Kunnallisvaalit lähestyvät. Vaalien yksi pääteemoista on tasa-arvo, ja se on näkyvästi esillä ainakin kaikkien puolueiden naisehdokkaiden asialistalla. Tasa-arvo on nyt se vetojuhta jolla vaalit voitetaan tai hävitään, ja se on sitäpaitsi ihan järkeenkäypää. Tällä hetkellä ei ole muutakaan massaan uppoavaa agendaa. Nyt eletään edelleen lihavia vuosia. Työllisyystilanne on hyvä, joten nyt ei ole kummastakaan näkökulmasta mielekästä taistella sosiaaliturvan leikkauksista tai muustakaan taloudellisesti merkittävästä asiasta. Tosin nurkan takana odottaa jo laskusuhdanne josta joidenkin asiantuntijoiden mukaan voi tulla yhtä paha tai jopa pahempi kuin 90-luvun lamasta.
Laman uhka sivutetaan kahdesta syystä. Ei haluta lietsoa epätoivoa, sillä silloin kulutus heikkenee ja lamasta tulee itseään toteuttava ennuste. Toinen syy on ettei se kiinnosta tai sen vakavuutta ainakaan ymmärretä. Kansa ei tajua mistään mitään, koska media ei kykene selittämään talousasioita kansalle kansantajuisesti. Kyllä Kauppalehteä lukemalla saa jo tietoa, mutta sitä ei a)lueta, b)ymmärretä. Ilta-Sanomat on paljon viihteellisempi pläjäys, mutta sitä kiinnostaa politiikassa lähinnä kuka on taas kenenkin kanssa ja kuka lähetti millaisen tekstarin ja kenelle, koska se kiinnostaa tavallista kuluttajaa ja on riittävän yksinkertaista tajuttavaksi.
Kun seuraa millaisia asioita sitten taas Eduskunnan kyselytunnilla käsitellään, niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käsiteltävät asiat ovat kuin suoraan iltapäivälehtien lööpeistä. Kuka tätä maata siis navigoi eteenpäin? Luojalle kiitos osaavasta ylimmästä virkamieskunnasta. Lienee rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Jatkossa kun tätä virkamieskuntaa halutaan mahdollisesti pakkokeinoinkin saattaa sukupuolijakaumaltaan tasaisemmaksi, sopii vain toivoa että sitä ei tehdä laadun kustannuksella.
Aika on siis otollinen ns. tasa-arvovaaleille. Näissä vaaleissa ei ole mitään sellaista "kovaa" aihetta, joka veisi huomion tasa-arvopolitiikalta. Aika on muutenkin sopiva. Yksipuolinen tiedottaminen on tehnyt tehtävänsä ja kansan päänahan alla on saanut muhia "tieto" että joka viides nainen kokee väkivaltaa parisuhteessaan ja työnantaja sulloo joka eurosta 20 senttiä omaan taskuunsa jne.
Kävin selaamassa muutamaa vaaleihin tai tasa-arvoon yleisesti liittyviä sivustoja, jotka alunperin bongasin Laasasen blogista ja joiden kehitystä ajattelin seurata.
Vaaliviesti 1.9.2008 keskittyy koulujen muuttamiseen tasa-arvoisemmaksi.
Toimenpide-ehdotuksia:
* Kouluihin sukupuolisensitiivistä opetusta ja tasa-arvokasvatusta
Palataan sukupuolisensitiivisyyteen vähän myöhemmin. Tasa-arvokasvatus on käsitteenä ok, mutta kun ottaa huomioon millaista suomalainen tasa-arvopolitiikka yleisesti on, tämä mitä todennäköisemmin keskittyisi naisen huonomman aseman korostamiseen ja tasa-arvoon yleensäkin ainoastaan naisnäkökulmasta.
* Oppimateriaaleista poistetaan sukupuolistereotyyppiset tytön ja pojan / naisen ja miehen mallit
Missä vaiheessa perinteisistä miehen ja naisen sukupuolirooleista oikeastaan tuli kielteinen asia? Muutos on loppujen lopuksi tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Siis näin valtavirtatasolla. Siitä ei itse asiassa ole kauaakaan kuin suhtautuminen oli täysin päinvastainen.
Kyllä minä ymmärrän täysin että haitallisen rajoittavista rooleista pitää päästä eroon, ja tyttöjen ja poikien koulutusratkaisuja ei pidä rajoittaa sukupuolen takia. Tässä vain tuntuu mopo karanneen käsistä. Ilmeisesti tässäkin asiassa on pakko hypätä äärimmäisyydestä toiseen. Miehet ja naiset kuitenkin ovat erilaisia. Minusta järkevä ohjeistus olisi säilyttää sukupuoliroolit oppimateriaalissa kuten tähänkin asti, koska ne tulevaisuudessakin tulevat säilymään, sillä miehet ja naiset ovat yksinkertaisesti erilaisia. Paljon oleellisempaa olisi tukea poikia ja tyttöjä heidän henkilökohtaisissa valinnoissaan, ei yrittää häivyttää tarkoituksellisesti rooleja, joihin jokainen nuori kuitenkin törmää koulun ulkopuolella. Pelkään että tuo voi kostautua entistä suurempana määränä nuoria, jotka eivät löydä itseään eivätkä omaa paikkaansa.
* Kouluissa tehdään tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelmat sekä toimintaohjeet sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän varalta
Tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelma. Opetuksessa tasa-arvosuunnitelman keskeisin tavoite olisi opettajakunnan sukupuolijakauman tasoittaminen, jota ei kyllä kannata jäädä odottamaan. Käytännössä tuo tuskin tarkoittaa yhtään mitään, kuten ei myöskään tuo toimintaohje häirinnän varalle. Minulla ainakin suupieliin piirtyy iloton hymy tuota lukiessa. Opetustoimi on vuosikymmenien aikana tehnyt toimintaohjeita koulukiusaamisen varalta hyvin heikoin tuloksin, kuten juuri saimme lukea kouluterveyskyselyn tuloksista. Minun on vaikea uskoa että tässä asiassa toimintaohjeilla on yhtään suurempaa vaikutusta. En myöskään ymmärrä miksi tällainen häirintä pitäisi käsitellä erikseen muusta kouluväkivallasta.
Entä oletko ajatellut, seikkaileeko koulukirjoissa stereotyyppinen perhe? Millaisia roolimalleja tytöille ja pojille annetaan opetuksessa ja oppimateriaalissa?
Tällä kai tarkoitetaan perhettä jossa on sekä isä että äiti. Vai perhe jossa isällä ja äidillä on streotyyppiset miesten ja naisten ammatit ja roolit? Oletan sen tarkoittavan ensiksi mainittua. Tällainen stereotyyppinen perhe nyt vain sattuu olemaan lapsen kannalta kaikkein otollisin perhemalli. Äidin lisäksi isältä tuleva miehen malli on tärkeä monesta syystä:
- pojat peilaavat itseään isänsä kautta
- pojat näkevät miten isä vuorovaikuttaa äidin kanssa ja muodostavat näin käsityksensä miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja parisuhteesta.
- tytöt näkevät miten äiti vuorovaikuttaa isän kanssa.
- Tytöt oppivat itse vuorovaikuttamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.
- Tytöt oppivat, esim. pelatessaan isänsä kanssa pihalla koripalloa, voittaman sekä häviämään oikein vastakkaisen sukupuolen edustajien läsnäollessa.
En ymmärrä miksi tällaisen ydinperheen merkitystä ei saisi korostaa. Olemmeko kohta siinä tilanteessa, jossa isänpäiväkortit kielletään täkäläisistäkin kouluista, koska se voi loukata yh-äitien lapsia? Kaikin mahdollisin mittarein tutkittuna, perinteinen perhemalli tuottaa parhaiten voivat ja vähiten ongelmiin ajautuvat nuoret. Onko todella tärkeämpää olla poliittisesti korrekti, kuin mitä on lapsen etu?
Painotan että minä en ole ottamassa mitään pois yksinhuoltaja-äideiltä, enkä samaa sukupuolta olevilta pareilta. Äiti & isä -setti on kuitenkin tilastollisesti kaikkein paras lapsen tulevaisuuden kannalta, joten kyllä minusta sitä saa todellakin markkinoida. Huom! En sanonut että yh-äidit tai samaa sukupuolta olevat parit ovat kykenemättömiä kasvattamaan lapsia, tai että tällainen ympäristö olisi lapselle haitallinen. Sanoin vain että isä+äiti on optimaalinen vaihtoehto. Koska se on sekä optimaalinen että yleisin (toistaiseksi kai vielä Suomessa? Vai?), en ymmärrä miksei se saisi myös näkyä ja olla näkyvästi normi.
Toinen sivusto oli naisten urakehityksen parantamisen tähtäävä mahdollistamenestys.fi. Silmään pisti erityisesti parin viikon takaisen nimityskiistan yhtenä kohteena olleen Ritva Viljasen kirjoitus:
Naisten mukaantulo on lisännyt päätöksenteon avoimuutta ja eettisyyttä. On tultu pois kosteista kabineteista ja saunailloista.
Jotenkin herättää pientä hilpeyttä että juuri hän kirjoittaa näin, kun hänen omasta nimityksestään ei välttämättä voi sanoa sen menneen kaikkein eettisimmän kaavan mukaan. Hallitus pystyi osoittamaan sisäministerin suositteleman henkilön olevan soveltuvampi tehtävään, mutta presidentti käyttää valtaansa ja runnoo Viljasen virkaan. Ja sukupuoli sekä sdp:n jäsenkirja ei tietenkään vaikuttanut lainkaan... Ja saman puolueen puheenjohtaja kritisoi hallituksen asettamaa ehdokasta suureen ääneen hänen sukupuolensa takia.
Naisten mukaantulo varmasti on tuonut eettisyyttä ja avoimuutta, mutta se ei johdu siitä että naiset olisivat miehiä eettisempiä tai rehellisempiä. Eettisyyden ja avoimuuden lisääntyminen johtuu pikemminkin sukupuolien tasaisen edustuksen lähestymisestä, joka on aina tavoiteltava tilanne. Naiset eivät ole yhtään parempia ihmisiä kuin miehetkään (eivät tosin huonompiakaan). Me kaikki, miehet ja naiset olemme taipuvaisia vallan väärinkäyttöön. Se on asia joka osalta naisista tuppaa unohtumaan. Kas kun ne inhotut vallan saappaat, jotka piti tuhota, tuntuvatkin niin kovin erilaisilta omissa jaloissa...
Sivustolle oli kerätty ohjemateriaalia:
10 ohjetta miehille
10 ohjetta naisille
10 ohjetta miesjohtajille
10 ohjetta naisjohtajille
Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia ajatuksia tuo herättää. Minulle jäi vähän ristiriitainen olo. Suurimmaksi osaksi nuo olivat tasa-arvoa. Kehotettiin palkkaaman sekä miehiä että naisia ja kohtelemaan tasavertaisesti. Kuitenkin siitä jäi hieman huono maku suuhun, joskin lievä sellainen. Miesten aseman ilmaistaan olevan naisten asemaa parempi automaattisesti, ja siinä korostettiin miten naisten taito jää vaatimattomuuuden varjoon, vaikka sama pätee moniin miehiin. Missään ei suoranaisesti kehoteta suosimaan naisia, mutta kuitenkin sen voi epäsuorasti lukea.
