Clinton, Merkel and me.

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1227006/Clinton-Merkel-global-war-sexism-Harriet-Harman.html

Harriet Harman has spoken of her ambitions to sit alongside Hillary Clinton and Angela Merkel in a global crusade against sexism.

Labour's deputy leader wants to establish a group of high-ranking women, including the U.S. Secretary of State and the German Chancellor, who would meet regularly to fight for equality.

Her announcement, in a speech to EU leaders, also appeared to be an attempt to burnish her credentials as a future Labour leader.

Miss Harman, the minister for women, said: 'There is, as yet, no international architecture which serves effectively to bring together women leaders who are working for progress along the same lines in each of our own countries. We need to look at how this could be done.'

She made clear she sees herself as a pioneer to rank alongside Mrs Clinton and Mrs Merkel.

She said: 'In the UK we have a new Government Office for Equality - of which I am in charge. Germany has its first woman Chancellor - Angela Merkel - and half the Spanish cabinet are women.

'The U.S. has a woman heading the State Department, Secretary Hillary Clinton, and Hilda Solis as Secretary for Labour. For the first time, the House of Representatives has a woman speaker, Nancy Pelosi.'

Miss Harman said she would seek to enlist the 140 female ministers throughout the EU in a bid to push women's issues.

She said: 'By doing this we can ensure the concerns of the 250million women in the EU are taken into account when decisions are made.'
U.S. Secretary of State Hillary Clinton on her way to attend the Asia-Pacific Economic Cooperation (APEC) Ministerial Meeting Retreat Session in Singapore on 11 November 2009
German Chancellor Angela Merkel makes the first speech of her new term as chancellor to the Bundestag (Lower house of parliament) in Berlin on November 10, 2009

She also plans to fight to set up a new UN 'consolidated gender entity body to progress issues concerning women'.

Tory spokesman Theresa May accused Miss Harman of putting her personal ambitions ahead of the interests of British working women.

She said: 'We want to ensure that issues affecting women are not forgotten but we all need to concentrate on the job in hand if we are to tackle Labour's jobs crisis and mend our broken economy'.

Aika huoletta voidaan ennustaa että miesten tasa-arvokysymyksiä ei tuossa komiteassa juuri käsitellä. Paitsi ehkä muutamaa poikkeusta, joissa primaarivaikutus on kuitenkin naisten asemaa parantava ja sekundaarivaikutus miesten asemaan liittyvä. Eräs tällainen esimerkki on mielestäni isien perhevapaiden lisääminen. Ellei sillä uskottaisi olevan naisten asemaa työmarkkinoilla parantava vaikutus, sille tuskin löytyisi suurtakaan kannatusta.

Tässäkin artikkelissa tulee hyvin esiin yksi keskeinen asia, missä feministinen ajattelu menee vikaan: Tarvitaan erityinen naispäättäjien yhteisö, jotta naisten asiat tulevat huomioiduksi, koska yleinen politiikka on oletusarvoisesti miesten tarpeiden mukaan tehty. Todellisuudessa parlamentaarinen päätöksenteko ottaa huomioon huomattavasti vähemmän miesspesifisiä asioita kuin puhtaasti naisten etuun vaikuttavia asioita.

Sisäsiittoinen Suomi

Tyly arvio: Sisäsiittoinen Suomi ei houkuttele ulkomaisia osaajia

Suomi on huomattavasti vähemmän kansainvälistynyt kuin mitä usein ajatellaan, ja selvästi enemmän sisäänpäin kääntynyt kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Tämä uhkaa kansantalouden selviytymistä tulevaisuuden haasteista.

Näin toteaa 18 asiantuntijasta koottu kansainvälinen arviointiryhmä, joka julkisti keskiviikkona laajan selvityksensä Suomen innovaatiojärjestelmän ongelmakohdista.

Paneelin mukaan Suomi ei houkuttele ulkomaisia tutkijoita tai asiantuntijoita eikä ulkomaisia, osaamisintensiivisiä yrityksiä saati niiden tutkimustoimintaa. Näin ollen Suomessa on hyvin vähän globaalisti suuntautunutta yrittäjyyttä.

Maailmantalouden kilpailu kiristyy ankaralla vauhdilla. Näin ollen Suomen kilpailukyky riippuu yhä kriittisemmin siitä, kuinka hyvin innovoimme eli viemme omia läpimurtoja maailmalle.

Tutkijat havaitsivat, että tutkijoiden liikkuvuus Suomeen ja Suomesta on viime vuosina peräti pienentynyt, vaikka maailma menee aivan toiseen suuntaan. Kansainvälistymistä pitäisikin raadin mukaan edistää voimakkain kannustein.

Ongelma liittyy läheisesti Suomen hajanaiseen korkeakouluverkostoon. Raadin mukaan yliopistouudistuksessa pitäisikin siirtyä pikaisesti seuraavaan vaiheeseen. Yliopistojen laitoskokoa pitäisi suurentaa selvästi, mikä tarkoittaa koko verkoston karsimista.

Ammattikorkeakoulujen rooli pitää täsmentää äkkiä.

Suomen usein kehuttu innovaatiojärjestelmä saa muutenkin kovaa kyytiä asiantuntijajoukolta. Tutkijoiden huolellinen selvitys muun muassa osoittaa, että aluepolitiikka on piiloutunut innovaatiokoneistoon, vaikka asia on tähän saakka kiistetty. Kasvukeskusten ulkopuolelle on jaettu helpommin tai enemmän Tekesin tutkimus- ja kehitystukia.

Kaiken lisäksi tukialueille syydetyt innovaatiorahat näyttävät heikentävän tuottavuuskasvua.


No kuinkas nyt näin ? Eikö Suomen pitänyt olla peräti maailman menestyvin maa ?

Huonosti käyttäytyvät miehet

NOW's new president takes on men behaving badly

By DAVID CRARY (AP) – 16 hours ago

NEW YORK — Men behaving badly. It wasn't a topic that Terry O'Neill expected to find high on her agenda as new president of the National Organization for Women, but she's tackling it with zest and determination.

Elected as NOW's leader in June, O'Neill had plenty on her plate already — notably trying to gauge the impact on women, for good or ill, in the multiple proposals for health care overhaul. Then along came the Roman Polanski and David Letterman controversies, and she charged briskly onto a new front.

Polanski "is a convicted criminal pedophile" and making excuses for him is "dangerous talk," O'Neill declared earlier this month after some luminaries in Hollywood and Europe questioned a move by Swiss authorities to detain the film director for possible extradition to the U.S. He faces a charge dating from 1978 of having unlawful sex with a 13-year-old girl.

Four days after the Polanski statement, O'Neill fired another salvo after Letterman's on-air revelation — prompted by an alleged extortion attempt — that he had sex with women working under him on his "Late Show."

"As 'the boss,' he is responsible for setting the tone for his entire workplace — and he did that with sex," O'Neill said. "In any work environment, this places all employees — including employees who happen to be women — in an awkward, confusing and demoralizing situation."

The decision to speak out about Letterman prompted a surge of e-mails to NOW headquarters, many commending O'Neill and many criticizing her. One message accused O'Neill of "man-hating," while another praised her for raising the workplace issue on behalf of daughters and their parents.

Despite her other priorities, O'Neill doesn't see the two incidents as a distraction and views her statements as part of "an important conversation to have."

"Men behaving badly is exactly the problem in this country," she said in a telephone interview. "It's not a diversion — it's at the core of why women are unequal, why they are kept in second-class citizenship."

O'Neill didn't drop the topic after issuing her statements. NOW urged its supporters to rally outside movie theaters in support of victims of rape and sexual assault, and O'Neill wrote to the president of CBS, which airs the "Late Show," requesting a meeting and urging the network to appoint more women to its board of directors.

CBS declined to respond publicly to O'Neill, but noted that women are presidents of several of its key divisions, including CBS Entertainment, CBS Films, CBS Sales and Simon & Schuster.

O'Neill also wrote to Letterman's production company, Worldwide Pants, Inc., which replied on Thursday.

"As an employee of David Letterman's since 1985, I have personally found the work environment on his shows to be fair, professional and entirely merit-based at all times," wrote Worldwide Pants CEO Rob Burnett, who said Letterman has never been the target of a sexual harassment claim.

Burnett also noted that women hold numerous high-level executive posts in the company.

O'Neill linked the Polanski and Letterman controversies to a broader trend that has troubled her in recent years — nasty, gender-based attacks on women in public life, such as Hillary Rodham Clinton, Sarah Palin, Michelle Obama and new Supreme Court Justice Sonia Sotomayor.

"We're living in a time when women who put themselves forward as leaders are subjected to vicious misogynistic attacks — it's very analogous to sexual harassment in the workplace," she said in the interview. "The message to other women is, 'Stay in your place.'"

O'Neill said her dismay with Letterman didn't hinge on the legality of his conduct.

"The question is whether the atmosphere in that workplace was poisoned by that lord of the manor, where everybody is made to understand that the women are there for sex and the men are there for work," she said.

O'Neill, 57, was somewhat of a surprise winner in NOW's leadership election in June, beating a 33-year-old NOW vice president who'd been endorsed by outgoing president Kim Gandy.

O'Neill, a former law professor, vowed in her campaign to reinvigorate NOW's grass-roots activism and deploy tougher tactics to convey its views.

On the job for four months, O'Neill has found the work intense — particularly trying to keep up-to-date on how the evolving health care proposals might affect women.

She worries that the eventual plan might lack a public option allowing the government to sell health insurance in competition with private companies, and that such a result would dismay many women.

"It breaks my heart," she said, expressing fears that many progressive women would be so disheartened that they wouldn't vote in 2010 and thus create an opening for "dreadful, anti-women candidates to win."

Polanskin kohdalla en voi olla kauheasti eri mieltä. Lettermanin suhteen en voisi juuri olla enempää eri mieltä. Miksi naisjärjestöjen johtoon valitaan aina kaikkein fanaattisin aines? Now on järjestö, joka on jo vanhastaankin aivan riittävän yksisilmäinen.

Naiset (ja lapset) ensin

Minun piti postata tämä jo silloin kun se oli ajankohtainen, mutta se unohtui. Julkaisen sen nyt joka tapauksessa. Hassua miten tasa-arvo ja perinteisten sukupuoliroolien purkaminen tarkoittaa aina vain naisten tasa-arvoa, ja sukupuolirooleista roskakoriin päätyy ainoastaan naisten velvollisuuksiksi miellettyjä ja miesten oikeuksiksi miellettyjä asioita. Miesten perinteiset velvollisuudet, kuten itsensä asettaminen alttiiksi vaaraan naisen puolesta, saa jäädä. Tasa-arvoa, mutta naiset ensin!

http://jezebel.com/5133007/flight-1549-survivors-lets-talk-about-women-and-children-first

Tradition!
Flight 1549 Survivors: Let's Talk About "Women And Children First"
By Sadie, 1:00 PM on Fri Jan 16 2009, 30,597 views (Edit, to draft, Slurp)

Copy this whole post to another site
Slurp cancel
sending request

After the near-tragedy of a US Airways crash-landing in the Hudson, some people were surprised to learn that, in evacuating, some of the passengers and crew held to the mandate of "women and children first."

We got a bunch of emails in asking us to address this issue. It's probably not something that often comes up nowadays: after all, most plane crashes don't allow time for evacuation, and it's a testament to the pilot's incredible skill, the crew's efficiency and the quick response of rescue workers that we even have the luxury of discussing this protocol, rather than mourning several hundred deaths. But it did ring strangely quaint — and to some, problematic — to hear such old-fashioned words amidst the setting of a very modern disaster.

First, a few words on the whole "women and children first" thing. It's not a tradition as ancient as the navy; in fact, it can be dated to the 1852 wreck of the British warship HMS Birkenhead. The ship was filled mostly with soldiers and sailors, but also carried 20 women and children on its voyage to South Africa. When the ship ran into a rock that hew the hull in two, the captain shouted, "Every man for himself." However, the soldier's commanding officers, Lieutenant-Colonel Alexander Seton, drew his sword and ordered his men to stand fast — to rush the lifeboats might mean that the women and children aboard the boats would be swamped and would perish. Only about 200 people — of 600 — survived the wreck. So, this was a case in which you literally had exclusively soldiers - and then some incidental women and children, who, obviously, were going to take priority. The implementation of the protocol was regarded as a tribute to Seton's bravery, interestingly enough, rather than as a piece of gallantry. Of course, in addition to ingrained notions of protection, there were practical concerns: women's clothing was harder to swim and move in, and if there were children, it was considered preferable to keep them with their mothers.

To a degree, the latter is probably still part of the rationale: as with helping a neighboring child with an oxygen mask, kids need carers: most often, this will be the mother. I doubt anyone would argue that in cases of disaster, children's safety should be a priority. I'd assume too that the old-fashioned protocol serves as some means of organization: someone needs to go first, everyone's panicking - why not women and children? Of course, it doesn't really make sense — and does "women" include the flight attendants? Why, after all, should an able-bodied woman get help before an infirm older man, because of the residual perception of inherent weakness? I'd guess it's probably mostly just unexamined tradition - a lot of pilots are ex-military, and the military is, shall we say, fond of tradition. Yes, it's ludicrous: women and children first down the big slide? If people hadn't been worried about, you know, dying, probably a few of them would have chuckled at the incongruity of hearing those words on an air bus.

But that's the point, isn't it: people almost died! And they didn't die! And as interesting as semantics are, and as much inherent patriarchal nonsense there is in the fabric of society coming out all the time, I for one am not going to get exercised about something someone said — maybe off the top of his head — in an effort to successfully save several hundred lives. I agree that if this is indeed the airline protocol it bears questioning, or at least cogent, non-anachronistic explanation beyond some hoary gallantry. But yesterday what could have been a tragedy, wasn't. We know women and children were evacuated first because they — and the men who followed — lived to talk about it. I would be curious to hear what the women on that flight have to say about it — maybe in, say, a week. But, as Ecclesiastes and the Byrds would have it, for everything there is a season.

Kommentteja:

**********
@samethingwedoeverynightpinky: I was thinking the exact same thing. I travel with my cat quite a lot, and there is absolutely no fucking way I'd get off that plane without her.

