Luettua

Lueskelin hieman sosiaali ja terveysministeriön tasa-arvojulkaisuja. Nykyäänhän päätöksenteko edellyttää sukupuolivaikutusten tutkimista, ja sukupuolinäkökulma on integroitu kiinteästi hallintoon. Periaatteessa sen pitäisi olla hyvä asia, sillä sen jos minkä pitäisi suorastaan pakottaa ottamaan jokaisessa esim. lakiuudistus- tai määräraha-asiassa myös miesnäkökulma huomioon. Näinköhän?

Lukiessani jouduin useassa kohdassa pysähtymään ja miettimään, katsonko asiaa liian mieslähtöisesti, vai kykenenkö lukemaan sitä todellakin objektiivisesti, ilman ennakko-odotuksia ja ennakolta kriittistä asenetta tasa-arvoviranomaisten tasapuolisuudesta.  Luettuani asiat moneen kertaan ja varmistuttuani objektiivisuudestani, en voi välttyä toteamasta, että naisintressi on raporteissa ainakin priorisoitu.

Sukupuolivaikutusten arvioiminen lainsäädäntöhankkeissa 2007


Taloudellinen asema

Huolimatta omasta lainsäädännöstämme ja kansainvälisistä sopimuksista naisten 
ja miesten välillä on kaikilla taloudellisen aseman mittareilla systemaattisia eroja naisten tappioksi. Esimerkiksi valtionveron alaisista pääomatuloista miesten osuus on 71 prosenttia. Palkkatyössä naisten säännöllisen työajan keskiansiot ovat keskimäärin 82 prosenttia miesten keskiansioista. Vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä säännöllisen työajan keskiansiot olivat naisilla noin 1 940 € ja miehillä 2 380 €, palkkaero noin 440 €.

Tässä ei ole lainkaan huomioitu alakohtaisia eroja. Naisen euro ei ole 80 senttiä samasta työstä.

Mahdollisuudet toteuttaa vanhemmuutta ja yhdistää työ- ja perhe-elämä

Pääasiallinen sisältö on isien vanheimpainvapaiden käyttöasteen kohottaminen. Siihen liittyen pätkätyöt, jotka on tässäkin todettu naisten ongelmaksi.

Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisesti nuorten naisten ongelma. Vuonna
2002 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 20 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä.

Asiassa on ilman muuta perää. Hedelmällisessä iässä olevaa naista ei oteta yhtä helposti vakituiseen työsuhteeseen kuin miestä tai todennäköisimmän äitiysajan ylittänyttä naista. En usko sen kuitenkaan selittävän ongelmaa niin suuressa määrin, kuin julkaisussa väitetään. Koko 20 % ei varmastikaan selity sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä. Ei edes nuorten naisten osuus. Miehistä määräaikaisessa työsuhteesa työskentelee 13 %. Se kertoo että pätkätöiden teettämiseen on muitakin syitä.  Syitä ei tarvitse etsiä kaukaa. Osa pätkätöistä selittyy kysynnän epävarmuudella. Työnantaja pystyy arvioimaan työvoiman tarvetta ainoastaan muutama kuukautta eteenpäin. Määräaikaiset työntekijät tarjoavat riskittömän tavan selviytyä tilauspiikeistä. Tilauskannan supistuessa määräaikaisista työntekijöistä pääsee helpommin irti, ilman kustannuksia ja ikäviä yt-neuvotteluita. Toinen syy erityisesti nuorien työntekijöiden kohdalla on työnantajan halu varmistua työntekijän taidoista ja asennoitumisesta ennen sitoutumista vakituiseen sopimukseen. Kolmantena syynä on tietysti perinteisesti ahneus ja halu hyväksikäyttää pätkätöiden teettämisen mahdollistavaa järjestelmää. Sen on selkeä epäoikeudenmukaisuus, jolle pitääkin tehdä jotain, mutta tasa-arvo kysymys se ei niinkään ole.


