Tämä on jo tosi vanha juttu, mutta osui minun silmiini vasta nyt. Naisjärjetöjen keskusliitto julkaisi vuonna 2000 kirjasen: TUNNETKO TEMPUT? Miesten näkymätön vallankäyttö Kirjasen tarkoitus on ilmeisesti (julkaisijan mukaan) lisätä naisten tietoisuutta ja auttaa miehiä tunnistamaan "syrjivä" toimintansa.
Minä en ole lukenut kirjasta, mutta netissä on jonkin verran lainauksia, mukaanlukien tässäkin lainattu esittely. Minusta teos vaikuttaa hyvin miehiä syyllistävältä ja se tuntuu jälleen kerran pyörivän sen saman olettaman ympärillä, että miehet (kollektiivi) käyttävät valtaa, ovat etuoikeutettuja ja syrjivät naisia. Minusta suurimmasta osasta esimerkkejä huokuu asenne, että asioiden on mentävä naisten tahdon mukaan, silloinkin kun porukassa on yksi nainen ja 20 miestä. 20 miehen pitää taipua yhden naisen tahtoon tai muuten se on syrjintää. Ei siis mitään uutta alla auringon.
TUNNETKO TEMPUT? miesten näkymätön vallankäyttö
Kirjanen pohjautuu Berit Åsin teokseen
De fem hräskarteknikerna
Copyright C Berit Ås
Käännös: Tuula Stenberg
Piirrokset ja taitto: Gua Vainio
Julkaisija: Naisjärjestöjen Keskusliitto -
Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Mannerheimintie 40 A 15
00100 Helsinki
p. +358 9 494 217
f. +358 9 494 617
e-mail: naisjarjestot@co.inet.fi
http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi
Kirjasta on tilattavissa julkaisijalta
Rakas sisar,
käsissäsi oleva kirjanen on syntynyt käytännön tarpeesta. Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi 1960-70-luvulla miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista - tiedostaen tai tiedostamattaan - kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. Berit Ås kokosi näkemänsä kirjaseksi, jossa hän esittelee miesten käyttämät temput ja nimeää ne. Tutustumalla näihin temppuihin ymmärrät ne ja pystyt vapautumaan niiden vaikutuksesta kohteeksi jouduttuasi. Tunnetko temput- kirjanen on kirjoitettu 1970-luvulla ja ilmestynyt seuraavalla käännöksenä 2000-luvun alussa, mutta on edelleen ajankohtainen. Toivomme, että tämä kätevästi käsilaukkuun sopiva kirjanen leviää laajalle ja kuluu käytössä.
Tasa-arvo
Työelämässä, politiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa, perheessä ja seuraelämässä meitä naisia sorretaan vain siksi, että olemme naisia.
Virallisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo tunnustetaan, ja siksi moni uskoo sen toimivan myös käytännössä. Lakien ja asetusten mukainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu arkielämässä. Tämän moni nainen oman elämänkokemuksensa perusteella tietääkin.
Naisten ja miesten väliset kuilut syvenevät, ellemme näe, että miehillä on yhä sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen valta. Yhä moni asia esimerkiksi kielessä määritellään miehisin termein. Samoin näyttää siltä, että miehet päättävät, milloin ja missä yhteyksissä keskustellaan sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.
Here we go again. MIEHILLÄ on valta.
Miehet käyttävät enemmän tai vähemmän näkyvästi erilaisia hallitsemistekniikoita säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa naisiin. Näin he saavat naiset uskomaan, että on oma vikamme, kun emme ole saavuttaneet tasa-arvoa.
Hallitsemistekniikoiden tunteminen auttaa katkaisemaan kärjen niiden vaikutukselta. Kun olemme tietoisia niistä, voimme myös torjua ne. Meidän on hyvä tuntea hallitsemistekniikat myös siksi, että itse välttäisimme niiden käyttämistä.
