Vaalit yms.

Kunnallisvaalit lähestyvät. Vaalien yksi pääteemoista on tasa-arvo, ja se on näkyvästi esillä ainakin kaikkien puolueiden naisehdokkaiden asialistalla. Tasa-arvo on nyt se vetojuhta jolla vaalit voitetaan tai hävitään, ja se on sitäpaitsi ihan järkeenkäypää. Tällä hetkellä ei ole muutakaan massaan uppoavaa agendaa. Nyt eletään edelleen lihavia vuosia. Työllisyystilanne on hyvä, joten nyt ei ole kummastakaan näkökulmasta mielekästä taistella sosiaaliturvan leikkauksista tai muustakaan taloudellisesti merkittävästä asiasta. Tosin nurkan takana odottaa jo laskusuhdanne josta joidenkin asiantuntijoiden mukaan voi tulla yhtä paha tai jopa pahempi kuin 90-luvun lamasta.

Laman uhka sivutetaan kahdesta syystä. Ei haluta lietsoa epätoivoa, sillä silloin kulutus heikkenee ja lamasta tulee itseään toteuttava ennuste. Toinen syy on ettei se kiinnosta tai sen vakavuutta ainakaan ymmärretä. Kansa ei tajua mistään mitään, koska media ei kykene selittämään talousasioita kansalle kansantajuisesti. Kyllä Kauppalehteä lukemalla saa jo tietoa, mutta sitä ei a)lueta, b)ymmärretä. Ilta-Sanomat on paljon viihteellisempi pläjäys, mutta sitä kiinnostaa politiikassa lähinnä kuka on taas kenenkin kanssa ja kuka lähetti millaisen tekstarin ja kenelle, koska se kiinnostaa tavallista kuluttajaa ja on riittävän yksinkertaista tajuttavaksi.

Kun seuraa millaisia asioita sitten taas Eduskunnan kyselytunnilla käsitellään, niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käsiteltävät asiat ovat kuin suoraan iltapäivälehtien lööpeistä. Kuka tätä maata siis navigoi eteenpäin? Luojalle kiitos osaavasta ylimmästä virkamieskunnasta. Lienee rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Jatkossa kun tätä virkamieskuntaa halutaan mahdollisesti pakkokeinoinkin saattaa sukupuolijakaumaltaan tasaisemmaksi, sopii vain toivoa että sitä ei tehdä laadun kustannuksella.


Aika on siis otollinen ns. tasa-arvovaaleille. Näissä vaaleissa ei ole mitään sellaista "kovaa" aihetta, joka veisi huomion tasa-arvopolitiikalta. Aika on muutenkin sopiva. Yksipuolinen tiedottaminen on tehnyt tehtävänsä ja kansan päänahan alla on saanut muhia "tieto" että joka viides nainen kokee väkivaltaa parisuhteessaan ja työnantaja sulloo joka eurosta 20 senttiä omaan taskuunsa jne.


Kävin selaamassa muutamaa vaaleihin tai tasa-arvoon yleisesti liittyviä sivustoja, jotka alunperin bongasin Laasasen blogista ja joiden kehitystä ajattelin seurata.


Vaaliviesti 1.9.2008 keskittyy koulujen muuttamiseen tasa-arvoisemmaksi.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Kouluihin sukupuolisensitiivistä opetusta ja tasa-arvokasvatusta

Palataan sukupuolisensitiivisyyteen vähän myöhemmin. Tasa-arvokasvatus on käsitteenä ok, mutta kun ottaa huomioon millaista suomalainen tasa-arvopolitiikka yleisesti on, tämä mitä todennäköisemmin keskittyisi naisen huonomman aseman korostamiseen ja tasa-arvoon yleensäkin ainoastaan naisnäkökulmasta.


* Oppimateriaaleista poistetaan sukupuolistereotyyppiset tytön ja pojan / naisen ja miehen mallit

Missä vaiheessa perinteisistä miehen ja naisen sukupuolirooleista oikeastaan tuli kielteinen asia? Muutos on loppujen lopuksi tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Siis näin valtavirtatasolla. Siitä ei itse asiassa ole kauaakaan kuin suhtautuminen oli täysin päinvastainen.