Koulutus

Kaikista yli 15-vuotiaista naisista 58 prosentilla ja miehistä 59 prosentilla on
jonkinasteinen ammatillinen loppututkinto, alle 45-vuotiaista naisilla samanikäisiä
miehiä jopa useammin. Naisten ja miesten jakautumisessa eri aloille on kuitenkin
huomattavia eroja. Tämä näkyy selvimmin miesten keskittymisenä teknillisille
aloille naisten toimiessa opetus- ja hoivatehtävissä.

Enemmistö yliopisto-opiskelijoista on naisia, ja vuonna 2001 heitä oli 59 prosenttia
akateemisen loppututkinnon suorittaneista. Naisten osuus kaikista tohtorin
tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneista oli vuonna 2001 jo 46 prosenttia, mutta
naisten tutkijanura tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen ei etene yhtä hyvin
kuin miesten.

Tässä todetaan että nuoret naiset kouluttautuvat miehiä enemmän ja ovat miehiä enemmän edustettuna oppilaitoksissa. Miesten alhaista kouluttautumista naisiin verrattuna (jyrkkenevä trendi) ei nähdä tasa-arvokysymyksenä. Naisten tutkijanuran huonompi eteneminen nähdään. Minusta tässä on huomioitu ainoastaan ongelman toinen puoli.

Työmahdollisuudet, työllisyys ja työttömyys, ammatillinen kehitys
ja urakehitys

Tässä todetaan miesten olevan työttömänä tai pitkäaikaistyöttömänä naisia useammin. Positiivista että se on huomioitu. Silti tuntuu siltä, että asia ohitetaan kovin helposti. Sävy ei ole lainkaan sama kuin esimerkiksi naisten pätkätöitä käsiteltäessä. Lisäksi kohdassa ikään kuin vihjataan syyn olevan miesten huonommasta osallistumishalukkuudesta työllisyyttä tukeviin toimiin.

Terveys ja sairastavuus

Mielestäni tämä on julkaisun tasa-arvoisin kohta. Miesten alempi elinikä huomioidaan ja se selitetään kerrankin muillakin syillä, kuin "elämäntavoilla".

Turvallisuus ja väkivallan uhka

Naisten kokema väkivalta on suurimmaksi osaksi lähisuhdeväkivaltaa.

Onko? Ainakin Suomalaisten turvallisuus 2003, 18 kertoo:

"Miehillä yleisimmät uhkailu- ja väkivaltatilanteet liittyvät ravintoloihin
ja muihin huvipaikkoihin, katuympäristöön ja työhön (kuvio 15). Naisilla
yleisimmät tilanteet liittyvät työhön, seuraavaksi yleisin tilannetyyppi on
ravintola- ja huvipaikkaväkivalta.

Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia.4 Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta – etenkin vamman aiheuttanut – ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt. Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes 60 000 tapausta vuonna 2003, 33 000 vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin."

Ajankäyttö, harrastukset ja virkistyksen tarve

Tässä todetaan miesten ja naisten käyttävän keskimäärin hieman erilaisia vapaa-ajan viihdemuotoja. Kärjistäen naiset käyvät museoissa ja taidenäyttelyissä, miehet matseissa ja "kevyen musiikin tapahtumissa". Toinen mainittu asia on kotitöiden jakautuminen miesten ja naisten töihin.


Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaaminen

Alussa selitetään kansalaisen oikeuksia sosiaaliturvaan, hyvään elämään jne. Sitten:

Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaamisen kannalta on keskeistä turvata hyvinvointipalvelut. Miesten sosiaalinen syrjäytyneisyys on yleisempää kuin naisten. Esimerkiksi kodittomia koskevien asioiden valmistelussa on hyvä ottaa huomioon kodittomien sukupuolijakauma. Asunnottomuus on suurelta osin miesten ongelma.