Tietysti tämä on nimenomaan naisten urakehityksen parantamiseksi tehty kanpanja, mutta tuntuu ristiriitaiselta sanoa samaanaikaan "kohtele kaikkia tasapuolisesti, mutta ole kuitenkin erityisen lojaali naisille" tai "palkka tasaisesti miehiä ja naisia, mutta hei! Jollet sinä palkkaa naisia niin kuka sitten". Ehkä minä en vain pysty katsomaan sitä niin ennakkoluulottomasti kuin haluaisin. Tuo jokaisessa ohjeessa toistuva suositus tulostaa ohje toimiston seinälle saa minussa aikaan lähinnä repulsiivisen reaktion. Sama fiilis kuin, jos pomoni antaisi minulle lahjaksi kotiin oman kuvansa kehyksissä seinälle laitettavaksi.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
perjantai 15. elokuuta 2008
Why I cheated
Why I cheated Vanha juttu ehkä, mutta en muista itse törmänneeni tähän aikaisemmin.
Reason #1: There's no passion
"I had been with John for about three years—he was a really nice guy, and I enjoyed being with him, but there wasn't a ton of passion. Most everyone we knew had gotten engaged, and though John would have proposed in a second, whenever he brought it up, I'd change the subject. I took a trip to Australia for work, and while I was gone, I got together with a co-worker to whom I'd always been insanely attracted. I had a fantastic trip, probably because for the first time in a long time I experienced that excitement I'd been missing. I broke up with John soon after I returned home, and began dating the guy from the trip. Even though I'm not super-proud of my actions, things ended up for the best: After dating for a few years, the guy from the trip and I got married, and we're incredibly happy together."
– Giselle, 30, Montvale, NJ
Hyvä, mutta miksi seurustella sellaisen kanssa jota ei kuitenkaan rakasta? Miksi olla jonkun sellaisen kanssa joka on vain "really nice guy"? Mielestäni nainen tuhlasi 3 vuotta omaa aikaansa ja ennen kaikkea tuhlasi 3 vuottta exän aikaa. Siinä ajassa John olisi voinut löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa olisi "ton of passion". En halua olla kyyninen, mutta jotenkin minusta tuntuu että yksi tämän intohimottoman suhteen kasassa pitävä voima on ollut Johnny-boyn materiaalinen panostus suhteeseen.
Reason #2: To delay a breakup
"Right before I was going to break up with my ex, Sean, he found out that he had to put his beloved dog to sleep. He was so broken up about it that I didn't have the heart to end things, so I waited a month or so until he was in better shape. When things seemed to be better and I was ready, he lost his job, so I felt like I was back to square one! By that time, I had met someone else that I really wanted to start seeing, so I went ahead and did it. I eventually ended things, never telling Sean about my extra-curricular dating. I think I rationalized that I was trying to spare his feelings."
– Stacy, 30, Lexington, KY
Tavallaan ymmärrettävää, mutta entä jos jää kiinni. Se varmasti säästäisi tunteita. Omasta mielestäni sitä parempi, mitä suoremmin tuollaisen asian hoitaa. Tuollainen kikkailu on veitsen kääntämistä haavassa.
Reason #3: Because absence doesn't make the heart grow fonder
"My boyfriend Greg and I decided to do the long-distance thing after I was accepted to a graduate program 200 miles from where we lived. The first few months were fine, but I soon found myself becoming extremely attracted to my lab partner, Henry. What began as innocent flirting eventually wound up with us in bed. After the program was over, I returned home to Greg. Being with him was really difficult, but I didn't break up with him initially because I was still attracted to him, too. I visited Henry a few times, and realized that he was really more of a fling, probably born out of boredom, and that Greg was the one for me. I eventually stopped communicating with Henry. I never told Greg about what happened, which occasionally makes me feel guilty, but I chalk my cheating up to being young and silly. He and I are still together, four years since my program ended."
– Tamara, 33, Portland, OR
Varmaan aika tyypillinen tapaus. Tyypillinen tilanne sekä naisille että miehille, jossa pettäminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Reason #4: So she's not left out in the cold
"I began dating Eric shortly after I had been dumped by Dave, my boyfriend of two years. I was devastated and Eric was definitely a rebound thing. After Eric and I had dated for five months, Dave came back and wanted to give things another shot. I still really missed him, so I began seeing him, but never ended things with Eric. I think I sort of kept Eric around for insurance purposes, just in case things didn't end up well with Dave. Dave and I didn't make it on round two, and after Eric discovered through mutual friends that I had been seeing him again, he ended things with me. I definitely learned my lesson about dating two guys at the same time, not to mention trying to rekindle a relationship that's just plain over."
– Jen, 28, Oak Park, IL
Tämä on toinen yleinen tilanne. Eikö sitä kutsuta ns. liaani-ilmiöksi tjms?. Liaanistahan ei voi päästää irti ennen kuin on ote seuraavasta. En ole silti koskaan ymmärtänyt sitä. Onko sen niin kauheaa olla vaikka hetken aikaa yksinään, että on pakko pyörittää vaikka kahta kumppania samaan aikaan ettei vain jää "out in the cold"?
Reason #5: She deserves better
"When I was younger, I dated a guy named Ethan who was really critical of me. He constantly made little snide comments about my weight, how stupid I was and how clumsy I was. For whatever odd reason, I was into him, despite the fact that all of my friends and family hated him. One weekend when he was away, I met Will at a party and we completely hit it off. He was the complete opposite of Ethan—kind, sweet and generous, yet completely cool and fun, too. We hung out all weekend and it was like a light bulb went off in my head: This is how mature, relationship-worthy guys act. I hooked up with Will the night before he left, and broke up with Ethan soon after. Will and I dated for three years and now we're married."
– Allison, 30, New York, NY
Hyvä jälleen, mutta miksi pettää? Miksi ylipäätään olla tämän Eathanin kanssa?
Reason #6: She's looking for a missing piece
"I'm from Florida, so I adore going to the beach and boating, but my former boyfriend, Chris, a total city boy, hated it. We always argued about where we'd take trips, and he always won. About eight months into our dating, I took a trip to Key West with my friends and we chartered a boat for the day. The captain of the boat was this totally hot, complete ‘beach guy for life' type, and I spent the whole day flirting with him. We met him out that night, and he and I got together. I never told Chris about it after I got home and I never felt guilty; I think part of me felt like that's what Chris got for being so stubborn! Chris and I didn't make it, and after we broke up, I made sure any future boyfriends loved the beach!"
– Lizzie, 32, Chicago, IL
Joten: Jollei poikaystävä pidä kaikesta mistä minä pidän ja suostu osallistumaan kaikkeen minun mielikseni, voin pettää häntä ja se on hänen vikansa. Mitä nyt on niin itsepäinen.
Sääliksi käy jokaista miestä joka tähän naiseen sekaantuu. Aina löytyy joku syy pettää. Aivan varmasti.
Reason #7: To give him a taste of his own medicine
"My last boyfriend was a total player before we got together. I thought I could change him, but I was wrong. I always heard rumors that he was hooking up with other girls while we were dating, but he always denied it. One night, I got a call from a girl he had been seeing, and she detailed their three-month-long relationship to me and told me about another girl she had discovered he was seeing as well. I was so mad that I went out with my friends that night, dressed to kill, and went home with the hottest guy I could find; I felt like it was the least he deserved! I loved seeing the look on his face when I told him about what I did and that I knew about the other girls. And then I dumped him!"
– Ashante, 25, College Park, GA
Ok. Ymmärrettävää. Kaveri ansaitsi kyllä sen, mutta muuten en pidä tuollaisesta että naiset käyttävät ulkopuolista miestä kostaakseen tai tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi. Se ei ole nimittäin reilua tälle uudelle miehelle, ellei hänelle kerrota totuutta. Usein naiselta jää kertomatta että hänellä ylipäätään on poikaystävää ja minäkin tiedän tapauksia jossa täysin tietämätön kaveri saa pahasti turpaansa mustasukkaiselta macho-poikaystävältä.
Reason #8: There's something lacking in the physical department
"My ex was a terrible kisser—the worst! I really liked everything else about him, but whenever it came time to get physical, I just cringed. One night when I was at a party without him, a bunch of people started this old-school, yet fairly intense game of spin the bottle, and I felt like I had to join, as I hadn't had a decent kiss in a long time! I probably kissed about 10 guys that night, all of whom were so much better than my ex. I ended things pretty quickly after that experience, which made me realize that the physical part of a relationship is truly important."
– Marnie, 26, San Francisco, CA
Tuossa ei mielestäni kerrota varsinaisesti pettämisestä, jollei tätä peliin liittyvää pussailua lasketa. Itse en laskisi. Jokainen valitsee itse millaisen ihmisen kanssa haluaa olla, ja jos suutelutaito on niin tärkeää että kokee sen syyksi pistää suhde vaihtoon, niin ei ole minun asiani arvostella sitä ratkaisua.
Equal but different
Jos ei tämän blogin kirjoittaja ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin kannattaa tutustua. Hänellä on paljon hyviä pointteja. Tässä linkissä hän ottaa kantaa tähän ns. Cindy Bischoff -lakiin.
Anne Moilanen Metrolehdessä
formula on idioottimaista.
Se tuhoaa luontoa, siinä mainostetaan
tupakkaa ja se on tylsää. Formulakisakulttuuri pitää
yllä tympeitä, stereotyyppisiä sukupuolirooleja,
joissa miehet ajavat rallia ja ansaitsevat miljoonia,
kun taas heidän trophy wife -tyyppiset malliheilansa
”kannustavat” katsomossa pikkuautoanaalivaiheeseen
juuttuneita aikuisia miehiään silikonit törröllään
ja aivot lepotilassa.
Reason #1: There's no passion
"I had been with John for about three years—he was a really nice guy, and I enjoyed being with him, but there wasn't a ton of passion. Most everyone we knew had gotten engaged, and though John would have proposed in a second, whenever he brought it up, I'd change the subject. I took a trip to Australia for work, and while I was gone, I got together with a co-worker to whom I'd always been insanely attracted. I had a fantastic trip, probably because for the first time in a long time I experienced that excitement I'd been missing. I broke up with John soon after I returned home, and began dating the guy from the trip. Even though I'm not super-proud of my actions, things ended up for the best: After dating for a few years, the guy from the trip and I got married, and we're incredibly happy together."
– Giselle, 30, Montvale, NJ
Hyvä, mutta miksi seurustella sellaisen kanssa jota ei kuitenkaan rakasta? Miksi olla jonkun sellaisen kanssa joka on vain "really nice guy"? Mielestäni nainen tuhlasi 3 vuotta omaa aikaansa ja ennen kaikkea tuhlasi 3 vuottta exän aikaa. Siinä ajassa John olisi voinut löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa olisi "ton of passion". En halua olla kyyninen, mutta jotenkin minusta tuntuu että yksi tämän intohimottoman suhteen kasassa pitävä voima on ollut Johnny-boyn materiaalinen panostus suhteeseen.
Reason #2: To delay a breakup
"Right before I was going to break up with my ex, Sean, he found out that he had to put his beloved dog to sleep. He was so broken up about it that I didn't have the heart to end things, so I waited a month or so until he was in better shape. When things seemed to be better and I was ready, he lost his job, so I felt like I was back to square one! By that time, I had met someone else that I really wanted to start seeing, so I went ahead and did it. I eventually ended things, never telling Sean about my extra-curricular dating. I think I rationalized that I was trying to spare his feelings."
