Why I cheated

Why I cheated Vanha juttu ehkä, mutta en muista itse törmänneeni tähän aikaisemmin.

Reason #1: There's no passion
"I had been with John for about three years—he was a really nice guy, and I enjoyed being with him, but there wasn't a ton of passion. Most everyone we knew had gotten engaged, and though John would have proposed in a second, whenever he brought it up, I'd change the subject. I took a trip to Australia for work, and while I was gone, I got together with a co-worker to whom I'd always been insanely attracted. I had a fantastic trip, probably because for the first time in a long time I experienced that excitement I'd been missing. I broke up with John soon after I returned home, and began dating the guy from the trip. Even though I'm not super-proud of my actions, things ended up for the best: After dating for a few years, the guy from the trip and I got married, and we're incredibly happy together."
– Giselle, 30, Montvale, NJ

Hyvä, mutta miksi seurustella sellaisen kanssa jota ei kuitenkaan rakasta? Miksi olla jonkun sellaisen kanssa joka on vain "really nice guy"? Mielestäni nainen tuhlasi 3 vuotta omaa aikaansa ja ennen kaikkea tuhlasi 3 vuottta exän aikaa. Siinä ajassa John olisi voinut löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa olisi "ton of passion". En halua olla kyyninen, mutta jotenkin minusta tuntuu että yksi tämän intohimottoman suhteen kasassa pitävä voima on ollut Johnny-boyn materiaalinen panostus suhteeseen.

Reason #2: To delay a breakup
"Right before I was going to break up with my ex, Sean, he found out that he had to put his beloved dog to sleep. He was so broken up about it that I didn't have the heart to end things, so I waited a month or so until he was in better shape. When things seemed to be better and I was ready, he lost his job, so I felt like I was back to square one! By that time, I had met someone else that I really wanted to start seeing, so I went ahead and did it. I eventually ended things, never telling Sean about my extra-curricular dating. I think I rationalized that I was trying to spare his feelings."
– Stacy, 30, Lexington, KY

Tavallaan ymmärrettävää, mutta entä jos jää kiinni. Se varmasti säästäisi tunteita. Omasta mielestäni sitä parempi, mitä suoremmin tuollaisen asian hoitaa. Tuollainen kikkailu on veitsen kääntämistä haavassa.

Reason #3: Because absence doesn't make the heart grow fonder
"My boyfriend Greg and I decided to do the long-distance thing after I was accepted to a graduate program 200 miles from where we lived. The first few months were fine, but I soon found myself becoming extremely attracted to my lab partner, Henry. What began as innocent flirting eventually wound up with us in bed. After the program was over, I returned home to Greg. Being with him was really difficult, but I didn't break up with him initially because I was still attracted to him, too. I visited Henry a few times, and realized that he was really more of a fling, probably born out of boredom, and that Greg was the one for me. I eventually stopped communicating with Henry. I never told Greg about what happened, which occasionally makes me feel guilty, but I chalk my cheating up to being young and silly. He and I are still together, four years since my program ended."
– Tamara, 33, Portland, OR

Varmaan aika tyypillinen tapaus. Tyypillinen tilanne sekä naisille että miehille, jossa pettäminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen.


Reason #4: So she's not left out in the cold
"I began dating Eric shortly after I had been dumped by Dave, my boyfriend of two years. I was devastated and Eric was definitely a rebound thing. After Eric and I had dated for five months, Dave came back and wanted to give things another shot. I still really missed him, so I began seeing him, but never ended things with Eric. I think I sort of kept Eric around for insurance purposes, just in case things didn't end up well with Dave. Dave and I didn't make it on round two, and after Eric discovered through mutual friends that I had been seeing him again, he ended things with me. I definitely learned my lesson about dating two guys at the same time, not to mention trying to rekindle a relationship that's just plain over."
– Jen, 28, Oak Park, IL


Tämä on toinen yleinen tilanne. Eikö sitä kutsuta ns. liaani-ilmiöksi tjms?. Liaanistahan ei voi päästää irti ennen kuin on ote seuraavasta. En ole silti koskaan ymmärtänyt sitä. Onko sen niin kauheaa olla vaikka hetken aikaa yksinään, että on pakko pyörittää vaikka kahta kumppania samaan aikaan ettei vain jää "out in the cold"?

Reason #5: She deserves better
"When I was younger, I dated a guy named Ethan who was really critical of me. He constantly made little snide comments about my weight, how stupid I was and how clumsy I was. For whatever odd reason, I was into him, despite the fact that all of my friends and family hated him. One weekend when he was away, I met Will at a party and we completely hit it off. He was the complete opposite of Ethan—kind, sweet and generous, yet completely cool and fun, too. We hung out all weekend and it was like a light bulb went off in my head: This is how mature, relationship-worthy guys act. I hooked up with Will the night before he left, and broke up with Ethan soon after. Will and I dated for three years and now we're married."
– Allison, 30, New York, NY

Hyvä jälleen, mutta miksi pettää? Miksi ylipäätään olla tämän Eathanin kanssa?


Reason #6: She's looking for a missing piece
"I'm from Florida, so I adore going to the beach and boating, but my former boyfriend, Chris, a total city boy, hated it. We always argued about where we'd take trips, and he always won. About eight months into our dating, I took a trip to Key West with my friends and we chartered a boat for the day. The captain of the boat was this totally hot, complete ‘beach guy for life' type, and I spent the whole day flirting with him. We met him out that night, and he and I got together. I never told Chris about it after I got home and I never felt guilty; I think part of me felt like that's what Chris got for being so stubborn! Chris and I didn't make it, and after we broke up, I made sure any future boyfriends loved the beach!"
– Lizzie, 32, Chicago, IL

Joten: Jollei poikaystävä pidä kaikesta mistä minä pidän ja suostu osallistumaan kaikkeen minun mielikseni, voin pettää häntä ja se on hänen vikansa. Mitä nyt on niin itsepäinen.

Sääliksi käy jokaista miestä joka tähän naiseen sekaantuu. Aina löytyy joku syy pettää. Aivan varmasti.


Reason #7: To give him a taste of his own medicine
"My last boyfriend was a total player before we got together. I thought I could change him, but I was wrong. I always heard rumors that he was hooking up with other girls while we were dating, but he always denied it. One night, I got a call from a girl he had been seeing, and she detailed their three-month-long relationship to me and told me about another girl she had discovered he was seeing as well. I was so mad that I went out with my friends that night, dressed to kill, and went home with the hottest guy I could find; I felt like it was the least he deserved! I loved seeing the look on his face when I told him about what I did and that I knew about the other girls. And then I dumped him!"
– Ashante, 25, College Park, GA

Ok. Ymmärrettävää. Kaveri ansaitsi kyllä sen, mutta muuten en pidä tuollaisesta että naiset käyttävät ulkopuolista miestä kostaakseen tai tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi. Se ei ole nimittäin reilua tälle uudelle miehelle, ellei hänelle kerrota totuutta. Usein naiselta jää kertomatta että hänellä ylipäätään on poikaystävää ja minäkin tiedän tapauksia jossa täysin tietämätön kaveri saa pahasti turpaansa mustasukkaiselta macho-poikaystävältä.


Reason #8: There's something lacking in the physical department
"My ex was a terrible kisser—the worst! I really liked everything else about him, but whenever it came time to get physical, I just cringed. One night when I was at a party without him, a bunch of people started this old-school, yet fairly intense game of spin the bottle, and I felt like I had to join, as I hadn't had a decent kiss in a long time! I probably kissed about 10 guys that night, all of whom were so much better than my ex. I ended things pretty quickly after that experience, which made me realize that the physical part of a relationship is truly important."
– Marnie, 26, San Francisco, CA

Tuossa ei mielestäni kerrota varsinaisesti pettämisestä, jollei tätä peliin liittyvää pussailua lasketa. Itse en laskisi. Jokainen valitsee itse millaisen ihmisen kanssa haluaa olla, ja jos suutelutaito on niin tärkeää että kokee sen syyksi pistää suhde vaihtoon, niin ei ole minun asiani arvostella sitä ratkaisua.


Equal but different

Jos ei tämän blogin kirjoittaja ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin kannattaa tutustua. Hänellä on paljon hyviä pointteja. Tässä linkissä hän ottaa kantaa tähän ns. Cindy Bischoff -lakiin.


Anne Moilanen Metrolehdessä

formula on idioottimaista.
Se tuhoaa luontoa, siinä mainostetaan
tupakkaa ja se on tylsää. Formulakisakulttuuri pitää
yllä tympeitä, stereotyyppisiä sukupuolirooleja,
joissa miehet ajavat rallia ja ansaitsevat miljoonia,
kun taas heidän trophy wife -tyyppiset malliheilansa
”kannustavat” katsomossa pikkuautoanaalivaiheeseen
juuttuneita aikuisia miehiään silikonit törröllään
ja aivot lepotilassa.

Isot tytöt

Parinvalinnasta on puhuttu paljon. Markkina-arvosta ja siitä miten osa jää ilman, sekä miesten ja naisten erilaisista valintakriteereistä. Naiset aina valittavat että on olemassa kaksoistandardi ulkonäköön, varsinkin lihavuuteen. Nainen ei saa olla lihava mutta mies saa jne. Minusta tuntuu välillä että kaksoisstandardi on päinvastainen. Olen jo pitkän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen että yhä useammin etenkin nuorten keskuudessa näkyy pareja, joissa mies on normaalivartaloinen ja nainen lihava.

Tilastojen mukaan Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, mutta katukuvasta sitä ei heti uskoisi, ainakaan tällä seudulla. Nykyään on minusta ainakin harvinaista nähdä pari jossa on ylipainoinen mies ja hoikka nainen. Useimmiten se on päinvastoin. Näin se on: tuttavieni, työkavereitteni, sukulaisteni, jne. pariskuntien ööh. lihajakauma.

Olin juuri eilen konsertissa pääkaupunkiseudulla ja seurasin millaisia pareja alueella oli. Kentällä välittömässä läheisyydessäni oli parikin tällaista pariskuntaa. Mies oli edustavan näköinen, hoikka ja kohtalaisen lihaksikas, nainen oli reippaasti ylipainoinen. Mies oli muutenkin hyvin edustavan näköinen, sikäli kun heteromies pystyy toista miestä arvioimaan. Timmi kroppa, hyvin pukeutunut. Vaatteet olivat merkkitavaraa, mutta ei mitään pintamuotikamaa, vaan laatumerkkejä. Hyvä ryhti, ja miellyttävät kasvonpiirteet. Sellainen kaveri siis jonka luulisi saavan helposti naisia. Molempien parien miehet vaikuttivat lisäksi olemukseltaan normaalilta. Itsevarmoilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Lyhyesti sanottuna miehet olivat minusta selvästi enemmän YTM:iä kuin alemman tason miehiä.

Tässä ei ole kyse vain näistä esimerkin kahdesta pariskunnasta. Minusta vastaavanlaisten parien muodostuminen on ainakin täälläpäin nykyään huomattavasti yleisempää kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli mielestäni melko harvinaista nähdä tällainen pari. Riittävän harvinaista, jotta ainakin minä uskoin kyseessä olevan miehen, jolla on jonkinlainen fetissi lihavuuteen. Valtaosa pareista noudatti silloin toisenlaista linjaa: laiha mies sai laihan naisen, lihava mies lihavan naisen ja atleetti mies fitness-naisen. Silloin kaavasta erottui useimmiten pari jossa mies oli lihava ja nainen hoikka, jolloin mies oli yleensä hyvin varakas.

Sääli ettei tästä ole minkäänlaista tukimusaineistoa joka joko vahvistaisi tai osoittaisi vääräksi tämän kehityksen. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tällainen iso tyttö/ normaali mies -parien määrä on nyt huikeasti vuosikymmenen takaista yleisempää. Omalla seudullani tälläisia pareja joissa naisen massa on 100 - 125 % miehen massasta, näkyy nykyään kaikkialla minne katsot.

Minua kiinnostaisi tietää syy (potentiaalisen) muutoksen taustalta. Syy voi olla joko pakon sanelemaa tai perustua omaan valintaan. Ensimmäisessä tapauksessa tulee mieleen, että:

a) Nämä miehet ovat ujoja, hiljaisia ja joilla on huono itsetunto, ja joutuvat sen takia tyytymään siihen mitä saavat. Ulkonäkö riittää juuri ja juuri kompensoimaan muita heikkouksia sen verran, että miehet ovat kuitenkin mukana parisuhdemarkkinoilla. Hädin tuskin.

b) Huono rahatilanne. Miehillä ei ole resursseja tarjottavana ja sen takia vetovoima on matala, jota ulkonäkö jälleen kompensoi tiettyyn rajaan asti.

c) Miehillä on jokin tuntematon epä-attraktiivinen tekijä, jota ei näy ulospäin, mutta joka paljastuu heti intiimin elämän alkumetreillä. Tällainen voisi olla esim. mielenterveysongelmat, potenssiongelmat, hammasproteesi tai jokin normaalia elämää rajoittava sairaus joka ei näy ulospäin.

d) Naisten markkina-arvo on yleisesti kohonnut ja sen myötä vaatimukset miestä kohtaan. Tuloksena entistä enemmän yksinäisiä kauniita ja koulutettuja naisia (ylihinnoittelu), ja entistä enemmän yksinäisiä alemman tason miehiä (rima noussut), jolloin pelin ainoat voittajat ovat alemman tason naiset (enemmän vapaita ylempiä atm:iä ja alempia ktm:iä).


Toisessa tapauksessa:

a) Kauneusihanteet ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloinen pyöreä on nyt normaalipainoinen tai silloinen ylipainoinen on nyt pyöreä.

b) Näillä naisilla on jotain muita tekijöitä kompensoimassa puutteita ulkonäössä. Nämä naiset ottavat ehkä miehen enemmän huomioon ja panostavat todella suhteeseen

c) Nämä miehet ovat kyllästyneet oman arvonsa liian tarkkaan tunteviin prinsessoihin, joiden pitäminen tyytyväisenä vaatii kasvavassa määrin rahallista rakkauden osoittamista. Ylipainosta kärsivä nainen voi olla enemmän jalat maassa oleva, joka vaatii vähemmän ja kiukuttelee vähemmän. Lihava nainen voi olla kiltimpi ja ottaa paremmin miehen tunteet huomioon. Sanalla sanoen lihavan nainen saattaa olla tasa-arvoisempi.

d) Hoikat kaunottaret ovat hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, tai jos ei ulos markkinoilta, niin kysyntä on ainakin siirtynyt osittain muille sektoreille. Kauniiden naisten vaatimukset miestä kohtaan + prinsessalle tyypillinen miesten tunteita lainkaan huomioimaton käytös, on saattanut johtaa siihen, että osa miehistä ei enää uskalla lähestyä kaunottaria. Uskalla tai koe riskiä kannattavaksi.


Huomaan muutoksen myös itsessäni. Kymmenen vuotta on tehnyt minusta vähemmän kriittisen naisten pyöreydelle.

"Kunnollinen" mies

Samaan aikaan kun keskustelu käy kiivaana naisten (lue: naisvaltaisten alojen) huonommasta palkasta, olen enenemässä määrin havainnut naisten valittavan tarjolla olevien miesten (taloudellisesta) tasosta. Siihen törmää netin keskustelupalstoilla ja blogeissa, lehtien mielipidepalstoilla, työpaikan kahvihuoneessa jne. Yhä suuremmassa määrin keski-ikäiset naiset kokevat ongelmaksi, että tarjolla ei ole "kunnollisia" miehiä. Kunnollisuuden perusteeksi paljastuu nopeasti asema ja varallisuus. "Kaikki kunnon miehet ovat ilmeisesti onnellisesti naimissa, ja jäljellä ei ole kuin työttömiä, mielenterveysongelmaisia tai muuten persaukisia". "Muuten persaukinen" tarkoittaa työssäkäyvää miestä, jolla on velkaa tai elatusmaksuja maksettavanaan, tai sitten se voi tarkoittaa myös matalapalkka-alalla työskentelevää miestä.

Käytännössä siis naiset valittavat siitä että pariutumismarkkinoilla on ainoastaan miehiä, jotka ansaitsevat vähemmän tai saman verran kuin naiset itse. Sen takia naiset ovat vaikka mieluummin ilman miestä tai elävät irtonaista seuraelämää pitäen paikkaa auki miehelle, joka täyttää vaaditun tason.

Naisille siis ei kelpaa alempituloinen mies, tai ainakin miehen markkina-arvo on heikentynyt. Siinä nyt ei ole mitään uutta, mutta naisten itsensäkin kannalta ehkä kannattaisi miettiä omaa asennoitumistaan uudelleen ja tasa-arvoisempaan suuntaan, sillä minulla on huonoja uutisia siskot: "Sopivasti tienaavien" miesten määrä tulee vähenemään entisestään. Tästä pitää huolen toisaalta tasa-arvopolitiikka ja toisaalta sukupuolijakauma korkea-asteen opiskelijoissa ja toisessa päästä sukupuolijakauma koulupudokkaista.

Tulevaisuus näyttää väistämättä siltä, että naisten osuus korkeasti koulutetuissa ja sitä myöten hyvätuloisten joukossa tulee kasvamaan. Taloudellinen suhde sukupuolten välillä on muuttumassa päälaelleen. Poikkeuksena tässä on tekninen ala, joka on edelleen ja tulevaisuudessakin miehinen. Sen työllistämiskapasiteetti on kuitenkin rajallinen.

Naiset tulevat muodostamaan enemmistön ensin ylempinä toimihenkilöinä ja johtajina, ja myöhemmin johtokunnissa ja hallituksissa. Miehet suorittavissa ammateissa ja koska suorittavan työn työpaikat ovat matkalla itään, miesten osuus kortistossa kasvanee myös.

Vaikka ansiotasot kääntyvätkin ympäri, kestää julkisella vallalla ja ns. tasa-arvopoliittisilla toimijoilla pitkän aikaa ennen kuin asia huomataan. Naiset ovat by definion sorrettuja ja riistettyjä, joten saamme nähdä näitä "naisen euro on..." pitkän aikaa senkin jälkeen, kun sukupuolien tulonjako on todellisuudessa jyrkästi käänteinen, ja se tulee heikentämään miesten taloutta entisestään. Joten: I have bad news to U sista! Tulevaisuudessa ei tule olemaan ainakaan helpompaa löytää hyvätuloista miestä.

Naisten kannattaisi miettiä, että miksi tämä on ongelma. Ovathan heikkotuloiset tai vähävaraiset naiset kelvanneet miehille kautta historian. Miksi se siis on nyt niin vaikeaa hyväksyä toisin päin? Sama asia on vallan kanssa. Valtahan on tunnetusti vetänyt naisia puoleensa. Sukupolten väliset valtasuhteet muuttuvat tulevaisuudessa väistämättä, kuten käy ansioiden suhteen. So get used to it sista!

Jossain vaiheessa asenteet todennäköisesti muuttuvat, mikäli kehitys jatkaa samaa suuntaa. Ehkä jossain vaiheessa aika tekee tehtävänsä ja ihmisen parinvalintamekanismit sopeututuvat uuteen tilanteeseen, mutta siirtymävaihe ei tule olemaan kivuton. Tulee olemaan paljon yksinäisiä masentuneita miehiä jotka eivät kelpaa kenellekään ja yksinäisiä masentuneita naisia jotka odottavat sen jonkun saapumista, joka ei ikinä saavu.

Luettua

Lueskelin hieman sosiaali ja terveysministeriön tasa-arvojulkaisuja. Nykyäänhän päätöksenteko edellyttää sukupuolivaikutusten tutkimista, ja sukupuolinäkökulma on integroitu kiinteästi hallintoon. Periaatteessa sen pitäisi olla hyvä asia, sillä sen jos minkä pitäisi suorastaan pakottaa ottamaan jokaisessa esim. lakiuudistus- tai määräraha-asiassa myös miesnäkökulma huomioon. Näinköhän?

Lukiessani jouduin useassa kohdassa pysähtymään ja miettimään, katsonko asiaa liian mieslähtöisesti, vai kykenenkö lukemaan sitä todellakin objektiivisesti, ilman ennakko-odotuksia ja ennakolta kriittistä asenetta tasa-arvoviranomaisten tasapuolisuudesta.  Luettuani asiat moneen kertaan ja varmistuttuani objektiivisuudestani, en voi välttyä toteamasta, että naisintressi on raporteissa ainakin priorisoitu.

Sukupuolivaikutusten arvioiminen lainsäädäntöhankkeissa 2007


Taloudellinen asema

Huolimatta omasta lainsäädännöstämme ja kansainvälisistä sopimuksista naisten 
ja miesten välillä on kaikilla taloudellisen aseman mittareilla systemaattisia eroja naisten tappioksi. Esimerkiksi valtionveron alaisista pääomatuloista miesten osuus on 71 prosenttia. Palkkatyössä naisten säännöllisen työajan keskiansiot ovat keskimäärin 82 prosenttia miesten keskiansioista. Vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä säännöllisen työajan keskiansiot olivat naisilla noin 1 940 € ja miehillä 2 380 €, palkkaero noin 440 €.

