Tämä on vanha juttu ja saattaa olla käsitelty ties kuinka monessa blogissa aikaisemmin, mutta itse törmäsin siihen mielestäni nyt ensimmäisen kerran.
Tiesin kyllä, että kestoinhokkiani The Vagina Monologues:ia esitetään tottakai Suomessakin. Sen sijaan sponsorilista yllätti osittain, ja samaten tukijajoukko. Tapahtumaa sponsoroi vuonna 2006 mm. Amnesty Internationalin Suomen osasto, muutama kaupallinen toimija ja tottakai SeTa ja feministimedia.
Ei siinä mitään. En halua kieltää muilta sitä mistä en itse pidä, mutta Amnesty sponsorina on mielestäni hieman kyseenalaista. En löytänyt mistään kovin luotettavaa selvitystä Amnestyn fundingista, mutta eiköhän se non-profit organisaationa ole keräysten yms. yksityisten henkilöiden lahjoitusten, yritysten ja orgnanisaatioiden lahjoitusten sekä valtioiden tuen varassa.
Amnestyn ihmisoikeusjärjestönä pitäisi keskittyä ihmisoikeustilanteen tutkimustyötön sekä ihmisoikeuksien parantamiseen. Globaalissakin mittakaavassa Amnesty lipuu entistä kauemmas alkuperäisistä periaatteistaan, ja puolueettomuus ja riippumattomuus korvautuu entistä enemmän vasemmistohenkiseksi sekä feministiseksi poliittiseksi vaikuttamiseksi.
Vagina Monologilla on hyvin vähän tekemistä ihmisoikeuksien kanssa, joten Amnestyn tukijoille pitäisi kertoa mihin heidän rahojaan käytetään. VM on teos joka anti-mies ideologiassaan hakee vertaistaan. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa aikuinen lesbonainen juottaa 13-vuotiaan tytön humalaan ja viettelee hänet. Normaalisti tekoon suhtauduttaisiin raiskauksena sekä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. The Vagina Monologues:n tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan muka "naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisesta" ja naisten oikeuksista. Tosin myöhemmässä vaiheessa tytön ikää nostettiin (muistaakseni 16 ikäiseksi?)
The Vagina Monologuesin sanoma on a) anti-male, b) anti-hetero. Sanoma on kitetytettynä, että miehet ovat pahoja ja naisten on parempi ilman miehiä. Sen takia ihmisoikeusjärjestön ei pitäisi olla missään tekemisissä sen kanssa. Tänä vuonnakin Suomessa on V-Day tapahtuma. Tällä kertaa se on Porissa.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
maanantai 15. joulukuuta 2008
Suomeen mediatuomioistuin?
Iltalehden mukaan Lyly Rajala haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.
Kunniaansa käräjiltä peräävä kansanedustaja Lyly Rajala (kok) haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.
Neljä Helsingin Sanomien toimittajaa sai perjantaina syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ns. eduskunnan häirintäjutussa. Tutkintapyynnön kohujutusta tehnyt Rajala kertoi päätöksen kuultuaan valmistelevansa ryhmätoverinsa Eero Lehden kanssa lakialoitetta media- tai julkisuustuomioistuimen perustamisesta.
- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.
Rajala sanoi, ettei pidä kustantajien rahoittamaa Julkisen sanan neuvostoa ja sen sanktioita minään. Hän kertoi tehneensä asiasta tutkintapyynnön paljolti JSN:n sisäsiittoisuuden vuoksi.
Rajala sanoi ihmettelevänsä hieman sitä, että HS:n päätoimittaja ei saanut syytettä.
- Johtuen lähinnä siitä, että olen vanha merimies ja tiedän, että kapteeni vastaa laivasta myöskin nukkuessaan.
Mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Nykykäytännöllä media voi käytännössä kirjoittaa sanktioitta mitä tahansa roskaa, kunhan se ei riko kiistattomasti esim. yksityisyyden suojaa, tai syyllisty rasismiin tai kunnianloukkaukseen. Toteutuessaankin sanktiot ovat vaikeasti ennalta arvattavia.
Julkisen Sanan Neuvosto taas on käytännössä hampaaton. Ensinnäkin sen vaikutusvalta ulottuu ainoastaan sen ehdot hyväksyneisiin medioihin. Toisin sanoen: JSN ei mahda mitään sellaiselle medialle, joka ei vapaaehtoisesti ole sitoutunut JSN:n hyvän journalismin sääntöihin. Esim. Uusi Suomi on esimerkki mediasta, joka ei ole sitoutunut, ja näinollen mistään ko. median julkaisusta on turha tehdä kantelua Julkisen Sanan Neuvostoon. Sitä ei käsitellä.
- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.
Yhdyn lauseeseen varauksetta lukuunottamatta kolmatta kohtaa, eli tietosuojaa. Siitä en ole ihan varma. Kaksi ensimmäistä allekirjoitan täysin. Varsinkin jos sananvapaudella tarkoitetaan ( kuten tässä tapauksessa ymmärrän) journalistista "oikeutta" väittää mitä tahansa roskaa ja ampua heittolaukauksia sokkona ilman vastuuta. Omasta sananvapaudestani en ole valmis luopumaan piiruakaan.
Kunniaansa käräjiltä peräävä kansanedustaja Lyly Rajala (kok) haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.
Neljä Helsingin Sanomien toimittajaa sai perjantaina syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ns. eduskunnan häirintäjutussa. Tutkintapyynnön kohujutusta tehnyt Rajala kertoi päätöksen kuultuaan valmistelevansa ryhmätoverinsa Eero Lehden kanssa lakialoitetta media- tai julkisuustuomioistuimen perustamisesta.
- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.
Rajala sanoi, ettei pidä kustantajien rahoittamaa Julkisen sanan neuvostoa ja sen sanktioita minään. Hän kertoi tehneensä asiasta tutkintapyynnön paljolti JSN:n sisäsiittoisuuden vuoksi.
Rajala sanoi ihmettelevänsä hieman sitä, että HS:n päätoimittaja ei saanut syytettä.
- Johtuen lähinnä siitä, että olen vanha merimies ja tiedän, että kapteeni vastaa laivasta myöskin nukkuessaan.
Mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Nykykäytännöllä media voi käytännössä kirjoittaa sanktioitta mitä tahansa roskaa, kunhan se ei riko kiistattomasti esim. yksityisyyden suojaa, tai syyllisty rasismiin tai kunnianloukkaukseen. Toteutuessaankin sanktiot ovat vaikeasti ennalta arvattavia.
Julkisen Sanan Neuvosto taas on käytännössä hampaaton. Ensinnäkin sen vaikutusvalta ulottuu ainoastaan sen ehdot hyväksyneisiin medioihin. Toisin sanoen: JSN ei mahda mitään sellaiselle medialle, joka ei vapaaehtoisesti ole sitoutunut JSN:n hyvän journalismin sääntöihin. Esim. Uusi Suomi on esimerkki mediasta, joka ei ole sitoutunut, ja näinollen mistään ko. median julkaisusta on turha tehdä kantelua Julkisen Sanan Neuvostoon. Sitä ei käsitellä.
- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.
Yhdyn lauseeseen varauksetta lukuunottamatta kolmatta kohtaa, eli tietosuojaa. Siitä en ole ihan varma. Kaksi ensimmäistä allekirjoitan täysin. Varsinkin jos sananvapaudella tarkoitetaan ( kuten tässä tapauksessa ymmärrän) journalistista "oikeutta" väittää mitä tahansa roskaa ja ampua heittolaukauksia sokkona ilman vastuuta. Omasta sananvapaudestani en ole valmis luopumaan piiruakaan.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Women in combat
Feministit vaativat Yhdysvaltojen asevoimia poistamaan rajoituksen, joka kieltää naisten osallistumisen taistelujoukkoihin. Jenkeissähän on asevoimissa jo pitkään palvellut naisia erilaisissa tehtävissä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin naisten asepalveluksessa on tiettyjä rajoituksia. Naisia on käsittääkseni kaikissa laivaston tehtävissä paitsi sukellusveneissä. Samaten ilmavoimissa käsittääkseni on naisia kaikenlaisissa tehtävissä, myös pilotteina. Merkittävimmät rajoitukset koskevat ameijan ja merijalkaväen taistelujoukkoja.
Naisia on armeijassa sekä merijalkaväessä kuljettajina, lääkintämiehinä, mekaanikkoina, sotilaspoliiseina, huoltojoukoissa, kirjureina jne, mutta ei nimenomaisissa taistelujoukoissa. Olen ymmärtänyt että taistelujoukolla tarkoitetaan sellaisia sotilaita, jotka tehtävissään todennäköisesti joutuvat vihollisen kanssa suoraan kontaktiin lyhyillä etäisyyksillä. Eli niitä hemmoja joita näet tv-uutisissa jalkautuvan johonkin irakilaiseen kylään, potkivan ovia sisään taloista ja ryntäävän sisään etsimään vihollistaistelijoita. Siis niitä sotilaita jotka on ensisijaisesti koulutettu tappamaan.
Jos en ole ihan hakoteilla, niin homma menee siten että nainen saa olla sen autokulkueen kuskeja, joka kuljettaa taistelujoukot sinne kylään, mutta ei saa osallistua hyökkäykseen. Se on kieltämättä vähän tulkinnavaraista, sillä ilmeisesti sotilaspoliisi (nainen) saa osallistua ratsiaan joka näennäisesti tekee saman asian, eli potkii oven sisään. Näiden kahden tilanteen ero on todennäköisesti silti suurempi miltä näyttää.
Naissotilaat ja merijalkaväen naiset (miten käännetään suomeksi a marine?) voivat tietysti milloin tahansa joutua taistelemaan. Jos tukikohtaan tai saattuetta vastaan hyökätään, niin silloin tottakai jokainen käsipari alkaa taistella, mutta naisia ei käytetä aktiivissa taistelutoimissa. Se on asia mihin feministit haluavat muutosta.
Perusteluna käytetään yleensä rohkeiden naisten menestystä sotilasoperaatioista sekä sitä, että jo nykykäytännöllä naiset joutuvat taistelemaan vihollista vastaan. Ensiksi mainituista näkee mm. kapteeni Linda Brayn sekä sotamies Jessica Lynchin.
Linda Bray on Panaman sodan veteraani joka johti sotilaspoliisijoukkuetta, jonka tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisjoukoille kuuluva koiratarha. Joukkue kohtasi vihollisia ja joutui taisteluun. Kolme vihollista sai surmansa ja ilmeisesti muutama koira. Valkoisen talon tiedottaja Marlin Fitzwater kuvaili tapahtumia sanoen että "It was heavily defended." ja että se oli "important military operation. A woman led it, and she did an outstanding job.".
Media oli vieläkin anteliaampi sanoissaan: The Pentagon realized that its attempt to win a little favorable publicity had gotten out of hand when one major newspaper declared Captain Bray's actions "worthy of a young Douglas MacArthur or George Patton." Ööh. Eikö tuollainen ole aika rutiinitehtävä sodassa? Tavalliset miessotilaat joutuvat tekemään tuollaista harva se päivä Afganistanissa tai Irakissa. Brayn komennuksessa olevien sotilaiden osuus on myös kokonaan unohdettu. Kaikessa on kyse vain siitä miten rohkeita ja kykeneviä naiset ovat
Jessica Lynch palveli sotamiehenä Irakin sodassa 2003 osana huoltokomppaniaa. Sodan neljäntenä päivä Lynch matkasi kulkueessa, josta Lynchin auto ja muutama muu auto jäi jälkeen ja eksyi. Myöhemmässä vaiheessa autoja tulitettiin raketinheittimillä ja automaattikivääreillä. Seurasi taistelu jonka amerikkalaiset hävisivät. Kaikki miehet autosta tapettiin ja Jessica sekä toinen nainen, joka oli auton kuljettaja lyötiin tajuttomaksi ja vangittiin. Myöhemmässä vaiheessa erikoisjoukot pelastivat Jessican irakilaisesta sairaalasta.
Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa ja USA:ssa siitä nousi valtava kohu. Feministit hehkuttivat Jessica lynchiä, sankaria ja taistelijaa joka pystyy kaikkeen mihin miehetkin ja tekee sen vielä paremmin. Media uutisoi faktatietona Jessican tappaneen vihollisia ja taistelleen sankarillisesti loppuun asti. Hänestä käytettiin jopa nimitystä Shero. Jessicasta tuli yhdessä yössä feministi-ikoni, rohkeuden perikuva ja roolimalli tuhansille pikkutytöille.
... paitsi että totuus on hieman vähemmän mediaseksikäs. 2007 hän todisti Kongessin edessä, että hän ei oikeasti ampunut laukaustakaan. Kun autoa alettiin tulittaa, miehet vastasivat tuleen välittömästi. Jessican ase meni jumiin ja sen jälkeen Jessica meni jumiin. Jessica ei tehnyt mitään saattaakseen asetta takaisin ampumakuntoon, vaan istui taistelun ajan silmät kiinni sikiöasennossa. Jos tästä tilanteesta haluaa väkisin etsiä sheron, niin se oli sotamies Lori Ann Piestewa, joka ajoi autoa. Hän sentään yritti tehdä jotain.
Yksi lyhyen maininnan ansaitseva girl-rambo on myös britti nimeltään Faye Turney - sotilaspikaveneen kuljettaja, joka jäi 2007 miehistöineen Iranin laivaston vangitsemaksi, syytettynä rajaloukkauksesta. Tai niin jäi myös veneellinen miehiä, mutta eihän se ole mikään uutinen. Joka tapauksessa Faye, joka ensinnäkin sai vankeudessa huomattavasti parempaa kohtelua kuin mieskollegansa, oli jomuutaman päivän päästä valmis rikkomaan sääntöjä ja tunnusti loukanneensa Iranin aluevesirajaa, joka ei pidä paikkaansa. Syy hänellä oli selvä: “If I did it, I feared everyone in Britain would hate me. But I knew it was my one chance of fulfilling a promise to Molly that I’d be home for her birthday on May 8."
Naiset mukana sodassa ei muutenkaan ole ihan ongelmatonta. Muistan lukeneeni että ihan hirvittävän moni Afganistanissa tai Irakissa palvellut amerikkalainen nainen on keskeyttänyt palveluksensa tultuaan raskaaksi. Irakin veteraani Kayla Williams kertoo kirjassaan Love my Rifle more than You rankkaa tarinaa mitä nuoret miehet ja naiset tekevät palveluksen luppoaikoina. Ei sinänsä. Ketä se kiinnostaa mitä aikuiset tekevät keskenään omasta vapaasta tahdostaan, mutta mietin vain millainen vaikutus tuolla on yksikön tehokkuuteen. Miehiin nyt vain on syväkoodattu naisten suojeleminen. Erityisesti oman rakkaan suojeleminen. Mieti itseäsi taistelutilanteessa jossa huomaat että oma naisesi on vaarassa. Kumpi tuntuu tärkeämmältä, mennä auttamaan omaa naistasi vai seurata taistelusuunnitelmaa?
Toinen ongelma voi syntyä mustasukkaisuudesta. Ei ole välttämättä hirveän hyvä asia taistelumoraalin kannalta jos yksikössä on erilaisia kolmoisdraamoja meneillään. Mustasukkaisia miehiä ja naisia.
Kolmas ja merkittävin ongelma on miesten yleinen tarve suojella naisia ja uhrautua naisten puolesta. Jokainen mies väkisinkin suhtautuu aivan eri tavalla luodista kaatuvaan, ja tuskasta huutavaan naiseen kuin mieheen. Mies katsoo sillä hetkellä tärkeimmäksi velvollisuudekseen auttaa naista. Ja naispuolisen sotilaan kuolema vaikuttaa miehiin aivan eri tavalla. Niin toisiin sotamiehiin, kuin upseereihin. Onneksi feministeillä on tähänkin ratkaisu: Miehet pitää "ohjelmoida olemaan ajattelematta naissotilaita naisina" Kathleen Parkerin mukaan Yhdysvallat onkin jo ottanut koulutusohjelmaan osia, joiden tarkoitus on "altistamalla ohjelmoida miehiä olemaan välittämättä kidutettujen naisten tuskanhuudosta". "One program that included a rape scenario has been discontiuned, but female actors still play the 'tortued woman in the next room' to help men overcome their caring natures". Yhdysvaltojen asevoimissa on puolustushaarojen yhteinen SERE-ohjelma (Survival, Evasion, Resistance and Escape), johon kuuluu mm. sotavankina olemisen harjoittelua äärimmäisessä paineessa. Mitä todennäköisemmin tämä turruttamiskoulutus on integroitu osaksi SERE-ohjelmaa.
Feministilogiikka! Tämä on vähän sama asia kuin maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähättely Suomessa. Feministit vaativat kiihkeästi toimia raiskausten vähentämiseksi. Maahanmuuttajat joita on ~3 % väestöstä syyllistyy ~20 % seksuaalirikoksista. Vaatiiko feministi maahanmuuton järkeistämistä? No ei tietenkään. Feministi haluaa entistä suurempaa ja holtittomampaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa (kuten kaikkialla) feministien yksi pääagenda on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, erityisesti syyllistämällä miehiä ja peräämällä miesten vastuun ottamista. Samaan aikaan feministi haluaa ohjelmoida miehet immuuniksi naisen hädälle ja kärsimykselle. Eikö jengi tajua että kun miehet palaavat siviiliin, opittu turtuus ja paatuminen seuraavat mukana. Eikö tässä ole riskiä että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy tällaisen ehdollistamis-uudelleenkoulutuksen myötä? Sitäpaitsi kun tällaisesta ominaisuudesta tulee asevoimien arvostama, siitä helposti tulee muunkin yhteiskunnan arvostama. Ainakin jossain määrin. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten suuria uhrauksia "tasa-arvon" eteen voidaan tehdä.
Neljäs ongelma. Naiset haluavat oikeuden päästä taistelemaan, mutta eikö siitä tule samalla velvollisuus? Vai voidaanko se toteuttaa siten, että toiset naiset osallistuvat taisteluun ja toiset eivät? Eli voiko nainen siis päättää ennen taistelutehtävää haluaako hän osallistua siihen? Se on visiiin taas sitä "tasa-arvoa". Se jos mikä asettaisi naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan. Vai saisivatko miehetkin valita? Tuskin!
Sama asia on Suomessa. Täällä naiset ovat vissiinkin reilun 10 vuotta voineet valita vapaaehtoisen asepalveluksen. Jos sota tulisi, niin luuletko että naiset joutuisivat oikeasti etulinjaan taistelemaan? Olen 100 % varmaa, että ennen sitä sinne on aseella uhaten pakotettu jokainen sivari ja totaalikieltäytyjä ja vanhainkodissa makaava isoisäsi. Naiset aivan varmasti saisivat ensinnäkin valita haluavatko lähteä ja halukkaat sijoitettaisiin mahdollisimman helppoihin paikkoihin ja hyvän onnistumisprosentin taisteluihin, joista saisimme sitten lukea lehdistä suurina urotekoina.
Naisia on armeijassa sekä merijalkaväessä kuljettajina, lääkintämiehinä, mekaanikkoina, sotilaspoliiseina, huoltojoukoissa, kirjureina jne, mutta ei nimenomaisissa taistelujoukoissa. Olen ymmärtänyt että taistelujoukolla tarkoitetaan sellaisia sotilaita, jotka tehtävissään todennäköisesti joutuvat vihollisen kanssa suoraan kontaktiin lyhyillä etäisyyksillä. Eli niitä hemmoja joita näet tv-uutisissa jalkautuvan johonkin irakilaiseen kylään, potkivan ovia sisään taloista ja ryntäävän sisään etsimään vihollistaistelijoita. Siis niitä sotilaita jotka on ensisijaisesti koulutettu tappamaan.
Jos en ole ihan hakoteilla, niin homma menee siten että nainen saa olla sen autokulkueen kuskeja, joka kuljettaa taistelujoukot sinne kylään, mutta ei saa osallistua hyökkäykseen. Se on kieltämättä vähän tulkinnavaraista, sillä ilmeisesti sotilaspoliisi (nainen) saa osallistua ratsiaan joka näennäisesti tekee saman asian, eli potkii oven sisään. Näiden kahden tilanteen ero on todennäköisesti silti suurempi miltä näyttää.
Naissotilaat ja merijalkaväen naiset (miten käännetään suomeksi a marine?) voivat tietysti milloin tahansa joutua taistelemaan. Jos tukikohtaan tai saattuetta vastaan hyökätään, niin silloin tottakai jokainen käsipari alkaa taistella, mutta naisia ei käytetä aktiivissa taistelutoimissa. Se on asia mihin feministit haluavat muutosta.
Perusteluna käytetään yleensä rohkeiden naisten menestystä sotilasoperaatioista sekä sitä, että jo nykykäytännöllä naiset joutuvat taistelemaan vihollista vastaan. Ensiksi mainituista näkee mm. kapteeni Linda Brayn sekä sotamies Jessica Lynchin.
Linda Bray on Panaman sodan veteraani joka johti sotilaspoliisijoukkuetta, jonka tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisjoukoille kuuluva koiratarha. Joukkue kohtasi vihollisia ja joutui taisteluun. Kolme vihollista sai surmansa ja ilmeisesti muutama koira. Valkoisen talon tiedottaja Marlin Fitzwater kuvaili tapahtumia sanoen että "It was heavily defended." ja että se oli "important military operation. A woman led it, and she did an outstanding job.".
Media oli vieläkin anteliaampi sanoissaan: The Pentagon realized that its attempt to win a little favorable publicity had gotten out of hand when one major newspaper declared Captain Bray's actions "worthy of a young Douglas MacArthur or George Patton." Ööh. Eikö tuollainen ole aika rutiinitehtävä sodassa? Tavalliset miessotilaat joutuvat tekemään tuollaista harva se päivä Afganistanissa tai Irakissa. Brayn komennuksessa olevien sotilaiden osuus on myös kokonaan unohdettu. Kaikessa on kyse vain siitä miten rohkeita ja kykeneviä naiset ovat
Jessica Lynch palveli sotamiehenä Irakin sodassa 2003 osana huoltokomppaniaa. Sodan neljäntenä päivä Lynch matkasi kulkueessa, josta Lynchin auto ja muutama muu auto jäi jälkeen ja eksyi. Myöhemmässä vaiheessa autoja tulitettiin raketinheittimillä ja automaattikivääreillä. Seurasi taistelu jonka amerikkalaiset hävisivät. Kaikki miehet autosta tapettiin ja Jessica sekä toinen nainen, joka oli auton kuljettaja lyötiin tajuttomaksi ja vangittiin. Myöhemmässä vaiheessa erikoisjoukot pelastivat Jessican irakilaisesta sairaalasta.
Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa ja USA:ssa siitä nousi valtava kohu. Feministit hehkuttivat Jessica lynchiä, sankaria ja taistelijaa joka pystyy kaikkeen mihin miehetkin ja tekee sen vielä paremmin. Media uutisoi faktatietona Jessican tappaneen vihollisia ja taistelleen sankarillisesti loppuun asti. Hänestä käytettiin jopa nimitystä Shero. Jessicasta tuli yhdessä yössä feministi-ikoni, rohkeuden perikuva ja roolimalli tuhansille pikkutytöille.
... paitsi että totuus on hieman vähemmän mediaseksikäs. 2007 hän todisti Kongessin edessä, että hän ei oikeasti ampunut laukaustakaan. Kun autoa alettiin tulittaa, miehet vastasivat tuleen välittömästi. Jessican ase meni jumiin ja sen jälkeen Jessica meni jumiin. Jessica ei tehnyt mitään saattaakseen asetta takaisin ampumakuntoon, vaan istui taistelun ajan silmät kiinni sikiöasennossa. Jos tästä tilanteesta haluaa väkisin etsiä sheron, niin se oli sotamies Lori Ann Piestewa, joka ajoi autoa. Hän sentään yritti tehdä jotain.
Yksi lyhyen maininnan ansaitseva girl-rambo on myös britti nimeltään Faye Turney - sotilaspikaveneen kuljettaja, joka jäi 2007 miehistöineen Iranin laivaston vangitsemaksi, syytettynä rajaloukkauksesta. Tai niin jäi myös veneellinen miehiä, mutta eihän se ole mikään uutinen. Joka tapauksessa Faye, joka ensinnäkin sai vankeudessa huomattavasti parempaa kohtelua kuin mieskollegansa, oli jomuutaman päivän päästä valmis rikkomaan sääntöjä ja tunnusti loukanneensa Iranin aluevesirajaa, joka ei pidä paikkaansa. Syy hänellä oli selvä: “If I did it, I feared everyone in Britain would hate me. But I knew it was my one chance of fulfilling a promise to Molly that I’d be home for her birthday on May 8."
Naiset mukana sodassa ei muutenkaan ole ihan ongelmatonta. Muistan lukeneeni että ihan hirvittävän moni Afganistanissa tai Irakissa palvellut amerikkalainen nainen on keskeyttänyt palveluksensa tultuaan raskaaksi. Irakin veteraani Kayla Williams kertoo kirjassaan Love my Rifle more than You rankkaa tarinaa mitä nuoret miehet ja naiset tekevät palveluksen luppoaikoina. Ei sinänsä. Ketä se kiinnostaa mitä aikuiset tekevät keskenään omasta vapaasta tahdostaan, mutta mietin vain millainen vaikutus tuolla on yksikön tehokkuuteen. Miehiin nyt vain on syväkoodattu naisten suojeleminen. Erityisesti oman rakkaan suojeleminen. Mieti itseäsi taistelutilanteessa jossa huomaat että oma naisesi on vaarassa. Kumpi tuntuu tärkeämmältä, mennä auttamaan omaa naistasi vai seurata taistelusuunnitelmaa?
Toinen ongelma voi syntyä mustasukkaisuudesta. Ei ole välttämättä hirveän hyvä asia taistelumoraalin kannalta jos yksikössä on erilaisia kolmoisdraamoja meneillään. Mustasukkaisia miehiä ja naisia.
Kolmas ja merkittävin ongelma on miesten yleinen tarve suojella naisia ja uhrautua naisten puolesta. Jokainen mies väkisinkin suhtautuu aivan eri tavalla luodista kaatuvaan, ja tuskasta huutavaan naiseen kuin mieheen. Mies katsoo sillä hetkellä tärkeimmäksi velvollisuudekseen auttaa naista. Ja naispuolisen sotilaan kuolema vaikuttaa miehiin aivan eri tavalla. Niin toisiin sotamiehiin, kuin upseereihin. Onneksi feministeillä on tähänkin ratkaisu: Miehet pitää "ohjelmoida olemaan ajattelematta naissotilaita naisina" Kathleen Parkerin mukaan Yhdysvallat onkin jo ottanut koulutusohjelmaan osia, joiden tarkoitus on "altistamalla ohjelmoida miehiä olemaan välittämättä kidutettujen naisten tuskanhuudosta". "One program that included a rape scenario has been discontiuned, but female actors still play the 'tortued woman in the next room' to help men overcome their caring natures". Yhdysvaltojen asevoimissa on puolustushaarojen yhteinen SERE-ohjelma (Survival, Evasion, Resistance and Escape), johon kuuluu mm. sotavankina olemisen harjoittelua äärimmäisessä paineessa. Mitä todennäköisemmin tämä turruttamiskoulutus on integroitu osaksi SERE-ohjelmaa.
Feministilogiikka! Tämä on vähän sama asia kuin maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähättely Suomessa. Feministit vaativat kiihkeästi toimia raiskausten vähentämiseksi. Maahanmuuttajat joita on ~3 % väestöstä syyllistyy ~20 % seksuaalirikoksista. Vaatiiko feministi maahanmuuton järkeistämistä? No ei tietenkään. Feministi haluaa entistä suurempaa ja holtittomampaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa (kuten kaikkialla) feministien yksi pääagenda on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, erityisesti syyllistämällä miehiä ja peräämällä miesten vastuun ottamista. Samaan aikaan feministi haluaa ohjelmoida miehet immuuniksi naisen hädälle ja kärsimykselle. Eikö jengi tajua että kun miehet palaavat siviiliin, opittu turtuus ja paatuminen seuraavat mukana. Eikö tässä ole riskiä että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy tällaisen ehdollistamis-uudelleenkoulutuksen myötä? Sitäpaitsi kun tällaisesta ominaisuudesta tulee asevoimien arvostama, siitä helposti tulee muunkin yhteiskunnan arvostama. Ainakin jossain määrin. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten suuria uhrauksia "tasa-arvon" eteen voidaan tehdä.
Neljäs ongelma. Naiset haluavat oikeuden päästä taistelemaan, mutta eikö siitä tule samalla velvollisuus? Vai voidaanko se toteuttaa siten, että toiset naiset osallistuvat taisteluun ja toiset eivät? Eli voiko nainen siis päättää ennen taistelutehtävää haluaako hän osallistua siihen? Se on visiiin taas sitä "tasa-arvoa". Se jos mikä asettaisi naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan. Vai saisivatko miehetkin valita? Tuskin!
Sama asia on Suomessa. Täällä naiset ovat vissiinkin reilun 10 vuotta voineet valita vapaaehtoisen asepalveluksen. Jos sota tulisi, niin luuletko että naiset joutuisivat oikeasti etulinjaan taistelemaan? Olen 100 % varmaa, että ennen sitä sinne on aseella uhaten pakotettu jokainen sivari ja totaalikieltäytyjä ja vanhainkodissa makaava isoisäsi. Naiset aivan varmasti saisivat ensinnäkin valita haluavatko lähteä ja halukkaat sijoitettaisiin mahdollisimman helppoihin paikkoihin ja hyvän onnistumisprosentin taisteluihin, joista saisimme sitten lukea lehdistä suurina urotekoina.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Kuule sinä ministeri
Lamavuosien valtionvarainministeri Iiro Viinanen arvosteli Turun Sanomien ja Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa hallituksen toimia taantumaan varautumisessa. Viinanen sanoo että "Suomi ei selviä talouskriisitä kolhuitta". Viinasen omat lääkkeet ovat (yllätys yllätys) julkisten menojen leikkaukset ja kilpailukyvyn parantaminen. Osasta olen samaa mieltä, osasta en.
Viinanen haluaisi hillitä palkkakehitystä. "Meillä ei ole varaa viime vuoden kaltaisiin irtiottoihin palkkaratkaisuissa." Samaa mieltä. Taantumassa kansainvälisillä yrityksillä on muutenkin paineita korkeiden työvoimakustannusten karsimiseksi tai lomauttamiseksi. Jokainen täysipäinen tajuaa että tilauskannan supimustuminen saman aikakaisesti työvoimakustannusten kasvaessa heikentää yrityksen kannattavuutta. Toinen asia on että holtittomat palkankorotuksen saattavat kasvattaa inflaatiota, joka on erityisen tukalaa niille, jotka taantuman seurauksena jäävät sosiaaliturvan varaan.
Viinanen kasvattaisi pääomatulojen verotusta. "Jos katsoo tuhannen parastuloisimman ihmisen verotusta, niin minun on vaikea ymmärtää, että heistä 2/3 maksaa alle 30 prosenttia veroa, kun lähes jokainen tavallinen kuolevainen maksaa enemmän. Siinä on ahneus mennyt ohi sen, mitä laki tarkoitti, Viinanen sanoo."
100 % samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa.
Sitten se hapan omena. Viinanen karsisi tukia kovalla kädellä. Siinä en ole kaikesta enää samaa mieltä. Viinanen karsisi esim. maatalouden ympäristötukia, koska niillä "on saatu vain hyvin vähän aikaan", ja sitten hän karisisi myös Venäjälle maksettavaa vuosittaista 20 miljoonan euron kehitysapua. Venäjän olisi aika todellakin alkaa itse huolehtimaan vähäosaisistaan. Valtio on rikas, kasvava talousmahti, jossa rikkaat ovat hirvittävän rikkaita ja naureskelevat köyhille suomalaisille. Rahaa siis on. On tahdosta kiinni miten sitä halutaan käyttää.
Toisaalta pitää muistaa että Venäjä on tärkeimpiä Suomen kauppakumppaneita ja 20 miljoonaa loppujen lopuksi aika vähän. Jos siis on olemassa riski,että kehitysavun lakkauttamisella olisi negatiiviset vakutukset Venjän vientiin, kannattaa sen lopettamista harkita pariin kertaan.
Uutisessa ei mainittu, mutta mitä todennäköisemmin Viinanen tarkoitti "vastikeettomilla tukimaksuilla" myös sosiaaliturvaa. Sen leikkaamista en voi hyväksyä. Ongelma on että sitä ei ole varaa leikata. Peruspäiväraha, eläkkeet ja asumistuet ovat jo valmiiksi alimitoitettu. Kuka muka oikeasti pärjää pelkästään sillä työttömyyspäivärahalla ja asumistuella? Ja sossusta ei ainakaan suomalainen valkoihoinen mies saa helpolla yhtään mitään.
Viinanen kertoi henkensä olleen vaarassa muutamaan kertaan ministeriaikanaan. En ihmettele, sillä Viinanen karsi sosiaaliturvaa niihin aikoihin karkealla terällä. Suosiota ei parantanut myöskään hänen ylimielinen asenteensa. Jollen väärin muista niin jossain haastattelussa hän vastasi työttömille, jotka valittivat näkevänsä nälkää leikkausten takia, että "Mullakin on joskus nälkä aamuisin". Tietääkseni eräät silloiset työttömänä olleet kostivat sen letkautuksen myöhemmin Viinaselle sanomalla "Mullakin tärisee joskus kädet aamuisin". Viinanen kärsii Parkinsonin taudista.
Minä olisin sen sijaan valmis leikkaamaan rahoitusta sellaisilta koulutusaloilta, joissa työllityminen on hyvin epätodennäköistä, ja joka itsessään ei tuota juuri minkäänlaista hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkkinä mainittakoon akateemisen naistutkimuksen ja joidenkin muiden humanististen alojen tietynlaiset tutkimukset, jotka eivät täytä tieteen vaatimuksia ja palvelevat ainoastaan tiettyyn ideologiaan sitoutuneita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä vaikka juuri eilen Henry Laasasen blogissa mainittu höpö-höpötutkimus perheettömistä naisista.
"Taannoisen kriisin aikaan joukko naiskansanedustajia tuli pyytämään rahaa johonkin tarkoitukseen. Viinanen piti normaalin jeremiaadin rahapulasta.
Silloinen kansanedustaja Eva Biaudet vastasi:
- Kuule sinä ministeri. Meitä ei pennin vertaa kiinnosta, onko rahaa vai ei. Tämä pitää toteuttaa!"
Mikä lie "sosiaalisen konstruktioteoria alkeet valtion virkamiehille" -hanke tytöillä oli mielessä?
Viinanen haluaisi hillitä palkkakehitystä. "Meillä ei ole varaa viime vuoden kaltaisiin irtiottoihin palkkaratkaisuissa." Samaa mieltä. Taantumassa kansainvälisillä yrityksillä on muutenkin paineita korkeiden työvoimakustannusten karsimiseksi tai lomauttamiseksi. Jokainen täysipäinen tajuaa että tilauskannan supimustuminen saman aikakaisesti työvoimakustannusten kasvaessa heikentää yrityksen kannattavuutta. Toinen asia on että holtittomat palkankorotuksen saattavat kasvattaa inflaatiota, joka on erityisen tukalaa niille, jotka taantuman seurauksena jäävät sosiaaliturvan varaan.
Viinanen kasvattaisi pääomatulojen verotusta. "Jos katsoo tuhannen parastuloisimman ihmisen verotusta, niin minun on vaikea ymmärtää, että heistä 2/3 maksaa alle 30 prosenttia veroa, kun lähes jokainen tavallinen kuolevainen maksaa enemmän. Siinä on ahneus mennyt ohi sen, mitä laki tarkoitti, Viinanen sanoo."
100 % samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa.
Sitten se hapan omena. Viinanen karsisi tukia kovalla kädellä. Siinä en ole kaikesta enää samaa mieltä. Viinanen karsisi esim. maatalouden ympäristötukia, koska niillä "on saatu vain hyvin vähän aikaan", ja sitten hän karisisi myös Venäjälle maksettavaa vuosittaista 20 miljoonan euron kehitysapua. Venäjän olisi aika todellakin alkaa itse huolehtimaan vähäosaisistaan. Valtio on rikas, kasvava talousmahti, jossa rikkaat ovat hirvittävän rikkaita ja naureskelevat köyhille suomalaisille. Rahaa siis on. On tahdosta kiinni miten sitä halutaan käyttää.
Toisaalta pitää muistaa että Venäjä on tärkeimpiä Suomen kauppakumppaneita ja 20 miljoonaa loppujen lopuksi aika vähän. Jos siis on olemassa riski,että kehitysavun lakkauttamisella olisi negatiiviset vakutukset Venjän vientiin, kannattaa sen lopettamista harkita pariin kertaan.
Uutisessa ei mainittu, mutta mitä todennäköisemmin Viinanen tarkoitti "vastikeettomilla tukimaksuilla" myös sosiaaliturvaa. Sen leikkaamista en voi hyväksyä. Ongelma on että sitä ei ole varaa leikata. Peruspäiväraha, eläkkeet ja asumistuet ovat jo valmiiksi alimitoitettu. Kuka muka oikeasti pärjää pelkästään sillä työttömyyspäivärahalla ja asumistuella? Ja sossusta ei ainakaan suomalainen valkoihoinen mies saa helpolla yhtään mitään.
Viinanen kertoi henkensä olleen vaarassa muutamaan kertaan ministeriaikanaan. En ihmettele, sillä Viinanen karsi sosiaaliturvaa niihin aikoihin karkealla terällä. Suosiota ei parantanut myöskään hänen ylimielinen asenteensa. Jollen väärin muista niin jossain haastattelussa hän vastasi työttömille, jotka valittivat näkevänsä nälkää leikkausten takia, että "Mullakin on joskus nälkä aamuisin". Tietääkseni eräät silloiset työttömänä olleet kostivat sen letkautuksen myöhemmin Viinaselle sanomalla "Mullakin tärisee joskus kädet aamuisin". Viinanen kärsii Parkinsonin taudista.
Minä olisin sen sijaan valmis leikkaamaan rahoitusta sellaisilta koulutusaloilta, joissa työllityminen on hyvin epätodennäköistä, ja joka itsessään ei tuota juuri minkäänlaista hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkkinä mainittakoon akateemisen naistutkimuksen ja joidenkin muiden humanististen alojen tietynlaiset tutkimukset, jotka eivät täytä tieteen vaatimuksia ja palvelevat ainoastaan tiettyyn ideologiaan sitoutuneita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä vaikka juuri eilen Henry Laasasen blogissa mainittu höpö-höpötutkimus perheettömistä naisista.
"Taannoisen kriisin aikaan joukko naiskansanedustajia tuli pyytämään rahaa johonkin tarkoitukseen. Viinanen piti normaalin jeremiaadin rahapulasta.
Silloinen kansanedustaja Eva Biaudet vastasi:
- Kuule sinä ministeri. Meitä ei pennin vertaa kiinnosta, onko rahaa vai ei. Tämä pitää toteuttaa!"
Mikä lie "sosiaalisen konstruktioteoria alkeet valtion virkamiehille" -hanke tytöillä oli mielessä?
perjantai 10. lokakuuta 2008
The Trouble with Boys
The Trouble with Boys
Nähtävästi Yhdysvalloissakin aletaan herämään ja huomaamaan, että poikien ongelmat koulussa ja siitä seuraava syrjäytyminen ei ole pelkkää miesaktivistien propagandaa. Opetusmateriaali ja -menetelmät suosivat tyttöjä poikien kustannuksella.
Suomessa ei kannata odottaa vastaavaa tapahtuvaksi ihan äkkiä. Jos vanhat merkit paikkansa, niin vasta työttömien, syrjäytyneiden, lain ja laittomuuden välillä vuorottelevien katkeroituneiden sukupolvi saa päättäjät heräämään. Poikien ongelmat ovat täälläkin tiedossa, mutta ne tietoisesti ohitetaan, koska "pojat on kuitenki niinQ nii etuoikeutettui, ja niil on niinQ hyvä-veli-järjestöt ja kaikkee...".
Usein kuule sanottavan että patriarkaattisessa yhteiskunnassa mies on normi, jolla kai tarkoitetaan ainakin sitä, että rakenteet on tehty miesten tarpeiden pohjalta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet huomioitaisiin tarpeineen ja eroineen tasa-puolisesti. Kuitenkin tosiasiassa olemme päinvastoin kääntämässä painopistettä päälaelleen tasoittamisen sijasta. Koulujärjestelmässä ja ehkäisevässä terveydenhuoltopolitiikassa se on jo nähtävissä. Peruskoulu on tehty tyttöjen erityistarpeiden mukaan poikien erityistarpeet unohtaen. Näillä osa-alueilla nainen on normi.
Nähtävästi Yhdysvalloissakin aletaan herämään ja huomaamaan, että poikien ongelmat koulussa ja siitä seuraava syrjäytyminen ei ole pelkkää miesaktivistien propagandaa. Opetusmateriaali ja -menetelmät suosivat tyttöjä poikien kustannuksella.
Suomessa ei kannata odottaa vastaavaa tapahtuvaksi ihan äkkiä. Jos vanhat merkit paikkansa, niin vasta työttömien, syrjäytyneiden, lain ja laittomuuden välillä vuorottelevien katkeroituneiden sukupolvi saa päättäjät heräämään. Poikien ongelmat ovat täälläkin tiedossa, mutta ne tietoisesti ohitetaan, koska "pojat on kuitenki niinQ nii etuoikeutettui, ja niil on niinQ hyvä-veli-järjestöt ja kaikkee...".
Usein kuule sanottavan että patriarkaattisessa yhteiskunnassa mies on normi, jolla kai tarkoitetaan ainakin sitä, että rakenteet on tehty miesten tarpeiden pohjalta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet huomioitaisiin tarpeineen ja eroineen tasa-puolisesti. Kuitenkin tosiasiassa olemme päinvastoin kääntämässä painopistettä päälaelleen tasoittamisen sijasta. Koulujärjestelmässä ja ehkäisevässä terveydenhuoltopolitiikassa se on jo nähtävissä. Peruskoulu on tehty tyttöjen erityistarpeiden mukaan poikien erityistarpeet unohtaen. Näillä osa-alueilla nainen on normi.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1
Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1 "you're a bunch of fucking men!" Rapakon takana ei ainakaan "vaieta kuoliaaksi".
Mistä saisi tällaisen kameran siviilikäyttöön?. Implanttina ihon alle, pieni kiintolevy tai flash-drive ja jonkinlainen ulostuloliitin jolla voi tehdä varmuuskopioita tietokoneelle ja vapauttaa tilaa.
Mistä saisi tällaisen kameran siviilikäyttöön?. Implanttina ihon alle, pieni kiintolevy tai flash-drive ja jonkinlainen ulostuloliitin jolla voi tehdä varmuuskopioita tietokoneelle ja vapauttaa tilaa.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Aseet eivät tapa
Kauhajoen tapauksen jälkeen on saanut lukea kyllästymiseen asti lehtien mielipidepalstoja, netin keskustelufoorumeita ja blogeja, sekä politiikkojen populisiminhakuisia puheenvuoroja. Täsmälleen sama tilanne kuin Jokelan tapauksen jälkeen - käsiaseet halutaan kieltää tai niiden säilytysoikeutta rajoittaa. Joidenkin mielestä käsiaseet pitäisi säilyttää ampumaseuran tiloissa ja toiset ovat sitä mieltä, että käsiaseet pitäisi kieltä kokonaan yksityishenkilöiltä, koska "ne on alunperin tehty tappamista varten".
Kumpikin vaihtoehto olisi huono ja aiheuttaisi haittaa ainoastaan lakia noudattaville ammunnan harrastajille, joita on tässä maassa noin satoja tuhansia. Sen sijaan rajoituksilla olisi lähinnä vain muodollinen vaikutus rikollisiin tai Auvisen tai Saaren kaltaisiin koulumurhaajiin. Jos sairas ihminen päättää alkaa tappamaan ihmisiä, hän kyllä keksii keinot.
Käsiaseiden kieltäminen ei olisi järkevää, koska sillä saavutettava hyöty olisi huomattavasti haittoja pienempi. Suurin haitta olisi harrastajille aiheutuva vahinko. Tätä on tietysti monien vaikea ymmärtää ja asettua aseharrastajien asemaan, mutta kannattaa miettiä omaa rakasta harrastustaan, miltä tuntuisi jos se kiellettäisiin joidenkin yksittäistapausten takia. Kieltäminen on helppoa kun ei asia koske itseä.
Toinen haitta olisi kulttuurillinen. Lajilla on pitkät perinteeet Suomessa ja täyskielto samalla tarkoittaisi että meidän urheilulajikartaltamme häviäisi pysyvästi muuutama kokonainen sarja. Suomi on kaikenlisäksi menestynyt näissä lajeissa melko hyvin.
Ja mikä olisi hyöty? Totta, että kivääriä/haulikkoa on vaikeampi kuljettaa mukana ja pistooli on helpompi kätkeä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä. Sekä Auvinen että Saari olisi aivan hyvin voinut toteuttaa tekonsa haulikolla tai puoliautomaattisella kiväärillä. Moni haulikko mahtuu esimerkiksi isommanpuoleiseen urheilukassiin. Samaten esim. reserviläiskiväärinä käytetty puoliautomaattinen Sako. Veikkaisin että ostettavissa on myös .22 kaliberin puoliautomaattisia kivääreitä, eli pienoiskivääreitä, jollaisen saa perusteena urheiluammunta (vai virkistysammuntako se nykyinen termi on?). Molemmat koulusurmat siis olisi pystytty toteuttamaan yhtä hyvin, vaikka pistoolit ja revolverit olisikin kielletty. Sitäpaitsi katkaistu haulikko on keksitty.
Aseiden säilyttäminen ampumaseuran tiloissa ei sekään olisi hyvä ajatus. Ensinnäkään kaikki ammunnan harrastajat eivät kuulu seuroihin tai ammu seurojen radoilla. Suomessa on paljon ulkoratoja ja moni joka asuu maaseudulla, ampuu omassa metsässään. Kaikissa kunnissa ei ole mitään sisäampumarataa, jossa asetta säilyttää.
Toiseksi se olisi kohtuuton vaatimus ampumaseuroille. Tuskin monellakaan seuralla on valmiuksia säilyttää mahdollisesti satojen jäsenien aseita. Monella seuralla ei ensinnäkään ole omaa rataa, vaan rata on kunnan omistama, joka usein toimii jonkun muun urheilutilan yhteydessä. Ei tälläisia tiloja ole suunniteltu ensisijaisesti murronkestävyyttä ajatellen. Ampumaseurat joutuisivat siis hankkimaan valtaisat lukittavat kaapistot aseiden säilyttämistä varten. Monissa tiloissa ei olisi edes tilaa sellaisille.
Kolmanneksi: Eikö ko. keskitetty säilytys olisi jo itsessään turvallisuusriski? Nykytilanteessa on se hyvä puoli että rikollisten on vaikea tietää missä asunnoissa säilytetään aseita ja kerrostaloon on riskialtista murtautua kun naapureita on joka puolella. Rikollisilta puuttuu lisäksi tieto missä aseet sijaitsevat asunnossa. Ei ole kovinkaan houkuttelevaa varkaan näkökulmasta. Sen sijaan ampumaseurojen tiloissa ei ole naapureita. Hälytyslaitteet tosin yleensä on, mutta osaava varas selviää niistä, ja varas pääsee käsiksi mahdollisesti useampaan sataan tai ainakin kymmeniin aseisiin. Se on varkaan näkökulmasta paljon houkuttelevampi vaihtoehto.
Jos tällainen laki astuu voimaan, saamme lukea vähän väliä lehdestä: " Tampereella poliisi kaipaa tietoja ampumaseuran tiloihin tehdystä murrosta. Paikalta vietiin yli 150 käsiasetta, joiden pelätään päätyvän alamaailman käyttöön sekä katukauppaan...". Toisin sanoen: nykykäytännöllä tiedetään keillä on ase ja niiden saatavuutta kontrolloidaan, eli pahimmat hörhöt blokataan pois. Lainmuutoksen jälkeen kenellä tahansa hörhöllä voisi olla ties millainen arsenaali, eikä kukaan tietäisi siitä.
Jotkut ovat vaatineet kaikkien aseiden kieltämistä. Myös kiväärien ja haulikoiden. Se vahingoittaisi vielä suurempaa harrastajajoukkoa. Eipä tulisi enää sen jälkeen olympiamitallejakaan ammunnasta. Suomesta häviäisi kertarysäyksellä metsästyskulttuuri sekä mm. reserviläisammunta. Entä loppuisiko tappaminen samalla? Ei! Seurauksena vain rikollisilla olisi enää aseita. Laittoman aseen hankkiminen ei liene kovin vaativa tehtävä jos tahtoa löytyy. Vierailu jossakin itäblokin maassa riittänee. Kuinkakohan hirvittävä määrä Neuvostoliiton hajoamista seuranneen rappiotilan aikana "kadonneita" aseita on edelleen mustan pörssin kaupassa?
Sitäpaitsi ruutiase ei ole välttämätön. Jos Saarella tai Auvisella ei olisi ollut tuliasetta käytettävissä, he olisivat silti voineet toteuttaa tekonsa käyttäen muunlaisia aseita. Virossa on pippurisumutteen myynti laillista. Koulusurmaaja olisi voinut esim. hakea muutamia sumutteita ja tappaa uhrinsa vaikkapa puukolla, ensin tehtyään heidät puolustuskyvyttömäksi pippurikaasulla. Rautakaupasta saa kuka tahansa ostaa kaasukäyttöisen naulapyssyn. Pienellä modauksella naulapyssy toimii kuin puoliautomaattipistooli. Tarvittava modaus on olemattoman pieni. Ainoa asia on kärjessä olevan kärkivarmistimen lukitseminen pohja-asentoon. Kaikissa naulaimissa ei tätä varmistinta edes ole. Ei se nyt ihan pistoolia vastaa, mutta järeimmissä on kuitenkin valtava teho. Voima riittää lyömään ison naulan kantaa myöten kiinni puuhun, joten lyhyellä etäisyydellä se on tappava ase. "Lippaaseenkin" mahtuu enemmän "ammuksia" kuin normaaliin pistooliin. Naulaimia tuskin voidaan tehdä luvanvaraisiksi, joten veikkaan että jos ruutiaseet kielletään, niin naulain saattaa löytyä tulevien Auvisten Ja Saarten hankintalistalta.
Entäpä Molotovin coctai, eli polttopullo? Äärimmäisen helppo valmistaa ja suorastaan järkyttävän tuhoisa jos se heitetään ihmisiä päin. Räjähteen valmistaminen onnistuu sekin melko helposti. Tosin se on näistä esimerkeistä muita vaikeampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta, ja siitäkin meillä on kokemuksia lokakuulta 2002. Rautakaupasta saa ostaa monenlaista materiaalia, mitä voi käyttää lisävahingon tuottamiseen räjähteessä (ns. sirpalepommi). Petri Gerdt käytti hauleja omassa pommissaan. Kuvittele esimerkiksi jyrsimen teriä, pieniä katkaisulaikkoja, nauloja tai muttereita, jotka sinkoutuvat eri suuntiin ~800 m/s räjähdyksen voimasta. Ja napalmin valmistaminen sekin on luullakseni melko helppoa. Sivarina minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta armeijan käynteet kaiketi tietävät.
Keinoja siis löytyy jos tahtoa löytyy. Sen takia olisi tärkeämpää keskittyä syihin taustalla kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Yhteiskunta rajoittaa ja säätelee jo nyt joissain asioissa liikaa ja tulevaisuus ei sen suhteen näytä yhtään paremmalta. Käsiaseiden rajoittaminen/kielto olisi yksi askel lisää rajoituksien ja kieltojen tielle. Ongelma ei ratkeaisi, se vain muuttaisi muotoaan, jolloin olisi taas tehtävä lisää rajoituksia. Ei varmaan tarvitse perustella minkä takia tämä kehityssuunta on huono. Katsokaa mitä historia opettaa. Yhteiskunnalisen hyvinvoinnin, vapauden ja turvallisuuden välinen kaava on toistanut itsensä läpi historian. Tiukasti kontrolloidut, valvotut ja rajoitetut vapaudet eivät juuri koskaan ole tuoneet hyvinvointia, eivätkä edes turvallisuutta. "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." (Benjamin Franklin 1775)
Toinen asia mikä tässä keskustelussa ärsyttää on vasemmisto-opposition esittämä vaatimus että sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi erota. Muun muassa Annika Lapintie (vas) on vaatinut Holmlundia eroamaan, koska Holmlund ei Jokelan tapauksen jälkeen ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä siinä mittakaavassa ja sillä nopeudella, joka opposition mielestä olisi ollut tarpeellista. Minä en näe mitään järkevää perustetta eroamiseen. Minusta Holmlund on muutenkin hoitanut hommansa aika hyvin. Mitä uudistuksia hänen muka olisi pitänyt tehdä. Ellen erehdy Jokelan jälkeen toteutettiinkin joitain uudistuksia. Kovin radikaalien muutosten tekeminen ei ole mahdollista.
Suomalaisilla on 1,65 miljoonaa luvallista asetta. Pitäisikö ne kaikki pakkolunastaa muutaman yksittäistapauksen takia? Entä lupaharkinta? Ei pommivarmaa keinoa ole selvittää henkilön aikeita. Ajatustenlukukonetta, kun ei (onneksi) ole vielä keksitty. Jo tällä hetkellä hakijan tausta tutkitaan ja hakijalle suoritetaan haastattelu. Käsiaseisiin myönnetään varsinkin ensimmäiseksi aseeksi ylensä ainoastaan pienoispistoolilupa, eli .22 kaliiberisen aseen lupa. Tappava kylläkin, mutta verraten pieni kuitenkin jos verrataan vaikka poliisin käyttämään 9 mm patruunaan. On sinisilmäistä luulla että jos aselupa Saarelta tai Auviselta olisi evätty, niin asia olisi jäänyt siihen. Seuraavaksi ase olisi haettu itänaapurista, ja tuliaisina tuskin tuotaisiin enää pienoispistoolia, vaan mahdollisesti 9 mm tai .38. Pahimmassa tapauksessa 7,62 x 39 sarjatuliase taittoperällä.
Holmlundiin kohdistuvasta kritiikistä tuntuu suuri osa olevan populisminhakuista ja tällaisen tragedian hyödyntämistä oman puolueen eduksi. Sanon edelleen että Anne Holmlund on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Kaikista ko. minsteriön virkamiehistä ei voi sanoa samaa. Mitä esim. Ritva Viljasen kansliapäällikkökaudella on saavutettu? Sen että nykyään poliisin aika kuluu toisten poliisien jahtaamiseen ja rikolliset nauravat partaansa.
Vielä naurettavampaa on syyttää väkivaltaisia pelejä tai musiikkia. Sotapelit ovat hyvää viihdettä ja tarjoavat yksinäisille sosiaalisesti rajoittuneille nuorille sentään jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Parempi edes virtuaaliset kaverit, kuin ei kavereita ollenkaan. Musiikin suhteen kieltäjillä kyse on pikemminkin "en pidä tästä - en salli sitä muillekaan" -asenteesta. Se on yksi vakava assholismin oire.
Btw. Minä pelasin väkivaltaisia pelejä koko lapsuuteeni ja kuuntelin musiikkia, jossa laulettiin ihmisten silpomisesta. Minusta tuli aseistakieltäytyjä.
Paljon on esitetty teorioita siitä mistä tällaiset teot johtuvat. Miksi nuori mies ottaa aseen ja menee kouluun ampumaan viattomia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti uskon että siihen vaikuttaa (listan järjestys on satunnainen, ei merkityksen mukaan järjestetty).
1. Narsistinen aikakausi ja itsekkäät arvot
2. Yhteisöllisyyden puute ja perheinstituution murros
3. Avohoito ja mielenterveyspalveluiden jonot
4. Koulukiusaaminen
5. Yhteiskunta ei tue tervettä maskuliinisuutta ja miehuuten kasvamista
Lyhyesti: Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat! Aseiden kieltäminen rankaisee harrastajia, mutta ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tragedioita, sillä luvallinen ase on vain yksi vaihtoehto surmaajan suuresta keinorepertuaarista.
Miten voidaan varmistua että tällainen ei enää pääse tapahtumaan? Ei millään!. Maailmasta ei saa 100 % turvallista. Minä väitän että perhe- ja tasa-arvopolitiikan pysäyttäminen ja uuden suunnan etsiminen olisi kustannustehokkain tapa ehkäistä ilmiötä kasvamasta neliöön seuraavan sukupolven kohdalla.
P.S Kun on viime aikoina rutiinilla kommentoinut muissa blogeissa niin omaa blogia kirjoittaessa esikatselu-painike onkin vieraassa paikassa ja vahinko painaa liian aikaisin julkaisunappulaa käy liiankin helposti :)
Kumpikin vaihtoehto olisi huono ja aiheuttaisi haittaa ainoastaan lakia noudattaville ammunnan harrastajille, joita on tässä maassa noin satoja tuhansia. Sen sijaan rajoituksilla olisi lähinnä vain muodollinen vaikutus rikollisiin tai Auvisen tai Saaren kaltaisiin koulumurhaajiin. Jos sairas ihminen päättää alkaa tappamaan ihmisiä, hän kyllä keksii keinot.
Käsiaseiden kieltäminen ei olisi järkevää, koska sillä saavutettava hyöty olisi huomattavasti haittoja pienempi. Suurin haitta olisi harrastajille aiheutuva vahinko. Tätä on tietysti monien vaikea ymmärtää ja asettua aseharrastajien asemaan, mutta kannattaa miettiä omaa rakasta harrastustaan, miltä tuntuisi jos se kiellettäisiin joidenkin yksittäistapausten takia. Kieltäminen on helppoa kun ei asia koske itseä.
Toinen haitta olisi kulttuurillinen. Lajilla on pitkät perinteeet Suomessa ja täyskielto samalla tarkoittaisi että meidän urheilulajikartaltamme häviäisi pysyvästi muuutama kokonainen sarja. Suomi on kaikenlisäksi menestynyt näissä lajeissa melko hyvin.
Ja mikä olisi hyöty? Totta, että kivääriä/haulikkoa on vaikeampi kuljettaa mukana ja pistooli on helpompi kätkeä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä. Sekä Auvinen että Saari olisi aivan hyvin voinut toteuttaa tekonsa haulikolla tai puoliautomaattisella kiväärillä. Moni haulikko mahtuu esimerkiksi isommanpuoleiseen urheilukassiin. Samaten esim. reserviläiskiväärinä käytetty puoliautomaattinen Sako. Veikkaisin että ostettavissa on myös .22 kaliberin puoliautomaattisia kivääreitä, eli pienoiskivääreitä, jollaisen saa perusteena urheiluammunta (vai virkistysammuntako se nykyinen termi on?). Molemmat koulusurmat siis olisi pystytty toteuttamaan yhtä hyvin, vaikka pistoolit ja revolverit olisikin kielletty. Sitäpaitsi katkaistu haulikko on keksitty.
Aseiden säilyttäminen ampumaseuran tiloissa ei sekään olisi hyvä ajatus. Ensinnäkään kaikki ammunnan harrastajat eivät kuulu seuroihin tai ammu seurojen radoilla. Suomessa on paljon ulkoratoja ja moni joka asuu maaseudulla, ampuu omassa metsässään. Kaikissa kunnissa ei ole mitään sisäampumarataa, jossa asetta säilyttää.
Toiseksi se olisi kohtuuton vaatimus ampumaseuroille. Tuskin monellakaan seuralla on valmiuksia säilyttää mahdollisesti satojen jäsenien aseita. Monella seuralla ei ensinnäkään ole omaa rataa, vaan rata on kunnan omistama, joka usein toimii jonkun muun urheilutilan yhteydessä. Ei tälläisia tiloja ole suunniteltu ensisijaisesti murronkestävyyttä ajatellen. Ampumaseurat joutuisivat siis hankkimaan valtaisat lukittavat kaapistot aseiden säilyttämistä varten. Monissa tiloissa ei olisi edes tilaa sellaisille.
Kolmanneksi: Eikö ko. keskitetty säilytys olisi jo itsessään turvallisuusriski? Nykytilanteessa on se hyvä puoli että rikollisten on vaikea tietää missä asunnoissa säilytetään aseita ja kerrostaloon on riskialtista murtautua kun naapureita on joka puolella. Rikollisilta puuttuu lisäksi tieto missä aseet sijaitsevat asunnossa. Ei ole kovinkaan houkuttelevaa varkaan näkökulmasta. Sen sijaan ampumaseurojen tiloissa ei ole naapureita. Hälytyslaitteet tosin yleensä on, mutta osaava varas selviää niistä, ja varas pääsee käsiksi mahdollisesti useampaan sataan tai ainakin kymmeniin aseisiin. Se on varkaan näkökulmasta paljon houkuttelevampi vaihtoehto.
Jos tällainen laki astuu voimaan, saamme lukea vähän väliä lehdestä: " Tampereella poliisi kaipaa tietoja ampumaseuran tiloihin tehdystä murrosta. Paikalta vietiin yli 150 käsiasetta, joiden pelätään päätyvän alamaailman käyttöön sekä katukauppaan...". Toisin sanoen: nykykäytännöllä tiedetään keillä on ase ja niiden saatavuutta kontrolloidaan, eli pahimmat hörhöt blokataan pois. Lainmuutoksen jälkeen kenellä tahansa hörhöllä voisi olla ties millainen arsenaali, eikä kukaan tietäisi siitä.
Jotkut ovat vaatineet kaikkien aseiden kieltämistä. Myös kiväärien ja haulikoiden. Se vahingoittaisi vielä suurempaa harrastajajoukkoa. Eipä tulisi enää sen jälkeen olympiamitallejakaan ammunnasta. Suomesta häviäisi kertarysäyksellä metsästyskulttuuri sekä mm. reserviläisammunta. Entä loppuisiko tappaminen samalla? Ei! Seurauksena vain rikollisilla olisi enää aseita. Laittoman aseen hankkiminen ei liene kovin vaativa tehtävä jos tahtoa löytyy. Vierailu jossakin itäblokin maassa riittänee. Kuinkakohan hirvittävä määrä Neuvostoliiton hajoamista seuranneen rappiotilan aikana "kadonneita" aseita on edelleen mustan pörssin kaupassa?