– Stacy, 30, Lexington, KY
Tavallaan ymmärrettävää, mutta entä jos jää kiinni. Se varmasti säästäisi tunteita. Omasta mielestäni sitä parempi, mitä suoremmin tuollaisen asian hoitaa. Tuollainen kikkailu on veitsen kääntämistä haavassa.
Reason #3: Because absence doesn't make the heart grow fonder
"My boyfriend Greg and I decided to do the long-distance thing after I was accepted to a graduate program 200 miles from where we lived. The first few months were fine, but I soon found myself becoming extremely attracted to my lab partner, Henry. What began as innocent flirting eventually wound up with us in bed. After the program was over, I returned home to Greg. Being with him was really difficult, but I didn't break up with him initially because I was still attracted to him, too. I visited Henry a few times, and realized that he was really more of a fling, probably born out of boredom, and that Greg was the one for me. I eventually stopped communicating with Henry. I never told Greg about what happened, which occasionally makes me feel guilty, but I chalk my cheating up to being young and silly. He and I are still together, four years since my program ended."
– Tamara, 33, Portland, OR
Varmaan aika tyypillinen tapaus. Tyypillinen tilanne sekä naisille että miehille, jossa pettäminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Reason #4: So she's not left out in the cold
"I began dating Eric shortly after I had been dumped by Dave, my boyfriend of two years. I was devastated and Eric was definitely a rebound thing. After Eric and I had dated for five months, Dave came back and wanted to give things another shot. I still really missed him, so I began seeing him, but never ended things with Eric. I think I sort of kept Eric around for insurance purposes, just in case things didn't end up well with Dave. Dave and I didn't make it on round two, and after Eric discovered through mutual friends that I had been seeing him again, he ended things with me. I definitely learned my lesson about dating two guys at the same time, not to mention trying to rekindle a relationship that's just plain over."
– Jen, 28, Oak Park, IL
Tämä on toinen yleinen tilanne. Eikö sitä kutsuta ns. liaani-ilmiöksi tjms?. Liaanistahan ei voi päästää irti ennen kuin on ote seuraavasta. En ole silti koskaan ymmärtänyt sitä. Onko sen niin kauheaa olla vaikka hetken aikaa yksinään, että on pakko pyörittää vaikka kahta kumppania samaan aikaan ettei vain jää "out in the cold"?
Reason #5: She deserves better
"When I was younger, I dated a guy named Ethan who was really critical of me. He constantly made little snide comments about my weight, how stupid I was and how clumsy I was. For whatever odd reason, I was into him, despite the fact that all of my friends and family hated him. One weekend when he was away, I met Will at a party and we completely hit it off. He was the complete opposite of Ethan—kind, sweet and generous, yet completely cool and fun, too. We hung out all weekend and it was like a light bulb went off in my head: This is how mature, relationship-worthy guys act. I hooked up with Will the night before he left, and broke up with Ethan soon after. Will and I dated for three years and now we're married."
– Allison, 30, New York, NY
Hyvä jälleen, mutta miksi pettää? Miksi ylipäätään olla tämän Eathanin kanssa?
Reason #6: She's looking for a missing piece
"I'm from Florida, so I adore going to the beach and boating, but my former boyfriend, Chris, a total city boy, hated it. We always argued about where we'd take trips, and he always won. About eight months into our dating, I took a trip to Key West with my friends and we chartered a boat for the day. The captain of the boat was this totally hot, complete ‘beach guy for life' type, and I spent the whole day flirting with him. We met him out that night, and he and I got together. I never told Chris about it after I got home and I never felt guilty; I think part of me felt like that's what Chris got for being so stubborn! Chris and I didn't make it, and after we broke up, I made sure any future boyfriends loved the beach!"
– Lizzie, 32, Chicago, IL
Joten: Jollei poikaystävä pidä kaikesta mistä minä pidän ja suostu osallistumaan kaikkeen minun mielikseni, voin pettää häntä ja se on hänen vikansa. Mitä nyt on niin itsepäinen.
Sääliksi käy jokaista miestä joka tähän naiseen sekaantuu. Aina löytyy joku syy pettää. Aivan varmasti.
Reason #7: To give him a taste of his own medicine
"My last boyfriend was a total player before we got together. I thought I could change him, but I was wrong. I always heard rumors that he was hooking up with other girls while we were dating, but he always denied it. One night, I got a call from a girl he had been seeing, and she detailed their three-month-long relationship to me and told me about another girl she had discovered he was seeing as well. I was so mad that I went out with my friends that night, dressed to kill, and went home with the hottest guy I could find; I felt like it was the least he deserved! I loved seeing the look on his face when I told him about what I did and that I knew about the other girls. And then I dumped him!"
– Ashante, 25, College Park, GA
Ok. Ymmärrettävää. Kaveri ansaitsi kyllä sen, mutta muuten en pidä tuollaisesta että naiset käyttävät ulkopuolista miestä kostaakseen tai tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi. Se ei ole nimittäin reilua tälle uudelle miehelle, ellei hänelle kerrota totuutta. Usein naiselta jää kertomatta että hänellä ylipäätään on poikaystävää ja minäkin tiedän tapauksia jossa täysin tietämätön kaveri saa pahasti turpaansa mustasukkaiselta macho-poikaystävältä.
Reason #8: There's something lacking in the physical department
"My ex was a terrible kisser—the worst! I really liked everything else about him, but whenever it came time to get physical, I just cringed. One night when I was at a party without him, a bunch of people started this old-school, yet fairly intense game of spin the bottle, and I felt like I had to join, as I hadn't had a decent kiss in a long time! I probably kissed about 10 guys that night, all of whom were so much better than my ex. I ended things pretty quickly after that experience, which made me realize that the physical part of a relationship is truly important."
– Marnie, 26, San Francisco, CA
Tuossa ei mielestäni kerrota varsinaisesti pettämisestä, jollei tätä peliin liittyvää pussailua lasketa. Itse en laskisi. Jokainen valitsee itse millaisen ihmisen kanssa haluaa olla, ja jos suutelutaito on niin tärkeää että kokee sen syyksi pistää suhde vaihtoon, niin ei ole minun asiani arvostella sitä ratkaisua.
Equal but different
Jos ei tämän blogin kirjoittaja ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin kannattaa tutustua. Hänellä on paljon hyviä pointteja. Tässä linkissä hän ottaa kantaa tähän ns. Cindy Bischoff -lakiin.
Anne Moilanen Metrolehdessä
formula on idioottimaista.
Se tuhoaa luontoa, siinä mainostetaan
tupakkaa ja se on tylsää. Formulakisakulttuuri pitää
yllä tympeitä, stereotyyppisiä sukupuolirooleja,
joissa miehet ajavat rallia ja ansaitsevat miljoonia,
kun taas heidän trophy wife -tyyppiset malliheilansa
”kannustavat” katsomossa pikkuautoanaalivaiheeseen
juuttuneita aikuisia miehiään silikonit törröllään
ja aivot lepotilassa.
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Tunnetko temput?
Tämä on jo tosi vanha juttu, mutta osui minun silmiini vasta nyt. Naisjärjetöjen keskusliitto julkaisi vuonna 2000 kirjasen: TUNNETKO TEMPUT? Miesten näkymätön vallankäyttö Kirjasen tarkoitus on ilmeisesti (julkaisijan mukaan) lisätä naisten tietoisuutta ja auttaa miehiä tunnistamaan "syrjivä" toimintansa.
Minä en ole lukenut kirjasta, mutta netissä on jonkin verran lainauksia, mukaanlukien tässäkin lainattu esittely. Minusta teos vaikuttaa hyvin miehiä syyllistävältä ja se tuntuu jälleen kerran pyörivän sen saman olettaman ympärillä, että miehet (kollektiivi) käyttävät valtaa, ovat etuoikeutettuja ja syrjivät naisia. Minusta suurimmasta osasta esimerkkejä huokuu asenne, että asioiden on mentävä naisten tahdon mukaan, silloinkin kun porukassa on yksi nainen ja 20 miestä. 20 miehen pitää taipua yhden naisen tahtoon tai muuten se on syrjintää. Ei siis mitään uutta alla auringon.
TUNNETKO TEMPUT? miesten näkymätön vallankäyttö
Kirjanen pohjautuu Berit Åsin teokseen
De fem hräskarteknikerna
Copyright C Berit Ås
Käännös: Tuula Stenberg
Piirrokset ja taitto: Gua Vainio
Julkaisija: Naisjärjestöjen Keskusliitto -
Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Mannerheimintie 40 A 15
00100 Helsinki
p. +358 9 494 217
f. +358 9 494 617
e-mail: naisjarjestot@co.inet.fi
http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi
Kirjasta on tilattavissa julkaisijalta
Rakas sisar,
käsissäsi oleva kirjanen on syntynyt käytännön tarpeesta. Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi 1960-70-luvulla miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista - tiedostaen tai tiedostamattaan - kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. Berit Ås kokosi näkemänsä kirjaseksi, jossa hän esittelee miesten käyttämät temput ja nimeää ne. Tutustumalla näihin temppuihin ymmärrät ne ja pystyt vapautumaan niiden vaikutuksesta kohteeksi jouduttuasi. Tunnetko temput- kirjanen on kirjoitettu 1970-luvulla ja ilmestynyt seuraavalla käännöksenä 2000-luvun alussa, mutta on edelleen ajankohtainen. Toivomme, että tämä kätevästi käsilaukkuun sopiva kirjanen leviää laajalle ja kuluu käytössä.
Tasa-arvo
Työelämässä, politiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa, perheessä ja seuraelämässä meitä naisia sorretaan vain siksi, että olemme naisia.
Virallisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo tunnustetaan, ja siksi moni uskoo sen toimivan myös käytännössä. Lakien ja asetusten mukainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu arkielämässä. Tämän moni nainen oman elämänkokemuksensa perusteella tietääkin.
Naisten ja miesten väliset kuilut syvenevät, ellemme näe, että miehillä on yhä sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen valta. Yhä moni asia esimerkiksi kielessä määritellään miehisin termein. Samoin näyttää siltä, että miehet päättävät, milloin ja missä yhteyksissä keskustellaan sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.
Here we go again. MIEHILLÄ on valta.
Miehet käyttävät enemmän tai vähemmän näkyvästi erilaisia hallitsemistekniikoita säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa naisiin. Näin he saavat naiset uskomaan, että on oma vikamme, kun emme ole saavuttaneet tasa-arvoa.
Hallitsemistekniikoiden tunteminen auttaa katkaisemaan kärjen niiden vaikutukselta. Kun olemme tietoisia niistä, voimme myös torjua ne. Meidän on hyvä tuntea hallitsemistekniikat myös siksi, että itse välttäisimme niiden käyttämistä.
Naisten keskeinen solidaarisuus edellyttää vapautumista patriarkaalisista hallitsemisen ja hajoittamisen tavoista. Muuten käy helposti, että itse käyttäydymme miesten tavoin ja jätämme toisen naisen pulaan.
Tässä viisi hallitsemisen tekniikkaa, joita käytetään sellaisinaan tai erilaisina yhdistelminä:
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Nämä eivät ole harmittomia pikkujuttuja, vaan henkistä väkivaltaa. Niiden kohteeksi joutunut nainen voi menettää itsetuntonsa ja jopa identiteettinsä.
Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.