Kuulostaa hyvältä, että vihdoinkin nämä asiat ainakin huomioidaan tasa-arvopoliittisessa merkityksessä. Vaikkakin asia vain heitetään sivumainintana. Asia mainitaan, mutta sitä ei sen enempää painoteta.

Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutukset eroavat sukupuolen mukaan. Avioerotilanteissa
lapset jäävät useimmiten asumaan äitinsä kanssa. Näin naisten mahdollinen
syrjäytyminen on laajavaikutuksisempaa kuin miesten.

Tämä sai minut suuttumaan, vaikka kyllä osasin odottaa sitä. Eli naisen syrjäytyminen on vakavaa. Miesten syrjäytyminen ei ole. Muutenkin julkaisusta puuttui suurin osa miesten tasa-arvo-ongelmista. Esim. huoltajuuskiistojen miehiä syrjivä käytäntö ei tullut edes mainituksi. Siihen vain viitattiin toteamuksella. Hassua sinänsä, että sen tasa-arvoinen kohtelu huoltajuuskiistoissa ratkaisisi myös tämän toisen ongelman. Silloin naisten syrjäytymisellä ei olisi enää "laajavaikutuksisempaa" kuin miesten.

Minusta tästä viimeisestä lauseesta on syytä huolestua. Saa nähdä missä vaiheessa sosiaaliturvaa priorisoidaan naisten hyväksi "positiivisena erityistoimena", koska naisten syrjäytyminen on vakavampi ongelma kuin miesten.

Suvaopas jättää suurimmaksi osaksi huomiotta miesten ongelmat ja ne jotka saavat huomiota kuitataan sivuhuomautuksella. Vaikka sitä ei sanota suoraan, niin tekstin sävystä huomaa helposti, että ohjeen takana on naisintressien ajaminen. Edelleen miehen katsotaan olevan etuoikeutetussa asemassa, ja se ei todennäköisesti muutu niin kauan kun näitä asioita on valmistelemassa vain naisia ja yläportaan miehiä. Paavo Lipposilla ja Stefan Wallineilla ei ole paljoa kosketusta huono-osaisten miesten elämään, ja tänä aikana kun Feminismi on virallinen valtionuskonto, uusherrasmiesmäisyyden korostaminen on heille eduksi, jollei peräti jatkamisen edellytys.

Mitä minulla on etujärjestöfeminismiä vastaan?

http://km.adamsspace.com/2008/05/23/why-is-this-woman-against-feminism/

Amerikkalainen antifeministi ja miesasianainen Kelly Ladymac analysoi mielestäni todella hyvin nykyistä feminismiä yhdysvalloissa. Periaatteessa se kuvaa hyvin myös suomalaista feminismiä, poislukien puhdasta tasa-arvofeminismiä (Rosa jne.) tai postmodernia feminismiä edustavat järjestöt ja henkilöt.  Erityisen paljon yhtäläisyyksiä Kellyn kuvaukseen löytyy Suomesta radikaalifeminististeistä, akateemisesta naistutkimuksesta, ja etujärjestö-organisaatioista kuten esim. Tulva-lehdestä.

Olen Kellyn kanssa 100 % samaa mieltä, että alunperin feminismi on syntynyt selvästä tarpeesta saavuttaa tasa-arvo sukupuolten välille. Ongelma on siinä, että feminismi ei osaa jarruttaa. Nyt kun tasa-arvo on käytännössä saavutettu ja naisten asema on jopa  miesten asemaa parempi monessa asiassa, feminismin pitäisi alkaa lyömään jarruja. Tilanne on kuitenkin päinvastainen. Jos hiukankin seuraa mediaa ja julkista keskustelua, huomaa että keskustelu käy kovemmilla kierrosluvuilla kuin koskaan. Päivästä toiseen saamme lukea kirjoituksia, kuinka "syvästi naisvihamielinen" maa Suomi on tai miten työelämä syrjii naisia. Puhumattakaan naisten kokemasta väkivallasta ... 

