksi vaikenemista. Tuttuja keinoja murentaa toisen itsetuntoa ja osoittaa, ettei tämä ole juuri minkään arvoinen.
Anteeksi nyt, mutta minä en ymmärrä mitä miesten sitten olisi pitänyt tehdä. "Minna" sai asiansa sanottua. Mitä olisi pitänyt tapahtua? Olisiko yleiön pitänyt revetä massiivisiin hurraahuutoihin, vai kehua naista hänen puheenvuorostaan yhteen ääneen, armeijatyyliin kovaa ja korkealta, samassa rytmissä (vrt. !!Hyvää päivää herra...!!).
Entäpä jos Minnan idea vain ei yksinkertaisesti ollut hyvä? Tai ehkä se olikin varteenotettava, mutta josta ei siinä vaiheessa ollut kommentteja esitettävänä. Ehkä ajatus otettiin vastaan, mutta siihen halutaan perehtyä ensin.
Naurunalaiseksi saattaminen
Ulla on seminaarissa, jossa käsiteltiin tasa-arvoa. Viikonloppu oli onnistunut, ja hän palasi mukanaan roppakaupalla uutta tietoa. Hän iloitsi jo etukäteen ajatuksesta, että voisi kertoa siitä omalla työpaikallaan muillekin.
-Oliko hyvä seminaari, kysyy Tuomas, kun Ulla tulee ovesta.
-Todella upea kokemus, Ulla vastaa. Meitä oli lähes sataviisikymmentä naista…Pitemmälle hän ei ehdikään, kun joku jo huutaa: -Mikä kanalauma!
Ei aikaakaan kun muut liittyvät kuoroon, hohottavat ja matkivat kotkotusta. Ulla yrittää vielä pari kertaa kertoa seminaarista, mutta ei pääse alkua pitemmälle, kun joku kaksilahkeinen keskeyttää hänet.
-Antaa olla, ettehän te kuitenkaan kuuntele, Ulla sanoo.
-Älä nyt leikistä suutu, miehet vähettelevät.
-Mutta kun tämä toistuu joka kerta. Niin kuin tasa-arvosta puhuminen olisi pelkkää hölynpölyä, Ulla parahtaa ja lähtee kotiin.
Miten tämä on mahdollista?
Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia kanalaumaan saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.
Tämä oli huonoa käytöstä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa. En puolustele.
Tiedon pimitys
Kokouksen jälkeen käy usein niin, että joku miehistä pyytää muita oluelle. -Sait ylipuhuttua, huutavat miehet iloisesti yhteen ääneenn.
Mutta Seija huokaa. Hän haluaisi jo mennä kotiin. Häntä ei todellakaan huvita lähteä kokouksen jälkeen enää minnekään, mutta muuten hänen on mahdotonta tietää, missä mennään. Oluella ei käydä vain siksi, että juodaan olutta, siellä myös vaihdetaan tietoja, neuvotellaan ja sovitaan asioista etukäteen.
Niinpä Seija menee mukaan. Ja ihmettelee, miksi kaikki aina toimii miesten ehdoilla.
Miten tämä on mahdollista?
Sehän on helppoa. Miehet lyöttäytyvät yhteen ja sopivat asioista virallisten kokousten ulkopuolella, miesten kesken. Suomessa sauna on siihen oivallinen paikka. Tätä tapahtuu sekä työpaikoilla että politiikassa. Myös naisten panoksesta kotona sekä taloustöistä vaietaan.
Pitäisikö miesten siis kysyä naiselta lupa lähteä oluelle? Jos miehet haluavat lähteä oluelle kokouksen jälkeen, niin se on naisen syrjintää, temppuilua, väkivaltaa.
Ensinnäkin: Joukossa on todennäköisesti miehiäkin joita ei kiinnosta lähteä oluelle. He jäävät ihan samalla tavalla paitsioon. Toiseksi: Tuskin jatkoilla mitään varsinaisia päätöksiä tehdään, vaikka asioista puhutaankin. Kolmanneksi: Naisilla tuntuu olevan kovin yksityiskohtaiset tiedot siitä mitä miesten saunavuoroissa puhutaan, kuten esim. vaimojen vaginoista sekä millaisia kenenkin vaimot ovat sängyssä. Minä en ole ikinä, toistan ikinä, kuullut yhdenkään miehen selittävän saunassa millainen pesä muijalla on.
Miten miesten siis pitäisi toimia jos kokouksen jälkeen tekee mieli pyytää muita oluelle?
Kaksoisrangaistus
Kati soittaa vanhemmilleen. Hänen täytyy pyytää heitä illaksi poikansa Matiaksen kanssa, sillä ammattiosastolla on tärkeä kokous.
-Eikö sinusta koskaan tunnu, että juokset vähän liikaa niissä kokouksissa. Kohta et näe poikaasi lainkaan, Katin äiti huokailee. Näin hän tekee aina, kun äiti ja tytär tapaavat.