Myös miehen, joka haluaa todella työskennellä tasa-arvon puolesta, on tunnistettava nämä hallitsemistekniikat, ja huomautettava niistä tarpeen tullen muille.
Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa syrjintää ja työskentelee tasa-arvon puolesta. Lue tämä kirjanen, käytä sen ohjeita ja levitä tietoa edelleen.
Näkymättömäksi tekeminen
Minna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa kämmenet hikisinä ja sydän läpättäen. -Mikä minua oikein vaivaa? Miksi olen niin hermostunut? Muuthan istuvat kaikessa rauhassa.
Ennen Minnaa vuorossa oleva puhuja aloittaa. Mies ei ole äänessä ensimmäistä kertaa - ja sen huomaa. Hän puhuu vakuuttavasti, pitkään ja hartaasti. Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Siinä on mies, joka tietää mitä puhuu.
Kun Minnan vuoro tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä. Mutta asia on nyt kuitenkin sanottu. Minna odottaa muiden mielipiteitä.
Mutta turhaan. Kokous jatkuu. -Sanonkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.
Miten tämä on mahdollista?
Näkymättömäksi tekemiseen ei paljon tarvita. Unohtamista, vähättelyä, aliarvioimista, kuoliaaksi vaikenemista. Tuttuja keinoja murentaa toisen itsetuntoa ja osoittaa, ettei tämä ole juuri minkään arvoinen.
Anteeksi nyt, mutta minä en ymmärrä mitä miesten sitten olisi pitänyt tehdä. "Minna" sai asiansa sanottua. Mitä olisi pitänyt tapahtua? Olisiko yleiön pitänyt revetä massiivisiin hurraahuutoihin, vai kehua naista hänen puheenvuorostaan yhteen ääneen, armeijatyyliin kovaa ja korkealta, samassa rytmissä (vrt. !!Hyvää päivää herra...!!).
Entäpä jos Minnan idea vain ei yksinkertaisesti ollut hyvä? Tai ehkä se olikin varteenotettava, mutta josta ei siinä vaiheessa ollut kommentteja esitettävänä. Ehkä ajatus otettiin vastaan, mutta siihen halutaan perehtyä ensin.
Naurunalaiseksi saattaminen
Ulla on seminaarissa, jossa käsiteltiin tasa-arvoa. Viikonloppu oli onnistunut, ja hän palasi mukanaan roppakaupalla uutta tietoa. Hän iloitsi jo etukäteen ajatuksesta, että voisi kertoa siitä omalla työpaikallaan muillekin.
-Oliko hyvä seminaari, kysyy Tuomas, kun Ulla tulee ovesta.
-Todella upea kokemus, Ulla vastaa. Meitä oli lähes sataviisikymmentä naista…Pitemmälle hän ei ehdikään, kun joku jo huutaa: -Mikä kanalauma!
Ei aikaakaan kun muut liittyvät kuoroon, hohottavat ja matkivat kotkotusta. Ulla yrittää vielä pari kertaa kertoa seminaarista, mutta ei pääse alkua pitemmälle, kun joku kaksilahkeinen keskeyttää hänet.
-Antaa olla, ettehän te kuitenkaan kuuntele, Ulla sanoo.
-Älä nyt leikistä suutu, miehet vähettelevät.
-Mutta kun tämä toistuu joka kerta. Niin kuin tasa-arvosta puhuminen olisi pelkkää hölynpölyä, Ulla parahtaa ja lähtee kotiin.
Miten tämä on mahdollista?
Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia kanalaumaan saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.
Tämä oli huonoa käytöstä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa. En puolustele.
Tiedon pimitys
Kokouksen jälkeen käy usein niin, että joku miehistä pyytää muita oluelle. -Sait ylipuhuttua, huutavat miehet iloisesti yhteen ääneenn.
Mutta Seija huokaa. Hän haluaisi jo mennä kotiin. Häntä ei todellakaan huvita lähteä kokouksen jälkeen enää minnekään, mutta muuten hänen on mahdotonta tietää, missä mennään. Oluella ei käydä vain siksi, että juodaan olutta, siellä myös vaihdetaan tietoja, neuvotellaan ja sovitaan asioista etukäteen.
Niinpä Seija menee mukaan. Ja ihmettelee, miksi kaikki aina toimii miesten ehdoilla.
Miten tämä on mahdollista?
Sehän on helppoa. Miehet lyöttäytyvät yhteen ja sopivat asioista virallisten kokousten ulkopuolella, miesten kesken. Suomessa sauna on siihen oivallinen paikka. Tätä tapahtuu sekä työpaikoilla että politiikassa. Myös naisten panoksesta kotona sekä taloustöistä vaietaan.
Pitäisikö miesten siis kysyä naiselta lupa lähteä oluelle? Jos miehet haluavat lähteä oluelle kokouksen jälkeen, niin se on naisen syrjintää, temppuilua, väkivaltaa.
Ensinnäkin: Joukossa on todennäköisesti miehiäkin joita ei kiinnosta lähteä oluelle. He jäävät ihan samalla tavalla paitsioon. Toiseksi: Tuskin jatkoilla mitään varsinaisia päätöksiä tehdään, vaikka asioista puhutaankin. Kolmanneksi: Naisilla tuntuu olevan kovin yksityiskohtaiset tiedot siitä mitä miesten saunavuoroissa puhutaan, kuten esim. vaimojen vaginoista sekä millaisia kenenkin vaimot ovat sängyssä. Minä en ole ikinä, toistan ikinä, kuullut yhdenkään miehen selittävän saunassa millainen pesä muijalla on.
Miten miesten siis pitäisi toimia jos kokouksen jälkeen tekee mieli pyytää muita oluelle?
Kaksoisrangaistus
Kati soittaa vanhemmilleen. Hänen täytyy pyytää heitä illaksi poikansa Matiaksen kanssa, sillä ammattiosastolla on tärkeä kokous.
-Eikö sinusta koskaan tunnu, että juokset vähän liikaa niissä kokouksissa. Kohta et näe poikaasi lainkaan, Katin äiti huokailee. Näin hän tekee aina, kun äiti ja tytär tapaavat.
Katin vanhemmat ihmettelevät, miksei tytär pysy kotona lapsensa kanssa, vaan laukkaa kaiken maailman kokouksissa. Ehkä hän ei heidän mielestään ole hyvä äiti, mutta he suostuvat kyllä lapsenvahdiksi.
Kokouksessa Katilta kysytään, haluaisiko hän mukaan työryhmään, jonka on tarkoitus tavata joka toinen keskiviikko.
-Valitettavasti se ei ole mahdollista, Kati vastaa.
-Olen luvannut olla Matiaksen kanssa kotona joka keskiviikko.
Kati huomaa, ettei vastaus miellytä kaikkia, ja kuulee, kun muut lähtiessään puhuvat hänestä.
-Matiaksen kanssa, matkii eräs. -Niin tyypillistä naisille. Yhteisiä asioitahan tässä pitäisi hoitaa.
Miten tämä on mahdollista?
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeroihin ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.
Ehkä tässä on hieman pointtia. Mikäli tilanne on näin selvä. Epäilen että oikeasti hyvin harvoin on.
Syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
-Eikö voitaisi järjestää kokousta joskus vähän mukavammissa merkeissä ilman tiukkaa esityslistaa. Jokainen voisi vaikka vuorotellen leipoa jotain, Jaana ehdottaa.
-Mitä helvettiä, Kalle paukuttaa. -Nämä ovat virallisia kokouksia eivätkä mitään kakkukestejä. Jo on aikoihin eletty. Tämä nyt oli pahinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.
-Mutta kun täällä ovat aina samat ihmiset äänessä, niin ajattelin, että jos vähän kokeiltaisi jotain uutta, niin ehkä muutkin…
Kalle keskeyttää: -Ei kai se nyt minun vikani ole, että kaikki eivät saa ääntään kuuluville. Menköön puheopetukseen. Ei tämä sentään mikään leikkikoulu ole.
Jaana tuntee itsensä tyhmäksi. Ehdotus taisi olla todella huono. Mitähän muutkin nyt hänestä ajattelevat.
Miten tässä näin kävi?
Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.
Onko kirjoittaja ihan tosissaan?!? Miksi ihmeessä muiden pitäisi suostua leipomaan vain sen takia, että joku/jotkut niin haluavat. Eikö tuollaisesta pitäisi ainakin äänestää ensin. Vaikka Jaana tykkää leipoa, niin ehkäpä kaikki muut kuitenkaan eivät halua leipoa. Sitäpaitsi sellainen vie aikaa muusta valmistautumisesta. Näistä esimerkeistä mielestäni tämä Jaanan esimerkki on kaikkein huonoin.
"Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne."
Yeah right!
Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne. Tästä kirjasesta on apua, kun törmäät näihin asioihin omassa arkielämässäsi.
Naisjärjestöjen työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Meidän tehtävämme mielipiteen muokkaajana on estää naisiin kohdistuva väkivalta ja painostus ja auttaa tasa-arvon leviämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Keskustelua tarvitaan edelleen.
-Naisjärjestöjen Keskusliitto- -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry-
1
Minä en ole lukenut kirjasta, mutta netissä on jonkin verran lainauksia, mukaanlukien tässäkin lainattu esittely. Minusta teos vaikuttaa hyvin miehiä syyllistävältä ja se tuntuu jälleen kerran pyörivän sen saman olettaman ympärillä, että miehet (kollektiivi) käyttävät valtaa, ovat etuoikeutettuja ja syrjivät naisia. Minusta suurimmasta osasta esimerkkejä huokuu asenne, että asioiden on mentävä naisten tahdon mukaan, silloinkin kun porukassa on yksi nainen ja 20 miestä. 20 miehen pitää taipua yhden naisen tahtoon tai muuten se on syrjintää. Ei siis mitään uutta alla auringon.
TUNNETKO TEMPUT? miesten näkymätön vallankäyttö
Kirjanen pohjautuu Berit Åsin teokseen
De fem hräskarteknikerna
Copyright C Berit Ås
Käännös: Tuula Stenberg
Piirrokset ja taitto: Gua Vainio
Julkaisija: Naisjärjestöjen Keskusliitto -
Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Mannerheimintie 40 A 15
00100 Helsinki
p. +358 9 494 217
f. +358 9 494 617
e-mail: naisjarjestot@co.inet.fi
http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi
Kirjasta on tilattavissa julkaisijalta
Rakas sisar,
käsissäsi oleva kirjanen on syntynyt käytännön tarpeesta. Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi 1960-70-luvulla miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista - tiedostaen tai tiedostamattaan - kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. Berit Ås kokosi näkemänsä kirjaseksi, jossa hän esittelee miesten käyttämät temput ja nimeää ne. Tutustumalla näihin temppuihin ymmärrät ne ja pystyt vapautumaan niiden vaikutuksesta kohteeksi jouduttuasi. Tunnetko temput- kirjanen on kirjoitettu 1970-luvulla ja ilmestynyt seuraavalla käännöksenä 2000-luvun alussa, mutta on edelleen ajankohtainen. Toivomme, että tämä kätevästi käsilaukkuun sopiva kirjanen leviää laajalle ja kuluu käytössä.
Tasa-arvo
Työelämässä, politiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa, perheessä ja seuraelämässä meitä naisia sorretaan vain siksi, että olemme naisia.
Virallisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo tunnustetaan, ja siksi moni uskoo sen toimivan myös käytännössä. Lakien ja asetusten mukainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu arkielämässä. Tämän moni nainen oman elämänkokemuksensa perusteella tietääkin.
