Mortimerin luolasta

Clinton, Merkel and me.

2009-11-13T18:16:00.005+02:00

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1227006/Clinton-Merkel-global-war-sexism-Harriet-Harman.html

Harriet Harman has spoken of her ambitions to sit alongside Hillary Clinton and Angela Merkel in a global crusade against sexism.

Labour's deputy leader wants to establish a group of high-ranking women, including the U.S. Secretary of State and the German Chancellor, who would meet regularly to fight for equality.

Her announcement, in a speech to EU leaders, also appeared to be an attempt to burnish her credentials as a future Labour leader.

Miss Harman, the minister for women, said: 'There is, as yet, no international architecture which serves effectively to bring together women leaders who are working for progress along the same lines in each of our own countries. We need to look at how this could be done.'

She made clear she sees herself as a pioneer to rank alongside Mrs Clinton and Mrs Merkel.

She said: 'In the UK we have a new Government Office for Equality - of which I am in charge. Germany has its first woman Chancellor - Angela Merkel - and half the Spanish cabinet are women.

'The U.S. has a woman heading the State Department, Secretary Hillary Clinton, and Hilda Solis as Secretary for Labour. For the first time, the House of Representatives has a woman speaker, Nancy Pelosi.'

Miss Harman said she would seek to enlist the 140 female ministers throughout the EU in a bid to push women's issues.

She said: 'By doing this we can ensure the concerns of the 250million women in the EU are taken into account when decisions are made.'
U.S. Secretary of State Hillary Clinton on her way to attend the Asia-Pacific Economic Cooperation (APEC) Ministerial Meeting Retreat Session in Singapore on 11 November 2009
German Chancellor Angela Merkel makes the first speech of her new term as chancellor to the Bundestag (Lower house of parliament) in Berlin on November 10, 2009

She also plans to fight to set up a new UN 'consolidated gender entity body to progress issues concerning women'.

Tory spokesman Theresa May accused Miss Harman of putting her personal ambitions ahead of the interests of British working women.

She said: 'We want to ensure that issues affecting women are not forgotten but we all need to concentrate on the job in hand if we are to tackle Labour's jobs crisis and mend our broken economy'.

Aika huoletta voidaan ennustaa että miesten tasa-arvokysymyksiä ei tuossa komiteassa juuri käsitellä. Paitsi ehkä muutamaa poikkeusta, joissa primaarivaikutus on kuitenkin naisten asemaa parantava ja sekundaarivaikutus miesten asemaan liittyvä. Eräs tällainen esimerkki on mielestäni isien perhevapaiden lisääminen. Ellei sillä uskottaisi olevan naisten asemaa työmarkkinoilla parantava vaikutus, sille tuskin löytyisi suurtakaan kannatusta.

Tässäkin artikkelissa tulee hyvin esiin yksi keskeinen asia, missä feministinen ajattelu menee vikaan: Tarvitaan erityinen naispäättäjien yhteisö, jotta naisten asiat tulevat huomioiduksi, koska yleinen politiikka on oletusarvoisesti miesten tarpeiden mukaan tehty. Todellisuudessa parlamentaarinen päätöksenteko ottaa huomioon huomattavasti vähemmän miesspesifisiä asioita kuin puhtaasti naisten etuun vaikuttavia asioita.

Sisäsiittoinen Suomi

2009-10-31T05:46:00.005+02:00

Tyly arvio: Sisäsiittoinen Suomi ei houkuttele ulkomaisia osaajia

Suomi on huomattavasti vähemmän kansainvälistynyt kuin mitä usein ajatellaan, ja selvästi enemmän sisäänpäin kääntynyt kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Tämä uhkaa kansantalouden selviytymistä tulevaisuuden haasteista.

Näin toteaa 18 asiantuntijasta koottu kansainvälinen arviointiryhmä, joka julkisti keskiviikkona laajan selvityksensä Suomen innovaatiojärjestelmän ongelmakohdista.