Naisten keskeinen solidaarisuus edellyttää vapautumista patriarkaalisista hallitsemisen ja hajoittamisen tavoista. Muuten käy helposti, että itse käyttäydymme miesten tavoin ja jätämme toisen naisen pulaan.
Tässä viisi hallitsemisen tekniikkaa, joita käytetään sellaisinaan tai erilaisina yhdistelminä:
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Nämä eivät ole harmittomia pikkujuttuja, vaan henkistä väkivaltaa. Niiden kohteeksi joutunut nainen voi menettää itsetuntonsa ja jopa identiteettinsä.
Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.
Myös miehen, joka haluaa todella työskennellä tasa-arvon puolesta, on tunnistettava nämä hallitsemistekniikat, ja huomautettava niistä tarpeen tullen muille.
Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa syrjintää ja työskentelee tasa-arvon puolesta. Lue tämä kirjanen, käytä sen ohjeita ja levitä tietoa edelleen.
Näkymättömäksi tekeminen
Minna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa kämmenet hikisinä ja sydän läpättäen. -Mikä minua oikein vaivaa? Miksi olen niin hermostunut? Muuthan istuvat kaikessa rauhassa.
Ennen Minnaa vuorossa oleva puhuja aloittaa. Mies ei ole äänessä ensimmäistä kertaa - ja sen huomaa. Hän puhuu vakuuttavasti, pitkään ja hartaasti. Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Siinä on mies, joka tietää mitä puhuu.
Kun Minnan vuoro tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä. Mutta asia on nyt kuitenkin sanottu. Minna odottaa muiden mielipiteitä.
Mutta turhaan. Kokous jatkuu. -Sanonkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.
Miten tämä on mahdollista?
Näkymättömäksi tekemiseen ei paljon tarvita. Unohtamista, vähättelyä, aliarvioimista, kuoliaaksi vaikenemista. Tuttuja keinoja murentaa toisen itsetuntoa ja osoittaa, ettei tämä ole juuri minkään arvoinen.
Anteeksi nyt, mutta minä en ymmärrä mitä miesten sitten olisi pitänyt tehdä. "Minna" sai asiansa sanottua. Mitä olisi pitänyt tapahtua? Olisiko yleiön pitänyt revetä massiivisiin hurraahuutoihin, vai kehua naista hänen puheenvuorostaan yhteen ääneen, armeijatyyliin kovaa ja korkealta, samassa rytmissä (vrt. !!Hyvää päivää herra...!!).
Entäpä jos Minnan idea vain ei yksinkertaisesti ollut hyvä? Tai ehkä se olikin varteenotettava, mutta josta ei siinä vaiheessa ollut kommentteja esitettävänä. Ehkä ajatus otettiin vastaan, mutta siihen halutaan perehtyä ensin.
Naurunalaiseksi saattaminen
Ulla on seminaarissa, jossa käsiteltiin tasa-arvoa. Viikonloppu oli onnistunut, ja hän palasi mukanaan roppakaupalla uutta tietoa. Hän iloitsi jo etukäteen ajatuksesta, että voisi kertoa siitä omalla työpaikallaan muillekin.
-Oliko hyvä seminaari, kysyy Tuomas, kun Ulla tulee ovesta.
-Todella upea kokemus, Ulla vastaa. Meitä oli lähes sataviisikymmentä naista…Pitemmälle hän ei ehdikään, kun joku jo huutaa: -Mikä kanalauma!
Ei aikaakaan kun muut liittyvät kuoroon, hohottavat ja matkivat kotkotusta. Ulla yrittää vielä pari kertaa kertoa seminaarista, mutta ei pääse alkua pitemmälle, kun joku kaksilahkeinen keskeyttää hänet.
-Antaa olla, ettehän te kuitenkaan kuuntele, Ulla sanoo.
-Älä nyt leikistä suutu, miehet vähettelevät.
-Mutta kun tämä toistuu joka kerta. Niin kuin tasa-arvosta puhuminen olisi pelkkää hölynpölyä, Ulla parahtaa ja lähtee kotiin.
Miten tämä on mahdollista?
Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia kanalaumaan saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.
Tämä oli huonoa käytöstä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa. En puolustele.
Tiedon pimitys
Kokouksen jälkeen käy usein niin, että joku miehistä pyytää muita oluelle. -Sait ylipuhuttua, huutavat miehet iloisesti yhteen ääneenn.
Mutta Seija huokaa. Hän haluaisi jo mennä kotiin. Häntä ei todellakaan huvita lähteä kokouksen jälkeen enää minnekään, mutta muuten hänen on mahdotonta tietää, missä mennään. Oluella ei käydä vain siksi, että juodaan olutta, siellä myös vaihdetaan tietoja, neuvotellaan ja sovitaan asioista etukäteen.
Niinpä Seija menee mukaan. Ja ihmettelee, miksi kaikki aina toimii miesten ehdoilla.
Miten tämä on mahdollista?
Sehän on helppoa. Miehet lyöttäytyvät yhteen ja sopivat asioista virallisten kokousten ulkopuolella, miesten kesken. Suomessa sauna on siihen oivallinen paikka. Tätä tapahtuu sekä työpaikoilla että politiikassa. Myös naisten panoksesta kotona sekä taloustöistä vaietaan.
Pitäisikö miesten siis kysyä naiselta lupa lähteä oluelle? Jos miehet haluavat lähteä oluelle kokouksen jälkeen, niin se on naisen syrjintää, temppuilua, väkivaltaa.
Ensinnäkin: Joukossa on todennäköisesti miehiäkin joita ei kiinnosta lähteä oluelle. He jäävät ihan samalla tavalla paitsioon. Toiseksi: Tuskin jatkoilla mitään varsinaisia päätöksiä tehdään, vaikka asioista puhutaankin. Kolmanneksi: Naisilla tuntuu olevan kovin yksityiskohtaiset tiedot siitä mitä miesten saunavuoroissa puhutaan, kuten esim. vaimojen vaginoista sekä millaisia kenenkin vaimot ovat sängyssä. Minä en ole ikinä, toistan ikinä, kuullut yhdenkään miehen selittävän saunassa millainen pesä muijalla on.
Miten miesten siis pitäisi toimia jos kokouksen jälkeen tekee mieli pyytää muita oluelle?
Kaksoisrangaistus
Kati soittaa vanhemmilleen. Hänen täytyy pyytää heitä illaksi poikansa Matiaksen kanssa, sillä ammattiosastolla on tärkeä kokous.
-Eikö sinusta koskaan tunnu, että juokset vähän liikaa niissä kokouksissa. Kohta et näe poikaasi lainkaan, Katin äiti huokailee. Näin hän tekee aina, kun äiti ja tytär tapaavat.
Katin vanhemmat ihmettelevät, miksei tytär pysy kotona lapsensa kanssa, vaan laukkaa kaiken maailman kokouksissa. Ehkä hän ei heidän mielestään ole hyvä äiti, mutta he suostuvat kyllä lapsenvahdiksi.
Kokouksessa Katilta kysytään, haluaisiko hän mukaan työryhmään, jonka on tarkoitus tavata joka toinen keskiviikko.
-Valitettavasti se ei ole mahdollista, Kati vastaa.
-Olen luvannut olla Matiaksen kanssa kotona joka keskiviikko.
Kati huomaa, ettei vastaus miellytä kaikkia, ja kuulee, kun muut lähtiessään puhuvat hänestä.
-Matiaksen kanssa, matkii eräs. -Niin tyypillistä naisille. Yhteisiä asioitahan tässä pitäisi hoitaa.
Miten tämä on mahdollista?
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeroihin ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.
Ehkä tässä on hieman pointtia. Mikäli tilanne on näin selvä. Epäilen että oikeasti hyvin harvoin on.
Syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
-Eikö voitaisi järjestää kokousta joskus vähän mukavammissa merkeissä ilman tiukkaa esityslistaa. Jokainen voisi vaikka vuorotellen leipoa jotain, Jaana ehdottaa.