Sitäpaitsi ruutiase ei ole välttämätön. Jos Saarella tai Auvisella ei olisi ollut tuliasetta käytettävissä, he olisivat silti voineet toteuttaa tekonsa käyttäen muunlaisia aseita. Virossa on pippurisumutteen myynti laillista. Koulusurmaaja olisi voinut esim. hakea muutamia sumutteita ja tappaa uhrinsa vaikkapa puukolla, ensin tehtyään heidät puolustuskyvyttömäksi pippurikaasulla. Rautakaupasta saa kuka tahansa ostaa kaasukäyttöisen naulapyssyn. Pienellä modauksella naulapyssy toimii kuin puoliautomaattipistooli. Tarvittava modaus on olemattoman pieni. Ainoa asia on kärjessä olevan kärkivarmistimen lukitseminen pohja-asentoon. Kaikissa naulaimissa ei tätä varmistinta edes ole. Ei se nyt ihan pistoolia vastaa, mutta järeimmissä on kuitenkin valtava teho. Voima riittää lyömään ison naulan kantaa myöten kiinni puuhun, joten lyhyellä etäisyydellä se on tappava ase. "Lippaaseenkin" mahtuu enemmän "ammuksia" kuin normaaliin pistooliin. Naulaimia tuskin voidaan tehdä luvanvaraisiksi, joten veikkaan että jos ruutiaseet kielletään, niin naulain saattaa löytyä tulevien Auvisten Ja Saarten hankintalistalta.
Entäpä Molotovin coctai, eli polttopullo? Äärimmäisen helppo valmistaa ja suorastaan järkyttävän tuhoisa jos se heitetään ihmisiä päin. Räjähteen valmistaminen onnistuu sekin melko helposti. Tosin se on näistä esimerkeistä muita vaikeampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta, ja siitäkin meillä on kokemuksia lokakuulta 2002. Rautakaupasta saa ostaa monenlaista materiaalia, mitä voi käyttää lisävahingon tuottamiseen räjähteessä (ns. sirpalepommi). Petri Gerdt käytti hauleja omassa pommissaan. Kuvittele esimerkiksi jyrsimen teriä, pieniä katkaisulaikkoja, nauloja tai muttereita, jotka sinkoutuvat eri suuntiin ~800 m/s räjähdyksen voimasta. Ja napalmin valmistaminen sekin on luullakseni melko helppoa. Sivarina minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta armeijan käynteet kaiketi tietävät.
Keinoja siis löytyy jos tahtoa löytyy. Sen takia olisi tärkeämpää keskittyä syihin taustalla kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Yhteiskunta rajoittaa ja säätelee jo nyt joissain asioissa liikaa ja tulevaisuus ei sen suhteen näytä yhtään paremmalta. Käsiaseiden rajoittaminen/kielto olisi yksi askel lisää rajoituksien ja kieltojen tielle. Ongelma ei ratkeaisi, se vain muuttaisi muotoaan, jolloin olisi taas tehtävä lisää rajoituksia. Ei varmaan tarvitse perustella minkä takia tämä kehityssuunta on huono. Katsokaa mitä historia opettaa. Yhteiskunnalisen hyvinvoinnin, vapauden ja turvallisuuden välinen kaava on toistanut itsensä läpi historian. Tiukasti kontrolloidut, valvotut ja rajoitetut vapaudet eivät juuri koskaan ole tuoneet hyvinvointia, eivätkä edes turvallisuutta. "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." (Benjamin Franklin 1775)
Toinen asia mikä tässä keskustelussa ärsyttää on vasemmisto-opposition esittämä vaatimus että sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi erota. Muun muassa Annika Lapintie (vas) on vaatinut Holmlundia eroamaan, koska Holmlund ei Jokelan tapauksen jälkeen ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä siinä mittakaavassa ja sillä nopeudella, joka opposition mielestä olisi ollut tarpeellista. Minä en näe mitään järkevää perustetta eroamiseen. Minusta Holmlund on muutenkin hoitanut hommansa aika hyvin. Mitä uudistuksia hänen muka olisi pitänyt tehdä. Ellen erehdy Jokelan jälkeen toteutettiinkin joitain uudistuksia. Kovin radikaalien muutosten tekeminen ei ole mahdollista.
Suomalaisilla on 1,65 miljoonaa luvallista asetta. Pitäisikö ne kaikki pakkolunastaa muutaman yksittäistapauksen takia? Entä lupaharkinta? Ei pommivarmaa keinoa ole selvittää henkilön aikeita. Ajatustenlukukonetta, kun ei (onneksi) ole vielä keksitty. Jo tällä hetkellä hakijan tausta tutkitaan ja hakijalle suoritetaan haastattelu. Käsiaseisiin myönnetään varsinkin ensimmäiseksi aseeksi ylensä ainoastaan pienoispistoolilupa, eli .22 kaliiberisen aseen lupa. Tappava kylläkin, mutta verraten pieni kuitenkin jos verrataan vaikka poliisin käyttämään 9 mm patruunaan. On sinisilmäistä luulla että jos aselupa Saarelta tai Auviselta olisi evätty, niin asia olisi jäänyt siihen. Seuraavaksi ase olisi haettu itänaapurista, ja tuliaisina tuskin tuotaisiin enää pienoispistoolia, vaan mahdollisesti 9 mm tai .38. Pahimmassa tapauksessa 7,62 x 39 sarjatuliase taittoperällä.
Holmlundiin kohdistuvasta kritiikistä tuntuu suuri osa olevan populisminhakuista ja tällaisen tragedian hyödyntämistä oman puolueen eduksi. Sanon edelleen että Anne Holmlund on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Kaikista ko. minsteriön virkamiehistä ei voi sanoa samaa. Mitä esim. Ritva Viljasen kansliapäällikkökaudella on saavutettu? Sen että nykyään poliisin aika kuluu toisten poliisien jahtaamiseen ja rikolliset nauravat partaansa.
Vielä naurettavampaa on syyttää väkivaltaisia pelejä tai musiikkia. Sotapelit ovat hyvää viihdettä ja tarjoavat yksinäisille sosiaalisesti rajoittuneille nuorille sentään jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Parempi edes virtuaaliset kaverit, kuin ei kavereita ollenkaan. Musiikin suhteen kieltäjillä kyse on pikemminkin "en pidä tästä - en salli sitä muillekaan" -asenteesta. Se on yksi vakava assholismin oire.
Btw. Minä pelasin väkivaltaisia pelejä koko lapsuuteeni ja kuuntelin musiikkia, jossa laulettiin ihmisten silpomisesta. Minusta tuli aseistakieltäytyjä.
Paljon on esitetty teorioita siitä mistä tällaiset teot johtuvat. Miksi nuori mies ottaa aseen ja menee kouluun ampumaan viattomia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti uskon että siihen vaikuttaa (listan järjestys on satunnainen, ei merkityksen mukaan järjestetty).
1. Narsistinen aikakausi ja itsekkäät arvot
Jokainen haluaa olla tähti. Jokainen haluaa saada huomiota. Tämä aika korostaa erottautumisen tarvetta. Olet joko hero tai zero. Muiden ongelmien ohella nuori joka ei saa hyväksyntää, kunnioitusta tai mitään rakentavaa tai kannustavaa huomiota, saattaa haluta huomiota sitten tällä tavalla.
Tavallisuus ja arkipäiväisyys on aliarvostettua. Jokainen haluaa olla jotain suurta. Keskinkertaisuus ei ole mitään. Se on tylsää eikä kiinnosta ketään. Jokaisesta "pitää tulla jotain!.
2. Yhteisöllisyyden puute ja perheinstituution murros
Matti Vanhanen on tavallaan oikeassa puhuessaan yhteisöllisyyden tarpeesta. Tämän hetken arvot korostavat yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja hedonistista itsekkyyttä. Yhteisöllisyyttä ei ole. Perhe yksikkönä on murroksessa. Avioliitto on muuttunut sisällöltään muutamassa vuosikymmenessä hyvin paljon. Pysyvän turvallisen perheen tilalle on tullut suhde. Sanonta "astua avioliiton turvalliseen satamaan" on pelkkä vitsi, josta on jäljellä enää puitteet, hääjuhlat. Jos ennen avioliitto oli "kunnes kuolema meidät erottaa", niin nykyään se on vain suhde toisten joukossa, josta lähdetään kävelemään heti siinä vaiheessa kun minä itse en koe saavani siitä itselleni lisäarvoa.
Toisin kuin jotkut humanistiset tieteenalat ja poliittisesti korrekti perhepoliitiikkamme koittaa meillä väittää, isät oikeasti merkitsevät. Yhdysvalloissa on tutkittu, että isättömillä lapsilla on moninkertainen todennäköisyys päätyä rikolliseksi, elää köyhyydessä tai kärsiä päihde- ja mielenterveysongelmista. Ja sillä on vissi ero, onko isäsi osoite sama kuin omasi, vai näetkö isäsi joka kolmas viikonloppu. Pyydän anteeksi että olen epäkorrekti, mutta näin se vain on. Luonto ei taivu ihmisen tahdon mukaan.
3. Avohoito ja mielenterveyspalveluiden jonot
Avohoidon ja heitteillejätön rajapinta on häilyvä ja julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluissa on joissain kunnissa kuukausien jono ja käytännössä "hoito" on käytännössä pelkkä SSRI-lääkitys ja viisi käyntiä ns. terapiassa. Yksityisen puolen terapialla ja julkisen terveydenhuollon "terapialla" on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Käsitys siitä mitä terapia on, muodostuu vasta yksityisellä käytyäsi. Julkisen puolen "terapia" on jonninjoutavaa jutustelua psykologin kanssa. Ensimmäisellä kerralla psykologi tekee sinulle masennustestin. Saman Beckin masennustestin, jonka voit tehdä itsekin vaikka netissä. Sitten hän lisää lääkitystäsi. Toisella kerralla pääsette asiaan ja sinä kerrot itsestäsi. Kolmannella kerralla toteat että psykologi ei muista mitään mitä olet kertonut aikaisemmin ja saat kertoa ne uudestaan. Neljännellä kerralla kerrot taas osan uudestaan ja huomaat että psykologi ei lainkaan tunnu tajuavan ongelmaasi tai mitä yrität sanoa, ja vähättelee kun kerrot miltä sinusta tuntuu. Viidennellä kerralla hän toteaa että viides ja viimeinen kerta onkin sitten tässä ja se riittääkin, sillä "sinä olet edistynyt valtavasti tänä aikana", ja lääkitystä jatketaan vielä ainakin vuosi. Ei! Kun menet yksityiselle, niin ei kannata ihmetellä jos ensimmäinen askel onkin lääkekuurin vähentäminen tai lopettaminen.