Naisten ja miesten väliset kuilut syvenevät, ellemme näe, että miehillä on yhä sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen valta. Yhä moni asia esimerkiksi kielessä määritellään miehisin termein. Samoin näyttää siltä, että miehet päättävät, milloin ja missä yhteyksissä keskustellaan sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.
Here we go again. MIEHILLÄ on valta.
Miehet käyttävät enemmän tai vähemmän näkyvästi erilaisia hallitsemistekniikoita säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa naisiin. Näin he saavat naiset uskomaan, että on oma vikamme, kun emme ole saavuttaneet tasa-arvoa.
Hallitsemistekniikoiden tunteminen auttaa katkaisemaan kärjen niiden vaikutukselta. Kun olemme tietoisia niistä, voimme myös torjua ne. Meidän on hyvä tuntea hallitsemistekniikat myös siksi, että itse välttäisimme niiden käyttämistä.
Naisten keskeinen solidaarisuus edellyttää vapautumista patriarkaalisista hallitsemisen ja hajoittamisen tavoista. Muuten käy helposti, että itse käyttäydymme miesten tavoin ja jätämme toisen naisen pulaan.
Tässä viisi hallitsemisen tekniikkaa, joita käytetään sellaisinaan tai erilaisina yhdistelminä:
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
Nämä eivät ole harmittomia pikkujuttuja, vaan henkistä väkivaltaa. Niiden kohteeksi joutunut nainen voi menettää itsetuntonsa ja jopa identiteettinsä.
Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.
Myös miehen, joka haluaa todella työskennellä tasa-arvon puolesta, on tunnistettava nämä hallitsemistekniikat, ja huomautettava niistä tarpeen tullen muille.
Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa syrjintää ja työskentelee tasa-arvon puolesta. Lue tämä kirjanen, käytä sen ohjeita ja levitä tietoa edelleen.
Näkymättömäksi tekeminen
Minna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa kämmenet hikisinä ja sydän läpättäen. -Mikä minua oikein vaivaa? Miksi olen niin hermostunut? Muuthan istuvat kaikessa rauhassa.
Ennen Minnaa vuorossa oleva puhuja aloittaa. Mies ei ole äänessä ensimmäistä kertaa - ja sen huomaa. Hän puhuu vakuuttavasti, pitkään ja hartaasti. Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Siinä on mies, joka tietää mitä puhuu.
Kun Minnan vuoro tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä. Mutta asia on nyt kuitenkin sanottu. Minna odottaa muiden mielipiteitä.
Mutta turhaan. Kokous jatkuu. -Sanonkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.
Miten tämä on mahdollista?
Näkymättömäksi tekemiseen ei paljon tarvita. Unohtamista, vähättelyä, aliarvioimista, kuoliaaksi vaikenemista. Tuttuja keinoja murentaa toisen itsetuntoa ja osoittaa, ettei tämä ole juuri minkään arvoinen.
Anteeksi nyt, mutta minä en ymmärrä mitä miesten sitten olisi pitänyt tehdä. "Minna" sai asiansa sanottua. Mitä olisi pitänyt tapahtua? Olisiko yleiön pitänyt revetä massiivisiin hurraahuutoihin, vai kehua naista hänen puheenvuorostaan yhteen ääneen, armeijatyyliin kovaa ja korkealta, samassa rytmissä (vrt. !!Hyvää päivää herra...!!).
Entäpä jos Minnan idea vain ei yksinkertaisesti ollut hyvä? Tai ehkä se olikin varteenotettava, mutta josta ei siinä vaiheessa ollut kommentteja esitettävänä. Ehkä ajatus otettiin vastaan, mutta siihen halutaan perehtyä ensin.
Naurunalaiseksi saattaminen
Ulla on seminaarissa, jossa käsiteltiin tasa-arvoa. Viikonloppu oli onnistunut, ja hän palasi mukanaan roppakaupalla uutta tietoa. Hän iloitsi jo etukäteen ajatuksesta, että voisi kertoa siitä omalla työpaikallaan muillekin.
-Oliko hyvä seminaari, kysyy Tuomas, kun Ulla tulee ovesta.
-Todella upea kokemus, Ulla vastaa. Meitä oli lähes sataviisikymmentä naista…Pitemmälle hän ei ehdikään, kun joku jo huutaa: -Mikä kanalauma!
Ei aikaakaan kun muut liittyvät kuoroon, hohottavat ja matkivat kotkotusta. Ulla yrittää vielä pari kertaa kertoa seminaarista, mutta ei pääse alkua pitemmälle, kun joku kaksilahkeinen keskeyttää hänet.
-Antaa olla, ettehän te kuitenkaan kuuntele, Ulla sanoo.
-Älä nyt leikistä suutu, miehet vähettelevät.
-Mutta kun tämä toistuu joka kerta. Niin kuin tasa-arvosta puhuminen olisi pelkkää hölynpölyä, Ulla parahtaa ja lähtee kotiin.
Miten tämä on mahdollista?
Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia kanalaumaan saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.
Tämä oli huonoa käytöstä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa. En puolustele.
Tiedon pimitys
Kokouksen jälkeen käy usein niin, että joku miehistä pyytää muita oluelle. -Sait ylipuhuttua, huutavat miehet iloisesti yhteen ääneenn.
Mutta Seija huokaa. Hän haluaisi jo mennä kotiin. Häntä ei todellakaan huvita lähteä kokouksen jälkeen enää minnekään, mutta muuten hänen on mahdotonta tietää, missä mennään. Oluella ei käydä vain siksi, että juodaan olutta, siellä myös vaihdetaan tietoja, neuvotellaan ja sovitaan asioista etukäteen.
Niinpä Seija menee mukaan. Ja ihmettelee, miksi kaikki aina toimii miesten ehdoilla.
Miten tämä on mahdollista?
Sehän on helppoa. Miehet lyöttäytyvät yhteen ja sopivat asioista virallisten kokousten ulkopuolella, miesten kesken. Suomessa sauna on siihen oivallinen paikka. Tätä tapahtuu sekä työpaikoilla että politiikassa. Myös naisten panoksesta kotona sekä taloustöistä vaietaan.
Pitäisikö miesten siis kysyä naiselta lupa lähteä oluelle? Jos miehet haluavat lähteä oluelle kokouksen jälkeen, niin se on naisen syrjintää, temppuilua, väkivaltaa.
Ensinnäkin: Joukossa on todennäköisesti miehiäkin joita ei kiinnosta lähteä oluelle. He jäävät ihan samalla tavalla paitsioon. Toiseksi: Tuskin jatkoilla mitään varsinaisia päätöksiä tehdään, vaikka asioista puhutaankin. Kolmanneksi: Naisilla tuntuu olevan kovin yksityiskohtaiset tiedot siitä mitä miesten saunavuoroissa puhutaan, kuten esim. vaimojen vaginoista sekä millaisia kenenkin vaimot ovat sängyssä. Minä en ole ikinä, toistan ikinä, kuullut yhdenkään miehen selittävän saunassa millainen pesä muijalla on.
Miten miesten siis pitäisi toimia jos kokouksen jälkeen tekee mieli pyytää muita oluelle?
Kaksoisrangaistus
Kati soittaa vanhemmilleen. Hänen täytyy pyytää heitä illaksi poikansa Matiaksen kanssa, sillä ammattiosastolla on tärkeä kokous.
-Eikö sinusta koskaan tunnu, että juokset vähän liikaa niissä kokouksissa. Kohta et näe poikaasi lainkaan, Katin äiti huokailee. Näin hän tekee aina, kun äiti ja tytär tapaavat.
Katin vanhemmat ihmettelevät, miksei tytär pysy kotona lapsensa kanssa, vaan laukkaa kaiken maailman kokouksissa. Ehkä hän ei heidän mielestään ole hyvä äiti, mutta he suostuvat kyllä lapsenvahdiksi.
Kokouksessa Katilta kysytään, haluaisiko hän mukaan työryhmään, jonka on tarkoitus tavata joka toinen keskiviikko.
-Valitettavasti se ei ole mahdollista, Kati vastaa.
-Olen luvannut olla Matiaksen kanssa kotona joka keskiviikko.
Kati huomaa, ettei vastaus miellytä kaikkia, ja kuulee, kun muut lähtiessään puhuvat hänestä.
-Matiaksen kanssa, matkii eräs. -Niin tyypillistä naisille. Yhteisiä asioitahan tässä pitäisi hoitaa.
Miten tämä on mahdollista?
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeroihin ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.
Ehkä tässä on hieman pointtia. Mikäli tilanne on näin selvä. Epäilen että oikeasti hyvin harvoin on.
Syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen
-Eikö voitaisi järjestää kokousta joskus vähän mukavammissa merkeissä ilman tiukkaa esityslistaa. Jokainen voisi vaikka vuorotellen leipoa jotain, Jaana ehdottaa.
-Mitä helvettiä, Kalle paukuttaa. -Nämä ovat virallisia kokouksia eivätkä mitään kakkukestejä. Jo on aikoihin eletty. Tämä nyt oli pahinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.
-Mutta kun täällä ovat aina samat ihmiset äänessä, niin ajattelin, että jos vähän kokeiltaisi jotain uutta, niin ehkä muutkin…
Kalle keskeyttää: -Ei kai se nyt minun vikani ole, että kaikki eivät saa ääntään kuuluville. Menköön puheopetukseen. Ei tämä sentään mikään leikkikoulu ole.
Jaana tuntee itsensä tyhmäksi. Ehdotus taisi olla todella huono. Mitähän muutkin nyt hänestä ajattelevat.
Miten tässä näin kävi?
Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.
Onko kirjoittaja ihan tosissaan?!? Miksi ihmeessä muiden pitäisi suostua leipomaan vain sen takia, että joku/jotkut niin haluavat. Eikö tuollaisesta pitäisi ainakin äänestää ensin. Vaikka Jaana tykkää leipoa, niin ehkäpä kaikki muut kuitenkaan eivät halua leipoa. Sitäpaitsi sellainen vie aikaa muusta valmistautumisesta. Näistä esimerkeistä mielestäni tämä Jaanan esimerkki on kaikkein huonoin.
"Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne."
Yeah right!
Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne. Tästä kirjasesta on apua, kun törmäät näihin asioihin omassa arkielämässäsi.
Naisjärjestöjen työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Meidän tehtävämme mielipiteen muokkaajana on estää naisiin kohdistuva väkivalta ja painostus ja auttaa tasa-arvon leviämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Keskustelua tarvitaan edelleen.
-Naisjärjestöjen Keskusliitto- -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry-
1
maanantai 21. heinäkuuta 2008
A Father's Rights
Löysin sattumalta tällaisen (2007) elokuvan. Saa nähdä tuleeko koskaan myyntiin Suomessa, saatika sitten televisioesitykseen. Olisi hienoa jos tulisi.
A Father’s Rights" is based upon a real life story. It depicts the situation of an unwed father and his child’s struggle with the legal system predominant in American society today.
"A Father’s Rights" is hard hitting, factual, and potentially embarrassing to some in high places. It is meant to expose the system that treats children differently across this country and the world: a system that needs to change. We should all be looking at and working for one thing, getting equal rights for our children. It should not matter if a child is born out of wedlock. It's not the child’s fault, and that child should have the same rights as a child from a happily married couple. Stop the fighting over who gets custody and what he/she receives for the privilege of raising that child.