As for women & children first, there is one minor practical thing, though I don't think it's relevant in a plane evacuation b/c of the space limitations. Children are smaller, and so are women, on average, and thus are more likely to hinder evacuation or be trampled if they don't go first...
**********

**********

01/16/09

@Raspberry Swirl: Dance Party Coordinator: I agree. I kinda hate debating this sort of thing that seems unnecessary when REAL sexism, like on purpose, exists in this world.

Women and children first doesn't strike me as an insult. It just seems right to allow children first, and if the kid is with his/her mom, then allowing them to go together seems logical.
*********

*********

01/16/09

Oh for God's sake, it's about practicality, specifically the bigger people not crushing the smaller people in a stampede.
*********

*********
@Cerridwen: I think the major thing is to speed up the process. Having women and children evacuated first would go much more quickly than trying to seperate who traveled with whom and which adult should go with which child. The children should have an adult presence, and unless there is a system worked out beforehand, this way, archaic as it may be, could streamline the process and save lives.
**********

Tilastovahti

Tarvittaisiin joku sellainen taho, jolla olisi resursseja tutkia tilastokikkailua valtamediassa. Joku jolla olisi ensinnäkin aikaa tutkia mitä väitettyjen prosenttien takaa oikeasti löytyy, ja joka systemaattisesti esittäisi korjatut luvut samaisissa medioissa. 1. Hesarissa julkaistaan uutinen palkkaeroista. 2. Ko. taho tarkistaa luvut. 3. Tekee tarvittavat korjaukset, jotka julkaistaan samaisessa lehdessä. Avainsanoina välitön reagointi.

Tällä hetkellä aika naiivia ajattelua. Tiedän. Vaikea löytää riittävän koulutettua ihmistä, jolla on aikaa tai halua omistautua näinkin epäkiitolliseen tehtävään. Ja se on kahdesta ongelmasta se pienempi. Suurempi kysymys on missä ne voisi julkaista, kun valtamedia Suomessa on mitä on.

Lähin realistinen ratkaisu mielestäni voisi olla, että tilastoja syynäisi joku valtion ikeestä riippumaton (lue: ei virkamies) ja miesasiaa kannattava taho, joka ammatikseen tutkii samoja asioita, vaikkakin eri tarkoituksessa.

Entä julkaisuongelma? Kansanedustajalla voisi ajatella olevan riittävästi vaikutusvaltaa, jotta suurien medioiden julkaisukynnys ylittyy. Tarvittaisiin miesasiaan vihkiytynyt kansanedustaja. Sellainen olisi painonsa arvoinen kullassa, vaikkei onnistuisikaan em. tehtävässä. Jo eduskunnan sisällä tapahtuva työ olisi arvokasta."Arvoisa puhemies. Ministeri XXXX XXX:n luvuissa ei ole huomioitu konaistyöajan vaikutusta...".

Tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta ajatukselta, mutta täytyy muistaa että feministitkin ovat onnistuneet luomaan oman koneensa. Meidänkin pitäisi pystyä luomaan omame.

Sukupuoliroolit vaihtoon Britanniassa

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1192720/Feminist-thinks-men-bring-babies-new-Labour-family-guru.html

Brittihallinto nimittää hallituksen perheasiain pääasiantuntijaksi (chief spokesman on families) tohtori Kathrehine Rake:n. Nykyinen brittihallinto on vasemmistovetoinen, jota johtaa työväenpuolue Labour, tai hieman kriittisemmin ilmaistuna: nu-labour, tai vielä kriittisemmin un-labour. Un-labour selittyy sillä että monet ihmiset eivät enää pysty näkemään yhteyttä työväen etujen puolustamisella ja puolueen toiminnalla. Vähän sama on nähtävissä Suomessakin, kun perinteiset työväenpuolueet menettävät kannatustaan, ja erityisesti työväenluokkaiset miehet siirtyvät äänestämään muita puolueita.

Uusi perheasiain pääasiantuntija dr. Kathrehine Rake on tunnettu radikaalifeministi, joka haluaa muuttaa sukupuoliroolit käänteisiksi. Siis kirjaimellisesti, eikä vain tyytyä poistamaan rooleja tai lieventämään niitä. Miehet vaihtamaan vaippoja ja naiset pääasialliseksi perheen tulonhankkijaksi. Jos naisista tulee enemmistö tulonhankkijoista, se Raken mukaan ratkaisee Pay-gap:in, eli ns. naisen euron.

Tosin palkkaerojen tiedetään johtuvan suurimmaksi osaksi eri aloilla työskentelemisestä. Suomen tilanne on tässä asiassa pitkälti saarivaltion kaltainen, eli iso naisvaltainen julkinen sektori. Sen takia en ole erityisen vakuuttunut että Raken vision toteutumisella olisi suurta vaikutusta palkkaerohin. Miesten jääminen pidemmille hoitovapaille tuskin nostaa naisvaltaisten alojen palkkatasoa. Ei myöskään ns. house-husband -kulttuurin syntyminen. Verotuloilla rahoitettavien alojen mahdollisuus kilpailla yksityisen sektorin ansiotasosta ei ole siltikään todennäköistä.

Miesten jääminen kotimieheksi sen sijaan vaikuttaisi perinteisten miehisiin aloihin. Joko a) alat naisistuisivat, ja mm. rakennusalasta tulisi enemmän naisvaltainen (Raken arvio), jolloin naisten palkkataso kasvaisi. B) Miesvaltaisia aloja kohtaisi työvoimapula, joka aiheuttaisi korotuspaineita alan palkkoihin, mutta naisten osuus ei silti merkittävästi kasvaisi (Mortimerin arvio). Rake ilmeisesti kuuluu sen koulukunnan feministeihin, jotka uskovat pääasiallisen syyn siihen että naisia on niin vähän mm. rakennusalalla johtuvan syrjinnästä. Ei esimerkiksi työn fyysisyydestä, likaisuudesta, terveyshaitoista tai vaarallisuudesta. Toinen ongelma on biologinen. Isät eivät toistaiseksi pysty imettämään lapsia, tosin tottakai korviketta on saatavissa, mutta synnyttämiseen ei löydy edes vippaskonsteja. Naiset joutuvat siis joka tapauksessa tekemään uhrauksia urastaan.

Kathrehine Rake istuu hyvin nu-labourin tyyliin. Hän on "työväenluokkainen" joka tienaa 3-4 kesiarvoduunarin verran. Hän vastustaa avioliittoa, koska se on niin patriarkaattinen, mutta on itse naimissa. Akateeminen järjestöihminen, Fawcet Societyn puheenjohtaja ja 2. aallon feministi. Hänellä ja perinteisellä työväenliikkeellä, kuten esim. metallityöläisten liitolla on tuskin käytännössä mitään yhteisiä intressejä.

Työväenpuolueelle luulisi löytyvän tällä hetkellä työsarkaa ja mahdollisuuksia kääntää kannatus nousuun. EU-parlmentissa kiistellään työaikadirektiivistä, joka läpi mennessään voi tarkoittaa lakisääteisen maksimityöajan korottamista 60 tuntiin viikossa. Lama jyllää ja ihmisiä jää työttömiksi. Etc. Jostain syystä Labour kokee tärkeämmäksi radikaalin perhepolitiikan, kuin kiinnittää huomiota työväestön asioihin. Vasemmistoeliitti tuntuu kokonaan unohtavan, että enemmistö vasemmistoa äänestävistä suosii edelleen perinteistä perhemallia. Suurin osa vasemmistolaisista äänestäjistä haluaa työväenpuolueen, joka keskittyy työväen kannalta oleellisiin asioihin. Työolot, kohtuulliset työajat, minimipalkka, sosiaaliturva: Eikö vasemmisto voisi vain yksinkertaisesti keskittää tarmonsa näihin asioihin?

Feminist who thinks men should bring up babies is new Labour family guru

By Steve Doughty
Last updated at 12:18 AM on 13th June 2009

A hardline feminist has been chosen as the Government's new chief spokesman on families.

Dr Katherine Rake, who wants to see men bring up babies, will head the Family and Parenting Institute, a heavily state-financed organisation set up by Labour to speak for parents and children.

The Institute boasts that it 'brings alive the real issues for families' and 'listens to parents and carers across the country'.

But critics said the appointment of Dr Rake, currently director of the women's equality campaign group the Fawcett Society, showed the Institute was out of touch with the concerns of ordinary families.

The organisation was set up in 1999 by then Home Secretary Jack Straw to shore up family life and encourage parents.

Last year it received nearly £8million from Ed Balls's Department for Children, Schools and Families towards its declared mission of 'supporting parents in bringing up children'.

Dr Rake, who will take over from the Institute's founding chief executive Mary MacLeod, has long declared her intention is not to support parents as they are, but to revolutionise their lives.

Writing in The Guardian three years ago, she said: 'We want to transform the most intimate and private relations between women and men.

'We want to change not just who holds power in international conglomerations, but who controls the household budget.

'We want to change not just what childcare the state provides, but who changes the nappies at home.'

Dr Rake added: 'It is only when men are ready to share caring and work responsibilities with women that we will be able to fulfil our true potential to form equal partnerships in which we have respect, autonomy and dignity.'

Under the direction of Dr Rake, a former London School of Economics lecturer, the Fawcett Society has campaigned for a 'changing role' for men.

The group, which is chaired by prominent gay rights campaigner Angela Mason, says the role reversal should be backed by longer paid parental leave, official encouragement for men to apply for flexible work hours, and the opening of mother and toddler groups to stay-at-home fathers.

It has complained that women will never achieve equality with men at work without 'challenging the traditional roles of homemaker and breadwinner'.

Fawcett has also condemned Tory plans to give tax breaks to married couples, complaining that 'it penalises all those children living with unmarried parents or with one parent'.

The appointment of Dr Rake, who is likely to earn £60,000 a year, comes at a time of growing pressure on mothers to go out to work.

Despite overwhelming evidence that a majority would prefer to stay home to bring up young children, ministers have piled pressure on them to take jobs and warned that those who fail to do so, and who rely on the income of a husband or partner, are likely to face poverty.

Only two million mothers now bring up their children full time. Official figures show that two out of three children aged three and four now spend at least part of their week in nurseries.

Jill Kirby, of the centre-right think-tank Centre for Policy Studies, said: 'This appointment to a body which is supposed to speak for the interests of ordinary parents and families shows how out of touch the leadership of the organisation is with real life in Britain.

'Katherine Rake's agenda is more about reversing sex roles than helping parents.'

The chairman of the National Parenting Institute is Fiona Millar, long-term partner of Tony Blair's former spokesman Alastair Campbell.

She said that Dr Rake 'has a strong track record in research, policy and campaigning and will be a great asset to the organisation at a time when the recession is putting extra pressure on families up and down the country'.

Because she was a woman

http://www.thenation.com/doc/20090601/pollitt

On May 6 Johanna Justin-Jinich, a Wesleyan University student, was gunned down in the school's bookstore, almost certainly by 29-year-old Stephen Morgan. My daughter is a senior at Wesleyan, and so I got to see part of the aftermath close up: young people stunned, scared, in tears, confined to their rooms because Morgan was still loose. News accounts make Justin-Jinich seem outstanding in many ways: altruistic, brilliant, full of life, much loved. But in one way, she was far from unusual. She was a woman killed by a man because she was a woman...

Case: Häiriintynyt mielisairas mies tappoi naisen.
Feministitoimittaja: Mies tappoi naisen koska hän oli nainen.

Uskonnonvapaus

Turkulainen ystäväni lähetti mielenkiintoisen linkin Turun seurakuntien yhtymän lehden artikkeliin.

Uskonnonvapaus koskee myös luterilaisia

Martti Luther tuli vastaan Linnankadulla. Pää painuksissa, katse kengänkärjissä ja viitan liepeet rapaa laahaten.

– Mennäänkö oluelle? ehdotin.

Sisällä oluttuvassa Martti tilasi ensin.

– Ein helles, bitte.

– Miksi olet niin mieli maassa? utelin.

– Um Gottes willen, olen niin äkämystynyt! On kuin kapinen rotta jäytäisi sisuskalujani enkä saa yösydännäkään hetken rauhaa.

– Näethän sinäkin, ettei tässä maassa ole enää uskonnonvapautta! hän jyrähti. – Eihän täällä saa ilmaista itseään! Ei ainakaan luterilainen kuten sinä ja minä. Meitä syytetään kaikesta: naisten ja homoseksuaalien syrjimisestä, siitä, ettei oteta kantaa tai otetaan liian jyrkästi kantaa, ettei eletä nykypäivässä tai ollaankin liian moderneja!

– Missä muualla kuin luterilaisessa kirkossa on naisia papinvirassa? Naiset ovat toimineet pappeina jo yli 20 vuotta ja heidän syrjimisensä on vastoin lakia. Ja homoseksuaalien liittojen siunaamisesta sentään keskustellaan ja keskustelu jatkuu.

– Joka pannahisen pojannulikka saa huitoa kirkkoa miten tykkää! puuskahti Martti, jonka oluesta vaahtokukka oli siirtynyt ylähuuleen.

– Arviot kirkosta ovat kieltämättä avoimen vihamielisiä. Unohdetaan, että luterilaisessa maassa on oikeus kertoa kristinuskosta lapsille. Uskonnonvapaus, sananvapaus ja lastensuojelulait koskevat myös verkkoa, pohdin Lastenkirkko-sivustoa häiriköineitä.

Martilla oli kuuluva ääni. Arvasin, että saarna jatkui.

– Jos kukaan ei maksa kirkollisveroa, kirkon leiviskä jää hoitamatta. Jos ei ole kirkkoa, ihmisillä ei ole omaa uskon yhteisöä, joka tuo iloa perhejuhliin tai antaa surulle sijaa kansallisissa murheissa. Jos kirkolla ei ole verotuloja, sillä ei ole varaa palkata sairaalapappeja, diakoneita, kanttoreita, nuorisotyöntekijöitä. Kirkkomusiikin tuhatvuotinen perinne katkeaa. Rippikouluja ja konfirmaatioita ei järjestetä, kristinuskon periaatteita ei opeteta, kirkkorakennukset rapistuvat, isoisän hauta puskee horsmaa. Ja kuka menee katsomaan syrjään potkittuja, joilla ei ole asuntoa tai ruokaa henkensä pitimiksi?