Katin vanhemmat ihmettelevät, miksei tytär pysy kotona lapsensa kanssa, vaan laukkaa kaiken maailman kokouksissa. Ehkä hän ei heidän mielestään ole hyvä äiti, mutta he suostuvat kyllä lapsenvahdiksi.
Kokouksessa Katilta kysytään, haluaisiko hän mukaan työryhmään, jonka on tarkoitus tavata joka toinen keskiviikko.
-Valitettavasti se ei ole mahdollista, Kati vastaa.
-Olen luvannut olla Matiaksen kanssa kotona joka keskiviikko.
Kati huomaa, ettei vastaus miellytä kaikkia, ja kuulee, kun muut lähtiessään puhuvat hänestä.
-Matiaksen kanssa, matkii eräs. -Niin tyypillistä naisille. Yhteisiä asioitahan tässä pitäisi hoitaa.
Miten tämä on mahdollista?
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeroihin ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.
Ehkä tässä on hieman pointtia. Mikäli tilanne on näin selvä. Epäilen että oikeasti hyvin harvoin on.
Syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
-Eikö voitaisi järjestää kokousta joskus vähän mukavammissa merkeissä ilman tiukkaa esityslistaa. Jokainen voisi vaikka vuorotellen leipoa jotain, Jaana ehdottaa.
-Mitä helvettiä, Kalle paukuttaa. -Nämä ovat virallisia kokouksia eivätkä mitään kakkukestejä. Jo on aikoihin eletty. Tämä nyt oli pahinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.
-Mutta kun täällä ovat aina samat ihmiset äänessä, niin ajattelin, että jos vähän kokeiltaisi jotain uutta, niin ehkä muutkin…
Kalle keskeyttää: -Ei kai se nyt minun vikani ole, että kaikki eivät saa ääntään kuuluville. Menköön puheopetukseen. Ei tämä sentään mikään leikkikoulu ole.
Jaana tuntee itsensä tyhmäksi. Ehdotus taisi olla todella huono. Mitähän muutkin nyt hänestä ajattelevat.
Miten tässä näin kävi?
Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.
Onko kirjoittaja ihan tosissaan?!? Miksi ihmeessä muiden pitäisi suostua leipomaan vain sen takia, että joku/jotkut niin haluavat. Eikö tuollaisesta pitäisi ainakin äänestää ensin. Vaikka Jaana tykkää leipoa, niin ehkäpä kaikki muut kuitenkaan eivät halua leipoa. Sitäpaitsi sellainen vie aikaa muusta valmistautumisesta. Näistä esimerkeistä mielestäni tämä Jaanan esimerkki on kaikkein huonoin.
"Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne."
Yeah right!
Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne. Tästä kirjasesta on apua, kun törmäät näihin asioihin omassa arkielämässäsi.
Naisjärjestöjen työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Meidän tehtävämme mielipiteen muokkaajana on estää naisiin kohdistuva väkivalta ja painostus ja auttaa tasa-arvon leviämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Keskustelua tarvitaan edelleen.
-Naisjärjestöjen Keskusliitto- -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry-
1
Minä en ole lukenut kirjasta, mutta netissä on jonkin verran lainauksia, mukaanlukien tässäkin lainattu esittely. Minusta teos vaikuttaa hyvin miehiä syyllistävältä ja se tuntuu jälleen kerran pyörivän sen saman olettaman ympärillä, että miehet (kollektiivi) käyttävät valtaa, ovat etuoikeutettuja ja syrjivät naisia. Minusta suurimmasta osasta esimerkkejä huokuu asenne, että asioiden on mentävä naisten tahdon mukaan, silloinkin kun porukassa on yksi nainen ja 20 miestä. 20 miehen pitää taipua yhden naisen tahtoon tai muuten se on syrjintää. Ei siis mitään uutta alla auringon.
TUNNETKO TEMPUT? miesten näkymätön vallankäyttö
Kirjanen pohjautuu Berit Åsin teokseen
De fem hräskarteknikerna
Copyright C Berit Ås
Käännös: Tuula Stenberg
Piirrokset ja taitto: Gua Vainio
Julkaisija: Naisjärjestöjen Keskusliitto -
Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Mannerheimintie 40 A 15
00100 Helsinki
p. +358 9 494 217
f. +358 9 494 617
e-mail: naisjarjestot@co.inet.fi
http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi
Kirjasta on tilattavissa julkaisijalta
Rakas sisar,
käsissäsi oleva kirjanen on syntynyt käytännön tarpeesta. Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi 1960-70-luvulla miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista - tiedostaen tai tiedostamattaan - kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. Berit Ås kokosi näkemänsä kirjaseksi, jossa hän esittelee miesten käyttämät temput ja nimeää ne. Tutustumalla näihin temppuihin ymmärrät ne ja pystyt vapautumaan niiden vaikutuksesta kohteeksi jouduttuasi. Tunnetko temput- kirjanen on kirjoitettu 1970-luvulla ja ilmestynyt seuraavalla käännöksenä 2000-luvun alussa, mutta on edelleen ajankohtainen. Toivomme, että tämä kätevästi käsilaukkuun sopiva kirjanen leviää laajalle ja kuluu käytössä.