Etujärjestöfeminismi manipuloi median ja päättäjien lisäksi naisia kaikissa yhteiskuntaluokissa omaksumaan uhrikäsityksen. Kaikki yksittäisten naisten kokemat vaikeudet ja epäonnistumiset voidaan selittää naisten epätasa-arvoisella asemalla ja naisten syrjimisellä. Vastavuoroisesti miesten vaikeudet ja epäonnistumiset ovat miehen oma syy, koska miehet nähdään kollektiivisesti etuoikeutettuina.

And that is what I have against feminism. It’s a big fat lie. The reality, whether any readers who call themselves feminist want to believe it or not, is not some pie-in-the-sky “equality”. It’s the elevation of one sex, by the demonization of the other. Kind of like the Nazi party elevated the Aryan race, by the demonization of the Jews. It was wrong then, and it’s wrong now.

Sukupuolineutraali naisrauhalaki

Suunnitteilla olevasta naisrauhalaista tulee kuulemma sukupuolineutraali, eli sen pitäisi suojella yhtälailla miesuhreja. Minä olen sen asian suhteen hyvin skeptinen. Parisuhdeväkivalta-asioissa viranomaisten toiminta ei ole nykyiselläänkään tasapuolista. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kaksisuuntaisessa parisuhdeväkivaltatilanteessa poliisi hakee miehen. Naisrauhalain nimestä on tarkoitus tehdä sukupuolineutraali. Kuitenkin tämä työnimi tulee säilymään ja pahoin pelkään sen myös määrittelevän lain tulkinnan nyt ja tulevaisuudessa.

Mediassa ja päättäjien puheenvuoroissa parisuhdeväkivalta käytännössä tarkoittaa miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa. Tosin nykyään enemmistö jo myöntää naistenkin väkivaltaisuuden, mutta koska se on marginaalinen ilmiö miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa kohtaan, ei siitä kannata puhua. Mielenkiintoista että naisen mieheen kohdistama väkivalta on itsestään selvänä marginaalinen osuus. Sitähän ei olla koskaan tutkittu. Kyselytutkimukset on totetutettu ainoastaan naisille. Ulkomaiset tutkimukset antavat luvan odottaa, että sukupuolijakauma on todellisuudessa paljon tasaisempi.

Törmäsin tänään netissä OTT:n erikoistutkija Johanna Niemi-Kiesiläisen luentokalvosarjaan Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta (2006), jossa hän määrittelee parisuhdeväkivallan näin (kalvo 4):

• Miesten naisiin kohdistamaa
  
• Vakavaa toistuvaa
  
• Pahenee aikaa myöten
  
• Liittyy vallankäyttöön ja kontrolliin

Lyhyt netin selaaminen kertoo Johannan olevan monessa mukana, ja epäilemättä yksi naisrauhalain arkkitehdeista. Miten sukupuolineutraalia ja tasapuolista lakiehdostusta voimme odottaa, kun parisuhdeväkivalta alustavasti määritellään tällä tavoin?

• 
  

Aluksi

Aloittamisen vaikeus on todellinen taas tätäkin blogia aloittaessa. Pääni on täynnä ajatuksia joista haluan kirjoittaa, mutta alkuun pääseminen tökkii.

Itse olen hieman yli kolmekymppinen mies Länsi-Suomesta. Olen poikamies ja asun siis yksin. Olen kiinnostunut politiikasta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Olen siinä mielessä erikoinen tapaus, että olen suht. korkeasti koulutettu, mutta työkseni teen raskasta suorittavaa työtä (huonolla palkalla), johon ei vaadita minkäänlaista koulutusta. Syitä tähän käyn ehkä läpi myöhemmin.