– Entä kuka julistaa jumalanpalveluksessa synnit anteeksi? Kuka kertoo sen, että luterilainen uskoo Jumalan armoon eikä onni riipu vain omista aikaansaannoksista?

Tässä vaiheessa Martti oli noussut seisomaan ja kaljatuoppi heilui kädessä kuin kellon heiluri.

– Luterilainen kirkko saa aikaan paljon pienellä rahalla ja kirkko tekee sen ihmistä ja hänen vakaumustaan kunnioittaen, ukko Luther jylisi ja lysähti takaisin istumaan.

Taputin miestä olkapäälle.

– Pää pystyyn. Meillä luterilaisilla on aito, ihmisen kokoinen kirkko.

– Katharina panee kyllä parempaa olutta, hän irvisti ja laski tyhjän kolpakon pöytään.

Paula Heino

Tätä samaa olen itse ajatellut. Standardit eivät tosiaan ole samat kaikille uskonnollisille yhteisöille. Ev.lut kirkosta halutaan nähdä vain nurja puoli, kuten naispappeuden vastustaminen. Kuitenkin vastustajien osuus on pieni vähemmistö, selkeän enemmistön hyväksyessä naispapit. Edes läheskään kaikissa muissa kristitillisissä suuntauksissa ei naisten ole mahdollista edes teoriassa tulla seurakunnan paimeneksi.

Entä sitten ei-kristilliset uskonnot? Joissain uskonnoissa naisia ei päästetä edes temppeliin. Joissain päästetään, mutta vain takariviin. Naisten aktiivinen osallistuminen seremoniaan on suurimmassa osassa ei-kristillisistä uskonnoista mahdotonta. Joissain uskonnoissa nainen voidaan kivittää jos hän avaa suunsa väärässä paikassa tai hymyilee vääräuskoiselle, ja uskonnollinen yhteisö ei vain salli, vaan rohkaisee menettelemään ankarimmalla tavalla.

Entä homot? Ev.lut kirkko ei ole vihkinyt samaa sukupuolta olevia avioliittoon, jonka vuoksi kirkkoa on kritisoitu epätasa-arvoiseksi ja syrjiväksi. Samalla kuitenkin unohtuu, että kristinuskossa myös homot ovat ihmisiä. Samanarvoisia ihmisiä kuin heterotkin. Lähmmäisiä, toisin kuin monissa muissa uskonnoisssa.

Kirkon kanta olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon on varsin hyvin perusteltu. Raamatussa avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi, ja homous synniksi. Raamattu on näiden kahden asian kohdalla tietääkseni (tunnustan: en ole lukenut kokonaa) hyvin yksiselitteinen. Se, onko se tasa-arvoista homoja ja lesboja kohtaan, on toinen asia. Itse asiassa se ei näin tarkasteltuna ole tasa-arvoista gay-ihmisiä kohtaan, mutta kysehän on uskonnosta. Jos uskot että a) on jumala, b) raamatun sana on jumalan sana, c) raamattu määrittelee avioliiton miehen ja naisen väliseksi, d) kirkon tehtävä on palvella jumalaa ja toteuttaa raamatun käskyjä, niin eikö silloin ole perusteltua vihkiä vain mies-nainen pareja, koska raamatussa selväsanaisesti niin käsketään?

Jos sääntöä muutetaan tasa-arvoisempaan suuntaan, niin voidaanko silloin puhua uskonnosta. Silloin kyseessä on pikemminkin kulttuurillinen seremonia tai perinnetoimitus. Mielestäni uskominen on on/off asia. Joko uskot jonkin asian todeksi tai sitten et usko. Välimuotoja ei ole. Ei ihminen voi päättää uskovansa jotain. Se ei olisi uskomista vaan elämäntapa. Joko uskot (sanan kirjaimellisessa merkityksessä), tai sitten et usko. Tällä logiikalla on mielestäni varsin perusteltua, miksi kirkko ei vihki mies-mies ja nainen-nainen pareja avioliittoon.

Jos siis uskonto venyy ja vanuu, niin mikä uskonto se sitten on? Tänä yksilöllisyyden aikana ihmisillä on halu kustomoida kaikki. Myspace, My Sony, My Dreamhome, My iTunes... My religion? Kustomoi sinun näköisesi uskonto, joka edustaa sinun arvojasi.

Outoa tässä on vain se, että krittiikki kaatuu nimenomaan Evl kirkon harteille. Eksoottisemmat uskonnot, joissa käytännöt ovat kaiken lisäksi paljon jyrkempiä, eivät saa osakseen samanlaista krittiikiä. Samat ihmiset jotka tuomitsevat valtionkirkon linjan, käyvät ihastelemassa ulkomaisia kirkkoja joissa heidän paheksumanssa säännöt ovat kertaluokkaa jyrkempiä, tai vielä kauempana sijaitsevia temppeleitä, joihin he eivät ole tervetulleita sisäpihaa lähemmäs. Ilmeisesti syrjintä on ok, jos on samalla eksoottinen.

Luettua

Tämä kirja on kiinnostanut minua sen ilmestymisestä lähtien, vaikkakin lähinnä uteliaisuudesta ja puolitosissaan. Rudovin poliittisesti epäkorrekti ja suorasukainen tyyli on viihdyttävää, ja osuu myös usein asian ytimeen.

Kirjassa Rudov opastaa välttämään pahimmat deittailun riskit, perustuen kirjoittajan omiin kokemuksiin. Rudov toimii Businessalalla, joten ihmissuhdepsykologiassa hän on maallikko kuten kuka tahansa, eikä yritä muuta väittääkään.

Ensimmäinen huomio kirjasta on, että se on aika ohut. Toinen huomio on, että kirjan fontti on suhteellisen iso. Asiaa ei tähän pieneen 132 sivun kirjaseen ei hirveästi mahdu, ja niistäkin osa käytetään metatietoon kirjasta tai kirjoittajasta. Kirja alkaa sivulla Acknowledgements, jossa kirjoittaja painottaa ettei hän ole psykologi, psykoterapeutti tjms. Seuraavaksi seuraa muutaman sivun Preface, jossa käydään samat asiat uudelleen, mutta laajemmin. On siinä tosin muutakin asiaa, mutta yhtä kaikki metatietoa. Tämän jälkeen on vuorossa Introduction, jossa on taas käytännössä samat asiat ja vähän lisää.

Löytyy kirjasta tosin asiaakin. Yhden luvun verran käsitellään miehen omakuvaa. Lukijaa kehotetaan analysoimaan itseään tietyissä asioissa - tuntemaan itsensä, jotta oikean kohderyhmän (oikeanlaiset naiset) löytäminen on ylipäätään mahdollista. Ja tunnistamaan itsestään ne asiat mistä naiset sinusta kiinnostuvat, ja millaista viestiä lähetät naisille käytökselläsi. Luvun pointti siis on, että jos noudatat roolia elättäjästä, rahamiehestä tai yleensäkin miehestä joka huolehtii naisen kaikista taloudellisista huolista, niin ei kannata ihmetellä miksi saat juuri sellaisia naisia, joille olet pelkkä lompakko. Pankkiautomaattimies on siis vain yksi kirjan miestyyppi.

Toisessa luvussa opetellaan profiloimaan naisia, ja tunnistamaan naisista ne jotka vastaavat oikeasti sitä mitä olet etsimässä. Tämä oli omasta mielestäni mielenkiintoinen luku. Rudov kehottaa tunnistamaan naisesta erilaisia "haavautumia", jotka voivat heijastua ihmissuhteisiin. Jos esim. naisen isä on hylännyt hänet pienenä, niin naisella voi olla aikuisenakin vaikeuksia luottaa miehiin. Tai hän voi alitajuntaisesti kostaa isänsä puutteita mieskumppaniinsa. Tai toisaalta isin pikku prinsessa saattaa odottaa mieheltä samanlaista prinsessakohtelua ja että mies pitää huolta hänestä.

Rudov varoittaa lisäksi naisista joiden aikaisemmat parisuhteet tuntuvat päättyneen aina riitaisasti, ja että vika on aina miehessä. Rudov painottaa työnteon merkitystä. Hän sanoo että rehellisen työn tekoon tottuneet naiset ovat parhaimpia kaikista ja varoittaa kotirouvatyypin naisista. Tämän koskee enemmän amerikkalaisia kuin suomalaisia, koska täällä ei varsinaista kotirouvayhteiskuntaa ole. Perusidea toimii kuitenkin uskoakseni täälläkin, ja tuo onkin asia jota olen itse miettinyt paljon. Rudov sanoo että melkein aina kun joku hänen tuttavansa valittaa kauhuissaan miten ex-vaimo pistää kaikki säästöt ja omaisuuden ennemmin lakimiesten taskuun, kuin että sitä jäisi lapsien tulevaisuutta varten, hän kysyy saman kysymyksen:"Does she work?". Vastaus on melkein aina ei. Ihmiset jotka eivät ole koskaan tottuneet tekemään työtä, eivät useinkaan ymmärrä kunnolla rahan päälle. Tässä luvussa varoitetaan myös lapsettomista sinkkunaisista, joilla biologinen kello huutaa viimeisiä hetkiä.


Loppuosassa kirjaa puretaan sosiaalista ohjelmointia, joille sekä miehet ja naiset ehdollistetaan. Rudovin pointti on että me emme ole Marsista ja Venuksesta, vaan Maasta. Sekä miehet ja naiset haluavat seksiä ja rakkautta. Rudovin mukaan kaikki muu. Miesten drinkkien tarjoaminen yms. chivalry on sosiaalista ohjemointia. Opetettu rooli, joka vaikuttaa myös naisen käyttäytymiseen. Ymmärsin Rudovin siten, että miehen käyttäytyminen heijastuu naiseen. Eli jos itse alat käyttäytyä sosiaalisesti ohjelmoidun rescuer/atm-machine -roolin mukaisesti, niin suuri osa naisista alkaa käyttäytyä oman ohjelmointinsa mukaisesti. Rudov kertoo esimerkkien avulla omista kokemuksistaan, joissa hän tietoisesti toimii vastoin ohjelmointia, eikä esim. suostu tarjoamaan naiselle juomia tai illallisia, tai ei ainakaan lähesty naista niiden varjolla. Rudovin pointti on, että naiset haluavat sitä yhtä paljon kuin mekin, ja että naisia voi lähestyä ilman resurssien tarjoamista.

Pitää testata itse käytännössä. Myönnän että henkilökohtaisesti olen aina tarjoutunut maksamaan treffien kustannukset. Olen tarjonnut kahvit, drinkit, ruuat ja maksanut taksit jos tilanne on johtanut yhteiseen määränpäähän. Kysymys on, että kuinka paljon tuossa on protokollaa, ja paljonko sillä on oikeasti ollut merkitystä ihmissuhteiden kehittymiselle tai lyhyempien interkurssien muodostumiselle. Entä jos en olisikaan aloittanut kysymyksellä "voinko tarjota jotain juotavaa"? Entä jos olisin vain mennyt juttelemaan? Rudov neuvoo menemään, ja jos nainen sanoo jossain vaiheessa, että häntä janottaa, niin siihen voi vastata sanomalle että minuakin janottaa, ja pyytää naista tuomaan samalla minullekin olut, kun käy tiskillä :D. Jeps. Tuntuu hieman sotivan elämän realiteetteja vastaan, mutta aion silti ehdottomasti antaa sille mahdollisuuden.

Työpaikkahyvinvointikysely

Työpaikallani julkaistiin viime viikolla tulokset pari kuukautta sitten tehtyyn työpaikkahyvinvointikyselyyn. Se on vuosittain suoritettava kysely, jossa kartoitetaan työntekijöiden hyvinvointia ja ilmapiiriä. Aihealueina on mm. tyytyväisyys työtehtävään, firmaan, osastoon, työnjohtajaan, työkavereihin, palkkaan, etenemismahdollisuuksiin jne.

Vuoden 2008 tulokset olivat hyvin pitkälle aikaisemman vuoden kaltaisia, paitsi yhden aihepiirin kohdalla. Tyytyväisyys työpaikan tasa-arvoon laski roimasti, keskimäärin yli 19 %. Suurin muutos oli kysymyksessä: "koetko että sinua kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta?" (sukupuoli, ikä, kansallisuus ja seksuaalinen suuntautuminen kysyttiin omina kysymyksinä erikseen). Laskua vuoden takaisesta oli 23 %.

Tulos on aika kummallinen, sillä kaikkien näiden vuosien aikana en ole kertaakaan kuullut kenenkään valittavan sukupuolisesta syrjinnästä, vaikka muuten ihmiset tuolla ovat aika kärkkäitä purnaamaan ääneen. Kysyin asiaa luottamusmieheltä, ja hän sanoi ettei hänen aikanaan ole ollut yhtäkään syrjintäepäilyä.

Edelleenkin se on kummallista, sillä meillä on ensinnäkin melko tasainen sukupuolijakauma johtotehtävissä. Taitaa olla hieman naisvoittoinen, mutta mahtuu takuuvarmasti 40-60 haarukkaan. Työaikamalli on kaikilla sama. Työtehtävä on käytännössä lähes sama. Palkka menee siten, että meillä on tietty pohjapalkka joka on kaikille sama, kokemuksesta maksettava lisäosa ja kolmas osa, joka määräytyy sen mukaan kuinka paljon teet tulosta. Siis perusosa on kaikille sama. Lisäosa määräytyy kokemuksen mukaan, ei sukupuolen. Ja kolmas osa määräytyy tuloksen perusteella, ja kaikkilla on käytännössä yhtä hyvät mahdollisuudet tehdä tulosta. Tässä työssä ei siis ole mitään epätasaisesti jakautuvia resursseja, jotka suosisivat joitain työntekijöitä parantaen heidän mahdollisuuksiaan ansaita tulossidonnaista osaa.