Tasa-arvo
Työelämässä, politiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa, perheessä ja seuraelämässä meitä naisia sorretaan vain siksi, että olemme naisia.
Virallisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo tunnustetaan, ja siksi moni uskoo sen toimivan myös käytännössä. Lakien ja asetusten mukainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu arkielämässä. Tämän moni nainen oman elämänkokemuksensa perusteella tietääkin.
Naisten ja miesten väliset kuilut syvenevät, ellemme näe, että miehillä on yhä sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen valta. Yhä moni asia esimerkiksi kielessä määritellään miehisin termein. Samoin näyttää siltä, että miehet päättävät, milloin ja missä yhteyksissä keskustellaan sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.
Here we go again. MIEHILLÄ on valta.
Miehet käyttävät enemmän tai vähemmän näkyvästi erilaisia hallitsemistekniikoita säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa naisiin. Näin he saavat naiset uskomaan, että on oma vikamme, kun emme ole saavuttaneet tasa-arvoa.
Hallitsemistekniikoiden tunteminen auttaa katkaisemaan kärjen niiden vaikutukselta. Kun olemme tietoisia niistä, voimme myös torjua ne. Meidän on hyvä tuntea hallitsemistekniikat myös siksi, että itse välttäisimme niiden käyttämistä.
Naisten keskeinen solidaarisuus edellyttää vapautumista patriarkaalisista hallitsemisen ja hajoittamisen tavoista. Muuten käy helposti, että itse käyttäydymme miesten tavoin ja jätämme toisen naisen pulaan.
Tässä viisi hallitsemisen tekniikkaa, joita käytetään sellaisinaan tai erilaisina yhdistelminä:
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Nämä eivät ole harmittomia pikkujuttuja, vaan henkistä väkivaltaa. Niiden kohteeksi joutunut nainen voi menettää itsetuntonsa ja jopa identiteettinsä.
Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.
Myös miehen, joka haluaa todella työskennellä tasa-arvon puolesta, on tunnistettava nämä hallitsemistekniikat, ja huomautettava niistä tarpeen tullen muille.
Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa syrjintää ja työskentelee tasa-arvon puolesta. Lue tämä kirjanen, käytä sen ohjeita ja levitä tietoa edelleen.
Näkymättömäksi tekeminen
Minna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa kämmenet hikisinä ja sydän läpättäen. -Mikä minua oikein vaivaa? Miksi olen niin hermostunut? Muuthan istuvat kaikessa rauhassa.
Ennen Minnaa vuorossa oleva puhuja aloittaa. Mies ei ole äänessä ensimmäistä kertaa - ja sen huomaa. Hän puhuu vakuuttavasti, pitkään ja hartaasti. Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Siinä on mies, joka tietää mitä puhuu.
Kun Minnan vuoro tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä. Mutta asia on nyt kuitenkin sanottu. Minna odottaa muiden mielipiteitä.
Mutta turhaan. Kokous jatkuu. -Sanonkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.
Miten tämä on mahdollista?
Näkymättömäksi tekemiseen ei paljon tarvita. Unohtamista, vähättelyä, aliarvioimista, kuoliaaksi vaikenemista. Tuttuja keinoja murentaa toisen itsetuntoa ja osoittaa, ettei tämä ole juuri minkään arvoinen.
Anteeksi nyt, mutta minä en ymmärrä mitä miesten sitten olisi pitänyt tehdä. "Minna" sai asiansa sanottua. Mitä olisi pitänyt tapahtua? Olisiko yleiön pitänyt revetä massiivisiin hurraahuutoihin, vai kehua naista hänen puheenvuorostaan yhteen ääneen, armeijatyyliin kovaa ja korkealta, samassa rytmissä (vrt. !!Hyvää päivää herra...!!).
Entäpä jos Minnan idea vain ei yksinkertaisesti ollut hyvä? Tai ehkä se olikin varteenotettava, mutta josta ei siinä vaiheessa ollut kommentteja esitettävänä. Ehkä ajatus otettiin vastaan, mutta siihen halutaan perehtyä ensin.
Naurunalaiseksi saattaminen
Ulla on seminaarissa, jossa käsiteltiin tasa-arvoa. Viikonloppu oli onnistunut, ja hän palasi mukanaan roppakaupalla uutta tietoa. Hän iloitsi jo etukäteen ajatuksesta, että voisi kertoa siitä omalla työpaikallaan muillekin.
-Oliko hyvä seminaari, kysyy Tuomas, kun Ulla tulee ovesta.
-Todella upea kokemus, Ulla vastaa. Meitä oli lähes sataviisikymmentä naista…Pitemmälle hän ei ehdikään, kun joku jo huutaa: -Mikä kanalauma!
Ei aikaakaan kun muut liittyvät kuoroon, hohottavat ja matkivat kotkotusta. Ulla yrittää vielä pari kertaa kertoa seminaarista, mutta ei pääse alkua pitemmälle, kun joku kaksilahkeinen keskeyttää hänet.