Yksityinen toimii, mutta maksaa ja on hidasta. Sen takia se on ainakin opiskelijoiden ja työttömien ulottumattomissa. Hinta voi helposti olla 70 euroa puolelta tunnilta. Sitä esim. kerta viikossa puolen vuoden ajan tekee ison loven kukkaroon, vaikkakin Kela korvaa osan siitä. Silti ainakin opiskelijoiden, työttömien ja suuren osan elatusvelvollisten saavuttamattomissa. Tajuan kyllä täysin elämän realiteetit, enkä sano että valtion pitäisi tarjota korkealaatuiset terapiapalvelut jokaiselle, mutta tuo julkisen terveydenhuollon olemassa oleva "terapia" maksaa sekin ja sen hinta-laatusuhde on luokattoman heikko.
Sitäpaitsi ne lääkkeet ovat kalliita. Ja niitähän Suomessa syödään! Siihen malliin että voidaan kysyä että mikä onkaan oikeasti se Prozac-nation. Vai Cipramiliako täällä syödään? Potilaat maksavat isoja summia kalliista lääkkeistä, jotka eivät auta muuta kuin ehkä tasaavat hieman piikkejä, turruttavat ja tekevät väsyneeksi. Ja eikö monissa masennuslääkkeissä ole mahdollisina sivuvaikutuksina masennus ja itsemurhariskin kohoaminen? Vuodesta kahteen lääkkeitä syötyäsi (ja omaisuuden tuhlattuasi) lopetat lääkityksen ja huomaat että olosi on aivan samanlainen ilman lääkkeitä kuin lääkkeiden kanssa paitsi, että unentarpeesi vähenee huomattavasti ja ajatuksesi on taas kirkas.
4. Koulukiusaaminen
Koulukiusaamiseen puuttumisesta on annettu kasapäin ohjeita ja määräyksiä. Siihen on "pitänyt puuttua" vuosikymmenten ajan. Voisi kysyä mitä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on saavutettu koulukiusaamisen ehkäisemiseksi? Ei mitään. Tuoreesta kouluterveyskyselystä käy ilmi, että koulukiusaaminen ja väkivalta on yleistä. Kiusaamisella on pitkävaikutteiset seuraukset kiusattuun ja toisinaan myös kiusaajaan. Olisi molempien edun mukaista että asiaan oikeasti puututtaisiin.
5. Yhteiskunta ei tue tervettä maskuliinisuutta ja miehuuten kasvamista
Hittolainen, että olen tyytyväinen että olen jo näin vanha. En todellakaan haluaisi olla 15-vuotias poika tässä maailmassa, joka yrittää epätoivoisesti muodostaa omaa identieteettiään ja lähivuosina seksuaalisuuttaan. Vielä enemmän olen tyytyväinen etten ole 3 - 5 vuotias poika, jolla on edessään päiväkodin, ala-asteen ja ylä-asteen myllytys, jossa jos polittinen korrektius ja luonto eivät kohtaa, niin sen pahempi luonnolle.
Pojat yrittävät muodostaa omaa mieheyttään, mutta mieheys on hukassa. Miehen mallista ei saisi edes puhua, koska se on joko "yksilön alistamista ahtaisiin muotteihin" tai "haitallisten roolimallien uusimiesta". Kuitenkin pojista tulee miehiä, sillä naisia heistä ei tule. Sukupuolia kun ei ole kuin kaksi. Näin väitän vaikka se onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa noin.
Ironisinta on se, että pyrkimys kuolettaa haitallista maskuliinisuutta, eli übermachoa miestä joka puheen sijasta purkaa pahaa oloaan väkivallalla, pikemminkin uhkaa positiivisen maskuliinisuuden kehittymistä. Jos poika ei saa miehen mallia kotona (isä siirretty ulkoruokintaan), eikä koulussa (mikä se miesopettajien osuus taas olikaan), poika ottaa miehen mallin sieltä mistä sen saa. Terveen maskuliinisen mallin puuttuessa poika ottaa mallinsa television väkivaltaisista miehistä tai toisista nuorista pojista, jotka ovat itsekin aivan kypsymättömiä ja aivan yhtä hukassa, mutta 12-vuotiaasta 16 vuotta vanha on ihan aikuinen. Tulevaisuudessa kun päiväkotien ja koulujen pitää tasa-arvomääräysten takia varoa sukupuolirooleihin ohjaamista, tämä kärjistyy luultavasti entisestään.
Televisio antaa nykypäivänä kolmenlaista mieskuvaa. Väkivaltainen roisto (tai sankari [missä ero? Jack Bauer tai Sipowicz, roistoja vai sankareita?]), tyhmiä ja laiskoja mitäänosaamattomia luusereita (Al Bundy) tai metroseksuaaleja hybridimiehiä. Pojat eivät halua olla feminiinisiä hybridimiehiä, koska murrosiässä pojalle on tärkeää erota naiseudesta. Pojat eivät halua tulla tv-isän kaltaiseksi hölmöksi jota ei voi kukaan kunnoittaa, joka ei osaa mitään ja on täysin riippuvainen kaikkitietävästä ja kaikenosaavasta superäidistä.
Kun poika kasvaa ikään jossa tytöt ja pojat alkavat ulkoisesti olla miehiä ja naisia ja hormonit hyrräävät, tulee iso pettymys. Poika saa huomata että rauhallisuus, kohteliaisuus, huomaavaisuus ja kaikki se mitä mitä naisistunut kasvatus on opettanut miesten ja naisten välisistä suhteista ei toimi. Poika jää yksin ja ihmettelee kun aggressiiviset, sovinistiset ja kilpailuhenkiset pahat pojat korjaavat kaikki naiset. Poika saa huomata että kaveruutta pidemmälle ei pääse. Huomaavaisuudenosoitukset kelpaavat ja poika kelpaa korjaamaan tyttöjen tietokoneet ja polkupyörät.
Poika törmää paradoksiin jossa naiset kehuvat kuinka kiva hän on ja että: "sinä löydät ihan varmasti naisen... Sä olet niin huomaavainen, joka naisen unelma". Näillä kaverinaisilla vain sattuu olemaan poikaystävä, mutta muuten... Paitsi kun kaverinaiselle ja poikaystävälle tulee ero. Flaksaako pojalla nyt? "Sä olet niin ihana, mutta me vaan ollaan niin erilaiset. Eikö me voitaisi olla vaan ystäviä?" Eihän tässä näin pitänyt käydä! Jos minulla olisi aikakone, menisin ensimmäiseksi tapaamaan 16-vuotiasta itseäni realiteettisparrauksen merkeissä.
Maskuliinisuus siis on kriisissä. Siitä ei kai kukaan ole eri mieltä. Ikävä tässä on se, että ei haitallinen machomaskuliinisuus ole lähdössä minnekään. Sen sijaan positiivinen maskuliinisuus on. Kannattaa varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua. Kaikesta kriittisen miestutkimuksen liturgiasta huolimatta naiset haluavat miesten olevan edelleen miehiä. Siis suuressa mittakaavassa. Voi olla kovakasvoisia feministejä jotka pehmeän miehensä sijasta hoitavat vaaralliset ja raskaat työt, poistavat fyysiset uhkat ja tarvittaessa lähtevät kovat piipussa Uralille, mutta suuressa mittakaavassa, ei.
Anders Ahlbäck sanoo: "Miehet voisivat edelleen vaihtaa perheen talvirenkaat, mutta vain jos he sitä itse haluaisivat". Niin voisivatkinkin. Autokorjaamo kyllä vaihtaa ne pientä korvausta vastaan. Sen sijaan sitä naiset suuressa mittakaavassa eivät nyt, eivätkä tulevaisuudessa niitä vaihtele. Eivätkä sano miehelle:" Jää sinä vain vuoteeseen. Minä käyn katsomassa mikä tuo ääni alakerrassa on". Eivätkä kiipeä pakkasessa 15 metrin korkeuteen lyömään alusrakenteita kattoon.
Haitallisten miehisten mallien poistaminen on hyvä asia. Samaten järkevä ammatillisen segregaation vähentäminen. Valitettavasti radikaalein ja ideologisesti latautunein aines kirjoittaa käsikirjoituksen eikä sen enempää asioista päättävillä naisilla kuin miehillä ole kykyä/rohkeutta kyseenalaistaa. Ei kannata sitten myöskään itkeä kun miehisiä miehiä ei enää löydy tarpeeksi tekemään miehisten miesten töitä tai puolustamaan maata.
Pojat ovat eksyksissä ja sitä ei auta lainkaan se, että valkoinen heteromies on se ainoa jäljellä oleva ryhmä jota saa ryöpyttää miten tahtoo. Mies on alituisen syyllistämisen, pilkan ja lisääntyvien velvollisuuksien kohde ilman oikeuksia. Kirsi Virtasen tuore radio-ohjelma Nainen on miestä parempi, jonka voi ladata myös mp3-tiedostona kuvaa hyvin vallittsevaa ilmapiiriä. Ohjelmassa Virtanen käyttää 43 minuuttia kertomaan miten miehet ovat naisia huonompia kaikilla osa-alueilla, mairean pilkallisella muka-hauskalla äänellä.
Miehet ovat mm. pari ensimmäistä viikkoa naisia, ennen kuin miesten "surkuhupaisa hormoni pääsee mellestämään" ja "poika on poikkeama, haalea kuva alkuvoimaisesta tytöstä". Onneksi Kirsi Virtanen tuskin tavoittaa ohjelmallaan ainakaan kovin nuoria ja kriittisessä vaiheessa olevia poikia.
Yksi isän tehtävistä on myös opettaa pojalleen itsepuolustusta sekä kontrolloitua voimankäyttöä. Isän tehtävä on opettaa pojasta sellainen joka tarvittaessa käyttää voimaa puolustaakseen itseään tai muita, mutta vain juuri sen verran voimankäyttöä mitä on välttämätöntä, ja vain puolustautumiseen. Tätä asiaa eivät suuressa mittakaavassa äidit opeta. Sorry PC, mutta näin on!
Lyhyesti: Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat! Aseiden kieltäminen rankaisee harrastajia, mutta ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tragedioita, sillä luvallinen ase on vain yksi vaihtoehto surmaajan suuresta keinorepertuaarista.
Miten voidaan varmistua että tällainen ei enää pääse tapahtumaan? Ei millään!. Maailmasta ei saa 100 % turvallista. Minä väitän että perhe- ja tasa-arvopolitiikan pysäyttäminen ja uuden suunnan etsiminen olisi kustannustehokkain tapa ehkäistä ilmiötä kasvamasta neliöön seuraavan sukupolven kohdalla.
P.S Kun on viime aikoina rutiinilla kommentoinut muissa blogeissa niin omaa blogia kirjoittaessa esikatselu-painike onkin vieraassa paikassa ja vahinko painaa liian aikaisin julkaisunappulaa käy liiankin helposti :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