-Mitä helvettiä, Kalle paukuttaa. -Nämä ovat virallisia kokouksia eivätkä mitään kakkukestejä. Jo on aikoihin eletty. Tämä nyt oli pahinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.
-Mutta kun täällä ovat aina samat ihmiset äänessä, niin ajattelin, että jos vähän kokeiltaisi jotain uutta, niin ehkä muutkin…
Kalle keskeyttää: -Ei kai se nyt minun vikani ole, että kaikki eivät saa ääntään kuuluville. Menköön puheopetukseen. Ei tämä sentään mikään leikkikoulu ole.
Jaana tuntee itsensä tyhmäksi. Ehdotus taisi olla todella huono. Mitähän muutkin nyt hänestä ajattelevat.
Miten tässä näin kävi?
Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.
Onko kirjoittaja ihan tosissaan?!? Miksi ihmeessä muiden pitäisi suostua leipomaan vain sen takia, että joku/jotkut niin haluavat. Eikö tuollaisesta pitäisi ainakin äänestää ensin. Vaikka Jaana tykkää leipoa, niin ehkäpä kaikki muut kuitenkaan eivät halua leipoa. Sitäpaitsi sellainen vie aikaa muusta valmistautumisesta. Näistä esimerkeistä mielestäni tämä Jaanan esimerkki on kaikkein huonoin.
"Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne."
Yeah right!
Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne. Tästä kirjasesta on apua, kun törmäät näihin asioihin omassa arkielämässäsi.
Naisjärjestöjen työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Meidän tehtävämme mielipiteen muokkaajana on estää naisiin kohdistuva väkivalta ja painostus ja auttaa tasa-arvon leviämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Keskustelua tarvitaan edelleen.
-Naisjärjestöjen Keskusliitto- -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry-
1
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Kaikissa näissä esimerkeissä on enemmän kysymys siitä, että tietynlaiset ekstrovertit aggressiiviset persoonallisuudet saavat ryhmätilanteissa enemmän tilaa kuin ujot ja hiljaiset ihmiset.
Esimerkkeihin ujous ja hiljaisuus on laitettu naisten ominaisuudeksi ja lievä kusipäisyys miehiseksi ominaisuudeksi.
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Nämä kaikki ovat epäkohteliaita ja epäreilujakin kanssakäymisen muotoja, jotka ovat ongelma työyhteisössä, tai niistä voi tulla. Toki kuuluvat myös normaaliin kanssakäymiseen.
Nyt vain väitetään, että nämä olisivat miehisiä ominaisuuksia, jotka kohdistuvat nimenomaan naisiin ja ainoastaan miesten taholta. Kusipäisyys nimetään miehiseksi ominaisuudeksi.
Tyttöystäväni (joka on ankara feministi, vaikka pidäkään, että väitän niin, mutta tämä kun käy feministisessä itsepuolustuksessa, niin) huomautti, että kun suljin hissin oven äänekkäästi, että suljin hissin oven miehisesti. Minä suljin oven epäkohteliaasti ja kusipäisesti. Hänellä on vain taipumus nähdä kaikki epäkohteliaisuus miehiseksi miesten naisia vastaan kohdistamaksi. Hän on vakuuttunut, että naisia tönitään bussissa enemmän. että miehiä väistetään, mutta naisen kolhaisemista bussinkäytävällä kuljettaessa ei varota. Todisteeksi hänellä oli syvä uhriutumisen tuntemuksensa.
Minä kaipaisin ujojen solidaarisuutta päsmäreitä vastaan, ennemmin kuin naisten solidaarisuutta miehiä vastaan.
Tämä on se oleellinen pointti ja sitä voisi kehitellä pitemmällekin: viime kädessä feminismissä nähdään ihmisen osa - siis se, että elämä on rajallinen, kaikkea ei voi saada, tulee vanhaksi, sairastuu syöpään ja kuolee - seurauksena miesten harjoittamasta sorrosta. Feminismin tarkoituksena on tuhota ihminen - siis ajatus yhteisestä ihmisyydestä - ja jakaa ihmiset miehiin ja naisiin, joiden välillä on sovittamaton ristiriita.