Politiikka

Jos minut haluaa kategorisoida poliittisesti, niin olen ehkä enemmän vasemmistoa kuin oikeistoa. Vastustan kuitenkin tällaista sijoittelua, sillä se johtaa helposti harhaan. Näen sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden säilyttämisen yhtenä tärkeimmistä asioista. Samalla kuitenkin kannatan yrittäjäystävällistä yhteiskuntaa. Vasemmistointresseistani huolimatta esimerkiki Marx herättää minussa pelkästään vastenmielisyyttä.  Vaikka miellän itseni vasemmistolaiseksi, niin Vasemmistoliitto ja minä emme kohtaa todennäköisesti missään konkreettisessa asiassa. Sama pätee sdp:n vasempaan laitaan. Sdp on on kuitenkin aina ollut puolue, jolle olen ääneni antanut. Nyt jo yli 14 vuoden ajan, mutta onko jatkossa? Epäilen että minun ja sdp:n yhteinen taival on päättymässä. Myöhemmässä vaiheessa kerron miksi.

Vasemmistolaisuuteeni kiteytyy siis  sosiaaliturva, työntekijän oikeudet ja julkiset palvelut, jotka tosin ovat useimmiten oikeistoon itsensä mieltävienkin arvoja. Joitain eroja on kuitenkin. Oikeisto korostaa usein minusta liian paljon ihmisen oman yrittämisen vastuuta. Tottakai jokainen on velvollinen yrittämään elättää itse itsensä ensin. Kuitenkin sen onnistuminen on usein kiinni monesta muusta asiasta. Minulla on henkilökohtaisesti kokemusta työttömän työnhakijan toivottomuudesta. Kun oma osaaminen ja yritysmaailman tarpeet eivät kohtaa tai eletään laskusuhdannetta ja työntekijöiden tarjonta ylittää kysynnän, työpaikkaa ei mahdollisesti löydy vuosikausiin yrityksestä huolimatta.

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet kiinnostavat ja ovat aina kiinnostaneet minua monessa eri aspektissa. Globalisaation aikana ihmisoikeudet minun näkökulmassani keskittyvät lähinnä työntekijän asemaan. En väheksy muiden ihmisryhmien kokemuksia, mutta tämä asia on minulle merkikityksellisin.

Halpatuotantomaiden ihmisten aseman lisäksi minua kiinostaa globalisaation heijastevaikutukset länsimaisessa työelämässä. Yksi tälläinen esimerkki oli Australian tilanne muutama vuosi sitten, jossa maan silloinen pääministeri John Howardin liberaalipuolue runnoi parlamenttienemmistöllä läpi ns. Workchoices act:n, työreformin joka ratkaisevasti heikensi työntekijän oikeuksia. Se mm. mahdolisti työnantajan erottaa kollektiivisella työsehtosopimuksella (vrt. TES) palkatut työntekijät ja välittömästi palkata samat työntekijät uudelleen yksittäisillä sopimuksilla ja huonommilla ehdoilla. Monille työntekijöille se tarkoitti pienempää palkkaa, lyhyempiä lomia, sairasajan palkan rajaamista ja irtisanomissuojan oleellista heikentämistä. Työreformista on enemmän tietoa esim. Australian ammattiyhdistysten keskusliiton Actun sivuilla. Nämä reformin muutokset olivat täysin kansainvälisen työjärjestö ILO:n suositusten vastaisia ja ilmiö oli huolestuttava niinkin demokraattisessa hyvinvointivaltiossa. Viime vuonna (2007) Australiassa oli parlamenttivaalit ja kansa kertoi äänillään mitä mieltä se oli työelämän kurjistamisesta. John Howard liberaalipuolueineen joutui väistymään ja Labour nousi päähallituspuolueeksi. Seuraan mielenkiinnolla sen vaikutusta kiistanalaisiin työlakeihin.

Sydäntäni lähellä on yhtäläillä köyhien maiden työolot. Kiinassa esimerkiksi on länsimainen yritys, jossa työntekijät tekevät työtä kahdessa 12 tunnin vuorossa "hot bunk" periaatteella. Nämä työntekijät asuvat asuntolassa, jonne ei tule edes juoksevaa vettä. Heille suodaan yksi vapaapäivä kerran kolmessa viikossa. Toisin sanoen heidän rytminsä koostuu siten, että he tekevät ensin kaksi 7 päivän viikkoa ja sitten yhden 6 päivän viikon, jonka jälkeen he saavat vapaapäivänsä. Jollei ole tarvetta ylitöille... Samaisen yrityksen nettisivuilta voit lukea heidän allekirjoittamansa arvot, jotka eivät tosin näy kuin hmm... nettisivuilla? Kiinan vapaakauppa-alueilla 12 tunnin vuorot ovat muutenkin arkipäivää. Palkkaa siitä maksetaan 2 eurosta eteenpäin. Siis päivältä.

Tasa-arvo

Tasa-arvo on aina ollut minulle tärkeää. Absoluuttinen tasa-arvo: Samat oikeudet ja velvollisuudet miehille sekä naisille. Nuorempana kun kasvoin hyvin miesvoittoista alaa opiskellessa ja miehisissä harrastuspiireisssä, kohtasin aina välillä sovinistisia asenteita niitä harvoja naisia kohtaan, jotka olivat yhteisöissämme. Minua se suututti ja sain usein itse tuntea nahoissani sen vihamielisen asenteen, kun en lähtenyt siihen mukaan, vaan otin naiset (tai tytöt) avoimesti ihmisinä.

Kuitenkin minun on vaikea hyväksyä tätä nykyistä valtiollista tasa-arvokeskustelua ja tasa-arvo politiikkaa, sillä se ei kohtele miehiä reilusti. Nykyään feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvolle, jota se ei ainakaan ehdoitta ole.  Feminismissä on ollut ja on edelleen paljon sellaista mitä ei millään rehellisellä tavalla arvioituna voi pitää tasa-arvona.

Yksi näistä on ns. Patriarkaattiteoria, jonka mukaan kaikki naiset kaikissa maissa ja kaikilla elämänalueilla ovat miehiä huonommassa asemassa. Miehet nähdään kollektiivisena etuoikeutettuna ja patriarkaalista valtaa käyttävänä ryhmänä. Hyvä veli järjestöt jne. Totuus on kuitenkin, että että vallankäyttö, etuoikeudet ja hyvä veli järjestöt ovat ainoastaan marginaalisesta osasta miehiä koostuvan yläportaan etuja. Sekä yläportaan naisten... Niin kauan kauan kun miehiä käsitellään yläportaan miesten asemaa peilaamalla, todellinen tasa-arvo ei voi toteutua.

Miesten pitäisi feministien mielestä  tiedostaa olevansa etuoikeutettu ryhmä. Monet feministit suhtautuvat jopa avoimen vihamielisesti ajatukseen, että osassa asioissa miehet ovat Suomessa jopa naisia huonommassa asemassa. Se on kuitenkin totta. Huono-osaisuus on kiistatta jakautunut miehille. Aunnottomista, yömaja-asukeista murskaenemmistö on miehiä. Samaten itsemurhan tekijä on 3-4 kertaisella todennäköisyydellä mies. Samasta rikoksesta saadut rangaistukset ovat miehillä huomattavasti ankarampia ja useammin ehdottomia vankeusrangaistuksi. Suomessa miehet ovat siis yliedustettuina niin yläportaassa, kuin kurjalistossa. Ensiksi mainittua naiset tosin ovat (kuten tietysti on oikein) tasoittamassa. Kuitenkin on väärin mieltää miehet sukupuolena etuoikeutetuksi.

Suomessa sukupuoleen liittyy myös vahva sukupuolittunut asenneilmapiiri. Helposti miehen ongelmat ja putoaminen pois yhteiskunnasta ja mahdollinen ajautuminen kodittomaksi, nähdään miehen omana vikana. Kun taas naisen ongelmat nähdään yhteiskunnan sortavana rakenteena. Mieheltä edelleen hiljaisesti odotetaan miehen pystyvän elättämään itse itsenä. "ansaitsemaan elantonsa" ja pärjäävän omillaan. Lisäksi mieheltä samanaikaisesti odotetaan maskuliinisesta roolista luopumista ja sen ylläpitämisestä, maskuliinisen "sankarin" roolin täyttämistä (esim. armeija).

