Lukiessani jouduin useassa kohdassa pysähtymään ja miettimään, katsonko asiaa liian mieslähtöisesti, vai kykenenkö lukemaan sitä todellakin objektiivisesti, ilman ennakko-odotuksia ja ennakolta kriittistä asenetta tasa-arvoviranomaisten tasapuolisuudesta. Luettuani asiat moneen kertaan ja varmistuttuani objektiivisuudestani, en voi välttyä toteamasta, että naisintressi on raporteissa ainakin priorisoitu.
Sukupuolivaikutusten arvioiminen lainsäädäntöhankkeissa 2007
Taloudellinen asema
Huolimatta omasta lainsäädännöstämme ja kansainvälisistä sopimuksista naisten
ja miesten välillä on kaikilla taloudellisen aseman mittareilla systemaattisia eroja naisten tappioksi. Esimerkiksi valtionveron alaisista pääomatuloista miesten osuus on 71 prosenttia. Palkkatyössä naisten säännöllisen työajan keskiansiot ovat keskimäärin 82 prosenttia miesten keskiansioista. Vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä säännöllisen työajan keskiansiot olivat naisilla noin 1 940 € ja miehillä 2 380 €, palkkaero noin 440 €.
Tässä ei ole lainkaan huomioitu alakohtaisia eroja. Naisen euro ei ole 80 senttiä samasta työstä.
Mahdollisuudet toteuttaa vanhemmuutta ja yhdistää työ- ja perhe-elämä
Pääasiallinen sisältö on isien vanheimpainvapaiden käyttöasteen kohottaminen. Siihen liittyen pätkätyöt, jotka on tässäkin todettu naisten ongelmaksi.
Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisesti nuorten naisten ongelma. Vuonna
2002 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 20 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä.
Asiassa on ilman muuta perää. Hedelmällisessä iässä olevaa naista ei oteta yhtä helposti vakituiseen työsuhteeseen kuin miestä tai todennäköisimmän äitiysajan ylittänyttä naista. En usko sen kuitenkaan selittävän ongelmaa niin suuressa määrin, kuin julkaisussa väitetään. Koko 20 % ei varmastikaan selity sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä. Ei edes nuorten naisten osuus. Miehistä määräaikaisessa työsuhteesa työskentelee 13 %. Se kertoo että pätkätöiden teettämiseen on muitakin syitä. Syitä ei tarvitse etsiä kaukaa. Osa pätkätöistä selittyy kysynnän epävarmuudella. Työnantaja pystyy arvioimaan työvoiman tarvetta ainoastaan muutama kuukautta eteenpäin. Määräaikaiset työntekijät tarjoavat riskittömän tavan selviytyä tilauspiikeistä. Tilauskannan supistuessa määräaikaisista työntekijöistä pääsee helpommin irti, ilman kustannuksia ja ikäviä yt-neuvotteluita. Toinen syy erityisesti nuorien työntekijöiden kohdalla on työnantajan halu varmistua työntekijän taidoista ja asennoitumisesta ennen sitoutumista vakituiseen sopimukseen. Kolmantena syynä on tietysti perinteisesti ahneus ja halu hyväksikäyttää pätkätöiden teettämisen mahdollistavaa järjestelmää. Sen on selkeä epäoikeudenmukaisuus, jolle pitääkin tehdä jotain, mutta tasa-arvo kysymys se ei niinkään ole.
Koulutus
Kaikista yli 15-vuotiaista naisista 58 prosentilla ja miehistä 59 prosentilla on
jonkinasteinen ammatillinen loppututkinto, alle 45-vuotiaista naisilla samanikäisiä
miehiä jopa useammin. Naisten ja miesten jakautumisessa eri aloille on kuitenkin
huomattavia eroja. Tämä näkyy selvimmin miesten keskittymisenä teknillisille
aloille naisten toimiessa opetus- ja hoivatehtävissä.
Enemmistö yliopisto-opiskelijoista on naisia, ja vuonna 2001 heitä oli 59 prosenttia
akateemisen loppututkinnon suorittaneista. Naisten osuus kaikista tohtorin
tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneista oli vuonna 2001 jo 46 prosenttia, mutta
naisten tutkijanura tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen ei etene yhtä hyvin
kuin miesten.
Tässä todetaan että nuoret naiset kouluttautuvat miehiä enemmän ja ovat miehiä enemmän edustettuna oppilaitoksissa. Miesten alhaista kouluttautumista naisiin verrattuna (jyrkkenevä trendi) ei nähdä tasa-arvokysymyksenä. Naisten tutkijanuran huonompi eteneminen nähdään. Minusta tässä on huomioitu ainoastaan ongelman toinen puoli.