The system that all of us face as parents, and/or grandparents is broken. No matter if you are mother, father, or grandparent, we all must acknowledge this basic fact. Thousands of emails have been received over the past year about this project asking for help, or parents telling their own horror stories with the system. One major problem is that fathers, mothers, and grandparents all seem to be fighting for their own rights. We should all be able to come together and fight for our children's rights. The right to be treated equally, no matter if their parents are married, were married, or never married. If that goal is obtained, then a lot of the problems in the system will go away.
This movie was made to bring attention to and educate the public about a corrupt system that is not taking care of the future: making sure children are well taken care of.
Elokuvan trailer. Täytyy katsoa saisiko leffaa tilattua jostain euroalueelta. Eikö yhdysvalloista tilaaminen ole tehty aika vaikeaksi nykyään, mikäli olen käsittänyt oikein.
A Father’s Rights" is based upon a real life story. It depicts the situation of an unwed father and his child’s struggle with the legal system predominant in American society today.
"A Father’s Rights" is hard hitting, factual, and potentially embarrassing to some in high places. It is meant to expose the system that treats children differently across this country and the world: a system that needs to change. We should all be looking at and working for one thing, getting equal rights for our children. It should not matter if a child is born out of wedlock. It's not the child’s fault, and that child should have the same rights as a child from a happily married couple. Stop the fighting over who gets custody and what he/she receives for the privilege of raising that child.
The system that all of us face as parents, and/or grandparents is broken. No matter if you are mother, father, or grandparent, we all must acknowledge this basic fact. Thousands of emails have been received over the past year about this project asking for help, or parents telling their own horror stories with the system. One major problem is that fathers, mothers, and grandparents all seem to be fighting for their own rights. We should all be able to come together and fight for our children's rights. The right to be treated equally, no matter if their parents are married, were married, or never married. If that goal is obtained, then a lot of the problems in the system will go away.
This movie was made to bring attention to and educate the public about a corrupt system that is not taking care of the future: making sure children are well taken care of.
Elokuvan trailer. Täytyy katsoa saisiko leffaa tilattua jostain euroalueelta. Eikö yhdysvalloista tilaaminen ole tehty aika vaikeaksi nykyään, mikäli olen käsittänyt oikein.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Isot tytöt
Parinvalinnasta on puhuttu paljon. Markkina-arvosta ja siitä miten osa jää ilman, sekä miesten ja naisten erilaisista valintakriteereistä. Naiset aina valittavat että on olemassa kaksoistandardi ulkonäköön, varsinkin lihavuuteen. Nainen ei saa olla lihava mutta mies saa jne. Minusta tuntuu välillä että kaksoisstandardi on päinvastainen. Olen jo pitkän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen että yhä useammin etenkin nuorten keskuudessa näkyy pareja, joissa mies on normaalivartaloinen ja nainen lihava.
Tilastojen mukaan Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, mutta katukuvasta sitä ei heti uskoisi, ainakaan tällä seudulla. Nykyään on minusta ainakin harvinaista nähdä pari jossa on ylipainoinen mies ja hoikka nainen. Useimmiten se on päinvastoin. Näin se on: tuttavieni, työkavereitteni, sukulaisteni, jne. pariskuntien ööh. lihajakauma.
Olin juuri eilen konsertissa pääkaupunkiseudulla ja seurasin millaisia pareja alueella oli. Kentällä välittömässä läheisyydessäni oli parikin tällaista pariskuntaa. Mies oli edustavan näköinen, hoikka ja kohtalaisen lihaksikas, nainen oli reippaasti ylipainoinen. Mies oli muutenkin hyvin edustavan näköinen, sikäli kun heteromies pystyy toista miestä arvioimaan. Timmi kroppa, hyvin pukeutunut. Vaatteet olivat merkkitavaraa, mutta ei mitään pintamuotikamaa, vaan laatumerkkejä. Hyvä ryhti, ja miellyttävät kasvonpiirteet. Sellainen kaveri siis jonka luulisi saavan helposti naisia. Molempien parien miehet vaikuttivat lisäksi olemukseltaan normaalilta. Itsevarmoilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Lyhyesti sanottuna miehet olivat minusta selvästi enemmän YTM:iä kuin alemman tason miehiä.
Tässä ei ole kyse vain näistä esimerkin kahdesta pariskunnasta. Minusta vastaavanlaisten parien muodostuminen on ainakin täälläpäin nykyään huomattavasti yleisempää kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli mielestäni melko harvinaista nähdä tällainen pari. Riittävän harvinaista, jotta ainakin minä uskoin kyseessä olevan miehen, jolla on jonkinlainen fetissi lihavuuteen. Valtaosa pareista noudatti silloin toisenlaista linjaa: laiha mies sai laihan naisen, lihava mies lihavan naisen ja atleetti mies fitness-naisen. Silloin kaavasta erottui useimmiten pari jossa mies oli lihava ja nainen hoikka, jolloin mies oli yleensä hyvin varakas.
Sääli ettei tästä ole minkäänlaista tukimusaineistoa joka joko vahvistaisi tai osoittaisi vääräksi tämän kehityksen. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tällainen iso tyttö/ normaali mies -parien määrä on nyt huikeasti vuosikymmenen takaista yleisempää. Omalla seudullani tälläisia pareja joissa naisen massa on 100 - 125 % miehen massasta, näkyy nykyään kaikkialla minne katsot.
Minua kiinnostaisi tietää syy (potentiaalisen) muutoksen taustalta. Syy voi olla joko pakon sanelemaa tai perustua omaan valintaan. Ensimmäisessä tapauksessa tulee mieleen, että:
a) Nämä miehet ovat ujoja, hiljaisia ja joilla on huono itsetunto, ja joutuvat sen takia tyytymään siihen mitä saavat. Ulkonäkö riittää juuri ja juuri kompensoimaan muita heikkouksia sen verran, että miehet ovat kuitenkin mukana parisuhdemarkkinoilla. Hädin tuskin.
b) Huono rahatilanne. Miehillä ei ole resursseja tarjottavana ja sen takia vetovoima on matala, jota ulkonäkö jälleen kompensoi tiettyyn rajaan asti.
c) Miehillä on jokin tuntematon epä-attraktiivinen tekijä, jota ei näy ulospäin, mutta joka paljastuu heti intiimin elämän alkumetreillä. Tällainen voisi olla esim. mielenterveysongelmat, potenssiongelmat, hammasproteesi tai jokin normaalia elämää rajoittava sairaus joka ei näy ulospäin.
d) Naisten markkina-arvo on yleisesti kohonnut ja sen myötä vaatimukset miestä kohtaan. Tuloksena entistä enemmän yksinäisiä kauniita ja koulutettuja naisia (ylihinnoittelu), ja entistä enemmän yksinäisiä alemman tason miehiä (rima noussut), jolloin pelin ainoat voittajat ovat alemman tason naiset (enemmän vapaita ylempiä atm:iä ja alempia ktm:iä).
Toisessa tapauksessa:
a) Kauneusihanteet ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloinen pyöreä on nyt normaalipainoinen tai silloinen ylipainoinen on nyt pyöreä.
b) Näillä naisilla on jotain muita tekijöitä kompensoimassa puutteita ulkonäössä. Nämä naiset ottavat ehkä miehen enemmän huomioon ja panostavat todella suhteeseen
c) Nämä miehet ovat kyllästyneet oman arvonsa liian tarkkaan tunteviin prinsessoihin, joiden pitäminen tyytyväisenä vaatii kasvavassa määrin rahallista rakkauden osoittamista. Ylipainosta kärsivä nainen voi olla enemmän jalat maassa oleva, joka vaatii vähemmän ja kiukuttelee vähemmän. Lihava nainen voi olla kiltimpi ja ottaa paremmin miehen tunteet huomioon. Sanalla sanoen lihavan nainen saattaa olla tasa-arvoisempi.
d) Hoikat kaunottaret ovat hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, tai jos ei ulos markkinoilta, niin kysyntä on ainakin siirtynyt osittain muille sektoreille. Kauniiden naisten vaatimukset miestä kohtaan + prinsessalle tyypillinen miesten tunteita lainkaan huomioimaton käytös, on saattanut johtaa siihen, että osa miehistä ei enää uskalla lähestyä kaunottaria. Uskalla tai koe riskiä kannattavaksi.
Huomaan muutoksen myös itsessäni. Kymmenen vuotta on tehnyt minusta vähemmän kriittisen naisten pyöreydelle.
Tilastojen mukaan Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, mutta katukuvasta sitä ei heti uskoisi, ainakaan tällä seudulla. Nykyään on minusta ainakin harvinaista nähdä pari jossa on ylipainoinen mies ja hoikka nainen. Useimmiten se on päinvastoin. Näin se on: tuttavieni, työkavereitteni, sukulaisteni, jne. pariskuntien ööh. lihajakauma.
Olin juuri eilen konsertissa pääkaupunkiseudulla ja seurasin millaisia pareja alueella oli. Kentällä välittömässä läheisyydessäni oli parikin tällaista pariskuntaa. Mies oli edustavan näköinen, hoikka ja kohtalaisen lihaksikas, nainen oli reippaasti ylipainoinen. Mies oli muutenkin hyvin edustavan näköinen, sikäli kun heteromies pystyy toista miestä arvioimaan. Timmi kroppa, hyvin pukeutunut. Vaatteet olivat merkkitavaraa, mutta ei mitään pintamuotikamaa, vaan laatumerkkejä. Hyvä ryhti, ja miellyttävät kasvonpiirteet. Sellainen kaveri siis jonka luulisi saavan helposti naisia. Molempien parien miehet vaikuttivat lisäksi olemukseltaan normaalilta. Itsevarmoilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Lyhyesti sanottuna miehet olivat minusta selvästi enemmän YTM:iä kuin alemman tason miehiä.
Tässä ei ole kyse vain näistä esimerkin kahdesta pariskunnasta. Minusta vastaavanlaisten parien muodostuminen on ainakin täälläpäin nykyään huomattavasti yleisempää kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli mielestäni melko harvinaista nähdä tällainen pari. Riittävän harvinaista, jotta ainakin minä uskoin kyseessä olevan miehen, jolla on jonkinlainen fetissi lihavuuteen. Valtaosa pareista noudatti silloin toisenlaista linjaa: laiha mies sai laihan naisen, lihava mies lihavan naisen ja atleetti mies fitness-naisen. Silloin kaavasta erottui useimmiten pari jossa mies oli lihava ja nainen hoikka, jolloin mies oli yleensä hyvin varakas.
Sääli ettei tästä ole minkäänlaista tukimusaineistoa joka joko vahvistaisi tai osoittaisi vääräksi tämän kehityksen. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tällainen iso tyttö/ normaali mies -parien määrä on nyt huikeasti vuosikymmenen takaista yleisempää. Omalla seudullani tälläisia pareja joissa naisen massa on 100 - 125 % miehen massasta, näkyy nykyään kaikkialla minne katsot.