Joten: meillä on samat mahdollisuudet yletä uralla, sama työaika ja ansaitsemismahdollisuus on sama kaikille. Kuitenkin 23 % lasku, eli tosiasiassa julmetun suuri määrä ihmisiä kokee kokevansa syrjintää. Kokee kokevansa on hassu ilmaisu, mutta toimii tässä tilanteessa. Systeemi (palkka yms.) jonka äsken kuvailin on ollut voimassa useita vuosia muuttumattomana, joten sekään ei voi selittää tätä muutosta. Itse asiassa oikein mikään ei ole muuttunut viimeisen vuoden aikana. Talouskriisikään ei ole vielä ainakaan kovin rankasti kouraissut firmaa, eikä ketään ole jouduttu irtisanomaan tai lomauttamaan.

Joten, miten sitten lasku voi olla noin rajua yhden vuoden aikana? Olisikohan sillä jotain vaikutusta, kun sekä eetteristä että postiluukusta tunkee 365 d "naisen euro on 80 senttiä ym. parhaita"?

V-Day ja sponsorit

Tämä on vanha juttu ja saattaa olla käsitelty ties kuinka monessa blogissa aikaisemmin, mutta itse törmäsin siihen mielestäni nyt ensimmäisen kerran.

Tiesin kyllä, että kestoinhokkiani The Vagina Monologues:ia esitetään tottakai Suomessakin. Sen sijaan sponsorilista yllätti osittain, ja samaten tukijajoukko. Tapahtumaa sponsoroi vuonna 2006 mm. Amnesty Internationalin Suomen osasto, muutama kaupallinen toimija ja tottakai SeTa ja feministimedia.

Ei siinä mitään. En halua kieltää muilta sitä mistä en itse pidä, mutta Amnesty sponsorina on mielestäni hieman kyseenalaista. En löytänyt mistään kovin luotettavaa selvitystä Amnestyn fundingista, mutta eiköhän se non-profit organisaationa ole keräysten yms. yksityisten henkilöiden lahjoitusten, yritysten ja orgnanisaatioiden lahjoitusten sekä valtioiden tuen varassa.

Amnestyn ihmisoikeusjärjestönä pitäisi keskittyä ihmisoikeustilanteen tutkimustyötön sekä ihmisoikeuksien parantamiseen. Globaalissakin mittakaavassa Amnesty lipuu entistä kauemmas alkuperäisistä periaatteistaan, ja puolueettomuus ja riippumattomuus korvautuu entistä enemmän vasemmistohenkiseksi sekä feministiseksi poliittiseksi vaikuttamiseksi.

Vagina Monologilla on hyvin vähän tekemistä ihmisoikeuksien kanssa, joten Amnestyn tukijoille pitäisi kertoa mihin heidän rahojaan käytetään. VM on teos joka anti-mies ideologiassaan hakee vertaistaan. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa aikuinen lesbonainen juottaa 13-vuotiaan tytön humalaan ja viettelee hänet. Normaalisti tekoon suhtauduttaisiin raiskauksena sekä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. The Vagina Monologues:n tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan muka "naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisesta" ja naisten oikeuksista. Tosin myöhemmässä vaiheessa tytön ikää nostettiin (muistaakseni 16 ikäiseksi?)

The Vagina Monologuesin sanoma on a) anti-male, b) anti-hetero. Sanoma on kitetytettynä, että miehet ovat pahoja ja naisten on parempi ilman miehiä. Sen takia ihmisoikeusjärjestön ei pitäisi olla missään tekemisissä sen kanssa. Tänä vuonnakin Suomessa on V-Day tapahtuma. Tällä kertaa se on Porissa.

Suomeen mediatuomioistuin?

Iltalehden mukaan Lyly Rajala haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.

Kunniaansa käräjiltä peräävä kansanedustaja Lyly Rajala (kok) haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.

Neljä Helsingin Sanomien toimittajaa sai perjantaina syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ns. eduskunnan häirintäjutussa. Tutkintapyynnön kohujutusta tehnyt Rajala kertoi päätöksen kuultuaan valmistelevansa ryhmätoverinsa Eero Lehden kanssa lakialoitetta media- tai julkisuustuomioistuimen perustamisesta.

- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.

Rajala sanoi, ettei pidä kustantajien rahoittamaa Julkisen sanan neuvostoa ja sen sanktioita minään. Hän kertoi tehneensä asiasta tutkintapyynnön paljolti JSN:n sisäsiittoisuuden vuoksi.

Rajala sanoi ihmettelevänsä hieman sitä, että HS:n päätoimittaja ei saanut syytettä.

- Johtuen lähinnä siitä, että olen vanha merimies ja tiedän, että kapteeni vastaa laivasta myöskin nukkuessaan.

Mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Nykykäytännöllä media voi käytännössä kirjoittaa sanktioitta mitä tahansa roskaa, kunhan se ei riko kiistattomasti esim. yksityisyyden suojaa, tai syyllisty rasismiin tai kunnianloukkaukseen. Toteutuessaankin sanktiot ovat vaikeasti ennalta arvattavia.

Julkisen Sanan Neuvosto taas on käytännössä hampaaton. Ensinnäkin sen vaikutusvalta ulottuu ainoastaan sen ehdot hyväksyneisiin medioihin. Toisin sanoen: JSN ei mahda mitään sellaiselle medialle, joka ei vapaaehtoisesti ole sitoutunut JSN:n hyvän journalismin sääntöihin. Esim. Uusi Suomi on esimerkki mediasta, joka ei ole sitoutunut, ja näinollen mistään ko. median julkaisusta on turha tehdä kantelua Julkisen Sanan Neuvostoon. Sitä ei käsitellä.


- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.

Yhdyn lauseeseen varauksetta lukuunottamatta kolmatta kohtaa, eli tietosuojaa. Siitä en ole ihan varma. Kaksi ensimmäistä allekirjoitan täysin. Varsinkin jos sananvapaudella tarkoitetaan ( kuten tässä tapauksessa ymmärrän) journalistista "oikeutta" väittää mitä tahansa roskaa ja ampua heittolaukauksia sokkona ilman vastuuta. Omasta sananvapaudestani en ole valmis luopumaan piiruakaan.

Women in combat

Feministit vaativat Yhdysvaltojen asevoimia poistamaan rajoituksen, joka kieltää naisten osallistumisen taistelujoukkoihin. Jenkeissähän on asevoimissa jo pitkään palvellut naisia erilaisissa tehtävissä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin naisten asepalveluksessa on tiettyjä rajoituksia. Naisia on käsittääkseni kaikissa laivaston tehtävissä paitsi sukellusveneissä. Samaten ilmavoimissa käsittääkseni on naisia kaikenlaisissa tehtävissä, myös pilotteina. Merkittävimmät rajoitukset koskevat ameijan ja merijalkaväen taistelujoukkoja.

Naisia on armeijassa sekä merijalkaväessä kuljettajina, lääkintämiehinä, mekaanikkoina, sotilaspoliiseina, huoltojoukoissa, kirjureina jne, mutta ei nimenomaisissa taistelujoukoissa. Olen ymmärtänyt että taistelujoukolla tarkoitetaan sellaisia sotilaita, jotka tehtävissään todennäköisesti joutuvat vihollisen kanssa suoraan kontaktiin lyhyillä etäisyyksillä. Eli niitä hemmoja joita näet tv-uutisissa jalkautuvan johonkin irakilaiseen kylään, potkivan ovia sisään taloista ja ryntäävän sisään etsimään vihollistaistelijoita. Siis niitä sotilaita jotka on ensisijaisesti koulutettu tappamaan.

Jos en ole ihan hakoteilla, niin homma menee siten että nainen saa olla sen autokulkueen kuskeja, joka kuljettaa taistelujoukot sinne kylään, mutta ei saa osallistua hyökkäykseen. Se on kieltämättä vähän tulkinnavaraista, sillä ilmeisesti sotilaspoliisi (nainen) saa osallistua ratsiaan joka näennäisesti tekee saman asian, eli potkii oven sisään. Näiden kahden tilanteen ero on todennäköisesti silti suurempi miltä näyttää.

Naissotilaat ja merijalkaväen naiset (miten käännetään suomeksi a marine?) voivat tietysti milloin tahansa joutua taistelemaan. Jos tukikohtaan tai saattuetta vastaan hyökätään, niin silloin tottakai jokainen käsipari alkaa taistella, mutta naisia ei käytetä aktiivissa taistelutoimissa. Se on asia mihin feministit haluavat muutosta.

Perusteluna käytetään yleensä rohkeiden naisten menestystä sotilasoperaatioista sekä sitä, että jo nykykäytännöllä naiset joutuvat taistelemaan vihollista vastaan. Ensiksi mainituista näkee mm. kapteeni Linda Brayn sekä sotamies Jessica Lynchin.

Linda Bray on Panaman sodan veteraani joka johti sotilaspoliisijoukkuetta, jonka tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisjoukoille kuuluva koiratarha. Joukkue kohtasi vihollisia ja joutui taisteluun. Kolme vihollista sai surmansa ja ilmeisesti muutama koira. Valkoisen talon tiedottaja Marlin Fitzwater kuvaili tapahtumia sanoen että "It was heavily defended." ja että se oli "important military operation. A woman led it, and she did an outstanding job.".

Media oli vieläkin anteliaampi sanoissaan: The Pentagon realized that its attempt to win a little favorable publicity had gotten out of hand when one major newspaper declared Captain Bray's actions "worthy of a young Douglas MacArthur or George Patton." Ööh. Eikö tuollainen ole aika rutiinitehtävä sodassa? Tavalliset miessotilaat joutuvat tekemään tuollaista harva se päivä Afganistanissa tai Irakissa. Brayn komennuksessa olevien sotilaiden osuus on myös kokonaan unohdettu. Kaikessa on kyse vain siitä miten rohkeita ja kykeneviä naiset ovat

Jessica Lynch palveli sotamiehenä Irakin sodassa 2003 osana huoltokomppaniaa. Sodan neljäntenä päivä Lynch matkasi kulkueessa, josta Lynchin auto ja muutama muu auto jäi jälkeen ja eksyi. Myöhemmässä vaiheessa autoja tulitettiin raketinheittimillä ja automaattikivääreillä. Seurasi taistelu jonka amerikkalaiset hävisivät. Kaikki miehet autosta tapettiin ja Jessica sekä toinen nainen, joka oli auton kuljettaja lyötiin tajuttomaksi ja vangittiin. Myöhemmässä vaiheessa erikoisjoukot pelastivat Jessican irakilaisesta sairaalasta.

Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa ja USA:ssa siitä nousi valtava kohu. Feministit hehkuttivat Jessica lynchiä, sankaria ja taistelijaa joka pystyy kaikkeen mihin miehetkin ja tekee sen vielä paremmin. Media uutisoi faktatietona Jessican tappaneen vihollisia ja taistelleen sankarillisesti loppuun asti. Hänestä käytettiin jopa nimitystä Shero. Jessicasta tuli yhdessä yössä feministi-ikoni, rohkeuden perikuva ja roolimalli tuhansille pikkutytöille.

... paitsi että totuus on hieman vähemmän mediaseksikäs. 2007 hän todisti Kongessin edessä, että hän ei oikeasti ampunut laukaustakaan. Kun autoa alettiin tulittaa, miehet vastasivat tuleen välittömästi. Jessican ase meni jumiin ja sen jälkeen Jessica meni jumiin. Jessica ei tehnyt mitään saattaakseen asetta takaisin ampumakuntoon, vaan istui taistelun ajan silmät kiinni sikiöasennossa. Jos tästä tilanteesta haluaa väkisin etsiä sheron, niin se oli sotamies Lori Ann Piestewa, joka ajoi autoa. Hän sentään yritti tehdä jotain.

Yksi lyhyen maininnan ansaitseva girl-rambo on myös britti nimeltään Faye Turney - sotilaspikaveneen kuljettaja, joka jäi 2007 miehistöineen Iranin laivaston vangitsemaksi, syytettynä rajaloukkauksesta. Tai niin jäi myös veneellinen miehiä, mutta eihän se ole mikään uutinen. Joka tapauksessa Faye, joka ensinnäkin sai vankeudessa huomattavasti parempaa kohtelua kuin mieskollegansa, oli jomuutaman päivän päästä valmis rikkomaan sääntöjä ja tunnusti loukanneensa Iranin aluevesirajaa, joka ei pidä paikkaansa. Syy hänellä oli selvä: “If I did it, I feared everyone in Britain would hate me. But I knew it was my one chance of fulfilling a promise to Molly that I’d be home for her birthday on May 8."


Naiset mukana sodassa ei muutenkaan ole ihan ongelmatonta. Muistan lukeneeni että ihan hirvittävän moni Afganistanissa tai Irakissa palvellut amerikkalainen nainen on keskeyttänyt palveluksensa tultuaan raskaaksi. Irakin veteraani Kayla Williams kertoo kirjassaan Love my Rifle more than You rankkaa tarinaa mitä nuoret miehet ja naiset tekevät palveluksen luppoaikoina. Ei sinänsä. Ketä se kiinnostaa mitä aikuiset tekevät keskenään omasta vapaasta tahdostaan, mutta mietin vain millainen vaikutus tuolla on yksikön tehokkuuteen. Miehiin nyt vain on syväkoodattu naisten suojeleminen. Erityisesti oman rakkaan suojeleminen. Mieti itseäsi taistelutilanteessa jossa huomaat että oma naisesi on vaarassa. Kumpi tuntuu tärkeämmältä, mennä auttamaan omaa naistasi vai seurata taistelusuunnitelmaa?

Toinen ongelma voi syntyä mustasukkaisuudesta. Ei ole välttämättä hirveän hyvä asia taistelumoraalin kannalta jos yksikössä on erilaisia kolmoisdraamoja meneillään. Mustasukkaisia miehiä ja naisia.

Kolmas ja merkittävin ongelma on miesten yleinen tarve suojella naisia ja uhrautua naisten puolesta. Jokainen mies väkisinkin suhtautuu aivan eri tavalla luodista kaatuvaan, ja tuskasta huutavaan naiseen kuin mieheen. Mies katsoo sillä hetkellä tärkeimmäksi velvollisuudekseen auttaa naista. Ja naispuolisen sotilaan kuolema vaikuttaa miehiin aivan eri tavalla. Niin toisiin sotamiehiin, kuin upseereihin. Onneksi feministeillä on tähänkin ratkaisu: Miehet pitää "ohjelmoida olemaan ajattelematta naissotilaita naisina" Kathleen Parkerin mukaan Yhdysvallat onkin jo ottanut koulutusohjelmaan osia, joiden tarkoitus on "altistamalla ohjelmoida miehiä olemaan välittämättä kidutettujen naisten tuskanhuudosta". "One program that included a rape scenario has been discontiuned, but female actors still play the 'tortued woman in the next room' to help men overcome their caring natures". Yhdysvaltojen asevoimissa on puolustushaarojen yhteinen SERE-ohjelma (Survival, Evasion, Resistance and Escape), johon kuuluu mm. sotavankina olemisen harjoittelua äärimmäisessä paineessa. Mitä todennäköisemmin tämä turruttamiskoulutus on integroitu osaksi SERE-ohjelmaa.

Feministilogiikka! Tämä on vähän sama asia kuin maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähättely Suomessa. Feministit vaativat kiihkeästi toimia raiskausten vähentämiseksi. Maahanmuuttajat joita on ~3 % väestöstä syyllistyy ~20 % seksuaalirikoksista. Vaatiiko feministi maahanmuuton järkeistämistä? No ei tietenkään. Feministi haluaa entistä suurempaa ja holtittomampaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa (kuten kaikkialla) feministien yksi pääagenda on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, erityisesti syyllistämällä miehiä ja peräämällä miesten vastuun ottamista. Samaan aikaan feministi haluaa ohjelmoida miehet immuuniksi naisen hädälle ja kärsimykselle. Eikö jengi tajua että kun miehet palaavat siviiliin, opittu turtuus ja paatuminen seuraavat mukana. Eikö tässä ole riskiä että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy tällaisen ehdollistamis-uudelleenkoulutuksen myötä? Sitäpaitsi kun tällaisesta ominaisuudesta tulee asevoimien arvostama, siitä helposti tulee muunkin yhteiskunnan arvostama. Ainakin jossain määrin. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten suuria uhrauksia "tasa-arvon" eteen voidaan tehdä.


Neljäs ongelma. Naiset haluavat oikeuden päästä taistelemaan, mutta eikö siitä tule samalla velvollisuus? Vai voidaanko se toteuttaa siten, että toiset naiset osallistuvat taisteluun ja toiset eivät? Eli voiko nainen siis päättää ennen taistelutehtävää haluaako hän osallistua siihen? Se on visiiin taas sitä "tasa-arvoa". Se jos mikä asettaisi naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan. Vai saisivatko miehetkin valita? Tuskin!

Sama asia on Suomessa. Täällä naiset ovat vissiinkin reilun 10 vuotta voineet valita vapaaehtoisen asepalveluksen. Jos sota tulisi, niin luuletko että naiset joutuisivat oikeasti etulinjaan taistelemaan? Olen 100 % varmaa, että ennen sitä sinne on aseella uhaten pakotettu jokainen sivari ja totaalikieltäytyjä ja vanhainkodissa makaava isoisäsi. Naiset aivan varmasti saisivat ensinnäkin valita haluavatko lähteä ja halukkaat sijoitettaisiin mahdollisimman helppoihin paikkoihin ja hyvän onnistumisprosentin taisteluihin, joista saisimme sitten lukea lehdistä suurina urotekoina.

Kuule sinä ministeri

Lamavuosien valtionvarainministeri Iiro Viinanen arvosteli Turun Sanomien ja Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa hallituksen toimia taantumaan varautumisessa. Viinanen sanoo että "Suomi ei selviä talouskriisitä kolhuitta". Viinasen omat lääkkeet ovat (yllätys yllätys) julkisten menojen leikkaukset ja kilpailukyvyn parantaminen. Osasta olen samaa mieltä, osasta en.

Viinanen haluaisi hillitä palkkakehitystä. "Meillä ei ole varaa viime vuoden kaltaisiin irtiottoihin palkkaratkaisuissa." Samaa mieltä. Taantumassa kansainvälisillä yrityksillä on muutenkin paineita korkeiden työvoimakustannusten karsimiseksi tai lomauttamiseksi. Jokainen täysipäinen tajuaa että tilauskannan supimustuminen saman aikakaisesti työvoimakustannusten kasvaessa heikentää yrityksen kannattavuutta. Toinen asia on että holtittomat palkankorotuksen saattavat kasvattaa inflaatiota, joka on erityisen tukalaa niille, jotka taantuman seurauksena jäävät sosiaaliturvan varaan.

Viinanen kasvattaisi pääomatulojen verotusta. "Jos katsoo tuhannen parastuloisimman ihmisen verotusta, niin minun on vaikea ymmärtää, että heistä 2/3 maksaa alle 30 prosenttia veroa, kun lähes jokainen tavallinen kuolevainen maksaa enemmän. Siinä on ahneus mennyt ohi sen, mitä laki tarkoitti, Viinanen sanoo."
100 % samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa.

Sitten se hapan omena. Viinanen karsisi tukia kovalla kädellä. Siinä en ole kaikesta enää samaa mieltä. Viinanen karsisi esim. maatalouden ympäristötukia, koska niillä "on saatu vain hyvin vähän aikaan", ja sitten hän karisisi myös Venäjälle maksettavaa vuosittaista 20 miljoonan euron kehitysapua. Venäjän olisi aika todellakin alkaa itse huolehtimaan vähäosaisistaan. Valtio on rikas, kasvava talousmahti, jossa rikkaat ovat hirvittävän rikkaita ja naureskelevat köyhille suomalaisille. Rahaa siis on. On tahdosta kiinni miten sitä halutaan käyttää.

Toisaalta pitää muistaa että Venäjä on tärkeimpiä Suomen kauppakumppaneita ja 20 miljoonaa loppujen lopuksi aika vähän. Jos siis on olemassa riski,että kehitysavun lakkauttamisella olisi negatiiviset vakutukset Venjän vientiin, kannattaa sen lopettamista harkita pariin kertaan.

Uutisessa ei mainittu, mutta mitä todennäköisemmin Viinanen tarkoitti "vastikeettomilla tukimaksuilla" myös sosiaaliturvaa. Sen leikkaamista en voi hyväksyä. Ongelma on että sitä ei ole varaa leikata. Peruspäiväraha, eläkkeet ja asumistuet ovat jo valmiiksi alimitoitettu. Kuka muka oikeasti pärjää pelkästään sillä työttömyyspäivärahalla ja asumistuella? Ja sossusta ei ainakaan suomalainen valkoihoinen mies saa helpolla yhtään mitään.

Viinanen kertoi henkensä olleen vaarassa muutamaan kertaan ministeriaikanaan. En ihmettele, sillä Viinanen karsi sosiaaliturvaa niihin aikoihin karkealla terällä. Suosiota ei parantanut myöskään hänen ylimielinen asenteensa. Jollen väärin muista niin jossain haastattelussa hän vastasi työttömille, jotka valittivat näkevänsä nälkää leikkausten takia, että "Mullakin on joskus nälkä aamuisin". Tietääkseni eräät silloiset työttömänä olleet kostivat sen letkautuksen myöhemmin Viinaselle sanomalla "Mullakin tärisee joskus kädet aamuisin". Viinanen kärsii Parkinsonin taudista.

Minä olisin sen sijaan valmis leikkaamaan rahoitusta sellaisilta koulutusaloilta, joissa työllityminen on hyvin epätodennäköistä, ja joka itsessään ei tuota juuri minkäänlaista hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkkinä mainittakoon akateemisen naistutkimuksen ja joidenkin muiden humanististen alojen tietynlaiset tutkimukset, jotka eivät täytä tieteen vaatimuksia ja palvelevat ainoastaan tiettyyn ideologiaan sitoutuneita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä vaikka juuri eilen Henry Laasasen blogissa mainittu höpö-höpötutkimus perheettömistä naisista.

"Taannoisen kriisin aikaan joukko naiskansanedustajia tuli pyytämään rahaa johonkin tarkoitukseen. Viinanen piti normaalin jeremiaadin rahapulasta.

Silloinen kansanedustaja Eva Biaudet vastasi:

- Kuule sinä ministeri. Meitä ei pennin vertaa kiinnosta, onko rahaa vai ei. Tämä pitää toteuttaa!"

Mikä lie "sosiaalisen konstruktioteoria alkeet valtion virkamiehille" -hanke tytöillä oli mielessä?

The Trouble with Boys

The Trouble with Boys

Nähtävästi Yhdysvalloissakin aletaan herämään ja huomaamaan, että poikien ongelmat koulussa ja siitä seuraava syrjäytyminen ei ole pelkkää miesaktivistien propagandaa. Opetusmateriaali ja -menetelmät suosivat tyttöjä poikien kustannuksella.

Suomessa ei kannata odottaa vastaavaa tapahtuvaksi ihan äkkiä. Jos vanhat merkit paikkansa, niin vasta työttömien, syrjäytyneiden, lain ja laittomuuden välillä vuorottelevien katkeroituneiden sukupolvi saa päättäjät heräämään. Poikien ongelmat ovat täälläkin tiedossa, mutta ne tietoisesti ohitetaan, koska "pojat on kuitenki niinQ nii etuoikeutettui, ja niil on niinQ hyvä-veli-järjestöt ja kaikkee...".

Usein kuule sanottavan että patriarkaattisessa yhteiskunnassa mies on normi, jolla kai tarkoitetaan ainakin sitä, että rakenteet on tehty miesten tarpeiden pohjalta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet huomioitaisiin tarpeineen ja eroineen tasa-puolisesti. Kuitenkin tosiasiassa olemme päinvastoin kääntämässä painopistettä päälaelleen tasoittamisen sijasta. Koulujärjestelmässä ja ehkäisevässä terveydenhuoltopolitiikassa se on jo nähtävissä. Peruskoulu on tehty tyttöjen erityistarpeiden mukaan poikien erityistarpeet unohtaen. Näillä osa-alueilla nainen on normi.

Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1

Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1 "you're a bunch of fucking men!" Rapakon takana ei ainakaan "vaieta kuoliaaksi".

Mistä saisi tällaisen kameran siviilikäyttöön?. Implanttina ihon alle, pieni kiintolevy tai flash-drive ja jonkinlainen ulostuloliitin jolla voi tehdä varmuuskopioita tietokoneelle ja vapauttaa tilaa.

Aseet eivät tapa

Kauhajoen tapauksen jälkeen on saanut lukea kyllästymiseen asti lehtien mielipidepalstoja, netin keskustelufoorumeita ja blogeja, sekä politiikkojen populisiminhakuisia puheenvuoroja. Täsmälleen sama tilanne kuin Jokelan tapauksen jälkeen - käsiaseet halutaan kieltää tai niiden säilytysoikeutta rajoittaa. Joidenkin mielestä käsiaseet pitäisi säilyttää ampumaseuran tiloissa ja toiset ovat sitä mieltä, että käsiaseet pitäisi kieltä kokonaan yksityishenkilöiltä, koska "ne on alunperin tehty tappamista varten".


Kumpikin vaihtoehto olisi huono ja aiheuttaisi haittaa ainoastaan lakia noudattaville ammunnan harrastajille, joita on tässä maassa noin satoja tuhansia. Sen sijaan rajoituksilla olisi lähinnä vain muodollinen vaikutus rikollisiin tai Auvisen tai Saaren kaltaisiin koulumurhaajiin. Jos sairas ihminen päättää alkaa tappamaan ihmisiä, hän kyllä keksii keinot.


Käsiaseiden kieltäminen ei olisi järkevää, koska sillä saavutettava hyöty olisi huomattavasti haittoja pienempi. Suurin haitta olisi harrastajille aiheutuva vahinko. Tätä on tietysti monien vaikea ymmärtää ja asettua aseharrastajien asemaan, mutta kannattaa miettiä omaa rakasta harrastustaan, miltä tuntuisi jos se kiellettäisiin joidenkin yksittäistapausten takia. Kieltäminen on helppoa kun ei asia koske itseä.

Toinen haitta olisi kulttuurillinen. Lajilla on pitkät perinteeet Suomessa ja täyskielto samalla tarkoittaisi että meidän urheilulajikartaltamme häviäisi pysyvästi muuutama kokonainen sarja. Suomi on kaikenlisäksi menestynyt näissä lajeissa melko hyvin.

Ja mikä olisi hyöty? Totta, että kivääriä/haulikkoa on vaikeampi kuljettaa mukana ja pistooli on helpompi kätkeä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä. Sekä Auvinen että Saari olisi aivan hyvin voinut toteuttaa tekonsa haulikolla tai puoliautomaattisella kiväärillä. Moni haulikko mahtuu esimerkiksi isommanpuoleiseen urheilukassiin. Samaten esim. reserviläiskiväärinä käytetty puoliautomaattinen Sako. Veikkaisin että ostettavissa on myös .22 kaliberin puoliautomaattisia kivääreitä, eli pienoiskivääreitä, jollaisen saa perusteena urheiluammunta (vai virkistysammuntako se nykyinen termi on?). Molemmat koulusurmat siis olisi pystytty toteuttamaan yhtä hyvin, vaikka pistoolit ja revolverit olisikin kielletty. Sitäpaitsi katkaistu haulikko on keksitty.

Aseiden säilyttäminen ampumaseuran tiloissa ei sekään olisi hyvä ajatus. Ensinnäkään kaikki ammunnan harrastajat eivät kuulu seuroihin tai ammu seurojen radoilla. Suomessa on paljon ulkoratoja ja moni joka asuu maaseudulla, ampuu omassa metsässään. Kaikissa kunnissa ei ole mitään sisäampumarataa, jossa asetta säilyttää.

Toiseksi se olisi kohtuuton vaatimus ampumaseuroille. Tuskin monellakaan seuralla on valmiuksia säilyttää mahdollisesti satojen jäsenien aseita. Monella seuralla ei ensinnäkään ole omaa rataa, vaan rata on kunnan omistama, joka usein toimii jonkun muun urheilutilan yhteydessä. Ei tälläisia tiloja ole suunniteltu ensisijaisesti murronkestävyyttä ajatellen. Ampumaseurat joutuisivat siis hankkimaan valtaisat lukittavat kaapistot aseiden säilyttämistä varten. Monissa tiloissa ei olisi edes tilaa sellaisille.

Kolmanneksi: Eikö ko. keskitetty säilytys olisi jo itsessään turvallisuusriski? Nykytilanteessa on se hyvä puoli että rikollisten on vaikea tietää missä asunnoissa säilytetään aseita ja kerrostaloon on riskialtista murtautua kun naapureita on joka puolella. Rikollisilta puuttuu lisäksi tieto missä aseet sijaitsevat asunnossa. Ei ole kovinkaan houkuttelevaa varkaan näkökulmasta. Sen sijaan ampumaseurojen tiloissa ei ole naapureita. Hälytyslaitteet tosin yleensä on, mutta osaava varas selviää niistä, ja varas pääsee käsiksi mahdollisesti useampaan sataan tai ainakin kymmeniin aseisiin. Se on varkaan näkökulmasta paljon houkuttelevampi vaihtoehto.

Jos tällainen laki astuu voimaan, saamme lukea vähän väliä lehdestä: " Tampereella poliisi kaipaa tietoja ampumaseuran tiloihin tehdystä murrosta. Paikalta vietiin yli 150 käsiasetta, joiden pelätään päätyvän alamaailman käyttöön sekä katukauppaan...". Toisin sanoen: nykykäytännöllä tiedetään keillä on ase ja niiden saatavuutta kontrolloidaan, eli pahimmat hörhöt blokataan pois. Lainmuutoksen jälkeen kenellä tahansa hörhöllä voisi olla ties millainen arsenaali, eikä kukaan tietäisi siitä.


Jotkut ovat vaatineet kaikkien aseiden kieltämistä. Myös kiväärien ja haulikoiden. Se vahingoittaisi vielä suurempaa harrastajajoukkoa. Eipä tulisi enää sen jälkeen olympiamitallejakaan ammunnasta. Suomesta häviäisi kertarysäyksellä metsästyskulttuuri sekä mm. reserviläisammunta. Entä loppuisiko tappaminen samalla? Ei! Seurauksena vain rikollisilla olisi enää aseita. Laittoman aseen hankkiminen ei liene kovin vaativa tehtävä jos tahtoa löytyy. Vierailu jossakin itäblokin maassa riittänee. Kuinkakohan hirvittävä määrä Neuvostoliiton hajoamista seuranneen rappiotilan aikana "kadonneita" aseita on edelleen mustan pörssin kaupassa?

Sitäpaitsi ruutiase ei ole välttämätön. Jos Saarella tai Auvisella ei olisi ollut tuliasetta käytettävissä, he olisivat silti voineet toteuttaa tekonsa käyttäen muunlaisia aseita. Virossa on pippurisumutteen myynti laillista. Koulusurmaaja olisi voinut esim. hakea muutamia sumutteita ja tappaa uhrinsa vaikkapa puukolla, ensin tehtyään heidät puolustuskyvyttömäksi pippurikaasulla. Rautakaupasta saa kuka tahansa ostaa kaasukäyttöisen naulapyssyn. Pienellä modauksella naulapyssy toimii kuin puoliautomaattipistooli. Tarvittava modaus on olemattoman pieni. Ainoa asia on kärjessä olevan kärkivarmistimen lukitseminen pohja-asentoon. Kaikissa naulaimissa ei tätä varmistinta edes ole. Ei se nyt ihan pistoolia vastaa, mutta järeimmissä on kuitenkin valtava teho. Voima riittää lyömään ison naulan kantaa myöten kiinni puuhun, joten lyhyellä etäisyydellä se on tappava ase. "Lippaaseenkin" mahtuu enemmän "ammuksia" kuin normaaliin pistooliin. Naulaimia tuskin voidaan tehdä luvanvaraisiksi, joten veikkaan että jos ruutiaseet kielletään, niin naulain saattaa löytyä tulevien Auvisten Ja Saarten hankintalistalta.

Entäpä Molotovin coctai, eli polttopullo? Äärimmäisen helppo valmistaa ja suorastaan järkyttävän tuhoisa jos se heitetään ihmisiä päin. Räjähteen valmistaminen onnistuu sekin melko helposti. Tosin se on näistä esimerkeistä muita vaikeampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta, ja siitäkin meillä on kokemuksia lokakuulta 2002. Rautakaupasta saa ostaa monenlaista materiaalia, mitä voi käyttää lisävahingon tuottamiseen räjähteessä (ns. sirpalepommi). Petri Gerdt käytti hauleja omassa pommissaan. Kuvittele esimerkiksi jyrsimen teriä, pieniä katkaisulaikkoja, nauloja tai muttereita, jotka sinkoutuvat eri suuntiin ~800 m/s räjähdyksen voimasta. Ja napalmin valmistaminen sekin on luullakseni melko helppoa. Sivarina minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta armeijan käynteet kaiketi tietävät.

Keinoja siis löytyy jos tahtoa löytyy. Sen takia olisi tärkeämpää keskittyä syihin taustalla kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Yhteiskunta rajoittaa ja säätelee jo nyt joissain asioissa liikaa ja tulevaisuus ei sen suhteen näytä yhtään paremmalta. Käsiaseiden rajoittaminen/kielto olisi yksi askel lisää rajoituksien ja kieltojen tielle. Ongelma ei ratkeaisi, se vain muuttaisi muotoaan, jolloin olisi taas tehtävä lisää rajoituksia. Ei varmaan tarvitse perustella minkä takia tämä kehityssuunta on huono. Katsokaa mitä historia opettaa. Yhteiskunnalisen hyvinvoinnin, vapauden ja turvallisuuden välinen kaava on toistanut itsensä läpi historian. Tiukasti kontrolloidut, valvotut ja rajoitetut vapaudet eivät juuri koskaan ole tuoneet hyvinvointia, eivätkä edes turvallisuutta. "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." (Benjamin Franklin 1775)


Toinen asia mikä tässä keskustelussa ärsyttää on vasemmisto-opposition esittämä vaatimus että sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi erota. Muun muassa Annika Lapintie (vas) on vaatinut Holmlundia eroamaan, koska Holmlund ei Jokelan tapauksen jälkeen ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä siinä mittakaavassa ja sillä nopeudella, joka opposition mielestä olisi ollut tarpeellista. Minä en näe mitään järkevää perustetta eroamiseen. Minusta Holmlund on muutenkin hoitanut hommansa aika hyvin. Mitä uudistuksia hänen muka olisi pitänyt tehdä. Ellen erehdy Jokelan jälkeen toteutettiinkin joitain uudistuksia. Kovin radikaalien muutosten tekeminen ei ole mahdollista.

Suomalaisilla on 1,65 miljoonaa luvallista asetta. Pitäisikö ne kaikki pakkolunastaa muutaman yksittäistapauksen takia? Entä lupaharkinta? Ei pommivarmaa keinoa ole selvittää henkilön aikeita. Ajatustenlukukonetta, kun ei (onneksi) ole vielä keksitty. Jo tällä hetkellä hakijan tausta tutkitaan ja hakijalle suoritetaan haastattelu. Käsiaseisiin myönnetään varsinkin ensimmäiseksi aseeksi ylensä ainoastaan pienoispistoolilupa, eli .22 kaliiberisen aseen lupa. Tappava kylläkin, mutta verraten pieni kuitenkin jos verrataan vaikka poliisin käyttämään 9 mm patruunaan. On sinisilmäistä luulla että jos aselupa Saarelta tai Auviselta olisi evätty, niin asia olisi jäänyt siihen. Seuraavaksi ase olisi haettu itänaapurista, ja tuliaisina tuskin tuotaisiin enää pienoispistoolia, vaan mahdollisesti 9 mm tai .38. Pahimmassa tapauksessa 7,62 x 39 sarjatuliase taittoperällä.

Holmlundiin kohdistuvasta kritiikistä tuntuu suuri osa olevan populisminhakuista ja tällaisen tragedian hyödyntämistä oman puolueen eduksi. Sanon edelleen että Anne Holmlund on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Kaikista ko. minsteriön virkamiehistä ei voi sanoa samaa. Mitä esim. Ritva Viljasen kansliapäällikkökaudella on saavutettu? Sen että nykyään poliisin aika kuluu toisten poliisien jahtaamiseen ja rikolliset nauravat partaansa.


Vielä naurettavampaa on syyttää väkivaltaisia pelejä tai musiikkia. Sotapelit ovat hyvää viihdettä ja tarjoavat yksinäisille sosiaalisesti rajoittuneille nuorille sentään jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Parempi edes virtuaaliset kaverit, kuin ei kavereita ollenkaan. Musiikin suhteen kieltäjillä kyse on pikemminkin "en pidä tästä - en salli sitä muillekaan" -asenteesta. Se on yksi vakava assholismin oire.

Btw. Minä pelasin väkivaltaisia pelejä koko lapsuuteeni ja kuuntelin musiikkia, jossa laulettiin ihmisten silpomisesta. Minusta tuli aseistakieltäytyjä.


Paljon on esitetty teorioita siitä mistä tällaiset teot johtuvat. Miksi nuori mies ottaa aseen ja menee kouluun ampumaan viattomia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti uskon että siihen vaikuttaa (listan järjestys on satunnainen, ei merkityksen mukaan järjestetty).

1. Narsistinen aikakausi ja itsekkäät arvot

Jokainen haluaa olla tähti. Jokainen haluaa saada huomiota. Tämä aika korostaa erottautumisen tarvetta. Olet joko hero tai zero. Muiden ongelmien ohella nuori joka ei saa hyväksyntää, kunnioitusta tai mitään rakentavaa tai kannustavaa huomiota, saattaa haluta huomiota sitten tällä tavalla.

Tavallisuus ja arkipäiväisyys on aliarvostettua. Jokainen haluaa olla jotain suurta. Keskinkertaisuus ei ole mitään. Se on tylsää eikä kiinnosta ketään. Jokaisesta "pitää tulla jotain!.

2. Yhteisöllisyyden puute ja perheinstituution murros

Matti Vanhanen on tavallaan oikeassa puhuessaan yhteisöllisyyden tarpeesta. Tämän hetken arvot korostavat yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja hedonistista itsekkyyttä. Yhteisöllisyyttä ei ole. Perhe yksikkönä on murroksessa. Avioliitto on muuttunut sisällöltään muutamassa vuosikymmenessä hyvin paljon. Pysyvän turvallisen perheen tilalle on tullut suhde. Sanonta "astua avioliiton turvalliseen satamaan" on pelkkä vitsi, josta on jäljellä enää puitteet, hääjuhlat. Jos ennen avioliitto oli "kunnes kuolema meidät erottaa", niin nykyään se on vain suhde toisten joukossa, josta lähdetään kävelemään heti siinä vaiheessa kun minä itse en koe saavani siitä itselleni lisäarvoa.

Toisin kuin jotkut humanistiset tieteenalat ja poliittisesti korrekti perhepoliitiikkamme koittaa meillä väittää, isät oikeasti merkitsevät. Yhdysvalloissa on tutkittu, että isättömillä lapsilla on moninkertainen todennäköisyys päätyä rikolliseksi, elää köyhyydessä tai kärsiä päihde- ja mielenterveysongelmista. Ja sillä on vissi ero, onko isäsi osoite sama kuin omasi, vai näetkö isäsi joka kolmas viikonloppu. Pyydän anteeksi että olen epäkorrekti, mutta näin se vain on. Luonto ei taivu ihmisen tahdon mukaan.

3. Avohoito ja mielenterveyspalveluiden jonot

Avohoidon ja heitteillejätön rajapinta on häilyvä ja julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluissa on joissain kunnissa kuukausien jono ja käytännössä "hoito" on käytännössä pelkkä SSRI-lääkitys ja viisi käyntiä ns. terapiassa. Yksityisen puolen terapialla ja julkisen terveydenhuollon "terapialla" on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Käsitys siitä mitä terapia on, muodostuu vasta yksityisellä käytyäsi. Julkisen puolen "terapia" on jonninjoutavaa jutustelua psykologin kanssa. Ensimmäisellä kerralla psykologi tekee sinulle masennustestin. Saman Beckin masennustestin, jonka voit tehdä itsekin vaikka netissä. Sitten hän lisää lääkitystäsi. Toisella kerralla pääsette asiaan ja sinä kerrot itsestäsi. Kolmannella kerralla toteat että psykologi ei muista mitään mitä olet kertonut aikaisemmin ja saat kertoa ne uudestaan. Neljännellä kerralla kerrot taas osan uudestaan ja huomaat että psykologi ei lainkaan tunnu tajuavan ongelmaasi tai mitä yrität sanoa, ja vähättelee kun kerrot miltä sinusta tuntuu. Viidennellä kerralla hän toteaa että viides ja viimeinen kerta onkin sitten tässä ja se riittääkin, sillä "sinä olet edistynyt valtavasti tänä aikana", ja lääkitystä jatketaan vielä ainakin vuosi. Ei! Kun menet yksityiselle, niin ei kannata ihmetellä jos ensimmäinen askel onkin lääkekuurin vähentäminen tai lopettaminen.

Yksityinen toimii, mutta maksaa ja on hidasta. Sen takia se on ainakin opiskelijoiden ja työttömien ulottumattomissa. Hinta voi helposti olla 70 euroa puolelta tunnilta. Sitä esim. kerta viikossa puolen vuoden ajan tekee ison loven kukkaroon, vaikkakin Kela korvaa osan siitä. Silti ainakin opiskelijoiden, työttömien ja suuren osan elatusvelvollisten saavuttamattomissa. Tajuan kyllä täysin elämän realiteetit, enkä sano että valtion pitäisi tarjota korkealaatuiset terapiapalvelut jokaiselle, mutta tuo julkisen terveydenhuollon olemassa oleva "terapia" maksaa sekin ja sen hinta-laatusuhde on luokattoman heikko.

Sitäpaitsi ne lääkkeet ovat kalliita. Ja niitähän Suomessa syödään! Siihen malliin että voidaan kysyä että mikä onkaan oikeasti se Prozac-nation. Vai Cipramiliako täällä syödään? Potilaat maksavat isoja summia kalliista lääkkeistä, jotka eivät auta muuta kuin ehkä tasaavat hieman piikkejä, turruttavat ja tekevät väsyneeksi. Ja eikö monissa masennuslääkkeissä ole mahdollisina sivuvaikutuksina masennus ja itsemurhariskin kohoaminen? Vuodesta kahteen lääkkeitä syötyäsi (ja omaisuuden tuhlattuasi) lopetat lääkityksen ja huomaat että olosi on aivan samanlainen ilman lääkkeitä kuin lääkkeiden kanssa paitsi, että unentarpeesi vähenee huomattavasti ja ajatuksesi on taas kirkas.

4. Koulukiusaaminen

Koulukiusaamiseen puuttumisesta on annettu kasapäin ohjeita ja määräyksiä. Siihen on "pitänyt puuttua" vuosikymmenten ajan. Voisi kysyä mitä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on saavutettu koulukiusaamisen ehkäisemiseksi? Ei mitään. Tuoreesta kouluterveyskyselystä käy ilmi, että koulukiusaaminen ja väkivalta on yleistä. Kiusaamisella on pitkävaikutteiset seuraukset kiusattuun ja toisinaan myös kiusaajaan. Olisi molempien edun mukaista että asiaan oikeasti puututtaisiin.

5. Yhteiskunta ei tue tervettä maskuliinisuutta ja miehuuten kasvamista

Hittolainen, että olen tyytyväinen että olen jo näin vanha. En todellakaan haluaisi olla 15-vuotias poika tässä maailmassa, joka yrittää epätoivoisesti muodostaa omaa identieteettiään ja lähivuosina seksuaalisuuttaan. Vielä enemmän olen tyytyväinen etten ole 3 - 5 vuotias poika, jolla on edessään päiväkodin, ala-asteen ja ylä-asteen myllytys, jossa jos polittinen korrektius ja luonto eivät kohtaa, niin sen pahempi luonnolle.

Pojat yrittävät muodostaa omaa mieheyttään, mutta mieheys on hukassa. Miehen mallista ei saisi edes puhua, koska se on joko "yksilön alistamista ahtaisiin muotteihin" tai "haitallisten roolimallien uusimiesta". Kuitenkin pojista tulee miehiä, sillä naisia heistä ei tule. Sukupuolia kun ei ole kuin kaksi. Näin väitän vaikka se onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa noin.

Ironisinta on se, että pyrkimys kuolettaa haitallista maskuliinisuutta, eli übermachoa miestä joka puheen sijasta purkaa pahaa oloaan väkivallalla, pikemminkin uhkaa positiivisen maskuliinisuuden kehittymistä. Jos poika ei saa miehen mallia kotona (isä siirretty ulkoruokintaan), eikä koulussa (mikä se miesopettajien osuus taas olikaan), poika ottaa miehen mallin sieltä mistä sen saa. Terveen maskuliinisen mallin puuttuessa poika ottaa mallinsa television väkivaltaisista miehistä tai toisista nuorista pojista, jotka ovat itsekin aivan kypsymättömiä ja aivan yhtä hukassa, mutta 12-vuotiaasta 16 vuotta vanha on ihan aikuinen. Tulevaisuudessa kun päiväkotien ja koulujen pitää tasa-arvomääräysten takia varoa sukupuolirooleihin ohjaamista, tämä kärjistyy luultavasti entisestään.

Televisio antaa nykypäivänä kolmenlaista mieskuvaa. Väkivaltainen roisto (tai sankari [missä ero? Jack Bauer tai Sipowicz, roistoja vai sankareita?]), tyhmiä ja laiskoja mitäänosaamattomia luusereita (Al Bundy) tai metroseksuaaleja hybridimiehiä. Pojat eivät halua olla feminiinisiä hybridimiehiä, koska murrosiässä pojalle on tärkeää erota naiseudesta. Pojat eivät halua tulla tv-isän kaltaiseksi hölmöksi jota ei voi kukaan kunnoittaa, joka ei osaa mitään ja on täysin riippuvainen kaikkitietävästä ja kaikenosaavasta superäidistä.

Kun poika kasvaa ikään jossa tytöt ja pojat alkavat ulkoisesti olla miehiä ja naisia ja hormonit hyrräävät, tulee iso pettymys. Poika saa huomata että rauhallisuus, kohteliaisuus, huomaavaisuus ja kaikki se mitä mitä naisistunut kasvatus on opettanut miesten ja naisten välisistä suhteista ei toimi. Poika jää yksin ja ihmettelee kun aggressiiviset, sovinistiset ja kilpailuhenkiset pahat pojat korjaavat kaikki naiset. Poika saa huomata että kaveruutta pidemmälle ei pääse. Huomaavaisuudenosoitukset kelpaavat ja poika kelpaa korjaamaan tyttöjen tietokoneet ja polkupyörät.

Poika törmää paradoksiin jossa naiset kehuvat kuinka kiva hän on ja että: "sinä löydät ihan varmasti naisen... Sä olet niin huomaavainen, joka naisen unelma". Näillä kaverinaisilla vain sattuu olemaan poikaystävä, mutta muuten... Paitsi kun kaverinaiselle ja poikaystävälle tulee ero. Flaksaako pojalla nyt? "Sä olet niin ihana, mutta me vaan ollaan niin erilaiset. Eikö me voitaisi olla vaan ystäviä?" Eihän tässä näin pitänyt käydä! Jos minulla olisi aikakone, menisin ensimmäiseksi tapaamaan 16-vuotiasta itseäni realiteettisparrauksen merkeissä.

Maskuliinisuus siis on kriisissä. Siitä ei kai kukaan ole eri mieltä. Ikävä tässä on se, että ei haitallinen machomaskuliinisuus ole lähdössä minnekään. Sen sijaan positiivinen maskuliinisuus on. Kannattaa varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua. Kaikesta kriittisen miestutkimuksen liturgiasta huolimatta naiset haluavat miesten olevan edelleen miehiä. Siis suuressa mittakaavassa. Voi olla kovakasvoisia feministejä jotka pehmeän miehensä sijasta hoitavat vaaralliset ja raskaat työt, poistavat fyysiset uhkat ja tarvittaessa lähtevät kovat piipussa Uralille, mutta suuressa mittakaavassa, ei.

Anders Ahlbäck sanoo: "Miehet voisivat edelleen vaihtaa perheen talvirenkaat, mutta vain jos he sitä itse haluaisivat". Niin voisivatkinkin. Autokorjaamo kyllä vaihtaa ne pientä korvausta vastaan. Sen sijaan sitä naiset suuressa mittakaavassa eivät nyt, eivätkä tulevaisuudessa niitä vaihtele. Eivätkä sano miehelle:" Jää sinä vain vuoteeseen. Minä käyn katsomassa mikä tuo ääni alakerrassa on". Eivätkä kiipeä pakkasessa 15 metrin korkeuteen lyömään alusrakenteita kattoon.

Haitallisten miehisten mallien poistaminen on hyvä asia. Samaten järkevä ammatillisen segregaation vähentäminen. Valitettavasti radikaalein ja ideologisesti latautunein aines kirjoittaa käsikirjoituksen eikä sen enempää asioista päättävillä naisilla kuin miehillä ole kykyä/rohkeutta kyseenalaistaa. Ei kannata sitten myöskään itkeä kun miehisiä miehiä ei enää löydy tarpeeksi tekemään miehisten miesten töitä tai puolustamaan maata.

Pojat ovat eksyksissä ja sitä ei auta lainkaan se, että valkoinen heteromies on se ainoa jäljellä oleva ryhmä jota saa ryöpyttää miten tahtoo. Mies on alituisen syyllistämisen, pilkan ja lisääntyvien velvollisuuksien kohde ilman oikeuksia. Kirsi Virtasen tuore radio-ohjelma Nainen on miestä parempi, jonka voi ladata myös mp3-tiedostona kuvaa hyvin vallittsevaa ilmapiiriä. Ohjelmassa Virtanen käyttää 43 minuuttia kertomaan miten miehet ovat naisia huonompia kaikilla osa-alueilla, mairean pilkallisella muka-hauskalla äänellä.

Miehet ovat mm. pari ensimmäistä viikkoa naisia, ennen kuin miesten "surkuhupaisa hormoni pääsee mellestämään" ja "poika on poikkeama, haalea kuva alkuvoimaisesta tytöstä". Onneksi Kirsi Virtanen tuskin tavoittaa ohjelmallaan ainakaan kovin nuoria ja kriittisessä vaiheessa olevia poikia.

Yksi isän tehtävistä on myös opettaa pojalleen itsepuolustusta sekä kontrolloitua voimankäyttöä. Isän tehtävä on opettaa pojasta sellainen joka tarvittaessa käyttää voimaa puolustaakseen itseään tai muita, mutta vain juuri sen verran voimankäyttöä mitä on välttämätöntä, ja vain puolustautumiseen. Tätä asiaa eivät suuressa mittakaavassa äidit opeta. Sorry PC, mutta näin on!

Lyhyesti: Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat! Aseiden kieltäminen rankaisee harrastajia, mutta ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tragedioita, sillä luvallinen ase on vain yksi vaihtoehto surmaajan suuresta keinorepertuaarista.

Miten voidaan varmistua että tällainen ei enää pääse tapahtumaan? Ei millään!. Maailmasta ei saa 100 % turvallista. Minä väitän että perhe- ja tasa-arvopolitiikan pysäyttäminen ja uuden suunnan etsiminen olisi kustannustehokkain tapa ehkäistä ilmiötä kasvamasta neliöön seuraavan sukupolven kohdalla.


P.S Kun on viime aikoina rutiinilla kommentoinut muissa blogeissa niin omaa blogia kirjoittaessa esikatselu-painike onkin vieraassa paikassa ja vahinko painaa liian aikaisin julkaisunappulaa käy liiankin helposti :)

Ensimmäinen vaalikone auki

Mortimerilla on ollut suhteellisen rankat pari viime viikkoa. Tuli tehtyä hieman ylitöitä. Putki alkoi viime blogimerkinnästä (Natsitesti) ja päättyi tänään. Matkojen kanssa se tarkoitti sitä, että työn ja nukkumisen lisäksi ei paljon muuta aikaa jäänyt ja jos jäi, niin oli liian väsynyt tekemään mitään.

Ja mitä järkeä? Kyllähän se toki rahallisesti jossain määrin tuntui, mutta ei todellakaan siinä määrin, että se kituminen kannattaisi. Sitäpaitsi sekin summa kääntyy tavallaan minua vastaan, sillä se löytää tiensä taas johonkin tilastoon, kasvattamaan miesten ja naisten palkkaeroja.

No, se siitä. Mennään itse aiheeseen, eli kunnalisvaaleihin -08. Vaaleihin on vielä kuukauden verran aikaa, eikä tärkein kampanjavaihe ole edes alkanut ja suurin osa vaalikoneista on äänestäjien osalta vielä pois käytöstä. Maikkarin vaalikone on (luullakseni) ensimmäinen.

Käyttöliittymä on perinteistä Osgoodin tai Likertin asteikkoa astetta monipuolisempi. Periaate on sama, eli siitä löytyy tuttu horisontaalinen asteikko, eri mieltä - neutraali - samaa mieltä. Erona perinteisiin asteikkoihin on, että vastauksen painotusta voi säätää valmiita asteikkoja tarkemmin.

Sisällöltään vaalikone on mielestäni aika heikkotasoinen. Liian paljon yleistä ja liian vähän konkreettista asiaa. Tämä ei anna kovinkaan selkeää kuvaa siitä, millaista politiikkaa ehdokas käytännön asioissa ajaisi. Kaikkiin kysymyksiin käyttöliittymä ei myöskään sovellu kunnolla. Esimerkiksi "uskotko Jumalaan?". Sata-asteinen liukupalkki on ehkä liioittelua.

Ainoastaan kysymysalueissa talous, palvelut ja elinympäristö on jotain oikeasti relevanttia asiaa. Sitä edeltävä osa (alue 1) on melko tyhjää plärinää vaaleista. Loppuosan kysymykset ovat sitäkin turhempia. Mitä ihmeen merkitystä kunnallisvaalien kannalta sillä on, tykkääkö ehdokas katsoa dvd-elokuvia tai käykö hän lavatansseissa? Tarkoitus ei ole valita deittiseuraa, vaan edustaja käyttämään poliittista valtaa.

Vaalikoneesta jää huolimaton vaikutelma, ikään kuin kysymysten suunnitelussa olisi aika loppunut kesken, ja on vain kasattu jotain kokoon nopeasti. Tämän vaalikoneen ja horoskooppien merkitys ehdokasta valitessa lienee suunnilleen yhtä suuri.


Selasin kuitenkin myös muiden vaalipiirien ehdokkaita siinä toivossa, että silmään osuisi joku tuttu nimi tasa-arvonäkökulmasta. Turusta löytyi ainakin Sini Terävä. Sini kertoo kuvauksessaan mm. järjestötaustoistaan ja että: En halua Turkua, jossa asukkaiden mielipiteet sivuutetaan poliittisissa lehmänkaupoissa. Haluan Turun, jossa kaikenlaisten ihmisten on hyvä elää. Turun, joka on pyöräilijöiden ja kävelijöiden kaupunki. Turun, joka huomioi tasa-arvon päätöksissään ja joka pitää huolta työntekijöistään. Minun Turussani nuorten hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomioita ja peruspalvelut ovat kunnossa. Minun Turussani ei ole toriparkkia vaan pikaratikka. Vai pikaratikka...

Sinin vastaukset ovat muuten loogisia, mutta muutama kohta ihmetyttää. Hänestä yksityiset terveydenhuoltopalvelut eivät ole julkista terveydenhuoltoa tasokkaampia (taidan muuttaa Turkuun). Toiseksi hän kertoo uskovansa Jumalaan, mutta ei käy kirkossa, eikä usko ydinperheeseen. Tai itseasiassa usko ydinperheeseen oli asetettu neutraaliksi, mutta kommenttiosassa hän kirjoittaa: Usko ydinperheeseen on aika rankka asia laittaa kyllä-ei -viivalle. Totta kai uskon siihen, että ydinperheessä voi olla hyvä olla ja että se sopii monille ihmisille. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä, etteikö myös muunlaisissa perheissä olisi hyvä olla. Minun ihannemaailmassani perheitä ei luokiteltaisi tai arvotettaisi sen perusteella, mitä sukupuolta vanhemmat ovat tai kuinka monta heitä on. Minä ainakaan en tiedä mitään suurempaa ydinperheen asemaa korostavaa lähdettä kuin raamattu.


Helsingistä löytyi odotetusti Elina Aaltio. Elinakaan ei usko yksityisten terveyspalvelujen parempaan laatuun. Ööh. Julkinen terveydenhuolto={tolkuttomat jonot, resurssipula, ylityöllistetty henkilökunta} ==> potilasta ei ole aikaa eikä varaa tutkituttaa ja käyttää kokeissa kunnolla, joten määrätään ensin ainakin parit antibioottikuurit, ja jollei auta niin sitten ehkä kokeisiin. Yksityinen={pääset hoitoon heti, aikaa ja resursseja on riittävästi (koska asiakas maksaa)} ==> Tarvittavat kokeet suoritetaan heti, ei turhia lääkekuureja. Yksityinen tottakai maksaa, eikä ole siksi kaikkien saatavilla, mutta tasokkaampaa se kyllä on. Ehkä Sini ja Elina ajattelivat kysymysasetttelua pidemmälle, eli kunnan yksityiseltä ostaman ostopalvelun tasoa. Se tietysti on juuri niin tasokas kuin mitä se saa maksaa. Tosin sillä erolla että yksityinen henkilöstö ei edelleenkään ole ylityöllistetty ja loppuun palanut, joka ehkäisee virheitä.

Elina ei näe Helsingin maahanmuuttajatilanteessa mitään ongelmaa. Itse olen ollut käsittävinäni että kyseisessä kaupungissa on melko paljon syrjäytynyttä ja joutilasta maahanmuuttajaväestöä. Elina ei usko Jumalaan eikä käy kirkossa. Eikä ilmeisesti sylje lasiinkaan. Kysymykseen "kaljalla käynti kuuluu tapoihini" hän on vastannut vetämällä palkin aivan oikeaan reunaan. Itse asiassa hän oli ainoa vertailemistani ehdokkaista, joka vastasi siten. Ydinperhe on vielä vähemmän Elinan juttu kuin mitä oli Sinin.


Ydinperheeseen ei usko myöskään Stefan Wallin, vaikka elääkin sellaisessa käsittääkseni itse. Sari Sarkomaa uskoo ja on muuten looginenkin, paitsi että ei usko yksityisten palveluiden parempaan laatuun, mutta kannattaa yksityistämisen lisäämistä. Yhtenä yllättyksenä tuli sekin että pastori Haka Kekäläinen vastasi neutraalisti kohtaan "tapoihihin kuuluu kirkossa käynti". Eikö se kuulu hänen tapoihinsa jo pelkästää viran puolesta?


Parempia vaalikoneita odotellessa.

Nazi Test: Olisitko sinä ollut natsi 1930-luvun Saksassa?

Nazi Test

Testaa mikä olisi ollut sinun roolisi toisessa maailmansodassa, jos olisit syntynyt ja kasvanut 1930 luvun Saksassa. Natsiupseeri? Rivimies? Vastarintataistelija? Karkuri?

Lapsellinen testi joka tuskin kertoo paljoa, mutta ehkä siinä on totuuden siemen. Suuntaa antava? Tulokset ovat yllättäneet monet tutuistani.

Itse asiassa natsismi itsessään ei ole tässä kiinnostavaa. Sen tilalla voisi olla muukin aate. Se ei ole oleellista tässä tarkoituksessa.


Oma tulos:


The Expatriate

Achtung! You are 31% brainwashworthy, 18% antitolerant, and 33% blindly patriotic

Congratulations! You are not susceptible to brainwashing, your values and cares extend beyond the borders of your own country, and your Blind Patriotism does not reach unhealthy levels. If you had been German in the 30s, you would've left the country.

One bad scenario -- as I hypothetically project you back in time -- is that you just wouldn't have cared one way or the other about Nazism. Maybe politics don't interest you enough. But the fact that you took this test means they probably do. I'm gonna give you the benefit of the doubt.

Did you know that many of the smartest Germans departed prior to the beginning of World War II, because they knew some evil shit was brewing? Brain Drain. Many of them were scientists. It is very possible you could have been one of them.

Conclusion: born and raised in Germany in the early 1930's, you would not have been a Nazi.



Sinä ?

Verkkohyökkäys Vasemmistoliiton kunnalisvaalisivustoon

Ylen uutinen


Ilmeisesti perjantaina aamupäivällä on Vasemmistoliiton vaalisivuihin kohdistettu palvelunestohyökkäys, tässä tapauksessa ns. tulvahyökkäys. Hyökkäyksen tarkoitus siis ei ole murtautua verkkoon tai muuten sabotoida sitä, vaan ainoastaan kuormittaa sitä niin paljon, että palvelu muuttuu saavuttamattomaksi, eli siis selkokielellä sivusto ei toimi.

Tuollaisen hyökkäyksen idea on käyttää kolmansia osapuolia hyväksi, eli valjastaa suuri määrä verkossa olevia tietokoneita suorittamaan palvelupyyntöjä kohteena olevalle sivustolle. Kun palvelupyyntöjä on tarpeeksi (esim. tuhansia), suurin osa verkkosivustoista ei siitä enää selviä.

Hyökkäys on itse asiassa melko yksinkertainen toteuttaa ihan vaikka pingaamalla. Pingaaminen tarkoittaa ICMP echo request -paketin lähettämistä toiseen ip-osoitteeseen. Jos ping ei ole tuttu käsite, niin sitä voi kokeilla vaikka itse menemällä Windowsin komentokehotteeseen ja kirjoittamalla ping ja sen perään joko jonkin ip-osoitteen tai verkko-osoitteen. Esimerkki: ping www.google.fi. Toiminnon tarkoitus on verkkoliikenteen avustaminen. Pingillä voidaan siis selvittää onko toinen kone saavutettavissa. Kun pingi saavuttaa kohteensa, vastaanottanut kone lähettää lähettäjälle takaisin echo reply -paketin, ja näin alkuperäinen lähettäjä tietää että kumppani on hereillä ja tiedonsiirto voidaan aloittaa. Se siis toimii vähän kuten kaikuluotain, josta luultavasti epävirallisempi nimitys on saanut alkunsa.

Tulvahyökkäyksen idea on saada hirvittävä määrä tietokoneita pingaamaan hyökkäyksen kohdetta samanaikaisesti. Yksi käytetty menetelmä on väärentää oma ip kohdekoneen ip-osoitteeksi ja sitten pingata jotain todella isoa verkkoa sen broadcast osoitteeseen. Tällöin jokainen verkon tietokone (ainakin periaatteessa) saa kyseisen pingin ja vastaa siihen pingaamalla takaisin. Paitsi, että tässä tapauksessa pingien tulva ei mene lähettäjälle, koska lähettäjä on väärentänyt ip-osoitteensa ja näin tulva kohdistuu uhrin verkkopalvelimeen.

Tekniikan nerous piilee siinä, että hakkerilla itsellään ei tarvitse olla nopeaa nettiyhteyttä. Hakkerille riittää periaatteessa vaikka kuppainen modeemiyhteys tai vaikka mokkula prepaidliittymällä, sillä hakkeri pingaa vain yhtä osoitetta, eli hyökkäykseen valjastetun verkon broadcastosoitetta. Tarpeeksi suuri määrä valjastettuja koneita pingaamassa loputonta sarjaa, ja vähän suuremmankin kapasiteetin palvelu alkaa olla vaikeuksissa.

Edellä kuvattu menetelmä on vain yksi monista, mutta Ylen uutisten kuvaus sopii tähän tekniikkaan.



Hyökkäys saattoi johtua sivustolla olleesta Vasemmistonaisten Tasa-arvovaalikoneesta, arvelee puolueen tiedottaja.

Verkkohyökkäys on rikos. En puolustele tekijöitä, oli syy mikä tahansa, mutta mielestäni Vasemmistonaisten vaalikone on hyvin provosoiva. Kysymykset on aseteltu tekniikalla, jolle on olemassa nimikin jota en nyt saa päähäni. Ellen erehdy niin 40-luvun alussa herra nimeltä Joseph Goebbelskin käytti sitä. Vasemmistonaisten kysymyksiin ei voi vastata kuin olemalla samaa mieltä tai olemalla idiootti.

Missään vakavasti otettavassa mediassa ei tänä päivänä käytetä tuollaista kiskoja pitkin kulkevaa propagandaa. Yleensä tuollaista näkee joissain nuorille suunnatuissa päihde-, liikenne- tai seksuaaliterveys-tietomateriaalissa, mutta ei poliittisia mielipiteitä käsitellessä. Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa. "a)Kim Jong-Il on jumala ja kaikkitietävä ja kaikkeen pystyvä suuri johtaja ja kunniani on palvella häntä, b) olen epäisänmaallinen, länsimielinen, imperialistinen isänmaanpetturi ja minut pitää ampua".

Osa kysymyksistä on räikeän yliampuva ja osa pyrkii sukupuolittamaan täysin sukupuolesta riippumattomia asioita.

7. Minkälaista on naisten kannalta hyvä kaavoitus kunnissa?

A) Kaavoitetaan mahdollisimman paljon ideaparktyyppisiä ostosparatiiseja, jotta äitiysvapaalla lomailevat naiset voivat mukavasti shoppailla.

B) Tavoitteena on oltava turvallinen ja viihtyisä asuinalue, jossa niin julkiset kuin kaupalliset palvelut niveltyvät alueen rakenteeseen.

C) Varmistetaan kustannustehokas rakentaminen ympäristöarvot huomioon ottaen sen verran, kuin se ilman rakennusliikkeiden ja maaomistajien kohtuuttomia uhrauksia on mahdollista.

Onko miesten kannalta hyvä kaavoitus sitten jotenkin erilainen kuin b-kohdan vastaus?



8. Miksi kuntaliitoksia olisi erittäin tärkeä tarkastella myös sukupuolinäkökulmasta?

A) Vanha perinne, jossa morsian ryöstetään naapuripitäjästä, voi katketa lopullisesti.

B) Kuntasektorin työntekijöistä sekä kunnallisten palveluiden käyttäjistä valtaosa on naisia.

C) Kun kaksi kuntaa liitetään yhteen, voidaan olla tilanteessa, missä toisessa kunnassa asuu lähinnä miehiä ja toisessa lähinnä naisia. Kuntien yhdistyessä seuraukset voivat olla arvaamattomat.

Miksi kuntasektorin pitäisi olla erilaisessa asemassa yksityiseen sektooriin verrattuna? Toimintojen tehostaminenhan on ollut arkipäivää yksityisellä puolella ikuisuuksista asti. Tottakai se on työntekijän kannalta huono asia, mutta miksi kunnan virkojen pitäisi olla jonkinlaisia suojatyöpaikkoja? Jos kuntaliitoksella voidaan vähentää esim. hallinnon kuluja, jolloin verotuloista jää enemmän itse palvelujen tuottamiseen, niin tietysti silloin toimintoja kannattaa tehostaa. Miksi naisen työpaikan säilymisen pitäisi olla jonkinlainen itsetarkoitus ja tärkeämpää kuin miesten työpaikkojen säilyminen? Sitäpaitsi yleensä työntekijä palkataan koska yrityksellä on tarvetta työntekijän työpanokselle, eikä työpaikkoja pidetä pystyssä pelkästään sen takia että on työpaikkoja. Nämä ovat vaikeita asioita. En itsekään hyväksy loputonta tehostamista ja henkilökulujen leikkauksia, mutta siltikään kuntasektori ei saa nauttia mitään erityisasemaa.

Samalla voisi kysyä että mistäköhän johtuu että naiset käyttävät valtaosan palveluista. Lasten hoitoon liittyvät palvelut selittävät melko pitkälle, mutta voisiko olla niinkin, että monet palvelut on tehty enemmän naisten tarpeita varten. Jos yhteiskunta oikeasti haluaisi esimerkiksi auttaa syrjäytyneitä takaisin normaaliin elämään tai alkaisi todella välittämään asunnottomien kohtaloista, suhdeluku voisi olla toisenlainen.


B-kohtia aikani klikkailtuani saan onnittelutekstin, joka kertoo että ajattelen kuten minun halutaan ajattelevan. Vaikka yksikään b-vastaus ei ollut mielestäni oikein, oli niitä pakko valita kun a ja c vaihtoehdot olivat noin laadittuja. Kelpaan kuulemma Vasemmistonaisten "hengailujäseneksi". Kiitos, mutta taidan jättää väliin. No offence!

Kuten sanottu, tuomitsen verkkohyökkäyksen täysin ja toivon että tekijä saa rangaistuksensa, mutta ymmärrän silti että ihmiset provosoituvat tuollaisesta. Jos tasa-arvopolitiikka vain olisi reilumpaa ja oikeasti ottaisi huomioon miestenkin ongelmat, niin varmasti miehet olisivat aktiivisempia tasa-arvoasioissa. Nykyiseltään se on niin vinoutunutta, että en ihmettele vaikka vastaavia iskuja nähtäisiin jatkossakin ja pelkään, että jossain vaiheessa voi tapahtua jotain pahempaakin, kun epätoivo ajaa ihmisen epätoivoiseen ratkaisuun.

P.S Jos selitin verkkohyökkäysasian jotenkin väärin, niin korjaus on ihan tervetullutta. Tietojenkäsittely ei ollut minulla pääaine missään vaiheessa.