Työmahdollisuudet, työllisyys ja työttömyys, ammatillinen kehitys
ja urakehitys
Tässä todetaan miesten olevan työttömänä tai pitkäaikaistyöttömänä naisia useammin. Positiivista että se on huomioitu. Silti tuntuu siltä, että asia ohitetaan kovin helposti. Sävy ei ole lainkaan sama kuin esimerkiksi naisten pätkätöitä käsiteltäessä. Lisäksi kohdassa ikään kuin vihjataan syyn olevan miesten huonommasta osallistumishalukkuudesta työllisyyttä tukeviin toimiin.
Terveys ja sairastavuus
Mielestäni tämä on julkaisun tasa-arvoisin kohta. Miesten alempi elinikä huomioidaan ja se selitetään kerrankin muillakin syillä, kuin "elämäntavoilla".
Turvallisuus ja väkivallan uhka
Naisten kokema väkivalta on suurimmaksi osaksi lähisuhdeväkivaltaa.Onko? Ainakin Suomalaisten turvallisuus 2003, 18 kertoo:
"Miehillä yleisimmät uhkailu- ja väkivaltatilanteet liittyvät ravintoloihin
ja muihin huvipaikkoihin, katuympäristöön ja työhön (kuvio 15). Naisilla
yleisimmät tilanteet liittyvät työhön, seuraavaksi yleisin tilannetyyppi on
ravintola- ja huvipaikkaväkivalta.
Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia.4 Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta – etenkin vamman aiheuttanut – ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt. Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes 60 000 tapausta vuonna 2003, 33 000 vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin."
Ajankäyttö, harrastukset ja virkistyksen tarve
Tässä todetaan miesten ja naisten käyttävän keskimäärin hieman erilaisia vapaa-ajan viihdemuotoja. Kärjistäen naiset käyvät museoissa ja taidenäyttelyissä, miehet matseissa ja "kevyen musiikin tapahtumissa". Toinen mainittu asia on kotitöiden jakautuminen miesten ja naisten töihin.
Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaaminen
Alussa selitetään kansalaisen oikeuksia sosiaaliturvaan, hyvään elämään jne. Sitten:
Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaamisen kannalta on keskeistä turvata hyvinvointipalvelut. Miesten sosiaalinen syrjäytyneisyys on yleisempää kuin naisten. Esimerkiksi kodittomia koskevien asioiden valmistelussa on hyvä ottaa huomioon kodittomien sukupuolijakauma. Asunnottomuus on suurelta osin miesten ongelma.Kuulostaa hyvältä, että vihdoinkin nämä asiat ainakin huomioidaan tasa-arvopoliittisessa merkityksessä. Vaikkakin asia vain heitetään sivumainintana. Asia mainitaan, mutta sitä ei sen enempää painoteta.
Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutukset eroavat sukupuolen mukaan. Avioerotilanteissa
lapset jäävät useimmiten asumaan äitinsä kanssa. Näin naisten mahdollinen
syrjäytyminen on laajavaikutuksisempaa kuin miesten.
Tämä sai minut suuttumaan, vaikka kyllä osasin odottaa sitä. Eli naisen syrjäytyminen on vakavaa. Miesten syrjäytyminen ei ole. Muutenkin julkaisusta puuttui suurin osa miesten tasa-arvo-ongelmista. Esim. huoltajuuskiistojen miehiä syrjivä käytäntö ei tullut edes mainituksi. Siihen vain viitattiin toteamuksella. Hassua sinänsä, että sen tasa-arvoinen kohtelu huoltajuuskiistoissa ratkaisisi myös tämän toisen ongelman. Silloin naisten syrjäytymisellä ei olisi enää "laajavaikutuksisempaa" kuin miesten.
Minusta tästä viimeisestä lauseesta on syytä huolestua. Saa nähdä missä vaiheessa sosiaaliturvaa priorisoidaan naisten hyväksi "positiivisena erityistoimena", koska naisten syrjäytyminen on vakavampi ongelma kuin miesten.
Suvaopas jättää suurimmaksi osaksi huomiotta miesten ongelmat ja ne jotka saavat huomiota kuitataan sivuhuomautuksella. Vaikka sitä ei sanota suoraan, niin tekstin sävystä huomaa helposti, että ohjeen takana on naisintressien ajaminen. Edelleen miehen katsotaan olevan etuoikeutetussa asemassa, ja se ei todennäköisesti muutu niin kauan kun näitä asioita on valmistelemassa vain naisia ja yläportaan miehiä. Paavo Lipposilla ja Stefan Wallineilla ei ole paljoa kosketusta huono-osaisten miesten elämään, ja tänä aikana kun Feminismi on virallinen valtionuskonto, uusherrasmiesmäisyyden korostaminen on heille eduksi, jollei peräti jatkamisen edellytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti