Aluksi

Aloittamisen vaikeus on todellinen taas tätäkin blogia aloittaessa. Pääni on täynnä ajatuksia joista haluan kirjoittaa, mutta alkuun pääseminen tökkii.

Itse olen hieman yli kolmekymppinen mies Länsi-Suomesta. Olen poikamies ja asun siis yksin. Olen kiinnostunut politiikasta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Olen siinä mielessä erikoinen tapaus, että olen suht. korkeasti koulutettu, mutta työkseni teen raskasta suorittavaa työtä (huonolla palkalla), johon ei vaadita minkäänlaista koulutusta. Syitä tähän käyn ehkä läpi myöhemmin.

Politiikka

Jos minut haluaa kategorisoida poliittisesti, niin olen ehkä enemmän vasemmistoa kuin oikeistoa. Vastustan kuitenkin tällaista sijoittelua, sillä se johtaa helposti harhaan. Näen sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden säilyttämisen yhtenä tärkeimmistä asioista. Samalla kuitenkin kannatan yrittäjäystävällistä yhteiskuntaa. Vasemmistointresseistani huolimatta esimerkiki Marx herättää minussa pelkästään vastenmielisyyttä.  Vaikka miellän itseni vasemmistolaiseksi, niin Vasemmistoliitto ja minä emme kohtaa todennäköisesti missään konkreettisessa asiassa. Sama pätee sdp:n vasempaan laitaan. Sdp on on kuitenkin aina ollut puolue, jolle olen ääneni antanut. Nyt jo yli 14 vuoden ajan, mutta onko jatkossa? Epäilen että minun ja sdp:n yhteinen taival on päättymässä. Myöhemmässä vaiheessa kerron miksi.

Vasemmistolaisuuteeni kiteytyy siis  sosiaaliturva, työntekijän oikeudet ja julkiset palvelut, jotka tosin ovat useimmiten oikeistoon itsensä mieltävienkin arvoja. Joitain eroja on kuitenkin. Oikeisto korostaa usein minusta liian paljon ihmisen oman yrittämisen vastuuta. Tottakai jokainen on velvollinen yrittämään elättää itse itsensä ensin. Kuitenkin sen onnistuminen on usein kiinni monesta muusta asiasta. Minulla on henkilökohtaisesti kokemusta työttömän työnhakijan toivottomuudesta. Kun oma osaaminen ja yritysmaailman tarpeet eivät kohtaa tai eletään laskusuhdannetta ja työntekijöiden tarjonta ylittää kysynnän, työpaikkaa ei mahdollisesti löydy vuosikausiin yrityksestä huolimatta.

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet kiinnostavat ja ovat aina kiinnostaneet minua monessa eri aspektissa. Globalisaation aikana ihmisoikeudet minun näkökulmassani keskittyvät lähinnä työntekijän asemaan. En väheksy muiden ihmisryhmien kokemuksia, mutta tämä asia on minulle merkikityksellisin.

Halpatuotantomaiden ihmisten aseman lisäksi minua kiinostaa globalisaation heijastevaikutukset länsimaisessa työelämässä. Yksi tälläinen esimerkki oli Australian tilanne muutama vuosi sitten, jossa maan silloinen pääministeri John Howardin liberaalipuolue runnoi parlamenttienemmistöllä läpi ns. Workchoices act:n, työreformin joka ratkaisevasti heikensi työntekijän oikeuksia. Se mm. mahdolisti työnantajan erottaa kollektiivisella työsehtosopimuksella (vrt. TES) palkatut työntekijät ja välittömästi palkata samat työntekijät uudelleen yksittäisillä sopimuksilla ja huonommilla ehdoilla. Monille työntekijöille se tarkoitti pienempää palkkaa, lyhyempiä lomia, sairasajan palkan rajaamista ja irtisanomissuojan oleellista heikentämistä. Työreformista on enemmän tietoa esim. Australian ammattiyhdistysten keskusliiton Actun sivuilla. Nämä reformin muutokset olivat täysin kansainvälisen työjärjestö ILO:n suositusten vastaisia ja ilmiö oli huolestuttava niinkin demokraattisessa hyvinvointivaltiossa. Viime vuonna (2007) Australiassa oli parlamenttivaalit ja kansa kertoi äänillään mitä mieltä se oli työelämän kurjistamisesta. John Howard liberaalipuolueineen joutui väistymään ja Labour nousi päähallituspuolueeksi. Seuraan mielenkiinnolla sen vaikutusta kiistanalaisiin työlakeihin.

Sydäntäni lähellä on yhtäläillä köyhien maiden työolot. Kiinassa esimerkiksi on länsimainen yritys, jossa työntekijät tekevät työtä kahdessa 12 tunnin vuorossa "hot bunk" periaatteella. Nämä työntekijät asuvat asuntolassa, jonne ei tule edes juoksevaa vettä. Heille suodaan yksi vapaapäivä kerran kolmessa viikossa. Toisin sanoen heidän rytminsä koostuu siten, että he tekevät ensin kaksi 7 päivän viikkoa ja sitten yhden 6 päivän viikon, jonka jälkeen he saavat vapaapäivänsä. Jollei ole tarvetta ylitöille... Samaisen yrityksen nettisivuilta voit lukea heidän allekirjoittamansa arvot, jotka eivät tosin näy kuin hmm... nettisivuilla? Kiinan vapaakauppa-alueilla 12 tunnin vuorot ovat muutenkin arkipäivää. Palkkaa siitä maksetaan 2 eurosta eteenpäin. Siis päivältä.

Tasa-arvo

Tasa-arvo on aina ollut minulle tärkeää. Absoluuttinen tasa-arvo: Samat oikeudet ja velvollisuudet miehille sekä naisille. Nuorempana kun kasvoin hyvin miesvoittoista alaa opiskellessa ja miehisissä harrastuspiireisssä, kohtasin aina välillä sovinistisia asenteita niitä harvoja naisia kohtaan, jotka olivat yhteisöissämme. Minua se suututti ja sain usein itse tuntea nahoissani sen vihamielisen asenteen, kun en lähtenyt siihen mukaan, vaan otin naiset (tai tytöt) avoimesti ihmisinä.

Kuitenkin minun on vaikea hyväksyä tätä nykyistä valtiollista tasa-arvokeskustelua ja tasa-arvo politiikkaa, sillä se ei kohtele miehiä reilusti. Nykyään feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvolle, jota se ei ainakaan ehdoitta ole.  Feminismissä on ollut ja on edelleen paljon sellaista mitä ei millään rehellisellä tavalla arvioituna voi pitää tasa-arvona.

Yksi näistä on ns. Patriarkaattiteoria, jonka mukaan kaikki naiset kaikissa maissa ja kaikilla elämänalueilla ovat miehiä huonommassa asemassa. Miehet nähdään kollektiivisena etuoikeutettuna ja patriarkaalista valtaa käyttävänä ryhmänä. Hyvä veli järjestöt jne. Totuus on kuitenkin, että että vallankäyttö, etuoikeudet ja hyvä veli järjestöt ovat ainoastaan marginaalisesta osasta miehiä koostuvan yläportaan etuja. Sekä yläportaan naisten... Niin kauan kauan kun miehiä käsitellään yläportaan miesten asemaa peilaamalla, todellinen tasa-arvo ei voi toteutua.

Miesten pitäisi feministien mielestä  tiedostaa olevansa etuoikeutettu ryhmä. Monet feministit suhtautuvat jopa avoimen vihamielisesti ajatukseen, että osassa asioissa miehet ovat Suomessa jopa naisia huonommassa asemassa. Se on kuitenkin totta. Huono-osaisuus on kiistatta jakautunut miehille. Aunnottomista, yömaja-asukeista murskaenemmistö on miehiä. Samaten itsemurhan tekijä on 3-4 kertaisella todennäköisyydellä mies. Samasta rikoksesta saadut rangaistukset ovat miehillä huomattavasti ankarampia ja useammin ehdottomia vankeusrangaistuksi. Suomessa miehet ovat siis yliedustettuina niin yläportaassa, kuin kurjalistossa. Ensiksi mainittua naiset tosin ovat (kuten tietysti on oikein) tasoittamassa. Kuitenkin on väärin mieltää miehet sukupuolena etuoikeutetuksi.

Suomessa sukupuoleen liittyy myös vahva sukupuolittunut asenneilmapiiri. Helposti miehen ongelmat ja putoaminen pois yhteiskunnasta ja mahdollinen ajautuminen kodittomaksi, nähdään miehen omana vikana. Kun taas naisen ongelmat nähdään yhteiskunnan sortavana rakenteena. Mieheltä edelleen hiljaisesti odotetaan miehen pystyvän elättämään itse itsenä. "ansaitsemaan elantonsa" ja pärjäävän omillaan. Lisäksi mieheltä samanaikaisesti odotetaan maskuliinisesta roolista luopumista ja sen ylläpitämisestä, maskuliinisen "sankarin" roolin täyttämistä (esim. armeija).

Osa feministeistä selittää myös patriarkaalisen vallan ilmentymänä sellaisia sairaiden yksilöiden tekemiä tekoja, kuten raiskaus tai pedofilia. Jotkut jopa näkevät tällaiset taipumukset kaikkien miesten normaalina viettinä, jota ainoastaan yhteiskunta hillitsee.

Feminismin historiaan ja nykyhetkeen sisältyy omat ääri-ilmiönsä. Äärifeministejä ja puhdasta miesvihaa. Tietenkään enemmistö feministeistä ei edusta näitä näkemyksiä. Suomessa naisjärjestöillä on puoli miljoonaa jäsentä. Heistä suurin osa on tavallisia naisia, jotka eivät suinkaan vihaa miehiä. Kuitenkin feminismissä minua huolestuttaa se, että nämä misandriset hahmot tuntuvat kovin usein olevan - jollei järjestöjen johtohahmoja, niin sitten lainattuja ja ihailtuja esikuvia.

"All men are rapists and that's all they are."
Marilyn French, Author

"I want to see a man beaten to a bloody pulp with a high-heel shoved in his mouth, like an apple in the mouth of a pig."
Andrea Dworkin


"When a woman reaches orgasm with a man she is only collaborating with the patriarchal system, eroticizing her own oppression..."
Sheila Jeffreys.

Nämä esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Vastaavia löytyy historiasta sekä valitettavasti myös nykyhetkestä. Sheila Jeffreys esimerkiksi on nähty Suomessakin naistutkimusseminaareissa ja TANE: 30-vuotisjuhlan juhlapuhujana. Minusta tasa-arvotyötä tekevien tahojen ei pitäisi olla missään tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa tai lainata tuotantoa tällaiselta ihmiseltä, joka avoimesti vihaa puolta ihmiskuntaa. Minusta viha toista puolikasta kohtaan tekee jo automaattisesti mahdottomaksi henkilön puhua tai toimia aidosti tasa-arvon hyväksi.

Asiaa on perustelu siten, että heidän uralleen mahtuu myös paljon hyviä ajatuksia ja arvokasta työtä. Minusta se on kuitenkin kestämätön peruste. Ajatellaan tilannetta toisin päin. Jos miesjärjestö kutsuisi juhlavieraaksi avoimen naisvihaajan tai rauhanjärjestö sotilasjuntan kenraali, vedoten heidän arvokkaisiin kokemuksiinsa. No! I don't think so. Minusta ensimmäinen asia mitä feministien olisi tehtävä, on sanoutua irti kaikesta äärifeminismistä ja miesvihasta ja tuomita tällaiset henkilöt avoimesti.

Kuten tuli varmastikin selväksi, minä tunnustaudun miesasiamieheksi. Olen kriittinen feminismiin, mutta en ole antifeministi. On olemassa myös paljon oikeasti aitoon tasa-arvoon pyrkivää feminismiä ja feministejä. Heistä haluan tuoda esiin Suomesta Rosa Meriläisen (on toki muitakin) ja ulkomailta amerikkalaisen Wendy McElroyn. Tunnustan myös luonnollisesti feminismin syntyneen aikoinaan kiistatta tarpeeseen ja saavuttaneen paljon hyvää.


Näistä kolmesta aiheesta tulen kirjoittamaan jatkossa tähän blogiin. Todennäköisesti eniten tasa-arvosta. Tätä blogia saa kommentoida vapaasti, kunhan kommentit eivät ole herjaavia tai hyvän tavan vastaisia. Otan mielelläni vastaan kommentteja myös eriäviä mielipiteitä omaavilta.