Kyllä minä ymmärrän täysin että haitallisen rajoittavista rooleista pitää päästä eroon, ja tyttöjen ja poikien koulutusratkaisuja ei pidä rajoittaa sukupuolen takia. Tässä vain tuntuu mopo karanneen käsistä. Ilmeisesti tässäkin asiassa on pakko hypätä äärimmäisyydestä toiseen. Miehet ja naiset kuitenkin ovat erilaisia. Minusta järkevä ohjeistus olisi säilyttää sukupuoliroolit oppimateriaalissa kuten tähänkin asti, koska ne tulevaisuudessakin tulevat säilymään, sillä miehet ja naiset ovat yksinkertaisesti erilaisia. Paljon oleellisempaa olisi tukea poikia ja tyttöjä heidän henkilökohtaisissa valinnoissaan, ei yrittää häivyttää tarkoituksellisesti rooleja, joihin jokainen nuori kuitenkin törmää koulun ulkopuolella. Pelkään että tuo voi kostautua entistä suurempana määränä nuoria, jotka eivät löydä itseään eivätkä omaa paikkaansa.


* Kouluissa tehdään tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelmat sekä toimintaohjeet sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän varalta

Tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelma. Opetuksessa tasa-arvosuunnitelman keskeisin tavoite olisi opettajakunnan sukupuolijakauman tasoittaminen, jota ei kyllä kannata jäädä odottamaan. Käytännössä tuo tuskin tarkoittaa yhtään mitään, kuten ei myöskään tuo toimintaohje häirinnän varalle. Minulla ainakin suupieliin piirtyy iloton hymy tuota lukiessa. Opetustoimi on vuosikymmenien aikana tehnyt toimintaohjeita koulukiusaamisen varalta hyvin heikoin tuloksin, kuten juuri saimme lukea kouluterveyskyselyn tuloksista. Minun on vaikea uskoa että tässä asiassa toimintaohjeilla on yhtään suurempaa vaikutusta. En myöskään ymmärrä miksi tällainen häirintä pitäisi käsitellä erikseen muusta kouluväkivallasta.


Entä oletko ajatellut, seikkaileeko koulukirjoissa stereotyyppinen perhe? Millaisia roolimalleja tytöille ja pojille annetaan opetuksessa ja oppimateriaalissa?

Tällä kai tarkoitetaan perhettä jossa on sekä isä että äiti. Vai perhe jossa isällä ja äidillä on streotyyppiset miesten ja naisten ammatit ja roolit? Oletan sen tarkoittavan ensiksi mainittua. Tällainen stereotyyppinen perhe nyt vain sattuu olemaan lapsen kannalta kaikkein otollisin perhemalli. Äidin lisäksi isältä tuleva miehen malli on tärkeä monesta syystä:

- pojat peilaavat itseään isänsä kautta
- pojat näkevät miten isä vuorovaikuttaa äidin kanssa ja muodostavat näin käsityksensä miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja parisuhteesta.

- tytöt näkevät miten äiti vuorovaikuttaa isän kanssa.
- Tytöt oppivat itse vuorovaikuttamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.
- Tytöt oppivat, esim. pelatessaan isänsä kanssa pihalla koripalloa, voittaman sekä häviämään oikein vastakkaisen sukupuolen edustajien läsnäollessa.

En ymmärrä miksi tällaisen ydinperheen merkitystä ei saisi korostaa. Olemmeko kohta siinä tilanteessa, jossa isänpäiväkortit kielletään täkäläisistäkin kouluista, koska se voi loukata yh-äitien lapsia? Kaikin mahdollisin mittarein tutkittuna, perinteinen perhemalli tuottaa parhaiten voivat ja vähiten ongelmiin ajautuvat nuoret. Onko todella tärkeämpää olla poliittisesti korrekti, kuin mitä on lapsen etu?