Jotain kommentteja:
Näkymättömäksi tekeminen
-Eiköhän ole aika tyypillistä kummallekin sukupuolelle, että kokematonta
esiintyjää jännittää esiintyminen. Ja mitä sitten vaikkei kommentteja
välttämättä tule? Eihän kommentteja tule usein kokeneille ja
arvostetuillekaan puhujille. Ja jos jännittyneen naisen esitystä jotenkin
kommentoitaisiin, niin eiköhän femakot kurkku suorana rääkyisi siitäkin,
että kuinka kehdataankin epäillä naisen ehdotuksia ja rääkätä muutenkin
jännittyksesta pakahtumassa olevaa naista, joka ei jännitykseltään pysty
vastaamaan järkevästi.
-Pitäisikö naisia kohdella jonain lapsina, joille pitäisi suoda joku
erityiskohtelu työelämässä?
Tiedon pimitys
-Vai pitäisi työelämä muuttaa naisten maun mukaiseksi, eikä naisten
toimia työelämän edellyttämällä tavalla.
-Ei minuakaan yleensä kiinnosta työkavereiden kanssa lähteä saunomaan tai
illanviettoihin, joten jätän ne väliin. Tosin joissain läksiäisissä olen
ihan mielellään käynyt ja onhän niitä naisiakin ollut näissä illanvietoissa
havaintojeni mukaan paikalla.
Kaksoisrangaitavuudesta
-Elämä ylipäätään on trade offeja, eikä kaikkea voi yksinkertaisesti saada
sen enempää mies kuin nainenkaan.
-Ja kai normaalissa perheessä mieskin voi välillä niitä lapsia kaitsea,
eikä vähän vanhemmat lapset tarvitse muutenkaan joka sekunti jotain
kaitsijaa paikalle.
-Ja mikä olisi vaihtoehto, järjestää ammattiyhdistystapahtumat työajalla
vai olla kokenaan järjestämättä ammattiyhdistystapahtumia?
Syyllistäminen ja häpeän herättminen
-Vai pitäisi miestn alkaa leipomaan kun nainen niin ehdottaa.
-Vaikka kokous olisi vapaamuotoinen, niin tuskin maan hiljaiset sen enempää
saisivat sanottua suulaampien väliin.
-Kokoukset ilman kunnon esityslistaa ja puheenjohtajaa tuppaavat venymään
tolkuttoman pitkiksi jaaritteluiksi ilman, että asioissa edetään mihinkään,
ei kiitos.
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.
Öh, siis MIKÄ osa näistä oli sinun mielestäsi normaalia ja neutraalia kanssakäymistä??
Anis, etkö osaa lukea? Kirjoittajan puhui ensinnäkin esimerkkinä annetuista tapauksista, eikä tuosta listasta sinällään. Ja siinä yhteydessä kerrottiin aivan selvästi mitä pidettiin normaalina ja mitä ei.
Tuo kirja vaikuttaa kyllä lainausten perusteella harvinaisen naiivilta ja typerältä.
Kommentoin aiemmin "Isot tytöt" -keskusteluun, että kaikista asioista ei voi vääntää perustellusti sukupuolikysymyksiä. Tuossa kirjassa juuri änkyräfeministit näyttävät rakentavan kaikesta vuorovaikutuksesta jonkinlaista sukupuolittuneen vallan temmellyskenttää.
Tuo viisiosainen lista on esimerkkitapausten valossa täydellinen työkalu siihen, että mistä tahansa tilanteesta ja etenkin asiallisesta kritiikistä saadaan väännettyä selvä osoitus sovinismista. Ihan samaan tapaan kuin tummapintainen puukottaja voi polleasti huutaa "rasistisiat", kun poliisi pistää hänet rautoihin.
