Yksi minua eniten kiinnostavista aiheista on miesjärjestön perustaminen, vaikkakin se on toistaiseksi hyvin kaukana toteutumisesta. Ennemmin tai myöhemmin sellainen kuitenkin on pakko perustaa. Järjestöä perustettaessa suuri kysymys on, miten järjestö voisi tehdä itseään tunnetuksi ja hankkia jäseniä. Demokraattisessa yhteiskunnassa järjestön vaikutusvalta on aikakin periaatteessa suoraan verrannollinen sen jäsenmäärään. Naisjärjestöjen 0,5 miljoonaa (?) jäsentä näyttäisi ainakin minusta olevan hyvin pitkälti suhteessa naisjärjestöjen ja feminismin vaikutusvaltaan politiikassa ja mediassa.
Miten siis hankkia jäseniä uuteen miesliikkeeseen? Jos ollaan ihan realistisia, niin millainen jäsenmäärä alkuvaiheessa on odotettavissa? Sanoisin että perustamisvaiheessa järjestöön liittyisi ensimmäisenä foorumin olemassa olevat jäsenet, joita ei ole tällä hetkellä kuin mitä: 30? 40? ja väitän, että tästäkin jengistä rekisteröitymislomakkeen täyttää max. 50 %, koska silloin pitää astua esiin anonyymin nimimerkin takaa ja laittaa oma nimi likoon.
Toiseksi jäseniä tulisi foorumin tai miesasiablogien passiivisten lukijoiden joukoista. Jäseniä joita ei toistaiseksi ole näkynyt, koska he eivät ole koskaan kirjoittaneet mitään, vaan tyytyneet ainoastaan lukemaan keskusteluja. Arvioisin tällaisia henkilöitä olevan ehkä 100 - 150 (hyvin optimistinen arvio), joista liittyy max. 30 henkilöä. Alkuvaiheessa meillä olisi siis about alle 50 jäsentä, joka sekin on optimistinen arvio. Ensimmäisen vuoden aikana jäsenmäärään voisi odottaa pientä (ehkä 10 %) kasvua ihmisten alkaessa löytää järjestöä. Siis 1. vuosi ja jäseniä olisi siis alle 50. Se ei riitä. Ei alkuunkaan. Sillä ei saada aikaan yhtään mitään.
Kannatus ilman aktiivista markkinointia tulee olemaan olematonta. Se ei johdu siitä että enemmistö suomalaisista miehistä oikeasti kokisi nykyisen tasa-arvopuheen olevan reilua tai käytäntöjen kohtelevan heitä oikein. Mielestäni se johtuu kolmesta syystä. Painotan sanaa mielestäni. Tämä ei ole tiedettä vaan vanhaa kunnon mutua.
Passiivisuus
Tilanne ei tyydytä, mutta kukaan ei silti tee asian eteen mitään. Passiivisuus on erityisesti suomalaisten perusominaisuus. Asioiden täytyy mennä todella pahaksi ennen kuin suomalainen nousee barrikaadille. Passiivisuutta ei kannata aliarvioida. Perinteisesti suomalainen käsittelee näitä asioita kulmabaarin pöydässä tuopin äärellä, mutta ei aktivoidu.
Tietoisuus
Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä. Monien ongelmien miehisyyteen on totuttu niin vahvasti, että paremmasta ei osata edes haaveksia. Esim. huono-osaisten miehinen yliedustus on kaikkien tiedossa, mutta kaikki eivät osaa ajatella sitä tasa-arvokysymyksenä. Poikien syrjäytymistä kauhistellaan, mutta ongelma nähdään vain koulutuspoliittisena asiana.
Eräs tuttavani on juuri nyt avioeron keskellä. Vaimo lähti ja vei lapset mukanaan. Kysyin häneltä, eikö hänelle tullut mieleen sanoa, että sen kun lähdet, mutta lapsia et vie? Eipä ollut tullut. Tiedän myös avioeroja jossa nainen haluaa pistää pelin poikki ja käskee miehen muuttaa pois yhteisestä kodista. Ja mieshän lähtee automaattisesti ilman, että kysyisi miksi juuri minun pitää olla se lähtevä osapuoli. No, tuttavani tapauksessa ei ole sinänsä hätää, sillä tuttavani vaimo on järkevä ihminen eikä asetu yhteishuoltajuutta vastaan tai ala keksimään mitään valheita voittaakseen huoltajuuden itselleen. Kaikki eivät valitettavasti ole niin onnellisessa asemassa.
Naisten yksinoikeus uhristatukseen
Naiset ovat kautta aikojen osanneet tehokkaasti uhritutua, eikä naisen aseman vahvistuminen ole ainakaan hidastanut tahtia. Päinvastoin minun nähdäkseni naisten uhriutuminen on vain kiihtynyt tänä aikana. Mitä enemmän naisten asemaa vahvistetaan - sitä huonompi naisten aseman esitetään olevan. Naisilla on siihen (uhriutumiseen) monopoliasema ja siitä naiset totta tosiaan pitävät kiinni kynsin ja hampain. Pelkkä ajatuksen ilmaisemin siitä, että miesten asema onkin joissain asioissa heikompi riittää leimaamaan esittäjänsä sovinistiseksi ruikuttajahäiriköksi.