Tässä ei ole lainkaan huomioitu alakohtaisia eroja. Naisen euro ei ole 80 senttiä samasta työstä.

Mahdollisuudet toteuttaa vanhemmuutta ja yhdistää työ- ja perhe-elämä

Pääasiallinen sisältö on isien vanheimpainvapaiden käyttöasteen kohottaminen. Siihen liittyen pätkätyöt, jotka on tässäkin todettu naisten ongelmaksi.

Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisesti nuorten naisten ongelma. Vuonna
2002 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 20 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä.

Asiassa on ilman muuta perää. Hedelmällisessä iässä olevaa naista ei oteta yhtä helposti vakituiseen työsuhteeseen kuin miestä tai todennäköisimmän äitiysajan ylittänyttä naista. En usko sen kuitenkaan selittävän ongelmaa niin suuressa määrin, kuin julkaisussa väitetään. Koko 20 % ei varmastikaan selity sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä. Ei edes nuorten naisten osuus. Miehistä määräaikaisessa työsuhteesa työskentelee 13 %. Se kertoo että pätkätöiden teettämiseen on muitakin syitä.  Syitä ei tarvitse etsiä kaukaa. Osa pätkätöistä selittyy kysynnän epävarmuudella. Työnantaja pystyy arvioimaan työvoiman tarvetta ainoastaan muutama kuukautta eteenpäin. Määräaikaiset työntekijät tarjoavat riskittömän tavan selviytyä tilauspiikeistä. Tilauskannan supistuessa määräaikaisista työntekijöistä pääsee helpommin irti, ilman kustannuksia ja ikäviä yt-neuvotteluita. Toinen syy erityisesti nuorien työntekijöiden kohdalla on työnantajan halu varmistua työntekijän taidoista ja asennoitumisesta ennen sitoutumista vakituiseen sopimukseen. Kolmantena syynä on tietysti perinteisesti ahneus ja halu hyväksikäyttää pätkätöiden teettämisen mahdollistavaa järjestelmää. Sen on selkeä epäoikeudenmukaisuus, jolle pitääkin tehdä jotain, mutta tasa-arvo kysymys se ei niinkään ole.


Koulutus

Kaikista yli 15-vuotiaista naisista 58 prosentilla ja miehistä 59 prosentilla on
jonkinasteinen ammatillinen loppututkinto, alle 45-vuotiaista naisilla samanikäisiä
miehiä jopa useammin. Naisten ja miesten jakautumisessa eri aloille on kuitenkin
huomattavia eroja. Tämä näkyy selvimmin miesten keskittymisenä teknillisille
aloille naisten toimiessa opetus- ja hoivatehtävissä.

Enemmistö yliopisto-opiskelijoista on naisia, ja vuonna 2001 heitä oli 59 prosenttia
akateemisen loppututkinnon suorittaneista. Naisten osuus kaikista tohtorin
tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneista oli vuonna 2001 jo 46 prosenttia, mutta
naisten tutkijanura tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen ei etene yhtä hyvin
kuin miesten.

Tässä todetaan että nuoret naiset kouluttautuvat miehiä enemmän ja ovat miehiä enemmän edustettuna oppilaitoksissa. Miesten alhaista kouluttautumista naisiin verrattuna (jyrkkenevä trendi) ei nähdä tasa-arvokysymyksenä. Naisten tutkijanuran huonompi eteneminen nähdään. Minusta tässä on huomioitu ainoastaan ongelman toinen puoli.

Työmahdollisuudet, työllisyys ja työttömyys, ammatillinen kehitys
ja urakehitys

Tässä todetaan miesten olevan työttömänä tai pitkäaikaistyöttömänä naisia useammin. Positiivista että se on huomioitu. Silti tuntuu siltä, että asia ohitetaan kovin helposti. Sävy ei ole lainkaan sama kuin esimerkiksi naisten pätkätöitä käsiteltäessä. Lisäksi kohdassa ikään kuin vihjataan syyn olevan miesten huonommasta osallistumishalukkuudesta työllisyyttä tukeviin toimiin.