-Antaa olla, ettehän te kuitenkaan kuuntele, Ulla sanoo.
-Älä nyt leikistä suutu, miehet vähettelevät.
-Mutta kun tämä toistuu joka kerta. Niin kuin tasa-arvosta puhuminen olisi pelkkää hölynpölyä, Ulla parahtaa ja lähtee kotiin.
Miten tämä on mahdollista?
Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia kanalaumaan saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.
Tämä oli huonoa käytöstä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa. En puolustele.
Tiedon pimitys
Kokouksen jälkeen käy usein niin, että joku miehistä pyytää muita oluelle. -Sait ylipuhuttua, huutavat miehet iloisesti yhteen ääneenn.
Mutta Seija huokaa. Hän haluaisi jo mennä kotiin. Häntä ei todellakaan huvita lähteä kokouksen jälkeen enää minnekään, mutta muuten hänen on mahdotonta tietää, missä mennään. Oluella ei käydä vain siksi, että juodaan olutta, siellä myös vaihdetaan tietoja, neuvotellaan ja sovitaan asioista etukäteen.
Niinpä Seija menee mukaan. Ja ihmettelee, miksi kaikki aina toimii miesten ehdoilla.
Miten tämä on mahdollista?
Sehän on helppoa. Miehet lyöttäytyvät yhteen ja sopivat asioista virallisten kokousten ulkopuolella, miesten kesken. Suomessa sauna on siihen oivallinen paikka. Tätä tapahtuu sekä työpaikoilla että politiikassa. Myös naisten panoksesta kotona sekä taloustöistä vaietaan.
Pitäisikö miesten siis kysyä naiselta lupa lähteä oluelle? Jos miehet haluavat lähteä oluelle kokouksen jälkeen, niin se on naisen syrjintää, temppuilua, väkivaltaa.
Ensinnäkin: Joukossa on todennäköisesti miehiäkin joita ei kiinnosta lähteä oluelle. He jäävät ihan samalla tavalla paitsioon. Toiseksi: Tuskin jatkoilla mitään varsinaisia päätöksiä tehdään, vaikka asioista puhutaankin. Kolmanneksi: Naisilla tuntuu olevan kovin yksityiskohtaiset tiedot siitä mitä miesten saunavuoroissa puhutaan, kuten esim. vaimojen vaginoista sekä millaisia kenenkin vaimot ovat sängyssä. Minä en ole ikinä, toistan ikinä, kuullut yhdenkään miehen selittävän saunassa millainen pesä muijalla on.
Miten miesten siis pitäisi toimia jos kokouksen jälkeen tekee mieli pyytää muita oluelle?
Kaksoisrangaistus
Kati soittaa vanhemmilleen. Hänen täytyy pyytää heitä illaksi poikansa Matiaksen kanssa, sillä ammattiosastolla on tärkeä kokous.
-Eikö sinusta koskaan tunnu, että juokset vähän liikaa niissä kokouksissa. Kohta et näe poikaasi lainkaan, Katin äiti huokailee. Näin hän tekee aina, kun äiti ja tytär tapaavat.
Katin vanhemmat ihmettelevät, miksei tytär pysy kotona lapsensa kanssa, vaan laukkaa kaiken maailman kokouksissa. Ehkä hän ei heidän mielestään ole hyvä äiti, mutta he suostuvat kyllä lapsenvahdiksi.
Kokouksessa Katilta kysytään, haluaisiko hän mukaan työryhmään, jonka on tarkoitus tavata joka toinen keskiviikko.
-Valitettavasti se ei ole mahdollista, Kati vastaa.
-Olen luvannut olla Matiaksen kanssa kotona joka keskiviikko.
Kati huomaa, ettei vastaus miellytä kaikkia, ja kuulee, kun muut lähtiessään puhuvat hänestä.
-Matiaksen kanssa, matkii eräs. -Niin tyypillistä naisille. Yhteisiä asioitahan tässä pitäisi hoitaa.
Miten tämä on mahdollista?
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeroihin ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.
Ehkä tässä on hieman pointtia. Mikäli tilanne on näin selvä. Epäilen että oikeasti hyvin harvoin on.
Syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
-Eikö voitaisi järjestää kokousta joskus vähän mukavammissa merkeissä ilman tiukkaa esityslistaa. Jokainen voisi vaikka vuorotellen leipoa jotain, Jaana ehdottaa.
-Mitä helvettiä, Kalle paukuttaa. -Nämä ovat virallisia kokouksia eivätkä mitään kakkukestejä. Jo on aikoihin eletty. Tämä nyt oli pahinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.
-Mutta kun täällä ovat aina samat ihmiset äänessä, niin ajattelin, että jos vähän kokeiltaisi jotain uutta, niin ehkä muutkin…
Kalle keskeyttää: -Ei kai se nyt minun vikani ole, että kaikki eivät saa ääntään kuuluville. Menköön puheopetukseen. Ei tämä sentään mikään leikkikoulu ole.