Painotan että minä en ole ottamassa mitään pois yksinhuoltaja-äideiltä, enkä samaa sukupuolta olevilta pareilta. Äiti & isä -setti on kuitenkin tilastollisesti kaikkein paras lapsen tulevaisuuden kannalta, joten kyllä minusta sitä saa todellakin markkinoida. Huom! En sanonut että yh-äidit tai samaa sukupuolta olevat parit ovat kykenemättömiä kasvattamaan lapsia, tai että tällainen ympäristö olisi lapselle haitallinen. Sanoin vain että isä+äiti on optimaalinen vaihtoehto. Koska se on sekä optimaalinen että yleisin (toistaiseksi kai vielä Suomessa? Vai?), en ymmärrä miksei se saisi myös näkyä ja olla näkyvästi normi.


Toinen sivusto oli naisten urakehityksen parantamisen tähtäävä mahdollistamenestys.fi. Silmään pisti erityisesti parin viikon takaisen nimityskiistan yhtenä kohteena olleen Ritva Viljasen kirjoitus:

Naisten mukaantulo on lisännyt päätöksenteon avoimuutta ja eettisyyttä. On tultu pois kosteista kabineteista ja saunailloista.

Jotenkin herättää pientä hilpeyttä että juuri hän kirjoittaa näin, kun hänen omasta nimityksestään ei välttämättä voi sanoa sen menneen kaikkein eettisimmän kaavan mukaan. Hallitus pystyi osoittamaan sisäministerin suositteleman henkilön olevan soveltuvampi tehtävään, mutta presidentti käyttää valtaansa ja runnoo Viljasen virkaan. Ja sukupuoli sekä sdp:n jäsenkirja ei tietenkään vaikuttanut lainkaan... Ja saman puolueen puheenjohtaja kritisoi hallituksen asettamaa ehdokasta suureen ääneen hänen sukupuolensa takia.

Naisten mukaantulo varmasti on tuonut eettisyyttä ja avoimuutta, mutta se ei johdu siitä että naiset olisivat miehiä eettisempiä tai rehellisempiä. Eettisyyden ja avoimuuden lisääntyminen johtuu pikemminkin sukupuolien tasaisen edustuksen lähestymisestä, joka on aina tavoiteltava tilanne. Naiset eivät ole yhtään parempia ihmisiä kuin miehetkään (eivät tosin huonompiakaan). Me kaikki, miehet ja naiset olemme taipuvaisia vallan väärinkäyttöön. Se on asia joka osalta naisista tuppaa unohtumaan. Kas kun ne inhotut vallan saappaat, jotka piti tuhota, tuntuvatkin niin kovin erilaisilta omissa jaloissa...


Sivustolle oli kerätty ohjemateriaalia:

10 ohjetta miehille

10 ohjetta naisille

10 ohjetta miesjohtajille

10 ohjetta naisjohtajille

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia ajatuksia tuo herättää. Minulle jäi vähän ristiriitainen olo. Suurimmaksi osaksi nuo olivat tasa-arvoa. Kehotettiin palkkaaman sekä miehiä että naisia ja kohtelemaan tasavertaisesti. Kuitenkin siitä jäi hieman huono maku suuhun, joskin lievä sellainen. Miesten aseman ilmaistaan olevan naisten asemaa parempi automaattisesti, ja siinä korostettiin miten naisten taito jää vaatimattomuuuden varjoon, vaikka sama pätee moniin miehiin. Missään ei suoranaisesti kehoteta suosimaan naisia, mutta kuitenkin sen voi epäsuorasti lukea.

Tietysti tämä on nimenomaan naisten urakehityksen parantamiseksi tehty kanpanja, mutta tuntuu ristiriitaiselta sanoa samaanaikaan "kohtele kaikkia tasapuolisesti, mutta ole kuitenkin erityisen lojaali naisille" tai "palkka tasaisesti miehiä ja naisia, mutta hei! Jollet sinä palkkaa naisia niin kuka sitten". Ehkä minä en vain pysty katsomaan sitä niin ennakkoluulottomasti kuin haluaisin. Tuo jokaisessa ohjeessa toistuva suositus tulostaa ohje toimiston seinälle saa minussa aikaan lähinnä repulsiivisen reaktion. Sama fiilis kuin, jos pomoni antaisi minulle lahjaksi kotiin oman kuvansa kehyksissä seinälle laitettavaksi.