Minua kiinnostaisi tietää syy (potentiaalisen) muutoksen taustalta. Syy voi olla joko pakon sanelemaa tai perustua omaan valintaan. Ensimmäisessä tapauksessa tulee mieleen, että:
a) Nämä miehet ovat ujoja, hiljaisia ja joilla on huono itsetunto, ja joutuvat sen takia tyytymään siihen mitä saavat. Ulkonäkö riittää juuri ja juuri kompensoimaan muita heikkouksia sen verran, että miehet ovat kuitenkin mukana parisuhdemarkkinoilla. Hädin tuskin.
b) Huono rahatilanne. Miehillä ei ole resursseja tarjottavana ja sen takia vetovoima on matala, jota ulkonäkö jälleen kompensoi tiettyyn rajaan asti.
c) Miehillä on jokin tuntematon epä-attraktiivinen tekijä, jota ei näy ulospäin, mutta joka paljastuu heti intiimin elämän alkumetreillä. Tällainen voisi olla esim. mielenterveysongelmat, potenssiongelmat, hammasproteesi tai jokin normaalia elämää rajoittava sairaus joka ei näy ulospäin.
d) Naisten markkina-arvo on yleisesti kohonnut ja sen myötä vaatimukset miestä kohtaan. Tuloksena entistä enemmän yksinäisiä kauniita ja koulutettuja naisia (ylihinnoittelu), ja entistä enemmän yksinäisiä alemman tason miehiä (rima noussut), jolloin pelin ainoat voittajat ovat alemman tason naiset (enemmän vapaita ylempiä atm:iä ja alempia ktm:iä).
Toisessa tapauksessa:
a) Kauneusihanteet ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloinen pyöreä on nyt normaalipainoinen tai silloinen ylipainoinen on nyt pyöreä.
b) Näillä naisilla on jotain muita tekijöitä kompensoimassa puutteita ulkonäössä. Nämä naiset ottavat ehkä miehen enemmän huomioon ja panostavat todella suhteeseen
c) Nämä miehet ovat kyllästyneet oman arvonsa liian tarkkaan tunteviin prinsessoihin, joiden pitäminen tyytyväisenä vaatii kasvavassa määrin rahallista rakkauden osoittamista. Ylipainosta kärsivä nainen voi olla enemmän jalat maassa oleva, joka vaatii vähemmän ja kiukuttelee vähemmän. Lihava nainen voi olla kiltimpi ja ottaa paremmin miehen tunteet huomioon. Sanalla sanoen lihavan nainen saattaa olla tasa-arvoisempi.
d) Hoikat kaunottaret ovat hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, tai jos ei ulos markkinoilta, niin kysyntä on ainakin siirtynyt osittain muille sektoreille. Kauniiden naisten vaatimukset miestä kohtaan + prinsessalle tyypillinen miesten tunteita lainkaan huomioimaton käytös, on saattanut johtaa siihen, että osa miehistä ei enää uskalla lähestyä kaunottaria. Uskalla tai koe riskiä kannattavaksi.
Huomaan muutoksen myös itsessäni. Kymmenen vuotta on tehnyt minusta vähemmän kriittisen naisten pyöreydelle.
Tarja
Olen viime päivinä selaillut paljon erilaisten poliittisten henkilöiden profiileja, tarkoituksenani löytää jotain tasa-arvon kannalta mielenkiintoista tietoa. Näköjään mittavan poliittisen uran voi luoda hyvin erilaisista lähtökodista.
Kuvan lady, Tarja "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan" Filatov, on (yllätys yllätys) toiminut tiedottajana tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Kukapa olisi uskonut.
Koulutukseltaan Tarja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hänellä on yliopisto-opintoja tiedostusalalta, mutta gradua hän ei koskaan saanut valmiiksi. En halua loukata nyt ketään, mutta jos ajatellaan hetki asiaa kylmästi tuottavan työn näkökulmasta. Ylioppilas+tiedotusopin opintoja. Ottaisitko sinä töihin tyypin, jonka ansiluettelossa löytyy nuo kaksi kohtaa ja sen lisäksi ainoastaan järjestötoimintaa demarinuorissa? En ottaisi minäkään. No, ottaisitko sinä tällaisen tyypin työministeriksi?
Luin myös tarjan kolumnia viime vuodelta otsikolla kiltit naiset eivät saa mitään.
Tarja Filatov:
Ensimmäinen lihavointi ilmeisesti vihjaa samaan naisille alhaisemmat verot/eri leivän hinta -tsydeemiin. Entä jälkimmäinen? Minun ainakin on hieman vaikea seurata rouva Filatovin train of thoughtia.
Kuvan lady, Tarja "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan" Filatov, on (yllätys yllätys) toiminut tiedottajana tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Kukapa olisi uskonut.
Koulutukseltaan Tarja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hänellä on yliopisto-opintoja tiedostusalalta, mutta gradua hän ei koskaan saanut valmiiksi. En halua loukata nyt ketään, mutta jos ajatellaan hetki asiaa kylmästi tuottavan työn näkökulmasta. Ylioppilas+tiedotusopin opintoja. Ottaisitko sinä töihin tyypin, jonka ansiluettelossa löytyy nuo kaksi kohtaa ja sen lisäksi ainoastaan järjestötoimintaa demarinuorissa? En ottaisi minäkään. No, ottaisitko sinä tällaisen tyypin työministeriksi?
Luin myös tarjan kolumnia viime vuodelta otsikolla kiltit naiset eivät saa mitään.
Tarja Filatov:
Tasa-arvon näkökulmasta Suomi ei ole valmis. Naisten panos suomalaisten hyvinvointiin on niin tärkeä, että sitä pitäisi tukea paitsi tasa-arvotyöllä myös verotuksella, kirjoittaa Tarja Filatov.
Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana. Monessa suhteessa näin on. Meillä on laadukas päivähoito, lakisääteinen maksuton kouluruokailu, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa pikkukoululaisten turvaksi.
Kaikki nämä palvelut tukevat naisten osallistumista työelämään. Olemme halunneet, että naiset voivat valita sekä perheen ja työn. Ei siis ihme, että Suomessa naisten kokoaikatyönä mitattu työssäkäyntiaste on Euroopan unionin korkein.
Työt ovat kuitenkin yhä jyrkästi jakautuneet mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Tunnettua on myös se, että naisten euro on vain 81 senttiä miesten eurosta. Naisten työssäkäynti on yhteiskunnalle niin tärkeä asia, että sitä tulee tukea kaikin keinoin, niin verotuksella, tasa-arvotyöllä, päivähoidolla kuin säätämällä esimerkiksi vanhusten hoitotakuu.
Ensimmäinen lihavointi ilmeisesti vihjaa samaan naisille alhaisemmat verot/eri leivän hinta -tsydeemiin. Entä jälkimmäinen? Minun ainakin on hieman vaikea seurata rouva Filatovin train of thoughtia.
torstai 3. heinäkuuta 2008
Miten markkinoida miesliikettä?
En edelleenkään pääse miesten tasa-arvo foorumille omasta nettiliittymästäni käsin. Syy siihen on selvinnyt. IP-osoitteeni (kiinteä) on ilmeisesti kuulunut aikaisemmin jollekin www.foorumit.info:n foorumeilla häiriköinneelle ihmiselle, ja IP on sen takia bannattu. Lisäksi palveluntarjoajani välityspalvelimen osoitteista on hyökätty samalle serverille, joten myös proxy-osoitteet blokataan, eli en pääse foorumille ilman välityspalvelinta enkä sen kanssa. Uutta IP:tä on luvattu minulle jo yli viikon verran, joten ehkäpä piakkoin pääsen täältäkin käsin foorumille. Jossain määrin olen pystynyt seuraamaan keskustelua muilta koneilta käsin.
Yksi minua eniten kiinnostavista aiheista on miesjärjestön perustaminen, vaikkakin se on toistaiseksi hyvin kaukana toteutumisesta. Ennemmin tai myöhemmin sellainen kuitenkin on pakko perustaa. Järjestöä perustettaessa suuri kysymys on, miten järjestö voisi tehdä itseään tunnetuksi ja hankkia jäseniä. Demokraattisessa yhteiskunnassa järjestön vaikutusvalta on aikakin periaatteessa suoraan verrannollinen sen jäsenmäärään. Naisjärjestöjen 0,5 miljoonaa (?) jäsentä näyttäisi ainakin minusta olevan hyvin pitkälti suhteessa naisjärjestöjen ja feminismin vaikutusvaltaan politiikassa ja mediassa.
Miten siis hankkia jäseniä uuteen miesliikkeeseen? Jos ollaan ihan realistisia, niin millainen jäsenmäärä alkuvaiheessa on odotettavissa? Sanoisin että perustamisvaiheessa järjestöön liittyisi ensimmäisenä foorumin olemassa olevat jäsenet, joita ei ole tällä hetkellä kuin mitä: 30? 40? ja väitän, että tästäkin jengistä rekisteröitymislomakkeen täyttää max. 50 %, koska silloin pitää astua esiin anonyymin nimimerkin takaa ja laittaa oma nimi likoon.
Toiseksi jäseniä tulisi foorumin tai miesasiablogien passiivisten lukijoiden joukoista. Jäseniä joita ei toistaiseksi ole näkynyt, koska he eivät ole koskaan kirjoittaneet mitään, vaan tyytyneet ainoastaan lukemaan keskusteluja. Arvioisin tällaisia henkilöitä olevan ehkä 100 - 150 (hyvin optimistinen arvio), joista liittyy max. 30 henkilöä. Alkuvaiheessa meillä olisi siis about alle 50 jäsentä, joka sekin on optimistinen arvio. Ensimmäisen vuoden aikana jäsenmäärään voisi odottaa pientä (ehkä 10 %) kasvua ihmisten alkaessa löytää järjestöä. Siis 1. vuosi ja jäseniä olisi siis alle 50. Se ei riitä. Ei alkuunkaan. Sillä ei saada aikaan yhtään mitään.
Kannatus ilman aktiivista markkinointia tulee olemaan olematonta. Se ei johdu siitä että enemmistö suomalaisista miehistä oikeasti kokisi nykyisen tasa-arvopuheen olevan reilua tai käytäntöjen kohtelevan heitä oikein. Mielestäni se johtuu kolmesta syystä. Painotan sanaa mielestäni. Tämä ei ole tiedettä vaan vanhaa kunnon mutua.
Passiivisuus
Tietoisuus
Naisten yksinoikeus uhristatukseen
Ratkaisu?
Passiivisuus. Miesliikkeen on oltava esillä siellä missä miehet ovat. Käytännössä budjetti tulee rajaamaan vaikutusalueen nettiin. Liittymisen pitää olla äärimmäisen helppoa ja sen pitää onnistua hetkessä. Helppous, suoraviivaisuus ja nopeus on oleellista.
Väärä tapa: Verkkosivulla on puhelinumero. "Soita ja tilaa jäsenhakemuslomakkeesi!"
Oikea tapa: Hiiren klikkaus bannerissa avaa suoraan rekisteröintilomakkeen tjms. Sähköpostilistat motivoivat jäseniä aktiivisuuteen ja tiedottavat ajankohtaisista kampanjoista.
Tietoisuus. Markkinoinnissa lähdetään usein liikkeelle siitä, että ensin asiakkaalle myydään ongelma ja vasta sitten myydään ratkaisu eli tuote. Esimerkkinä naisten kosmetiikkatuotteet ja laihdustusmömmöt ja -laitteet. Naisille on kautta aikojen opetettu että he eivät kelpaa tuollaisina vaan heidän on oltava laihempia, ripsien tuuheampia jne. Nykyään tätä keinoa sovelletaan paljon miehiinkin. Viagra esimerkiksi myydään mielikuvalla että miehen pitää, ollakseen mies, olla aina valmis. Jos et ole, sinulla on ongelma.