Tämäkin arvostelu on vain osoitus syyllistämisestä (kohta 5) ja naurunalaiseksi tekemisestä (kohta2). Jep jep.
Jokusen vuoden naisvaltaisen työpaikan ainoana miehenä nuo sukupuolitetut esimerkit tuntuivat jopa koomisilta.
Esimerkiksi, kohdallani kutsua työporukan illanviettoihin ei ole tullut. Jokin automaatti sivuuttaa minut jopa teatteriretkiltä, vaikka teatteria muutoin harrastankin.
En kuitenkaan usko toiminnan sinällään olevan henkilökohtaista. Joskus kuitenkin koen sen olevan hieman tahditonta ja ajattelematonta.
Osallistun kokouksissa vain suoraan omaa työtäni koskeviin kysymyksiin. En leivo nimipäivinäni, ostan pullat toisin kuin muut. Aiheesta emme työpaikalla ole edes keskustelleet, onneksi.
LTO
paavo: Minä kaipaisin ujojen solidaarisuutta päsmäreitä vastaan, ennemmin kuin naisten solidaarisuutta miehiä vastaan.
Nimenomaan. Aivan turhaa sukupuolittaa tällaisia asioita. Tietysti se voi olla joillekin naisille helpompaa ajatella että mahdollinen negatiivinen vastaanotto johtui sukupuolesta, kuin että heikkoudet olisivat joko omissa vuorovaikutuskyvyissä tai oman ehdotuksen laadussa.
Ollakseen sukupuolirooleja murtava ja stereotyyppistä sukupuolikäsitystä vastustava liike, feminismin piiristä luodaan hirvittävä määrä sukupuolistereotypioita.
homo: Ei minuakaan yleensä kiinnosta työkavereiden kanssa lähteä saunomaan tai
illanviettoihin, joten jätän ne väliin. Tosin joissain läksiäisissä olen
ihan mielellään käynyt ja onhän niitä naisiakin ollut näissä illanvietoissa
havaintojeni mukaan paikalla.
Minä en myöskään usko että sukupuoli juurikaan tekee eroa tuohon halukkuuteen lähteä jatkoille. Omien kokemuksieni mukaan naiset ovat usein innokkaimpia lähtemään viihteelle. Ja jos ei, niin so what? Kai sitä saa lähteä oluelle jos haluaa ja jos ei halua, niin ei ole pakko lähteä.
Feministit haluavat aina nähdä syyn sukupuolessa. Eikö Jutta Urpilainenkin juuri sanonut Suomi Areenan väittelystä jotain tyyliin: "ne oli eri mieltä tai sitten se johtui siitä että olen nuori nainen" ?
Yleensäkin jos jossain yhteisössä vaikka kaksi miestä tulee paremmin juttuun keskenään (heteromielessä, ei-seksuaalisesti/romanttisesti, vaan siis yhteistä intresseistä jne. johtuen) kuin ko. naisen kanssa, niin se on ilman muuta kiinni sukupuolesta. Näkymättömäksi tekemistä tjms.