Osa feministeistä selittää myös patriarkaalisen vallan ilmentymänä sellaisia sairaiden yksilöiden tekemiä tekoja, kuten raiskaus tai pedofilia. Jotkut jopa näkevät tällaiset taipumukset kaikkien miesten normaalina viettinä, jota ainoastaan yhteiskunta hillitsee.

Feminismin historiaan ja nykyhetkeen sisältyy omat ääri-ilmiönsä. Äärifeministejä ja puhdasta miesvihaa. Tietenkään enemmistö feministeistä ei edusta näitä näkemyksiä. Suomessa naisjärjestöillä on puoli miljoonaa jäsentä. Heistä suurin osa on tavallisia naisia, jotka eivät suinkaan vihaa miehiä. Kuitenkin feminismissä minua huolestuttaa se, että nämä misandriset hahmot tuntuvat kovin usein olevan - jollei järjestöjen johtohahmoja, niin sitten lainattuja ja ihailtuja esikuvia.

"All men are rapists and that's all they are."
Marilyn French, Author

"I want to see a man beaten to a bloody pulp with a high-heel shoved in his mouth, like an apple in the mouth of a pig."
Andrea Dworkin


"When a woman reaches orgasm with a man she is only collaborating with the patriarchal system, eroticizing her own oppression..."
Sheila Jeffreys.

Nämä esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Vastaavia löytyy historiasta sekä valitettavasti myös nykyhetkestä. Sheila Jeffreys esimerkiksi on nähty Suomessakin naistutkimusseminaareissa ja TANE: 30-vuotisjuhlan juhlapuhujana. Minusta tasa-arvotyötä tekevien tahojen ei pitäisi olla missään tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa tai lainata tuotantoa tällaiselta ihmiseltä, joka avoimesti vihaa puolta ihmiskuntaa. Minusta viha toista puolikasta kohtaan tekee jo automaattisesti mahdottomaksi henkilön puhua tai toimia aidosti tasa-arvon hyväksi.

Asiaa on perustelu siten, että heidän uralleen mahtuu myös paljon hyviä ajatuksia ja arvokasta työtä. Minusta se on kuitenkin kestämätön peruste. Ajatellaan tilannetta toisin päin. Jos miesjärjestö kutsuisi juhlavieraaksi avoimen naisvihaajan tai rauhanjärjestö sotilasjuntan kenraali, vedoten heidän arvokkaisiin kokemuksiinsa. No! I don't think so. Minusta ensimmäinen asia mitä feministien olisi tehtävä, on sanoutua irti kaikesta äärifeminismistä ja miesvihasta ja tuomita tällaiset henkilöt avoimesti.

Kuten tuli varmastikin selväksi, minä tunnustaudun miesasiamieheksi. Olen kriittinen feminismiin, mutta en ole antifeministi. On olemassa myös paljon oikeasti aitoon tasa-arvoon pyrkivää feminismiä ja feministejä. Heistä haluan tuoda esiin Suomesta Rosa Meriläisen (on toki muitakin) ja ulkomailta amerikkalaisen Wendy McElroyn. Tunnustan myös luonnollisesti feminismin syntyneen aikoinaan kiistatta tarpeeseen ja saavuttaneen paljon hyvää.


Näistä kolmesta aiheesta tulen kirjoittamaan jatkossa tähän blogiin. Todennäköisesti eniten tasa-arvosta. Tätä blogia saa kommentoida vapaasti, kunhan kommentit eivät ole herjaavia tai hyvän tavan vastaisia. Otan mielelläni vastaan kommentteja myös eriäviä mielipiteitä omaavilta.