Terveys ja sairastavuus

Mielestäni tämä on julkaisun tasa-arvoisin kohta. Miesten alempi elinikä huomioidaan ja se selitetään kerrankin muillakin syillä, kuin "elämäntavoilla".

Turvallisuus ja väkivallan uhka

Naisten kokema väkivalta on suurimmaksi osaksi lähisuhdeväkivaltaa.

Onko? Ainakin Suomalaisten turvallisuus 2003, 18 kertoo:

"Miehillä yleisimmät uhkailu- ja väkivaltatilanteet liittyvät ravintoloihin
ja muihin huvipaikkoihin, katuympäristöön ja työhön (kuvio 15). Naisilla
yleisimmät tilanteet liittyvät työhön, seuraavaksi yleisin tilannetyyppi on
ravintola- ja huvipaikkaväkivalta.

Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia.4 Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta – etenkin vamman aiheuttanut – ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt. Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes 60 000 tapausta vuonna 2003, 33 000 vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin."

Ajankäyttö, harrastukset ja virkistyksen tarve

Tässä todetaan miesten ja naisten käyttävän keskimäärin hieman erilaisia vapaa-ajan viihdemuotoja. Kärjistäen naiset käyvät museoissa ja taidenäyttelyissä, miehet matseissa ja "kevyen musiikin tapahtumissa". Toinen mainittu asia on kotitöiden jakautuminen miesten ja naisten töihin.


Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaaminen

Alussa selitetään kansalaisen oikeuksia sosiaaliturvaan, hyvään elämään jne. Sitten:

Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaamisen kannalta on keskeistä turvata hyvinvointipalvelut. Miesten sosiaalinen syrjäytyneisyys on yleisempää kuin naisten. Esimerkiksi kodittomia koskevien asioiden valmistelussa on hyvä ottaa huomioon kodittomien sukupuolijakauma. Asunnottomuus on suurelta osin miesten ongelma.

Kuulostaa hyvältä, että vihdoinkin nämä asiat ainakin huomioidaan tasa-arvopoliittisessa merkityksessä. Vaikkakin asia vain heitetään sivumainintana. Asia mainitaan, mutta sitä ei sen enempää painoteta.

Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutukset eroavat sukupuolen mukaan. Avioerotilanteissa
lapset jäävät useimmiten asumaan äitinsä kanssa. Näin naisten mahdollinen
syrjäytyminen on laajavaikutuksisempaa kuin miesten.

Tämä sai minut suuttumaan, vaikka kyllä osasin odottaa sitä. Eli naisen syrjäytyminen on vakavaa. Miesten syrjäytyminen ei ole. Muutenkin julkaisusta puuttui suurin osa miesten tasa-arvo-ongelmista. Esim. huoltajuuskiistojen miehiä syrjivä käytäntö ei tullut edes mainituksi. Siihen vain viitattiin toteamuksella. Hassua sinänsä, että sen tasa-arvoinen kohtelu huoltajuuskiistoissa ratkaisisi myös tämän toisen ongelman. Silloin naisten syrjäytymisellä ei olisi enää "laajavaikutuksisempaa" kuin miesten.

Minusta tästä viimeisestä lauseesta on syytä huolestua. Saa nähdä missä vaiheessa sosiaaliturvaa priorisoidaan naisten hyväksi "positiivisena erityistoimena", koska naisten syrjäytyminen on vakavampi ongelma kuin miesten.

Suvaopas jättää suurimmaksi osaksi huomiotta miesten ongelmat ja ne jotka saavat huomiota kuitataan sivuhuomautuksella. Vaikka sitä ei sanota suoraan, niin tekstin sävystä huomaa helposti, että ohjeen takana on naisintressien ajaminen. Edelleen miehen katsotaan olevan etuoikeutetussa asemassa, ja se ei todennäköisesti muutu niin kauan kun näitä asioita on valmistelemassa vain naisia ja yläportaan miehiä. Paavo Lipposilla ja Stefan Wallineilla ei ole paljoa kosketusta huono-osaisten miesten elämään, ja tänä aikana kun Feminismi on virallinen valtionuskonto, uusherrasmiesmäisyyden korostaminen on heille eduksi, jollei peräti jatkamisen edellytys.