Miesliikkeen ei tarvitse ruveta keksimään kuvitteellisia ongelmia. Todellisia ongelmia on riittävästi, mutta jengi pitää saadaa tajuamaan että ongelmat ovat tasa-arvopoliittisia. Pojat eivät putoa koulusta ja syrjäydy vain koska koulujärjestelmä on huono. Kodittomat eivät ole 85 % miehiä, sattumalta tai koska se on "luonnollista". Toisin sanottuna naiset eivät välty tältä kohtalolta koska he ovat jotenkin parempia tai luonnollisten ominaisuuksiensa takia paremmin selviytyviä. Kyse on syrjivistä rakenteista ja ne pitää saada ihmisten tietoisuuteen.
Terve uhriutuminen. Luulen että tietoisuuden lisääntyessä ja esimerkkien vaikutus edesauttaa sitä jo itsessään. Lisäksi miesliikkeen pitäisi rohkaista miehiä sanomaan suunsa puhtaaksi ja oleman pelkäämättä leimautumista, ja valmistaa miehiä ennalta kohtaamaan kritiikki. Helppoa se ei tule olemaan, mutta jotain on tehtävä.
Miesten asioista ei saisi puhua. Miesten pitäisi vaieta. On päivänselvää että näin ei voi jatkua. Koska maailma muuttuu, myös miesten pitää muuttua. Kuka miehiä puolustaa jos eivät miehet itse? Vai luuletko tosissasi että Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, tasa-arvolautakunta tai tasa-arvoministeri tulee puuttumaan sinun (=meidän) ongelmiisi ilman kriittisen massan painostusta?
Kohderyhmä?
Miehet! Lisäksi esim. poikalasten äidit, jotka luonnollisesti haluavat lapselleen hyvän tulevaisuuden ja ympäristön joka sen mahdollistaa. Sanoin edellä: "Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä." Sama pätee naisiin. Miesliike voi samalla tehdä suuren palveluksen poikalasten äideille. Äideillä on oikeus tietää miksi miksi matti ei pärjää koulussa kuten siskonsa, vaikka on muuten yhtä terävä.
Yksi minua eniten kiinnostavista aiheista on miesjärjestön perustaminen, vaikkakin se on toistaiseksi hyvin kaukana toteutumisesta. Ennemmin tai myöhemmin sellainen kuitenkin on pakko perustaa. Järjestöä perustettaessa suuri kysymys on, miten järjestö voisi tehdä itseään tunnetuksi ja hankkia jäseniä. Demokraattisessa yhteiskunnassa järjestön vaikutusvalta on aikakin periaatteessa suoraan verrannollinen sen jäsenmäärään. Naisjärjestöjen 0,5 miljoonaa (?) jäsentä näyttäisi ainakin minusta olevan hyvin pitkälti suhteessa naisjärjestöjen ja feminismin vaikutusvaltaan politiikassa ja mediassa.
Miten siis hankkia jäseniä uuteen miesliikkeeseen? Jos ollaan ihan realistisia, niin millainen jäsenmäärä alkuvaiheessa on odotettavissa? Sanoisin että perustamisvaiheessa järjestöön liittyisi ensimmäisenä foorumin olemassa olevat jäsenet, joita ei ole tällä hetkellä kuin mitä: 30? 40? ja väitän, että tästäkin jengistä rekisteröitymislomakkeen täyttää max. 50 %, koska silloin pitää astua esiin anonyymin nimimerkin takaa ja laittaa oma nimi likoon.
Toiseksi jäseniä tulisi foorumin tai miesasiablogien passiivisten lukijoiden joukoista. Jäseniä joita ei toistaiseksi ole näkynyt, koska he eivät ole koskaan kirjoittaneet mitään, vaan tyytyneet ainoastaan lukemaan keskusteluja. Arvioisin tällaisia henkilöitä olevan ehkä 100 - 150 (hyvin optimistinen arvio), joista liittyy max. 30 henkilöä. Alkuvaiheessa meillä olisi siis about alle 50 jäsentä, joka sekin on optimistinen arvio. Ensimmäisen vuoden aikana jäsenmäärään voisi odottaa pientä (ehkä 10 %) kasvua ihmisten alkaessa löytää järjestöä. Siis 1. vuosi ja jäseniä olisi siis alle 50. Se ei riitä. Ei alkuunkaan. Sillä ei saada aikaan yhtään mitään.
Kannatus ilman aktiivista markkinointia tulee olemaan olematonta. Se ei johdu siitä että enemmistö suomalaisista miehistä oikeasti kokisi nykyisen tasa-arvopuheen olevan reilua tai käytäntöjen kohtelevan heitä oikein. Mielestäni se johtuu kolmesta syystä. Painotan sanaa mielestäni. Tämä ei ole tiedettä vaan vanhaa kunnon mutua.
Passiivisuus
Tilanne ei tyydytä, mutta kukaan ei silti tee asian eteen mitään. Passiivisuus on erityisesti suomalaisten perusominaisuus. Asioiden täytyy mennä todella pahaksi ennen kuin suomalainen nousee barrikaadille. Passiivisuutta ei kannata aliarvioida. Perinteisesti suomalainen käsittelee näitä asioita kulmabaarin pöydässä tuopin äärellä, mutta ei aktivoidu.
Tietoisuus
Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä. Monien ongelmien miehisyyteen on totuttu niin vahvasti, että paremmasta ei osata edes haaveksia. Esim. huono-osaisten miehinen yliedustus on kaikkien tiedossa, mutta kaikki eivät osaa ajatella sitä tasa-arvokysymyksenä. Poikien syrjäytymistä kauhistellaan, mutta ongelma nähdään vain koulutuspoliittisena asiana.
Eräs tuttavani on juuri nyt avioeron keskellä. Vaimo lähti ja vei lapset mukanaan. Kysyin häneltä, eikö hänelle tullut mieleen sanoa, että sen kun lähdet, mutta lapsia et vie? Eipä ollut tullut. Tiedän myös avioeroja jossa nainen haluaa pistää pelin poikki ja käskee miehen muuttaa pois yhteisestä kodista. Ja mieshän lähtee automaattisesti ilman, että kysyisi miksi juuri minun pitää olla se lähtevä osapuoli. No, tuttavani tapauksessa ei ole sinänsä hätää, sillä tuttavani vaimo on järkevä ihminen eikä asetu yhteishuoltajuutta vastaan tai ala keksimään mitään valheita voittaakseen huoltajuuden itselleen. Kaikki eivät valitettavasti ole niin onnellisessa asemassa.
Naisten yksinoikeus uhristatukseen
Naiset ovat kautta aikojen osanneet tehokkaasti uhritutua, eikä naisen aseman vahvistuminen ole ainakaan hidastanut tahtia. Päinvastoin minun nähdäkseni naisten uhriutuminen on vain kiihtynyt tänä aikana. Mitä enemmän naisten asemaa vahvistetaan - sitä huonompi naisten aseman esitetään olevan. Naisilla on siihen (uhriutumiseen) monopoliasema ja siitä naiset totta tosiaan pitävät kiinni kynsin ja hampain. Pelkkä ajatuksen ilmaisemin siitä, että miesten asema onkin joissain asioissa heikompi riittää leimaamaan esittäjänsä sovinistiseksi ruikuttajahäiriköksi.
Suurempi ongelma on miesten oma asenne. Meidät on kasvatettu vuosisatoja tavalla, joka on iskostunut selkäytimeemme. "Mies ei valita". "Kestä se kuin mies". En tarkoita että meidän pitäisi omaksua naisten tapoja, mutta maailma on muuttunut ja sen myötä miesliikkeen elinehto on, että löytyy miehinen uhriutumisen tapa. Perinteinen "mies ei valita" on tullut tiensä päähän. Siitä on päästävä, eikä pelkästään miesliikkeen tavoitteiden toteutumisen takia, vaan miesten hyvinvoinnin yleensäkin. 80 % itsemurhista on miesten tekemiä, jotka eivät valittaneet.
Ratkaisu?
Passiivisuus. Miesliikkeen on oltava esillä siellä missä miehet ovat. Käytännössä budjetti tulee rajaamaan vaikutusalueen nettiin. Liittymisen pitää olla äärimmäisen helppoa ja sen pitää onnistua hetkessä. Helppous, suoraviivaisuus ja nopeus on oleellista.
Väärä tapa: Verkkosivulla on puhelinumero. "Soita ja tilaa jäsenhakemuslomakkeesi!"
Oikea tapa: Hiiren klikkaus bannerissa avaa suoraan rekisteröintilomakkeen tjms. Sähköpostilistat motivoivat jäseniä aktiivisuuteen ja tiedottavat ajankohtaisista kampanjoista.
Tietoisuus. Markkinoinnissa lähdetään usein liikkeelle siitä, että ensin asiakkaalle myydään ongelma ja vasta sitten myydään ratkaisu eli tuote. Esimerkkinä naisten kosmetiikkatuotteet ja laihdustusmömmöt ja -laitteet. Naisille on kautta aikojen opetettu että he eivät kelpaa tuollaisina vaan heidän on oltava laihempia, ripsien tuuheampia jne. Nykyään tätä keinoa sovelletaan paljon miehiinkin. Viagra esimerkiksi myydään mielikuvalla että miehen pitää, ollakseen mies, olla aina valmis. Jos et ole, sinulla on ongelma.
Miesliikkeen ei tarvitse ruveta keksimään kuvitteellisia ongelmia. Todellisia ongelmia on riittävästi, mutta jengi pitää saadaa tajuamaan että ongelmat ovat tasa-arvopoliittisia. Pojat eivät putoa koulusta ja syrjäydy vain koska koulujärjestelmä on huono. Kodittomat eivät ole 85 % miehiä, sattumalta tai koska se on "luonnollista". Toisin sanottuna naiset eivät välty tältä kohtalolta koska he ovat jotenkin parempia tai luonnollisten ominaisuuksiensa takia paremmin selviytyviä. Kyse on syrjivistä rakenteista ja ne pitää saada ihmisten tietoisuuteen.
Terve uhriutuminen. Luulen että tietoisuuden lisääntyessä ja esimerkkien vaikutus edesauttaa sitä jo itsessään. Lisäksi miesliikkeen pitäisi rohkaista miehiä sanomaan suunsa puhtaaksi ja oleman pelkäämättä leimautumista, ja valmistaa miehiä ennalta kohtaamaan kritiikki. Helppoa se ei tule olemaan, mutta jotain on tehtävä.
Miesten asioista ei saisi puhua. Miesten pitäisi vaieta. On päivänselvää että näin ei voi jatkua. Koska maailma muuttuu, myös miesten pitää muuttua. Kuka miehiä puolustaa jos eivät miehet itse? Vai luuletko tosissasi että Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, tasa-arvolautakunta tai tasa-arvoministeri tulee puuttumaan sinun (=meidän) ongelmiisi ilman kriittisen massan painostusta?
Kohderyhmä?
Miehet! Lisäksi esim. poikalasten äidit, jotka luonnollisesti haluavat lapselleen hyvän tulevaisuuden ja ympäristön joka sen mahdollistaa. Sanoin edellä: "Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä." Sama pätee naisiin. Miesliike voi samalla tehdä suuren palveluksen poikalasten äideille. Äideillä on oikeus tietää miksi miksi matti ei pärjää koulussa kuten siskonsa, vaikka on muuten yhtä terävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