Jaana tuntee itsensä tyhmäksi. Ehdotus taisi olla todella huono. Mitähän muutkin nyt hänestä ajattelevat.
Miten tässä näin kävi?
Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.
Onko kirjoittaja ihan tosissaan?!? Miksi ihmeessä muiden pitäisi suostua leipomaan vain sen takia, että joku/jotkut niin haluavat. Eikö tuollaisesta pitäisi ainakin äänestää ensin. Vaikka Jaana tykkää leipoa, niin ehkäpä kaikki muut kuitenkaan eivät halua leipoa. Sitäpaitsi sellainen vie aikaa muusta valmistautumisesta. Näistä esimerkeistä mielestäni tämä Jaanan esimerkki on kaikkein huonoin.
"Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne."
Yeah right!
Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne. Tästä kirjasesta on apua, kun törmäät näihin asioihin omassa arkielämässäsi.
Naisjärjestöjen työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Meidän tehtävämme mielipiteen muokkaajana on estää naisiin kohdistuva väkivalta ja painostus ja auttaa tasa-arvon leviämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Keskustelua tarvitaan edelleen.
-Naisjärjestöjen Keskusliitto- -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry-
1
maanantai 21. heinäkuuta 2008
A Father's Rights
Löysin sattumalta tällaisen (2007) elokuvan. Saa nähdä tuleeko koskaan myyntiin Suomessa, saatika sitten televisioesitykseen. Olisi hienoa jos tulisi.
A Father’s Rights" is based upon a real life story. It depicts the situation of an unwed father and his child’s struggle with the legal system predominant in American society today.
"A Father’s Rights" is hard hitting, factual, and potentially embarrassing to some in high places. It is meant to expose the system that treats children differently across this country and the world: a system that needs to change. We should all be looking at and working for one thing, getting equal rights for our children. It should not matter if a child is born out of wedlock. It's not the child’s fault, and that child should have the same rights as a child from a happily married couple. Stop the fighting over who gets custody and what he/she receives for the privilege of raising that child.
The system that all of us face as parents, and/or grandparents is broken. No matter if you are mother, father, or grandparent, we all must acknowledge this basic fact. Thousands of emails have been received over the past year about this project asking for help, or parents telling their own horror stories with the system. One major problem is that fathers, mothers, and grandparents all seem to be fighting for their own rights. We should all be able to come together and fight for our children's rights. The right to be treated equally, no matter if their parents are married, were married, or never married. If that goal is obtained, then a lot of the problems in the system will go away.
This movie was made to bring attention to and educate the public about a corrupt system that is not taking care of the future: making sure children are well taken care of.
Elokuvan trailer. Täytyy katsoa saisiko leffaa tilattua jostain euroalueelta. Eikö yhdysvalloista tilaaminen ole tehty aika vaikeaksi nykyään, mikäli olen käsittänyt oikein.
A Father’s Rights" is based upon a real life story. It depicts the situation of an unwed father and his child’s struggle with the legal system predominant in American society today.
"A Father’s Rights" is hard hitting, factual, and potentially embarrassing to some in high places. It is meant to expose the system that treats children differently across this country and the world: a system that needs to change. We should all be looking at and working for one thing, getting equal rights for our children. It should not matter if a child is born out of wedlock. It's not the child’s fault, and that child should have the same rights as a child from a happily married couple. Stop the fighting over who gets custody and what he/she receives for the privilege of raising that child.
The system that all of us face as parents, and/or grandparents is broken. No matter if you are mother, father, or grandparent, we all must acknowledge this basic fact. Thousands of emails have been received over the past year about this project asking for help, or parents telling their own horror stories with the system. One major problem is that fathers, mothers, and grandparents all seem to be fighting for their own rights. We should all be able to come together and fight for our children's rights. The right to be treated equally, no matter if their parents are married, were married, or never married. If that goal is obtained, then a lot of the problems in the system will go away.
This movie was made to bring attention to and educate the public about a corrupt system that is not taking care of the future: making sure children are well taken care of.
Elokuvan trailer. Täytyy katsoa saisiko leffaa tilattua jostain euroalueelta. Eikö yhdysvalloista tilaaminen ole tehty aika vaikeaksi nykyään, mikäli olen käsittänyt oikein.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Isot tytöt
Parinvalinnasta on puhuttu paljon. Markkina-arvosta ja siitä miten osa jää ilman, sekä miesten ja naisten erilaisista valintakriteereistä. Naiset aina valittavat että on olemassa kaksoistandardi ulkonäköön, varsinkin lihavuuteen. Nainen ei saa olla lihava mutta mies saa jne. Minusta tuntuu välillä että kaksoisstandardi on päinvastainen. Olen jo pitkän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen että yhä useammin etenkin nuorten keskuudessa näkyy pareja, joissa mies on normaalivartaloinen ja nainen lihava.