Suurempi ongelma on miesten oma asenne. Meidät on kasvatettu vuosisatoja tavalla, joka on iskostunut selkäytimeemme. "Mies ei valita". "Kestä se kuin mies". En tarkoita että meidän pitäisi omaksua naisten tapoja, mutta maailma on muuttunut ja sen myötä miesliikkeen elinehto on, että löytyy miehinen uhriutumisen tapa. Perinteinen "mies ei valita" on tullut tiensä päähän. Siitä on päästävä, eikä pelkästään miesliikkeen tavoitteiden toteutumisen takia, vaan miesten hyvinvoinnin yleensäkin. 80 % itsemurhista on miesten tekemiä, jotka eivät valittaneet.
Ratkaisu?
Passiivisuus. Miesliikkeen on oltava esillä siellä missä miehet ovat. Käytännössä budjetti tulee rajaamaan vaikutusalueen nettiin. Liittymisen pitää olla äärimmäisen helppoa ja sen pitää onnistua hetkessä. Helppous, suoraviivaisuus ja nopeus on oleellista.
Väärä tapa: Verkkosivulla on puhelinumero. "Soita ja tilaa jäsenhakemuslomakkeesi!"
Oikea tapa: Hiiren klikkaus bannerissa avaa suoraan rekisteröintilomakkeen tjms. Sähköpostilistat motivoivat jäseniä aktiivisuuteen ja tiedottavat ajankohtaisista kampanjoista.
Tietoisuus. Markkinoinnissa lähdetään usein liikkeelle siitä, että ensin asiakkaalle myydään ongelma ja vasta sitten myydään ratkaisu eli tuote. Esimerkkinä naisten kosmetiikkatuotteet ja laihdustusmömmöt ja -laitteet. Naisille on kautta aikojen opetettu että he eivät kelpaa tuollaisina vaan heidän on oltava laihempia, ripsien tuuheampia jne. Nykyään tätä keinoa sovelletaan paljon miehiinkin. Viagra esimerkiksi myydään mielikuvalla että miehen pitää, ollakseen mies, olla aina valmis. Jos et ole, sinulla on ongelma.
Miesliikkeen ei tarvitse ruveta keksimään kuvitteellisia ongelmia. Todellisia ongelmia on riittävästi, mutta jengi pitää saadaa tajuamaan että ongelmat ovat tasa-arvopoliittisia. Pojat eivät putoa koulusta ja syrjäydy vain koska koulujärjestelmä on huono. Kodittomat eivät ole 85 % miehiä, sattumalta tai koska se on "luonnollista". Toisin sanottuna naiset eivät välty tältä kohtalolta koska he ovat jotenkin parempia tai luonnollisten ominaisuuksiensa takia paremmin selviytyviä. Kyse on syrjivistä rakenteista ja ne pitää saada ihmisten tietoisuuteen.
Terve uhriutuminen. Luulen että tietoisuuden lisääntyessä ja esimerkkien vaikutus edesauttaa sitä jo itsessään. Lisäksi miesliikkeen pitäisi rohkaista miehiä sanomaan suunsa puhtaaksi ja oleman pelkäämättä leimautumista, ja valmistaa miehiä ennalta kohtaamaan kritiikki. Helppoa se ei tule olemaan, mutta jotain on tehtävä.
Miesten asioista ei saisi puhua. Miesten pitäisi vaieta. On päivänselvää että näin ei voi jatkua. Koska maailma muuttuu, myös miesten pitää muuttua. Kuka miehiä puolustaa jos eivät miehet itse? Vai luuletko tosissasi että Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, tasa-arvolautakunta tai tasa-arvoministeri tulee puuttumaan sinun (=meidän) ongelmiisi ilman kriittisen massan painostusta?
Kohderyhmä?
Miehet! Lisäksi esim. poikalasten äidit, jotka luonnollisesti haluavat lapselleen hyvän tulevaisuuden ja ympäristön joka sen mahdollistaa. Sanoin edellä: "Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä." Sama pätee naisiin. Miesliike voi samalla tehdä suuren palveluksen poikalasten äideille. Äideillä on oikeus tietää miksi miksi matti ei pärjää koulussa kuten siskonsa, vaikka on muuten yhtä terävä.
2 kommenttia:
Hyviä näkökulmia Mortimer. Mainitsemallasi Miesten tasa-arvo Foorumilla on aloitettu keskustelu otsikolla "Miesjärjestön perustaminen".
Ainakaan vielä ei nimimerkki "Mortimer" ollut rekisteröitynyt foorumille, mutta jahka pääsysi foorumille helpottuu, niin tuolla voisi miesjärjestön alullepanijat viritellä ensitahteja.
Kiitos muuten blogisi kautta tarjoamistasi hienoista jäsennyksistä.
Joo. En vieläkään pääse foorumille. Pitää varmaan pistää kohta liittymä vaihtoon.
Lähetä kommentti