Paneelin mukaan Suomi ei houkuttele ulkomaisia tutkijoita tai asiantuntijoita eikä ulkomaisia, osaamisintensiivisiä yrityksiä saati niiden tutkimustoimintaa. Näin ollen Suomessa on hyvin vähän globaalisti suuntautunutta yrittäjyyttä.

Maailmantalouden kilpailu kiristyy ankaralla vauhdilla. Näin ollen Suomen kilpailukyky riippuu yhä kriittisemmin siitä, kuinka hyvin innovoimme eli viemme omia läpimurtoja maailmalle.

Tutkijat havaitsivat, että tutkijoiden liikkuvuus Suomeen ja Suomesta on viime vuosina peräti pienentynyt, vaikka maailma menee aivan toiseen suuntaan. Kansainvälistymistä pitäisikin raadin mukaan edistää voimakkain kannustein.

Ongelma liittyy läheisesti Suomen hajanaiseen korkeakouluverkostoon. Raadin mukaan yliopistouudistuksessa pitäisikin siirtyä pikaisesti seuraavaan vaiheeseen. Yliopistojen laitoskokoa pitäisi suurentaa selvästi, mikä tarkoittaa koko verkoston karsimista.

Ammattikorkeakoulujen rooli pitää täsmentää äkkiä.

Suomen usein kehuttu innovaatiojärjestelmä saa muutenkin kovaa kyytiä asiantuntijajoukolta. Tutkijoiden huolellinen selvitys muun muassa osoittaa, että aluepolitiikka on piiloutunut innovaatiokoneistoon, vaikka asia on tähän saakka kiistetty. Kasvukeskusten ulkopuolelle on jaettu helpommin tai enemmän Tekesin tutkimus- ja kehitystukia.

Kaiken lisäksi tukialueille syydetyt innovaatiorahat näyttävät heikentävän tuottavuuskasvua.

No kuinkas nyt näin ? Eikö Suomen pitänyt olla peräti maailman menestyvin maa ?

Huonosti käyttäytyvät miehet

2009-10-17T13:09:00.004+03:00

NOW's new president takes on men behaving badly

By DAVID CRARY (AP) – 16 hours ago

NEW YORK — Men behaving badly. It wasn't a topic that Terry O'Neill expected to find high on her agenda as new president of the National Organization for Women, but she's tackling it with zest and determination.

Elected as NOW's leader in June, O'Neill had plenty on her plate already — notably trying to gauge the impact on women, for good or ill, in the multiple proposals for health care overhaul. Then along came the Roman Polanski and David Letterman controversies, and she charged briskly onto a new front.

Polanski "is a convicted criminal pedophile" and making excuses for him is "dangerous talk," O'Neill declared earlier this month after some luminaries in Hollywood and Europe questioned a move by Swiss authorities to detain the film director for possible extradition to the U.S. He faces a charge dating from 1978 of having unlawful sex with a 13-year-old girl.

Four days after the Polanski statement, O'Neill fired another salvo after Letterman's on-air revelation — prompted by an alleged extortion attempt — that he had sex with women working under him on his "Late Show."

"As 'the boss,' he is responsible for setting the tone for his entire workplace — and he did that with sex," O'Neill said. "In any work environment, this places all employees — including employees who happen to be women — in an awkward, confusing and demoralizing situation."

The decision to speak out about Letterman prompted a surge of e-mails to NOW headquarters, many commending O'Neill and many criticizing her. One message accused O'Neill of "man-hating," while another praised her for raising the workplace issue on behalf of daughters and their parents.

Despite her other priorities, O'Neill doesn't see the two incidents as a distraction and views her statements as part of "an important conversation to have."

"Men behaving badly is exactly the problem in this country," she said in a telephone interview. "It's not a diversion — it's at the core of why women are unequal, why they are kept in second-class citizenship."

O'Neill didn't drop the topic after issuing her statements. NOW urged its supporters to rally outside movie theaters in support of victims of rape and sexual assault, and O'Neill wrote to the president of CBS, which airs the "Late Show," requesting a meeting and urging the network to appoint more women to its board of directors.