Tilastojen mukaan Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, mutta katukuvasta sitä ei heti uskoisi, ainakaan tällä seudulla. Nykyään on minusta ainakin harvinaista nähdä pari jossa on ylipainoinen mies ja hoikka nainen. Useimmiten se on päinvastoin. Näin se on: tuttavieni, työkavereitteni, sukulaisteni, jne. pariskuntien ööh. lihajakauma.
Olin juuri eilen konsertissa pääkaupunkiseudulla ja seurasin millaisia pareja alueella oli. Kentällä välittömässä läheisyydessäni oli parikin tällaista pariskuntaa. Mies oli edustavan näköinen, hoikka ja kohtalaisen lihaksikas, nainen oli reippaasti ylipainoinen. Mies oli muutenkin hyvin edustavan näköinen, sikäli kun heteromies pystyy toista miestä arvioimaan. Timmi kroppa, hyvin pukeutunut. Vaatteet olivat merkkitavaraa, mutta ei mitään pintamuotikamaa, vaan laatumerkkejä. Hyvä ryhti, ja miellyttävät kasvonpiirteet. Sellainen kaveri siis jonka luulisi saavan helposti naisia. Molempien parien miehet vaikuttivat lisäksi olemukseltaan normaalilta. Itsevarmoilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Lyhyesti sanottuna miehet olivat minusta selvästi enemmän YTM:iä kuin alemman tason miehiä.
Tässä ei ole kyse vain näistä esimerkin kahdesta pariskunnasta. Minusta vastaavanlaisten parien muodostuminen on ainakin täälläpäin nykyään huomattavasti yleisempää kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli mielestäni melko harvinaista nähdä tällainen pari. Riittävän harvinaista, jotta ainakin minä uskoin kyseessä olevan miehen, jolla on jonkinlainen fetissi lihavuuteen. Valtaosa pareista noudatti silloin toisenlaista linjaa: laiha mies sai laihan naisen, lihava mies lihavan naisen ja atleetti mies fitness-naisen. Silloin kaavasta erottui useimmiten pari jossa mies oli lihava ja nainen hoikka, jolloin mies oli yleensä hyvin varakas.
Sääli ettei tästä ole minkäänlaista tukimusaineistoa joka joko vahvistaisi tai osoittaisi vääräksi tämän kehityksen. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tällainen iso tyttö/ normaali mies -parien määrä on nyt huikeasti vuosikymmenen takaista yleisempää. Omalla seudullani tälläisia pareja joissa naisen massa on 100 - 125 % miehen massasta, näkyy nykyään kaikkialla minne katsot.
Minua kiinnostaisi tietää syy (potentiaalisen) muutoksen taustalta. Syy voi olla joko pakon sanelemaa tai perustua omaan valintaan. Ensimmäisessä tapauksessa tulee mieleen, että:
a) Nämä miehet ovat ujoja, hiljaisia ja joilla on huono itsetunto, ja joutuvat sen takia tyytymään siihen mitä saavat. Ulkonäkö riittää juuri ja juuri kompensoimaan muita heikkouksia sen verran, että miehet ovat kuitenkin mukana parisuhdemarkkinoilla. Hädin tuskin.
b) Huono rahatilanne. Miehillä ei ole resursseja tarjottavana ja sen takia vetovoima on matala, jota ulkonäkö jälleen kompensoi tiettyyn rajaan asti.
c) Miehillä on jokin tuntematon epä-attraktiivinen tekijä, jota ei näy ulospäin, mutta joka paljastuu heti intiimin elämän alkumetreillä. Tällainen voisi olla esim. mielenterveysongelmat, potenssiongelmat, hammasproteesi tai jokin normaalia elämää rajoittava sairaus joka ei näy ulospäin.
d) Naisten markkina-arvo on yleisesti kohonnut ja sen myötä vaatimukset miestä kohtaan. Tuloksena entistä enemmän yksinäisiä kauniita ja koulutettuja naisia (ylihinnoittelu), ja entistä enemmän yksinäisiä alemman tason miehiä (rima noussut), jolloin pelin ainoat voittajat ovat alemman tason naiset (enemmän vapaita ylempiä atm:iä ja alempia ktm:iä).
Toisessa tapauksessa:
a) Kauneusihanteet ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloinen pyöreä on nyt normaalipainoinen tai silloinen ylipainoinen on nyt pyöreä.
b) Näillä naisilla on jotain muita tekijöitä kompensoimassa puutteita ulkonäössä. Nämä naiset ottavat ehkä miehen enemmän huomioon ja panostavat todella suhteeseen
c) Nämä miehet ovat kyllästyneet oman arvonsa liian tarkkaan tunteviin prinsessoihin, joiden pitäminen tyytyväisenä vaatii kasvavassa määrin rahallista rakkauden osoittamista. Ylipainosta kärsivä nainen voi olla enemmän jalat maassa oleva, joka vaatii vähemmän ja kiukuttelee vähemmän. Lihava nainen voi olla kiltimpi ja ottaa paremmin miehen tunteet huomioon. Sanalla sanoen lihavan nainen saattaa olla tasa-arvoisempi.
d) Hoikat kaunottaret ovat hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, tai jos ei ulos markkinoilta, niin kysyntä on ainakin siirtynyt osittain muille sektoreille. Kauniiden naisten vaatimukset miestä kohtaan + prinsessalle tyypillinen miesten tunteita lainkaan huomioimaton käytös, on saattanut johtaa siihen, että osa miehistä ei enää uskalla lähestyä kaunottaria. Uskalla tai koe riskiä kannattavaksi.