Minusta kaikenlainen vallasta puhuminen on ylipäätään hassua - koska koen että sillä ei ole väliä kenellä "valta" on. Lopulta valta ei ole yhtään mitään, vaan pitäisi keskittyä siihen voimaan mikä ihmisten yhteen hiileen puhaltamisesta tulee. Pitäisi keskittyä parantamaan molemminpuolista yhteistyötä ja ymmärtämystä, eikä vaatia valtaa kumallekaan, koska se vain harhauttaa todellisesta päämäärästä. (=joka ainakin edellälukemassani tekstissä vaikutti siltä, että saa jotain tehdyksikin)
Olen minäkin (feministi) sitä mieltä että sukupuolittamista ei (pitäisi) tarvita. Perinteisesti miehet ovat vain ottaneet sellaisia rooleja ja ikävästi valtaa joka on tehnyt sen sukupuolittamisen tarpeelliseksi jotta se (väärin)käytös saadaan näkyväksi. Sitä ei pitäisi tarvita ja siihen feminismi tähtääkin ettei sitä tarvita eli ihmisten väliseen kunnioitukseen. Valitettavasti sitä kunnioitusta ei vielä paljonkaan ole. Henkilökohtaisesti minun on helpompi suhtautua mieheen joka loukkaa minua kuin naiseen. Kun toinen nainen loukkaa se on tavallaan tuplapettymys koska odotan sisaruutta joka tuollaisessa loukkaus-tilanteessa jää siis saavuttamatta ja tuntuu pahemmalta 'selkään puukottamiselta' kuin jos loukkaaja olisi mies. Koska miehet perinteisesti ovat olleet niitä vallan (väärin)käyttäjiä suhtaudun mieheen neutraalimmin eikä ole odotuksia sisaruudesta. Tunnetko temput on erittäin hyvä kirjanen vallankäytön tunnistamiseen esim. työpaikoilla. Se on vanha koska siinä vielä korostetaan sukupuolta. Tänä päivänä olisi poliittisesti korrektimpaa häivyttää sukupuoli ja keskustella vain ihmisten välisestä vallankäytöstä. Sama se mihin sukupuoleen se kohdistuu.
Anonyymi, en ole kirjasta lukenut, joten kommentoin vain tuota lainaamaani osaa. Pointtini ei ole pelkästään "ongelman" sukupuolittaminen, vaan se että suuri osa esimerkin "vallankäytöstä" tuntuu olevan peräisin kirjoittajan subjektiivisista kokemuksista, kuten tuo esimerkki jatkoille lähtemisestä kokouksen jälkeen. Se että kirjoittaja ei halua lähteä, ei tee siitä vallan väärinkäyttöä. Tottakai ihmisillä on vapaassa maassa oikeus mennä oluelle. Ei se ole tiedon pimittämistä.
Toinen esimerkki on tuo missä Minnan puheenvuoro ei herätä toivottuja kommentteja. Vallankäyttöä? Syrjimistä? Kokouksissa jokainen saa tuoda esiin oman näkökulmansa ja yrittää vakuuttaa toisia idean järkevyydestä. Sinä pyydät puheenvuoroa, saat puheenvuoron, pidät puheesi ja that's it! Se joko saa kannatusta tai sitten ei. Mitään velvollisuutta kommentoida ei ole. Tätä on aivan turha sukupuolittaa tai nähdä siinä "vallankäyttöä".
Esimerkkien valossa kirjasta tuntuu vaivaavan objektiivisuuden puuttuminen. Se tuntuu perustuvan yksinomaan subjektiivisiin uhriutumisen kokemuksiin. Kokouksien idea on päätöksenteko, eli (terve) vallankäyttö. Äänestämällä äänestäjät käyttävät valtaa. Toiset esitykset saavat enemmän suosiota kuin toiset.
Itselläni ei koskaan käynyt edes mielessä ruveta syyttämään muita syrjinnästä tai "näkymättömäksi tekemisestä" jos oma ehdotukseni ei saa vastakaikua. Suosittelen kirjoittajaa heräämään tähän päivään, sillä nykyään millään yrityksellä ei ole varaa suosia tai syrjiä kenenkään ideoita sukupuolen perusteella. Se ehdotus saa kannatusta joka onnistutaan perustelemaan parhaiten yhteisön tai yksilöiden etuja palvelevaksi. Kukaan täysipäinen henkilö ei nykypäivänä väheksy toimivaa konseptia sukupuolen takia tai "sisaruuden" nimissä suosi huonoa ratkaisua.
Lyhyesti: Sillä ei ole merkitystä pitäisikö sukupuoli häivyttää poliittisen korrektiuden takia. Vika on siinä että ylipäätään koku näkee näissä mainitsemissani esimerkeissä vallan väärinkäyttöä. Itse kirjasta en voi tietenkään lukematta kommentoida.
Lähetä kommentti