Huomaan muutoksen myös itsessäni. Kymmenen vuotta on tehnyt minusta vähemmän kriittisen naisten pyöreydelle.
Tilastojen mukaan Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, mutta katukuvasta sitä ei heti uskoisi, ainakaan tällä seudulla. Nykyään on minusta ainakin harvinaista nähdä pari jossa on ylipainoinen mies ja hoikka nainen. Useimmiten se on päinvastoin. Näin se on: tuttavieni, työkavereitteni, sukulaisteni, jne. pariskuntien ööh. lihajakauma.
Olin juuri eilen konsertissa pääkaupunkiseudulla ja seurasin millaisia pareja alueella oli. Kentällä välittömässä läheisyydessäni oli parikin tällaista pariskuntaa. Mies oli edustavan näköinen, hoikka ja kohtalaisen lihaksikas, nainen oli reippaasti ylipainoinen. Mies oli muutenkin hyvin edustavan näköinen, sikäli kun heteromies pystyy toista miestä arvioimaan. Timmi kroppa, hyvin pukeutunut. Vaatteet olivat merkkitavaraa, mutta ei mitään pintamuotikamaa, vaan laatumerkkejä. Hyvä ryhti, ja miellyttävät kasvonpiirteet. Sellainen kaveri siis jonka luulisi saavan helposti naisia. Molempien parien miehet vaikuttivat lisäksi olemukseltaan normaalilta. Itsevarmoilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Lyhyesti sanottuna miehet olivat minusta selvästi enemmän YTM:iä kuin alemman tason miehiä.
Tässä ei ole kyse vain näistä esimerkin kahdesta pariskunnasta. Minusta vastaavanlaisten parien muodostuminen on ainakin täälläpäin nykyään huomattavasti yleisempää kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli mielestäni melko harvinaista nähdä tällainen pari. Riittävän harvinaista, jotta ainakin minä uskoin kyseessä olevan miehen, jolla on jonkinlainen fetissi lihavuuteen. Valtaosa pareista noudatti silloin toisenlaista linjaa: laiha mies sai laihan naisen, lihava mies lihavan naisen ja atleetti mies fitness-naisen. Silloin kaavasta erottui useimmiten pari jossa mies oli lihava ja nainen hoikka, jolloin mies oli yleensä hyvin varakas.
Sääli ettei tästä ole minkäänlaista tukimusaineistoa joka joko vahvistaisi tai osoittaisi vääräksi tämän kehityksen. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tällainen iso tyttö/ normaali mies -parien määrä on nyt huikeasti vuosikymmenen takaista yleisempää. Omalla seudullani tälläisia pareja joissa naisen massa on 100 - 125 % miehen massasta, näkyy nykyään kaikkialla minne katsot.
Minua kiinnostaisi tietää syy (potentiaalisen) muutoksen taustalta. Syy voi olla joko pakon sanelemaa tai perustua omaan valintaan. Ensimmäisessä tapauksessa tulee mieleen, että:
a) Nämä miehet ovat ujoja, hiljaisia ja joilla on huono itsetunto, ja joutuvat sen takia tyytymään siihen mitä saavat. Ulkonäkö riittää juuri ja juuri kompensoimaan muita heikkouksia sen verran, että miehet ovat kuitenkin mukana parisuhdemarkkinoilla. Hädin tuskin.
b) Huono rahatilanne. Miehillä ei ole resursseja tarjottavana ja sen takia vetovoima on matala, jota ulkonäkö jälleen kompensoi tiettyyn rajaan asti.
c) Miehillä on jokin tuntematon epä-attraktiivinen tekijä, jota ei näy ulospäin, mutta joka paljastuu heti intiimin elämän alkumetreillä. Tällainen voisi olla esim. mielenterveysongelmat, potenssiongelmat, hammasproteesi tai jokin normaalia elämää rajoittava sairaus joka ei näy ulospäin.
d) Naisten markkina-arvo on yleisesti kohonnut ja sen myötä vaatimukset miestä kohtaan. Tuloksena entistä enemmän yksinäisiä kauniita ja koulutettuja naisia (ylihinnoittelu), ja entistä enemmän yksinäisiä alemman tason miehiä (rima noussut), jolloin pelin ainoat voittajat ovat alemman tason naiset (enemmän vapaita ylempiä atm:iä ja alempia ktm:iä).
Toisessa tapauksessa:
a) Kauneusihanteet ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloinen pyöreä on nyt normaalipainoinen tai silloinen ylipainoinen on nyt pyöreä.
b) Näillä naisilla on jotain muita tekijöitä kompensoimassa puutteita ulkonäössä. Nämä naiset ottavat ehkä miehen enemmän huomioon ja panostavat todella suhteeseen
c) Nämä miehet ovat kyllästyneet oman arvonsa liian tarkkaan tunteviin prinsessoihin, joiden pitäminen tyytyväisenä vaatii kasvavassa määrin rahallista rakkauden osoittamista. Ylipainosta kärsivä nainen voi olla enemmän jalat maassa oleva, joka vaatii vähemmän ja kiukuttelee vähemmän. Lihava nainen voi olla kiltimpi ja ottaa paremmin miehen tunteet huomioon. Sanalla sanoen lihavan nainen saattaa olla tasa-arvoisempi.
d) Hoikat kaunottaret ovat hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, tai jos ei ulos markkinoilta, niin kysyntä on ainakin siirtynyt osittain muille sektoreille. Kauniiden naisten vaatimukset miestä kohtaan + prinsessalle tyypillinen miesten tunteita lainkaan huomioimaton käytös, on saattanut johtaa siihen, että osa miehistä ei enää uskalla lähestyä kaunottaria. Uskalla tai koe riskiä kannattavaksi.
Huomaan muutoksen myös itsessäni. Kymmenen vuotta on tehnyt minusta vähemmän kriittisen naisten pyöreydelle.
Tarja
Olen viime päivinä selaillut paljon erilaisten poliittisten henkilöiden profiileja, tarkoituksenani löytää jotain tasa-arvon kannalta mielenkiintoista tietoa. Näköjään mittavan poliittisen uran voi luoda hyvin erilaisista lähtökodista.
Kuvan lady, Tarja "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan" Filatov, on (yllätys yllätys) toiminut tiedottajana tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Kukapa olisi uskonut.
Koulutukseltaan Tarja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hänellä on yliopisto-opintoja tiedostusalalta, mutta gradua hän ei koskaan saanut valmiiksi. En halua loukata nyt ketään, mutta jos ajatellaan hetki asiaa kylmästi tuottavan työn näkökulmasta. Ylioppilas+tiedotusopin opintoja. Ottaisitko sinä töihin tyypin, jonka ansiluettelossa löytyy nuo kaksi kohtaa ja sen lisäksi ainoastaan järjestötoimintaa demarinuorissa? En ottaisi minäkään. No, ottaisitko sinä tällaisen tyypin työministeriksi?
Luin myös tarjan kolumnia viime vuodelta otsikolla kiltit naiset eivät saa mitään.
Tarja Filatov:
Ensimmäinen lihavointi ilmeisesti vihjaa samaan naisille alhaisemmat verot/eri leivän hinta -tsydeemiin. Entä jälkimmäinen? Minun ainakin on hieman vaikea seurata rouva Filatovin train of thoughtia.
Kuvan lady, Tarja "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan" Filatov, on (yllätys yllätys) toiminut tiedottajana tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Kukapa olisi uskonut.
Koulutukseltaan Tarja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hänellä on yliopisto-opintoja tiedostusalalta, mutta gradua hän ei koskaan saanut valmiiksi. En halua loukata nyt ketään, mutta jos ajatellaan hetki asiaa kylmästi tuottavan työn näkökulmasta. Ylioppilas+tiedotusopin opintoja. Ottaisitko sinä töihin tyypin, jonka ansiluettelossa löytyy nuo kaksi kohtaa ja sen lisäksi ainoastaan järjestötoimintaa demarinuorissa? En ottaisi minäkään. No, ottaisitko sinä tällaisen tyypin työministeriksi?
Luin myös tarjan kolumnia viime vuodelta otsikolla kiltit naiset eivät saa mitään.
Tarja Filatov:
Tasa-arvon näkökulmasta Suomi ei ole valmis. Naisten panos suomalaisten hyvinvointiin on niin tärkeä, että sitä pitäisi tukea paitsi tasa-arvotyöllä myös verotuksella, kirjoittaa Tarja Filatov.
Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana. Monessa suhteessa näin on. Meillä on laadukas päivähoito, lakisääteinen maksuton kouluruokailu, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa pikkukoululaisten turvaksi.
Kaikki nämä palvelut tukevat naisten osallistumista työelämään. Olemme halunneet, että naiset voivat valita sekä perheen ja työn. Ei siis ihme, että Suomessa naisten kokoaikatyönä mitattu työssäkäyntiaste on Euroopan unionin korkein.
Työt ovat kuitenkin yhä jyrkästi jakautuneet mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Tunnettua on myös se, että naisten euro on vain 81 senttiä miesten eurosta. Naisten työssäkäynti on yhteiskunnalle niin tärkeä asia, että sitä tulee tukea kaikin keinoin, niin verotuksella, tasa-arvotyöllä, päivähoidolla kuin säätämällä esimerkiksi vanhusten hoitotakuu.
Ensimmäinen lihavointi ilmeisesti vihjaa samaan naisille alhaisemmat verot/eri leivän hinta -tsydeemiin. Entä jälkimmäinen? Minun ainakin on hieman vaikea seurata rouva Filatovin train of thoughtia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