CBS declined to respond publicly to O'Neill, but noted that women are presidents of several of its key divisions, including CBS Entertainment, CBS Films, CBS Sales and Simon & Schuster.

O'Neill also wrote to Letterman's production company, Worldwide Pants, Inc., which replied on Thursday.

"As an employee of David Letterman's since 1985, I have personally found the work environment on his shows to be fair, professional and entirely merit-based at all times," wrote Worldwide Pants CEO Rob Burnett, who said Letterman has never been the target of a sexual harassment claim.

Burnett also noted that women hold numerous high-level executive posts in the company.

O'Neill linked the Polanski and Letterman controversies to a broader trend that has troubled her in recent years — nasty, gender-based attacks on women in public life, such as Hillary Rodham Clinton, Sarah Palin, Michelle Obama and new Supreme Court Justice Sonia Sotomayor.

"We're living in a time when women who put themselves forward as leaders are subjected to vicious misogynistic attacks — it's very analogous to sexual harassment in the workplace," she said in the interview. "The message to other women is, 'Stay in your place.'"

O'Neill said her dismay with Letterman didn't hinge on the legality of his conduct.

"The question is whether the atmosphere in that workplace was poisoned by that lord of the manor, where everybody is made to understand that the women are there for sex and the men are there for work," she said.

O'Neill, 57, was somewhat of a surprise winner in NOW's leadership election in June, beating a 33-year-old NOW vice president who'd been endorsed by outgoing president Kim Gandy.

O'Neill, a former law professor, vowed in her campaign to reinvigorate NOW's grass-roots activism and deploy tougher tactics to convey its views.

On the job for four months, O'Neill has found the work intense — particularly trying to keep up-to-date on how the evolving health care proposals might affect women.

She worries that the eventual plan might lack a public option allowing the government to sell health insurance in competition with private companies, and that such a result would dismay many women.

"It breaks my heart," she said, expressing fears that many progressive women would be so disheartened that they wouldn't vote in 2010 and thus create an opening for "dreadful, anti-women candidates to win."

Polanskin kohdalla en voi olla kauheasti eri mieltä. Lettermanin suhteen en voisi juuri olla enempää eri mieltä. Miksi naisjärjestöjen johtoon valitaan aina kaikkein fanaattisin aines? Now on järjestö, joka on jo vanhastaankin aivan riittävän yksisilmäinen.

Naiset (ja lapset) ensin

2009-08-25T05:48:00.002+03:00

Minun piti postata tämä jo silloin kun se oli ajankohtainen, mutta se unohtui. Julkaisen sen nyt joka tapauksessa. Hassua miten tasa-arvo ja perinteisten sukupuoliroolien purkaminen tarkoittaa aina vain naisten tasa-arvoa, ja sukupuolirooleista roskakoriin päätyy ainoastaan naisten velvollisuuksiksi miellettyjä ja miesten oikeuksiksi miellettyjä asioita. Miesten perinteiset velvollisuudet, kuten itsensä asettaminen alttiiksi vaaraan naisen puolesta, saa jäädä. Tasa-arvoa, mutta naiset ensin!

http://jezebel.com/5133007/flight-1549-survivors-lets-talk-about-women-and-children-first

Tradition!
Flight 1549 Survivors: Let's Talk About "Women And Children First"
By Sadie, 1:00 PM on Fri Jan 16 2009, 30,597 views (Edit, to draft, Slurp)

Copy this whole post to another site
Slurp cancel
sending request

After the near-tragedy of a US Airways crash-landing in the Hudson, some people were surprised to learn that, in evacuating, some of the passengers and crew held to the mandate of "women and children first."

We got a bunch of emails in asking us to address this issue. It's probably not something that often comes up nowadays: after all, most plane crashes don't allow time for evacuation, and it's a testament to the pilot's incredible skill, the crew's efficiency and the quick response of rescue workers that we even have the luxury of discussing this protocol, rather than mourning several hundred deaths. But it did ring strangely quaint — and to some, problematic — to hear such old-fashioned words amidst the setting of a very modern disaster.

First, a few words on the whole "women and children first" thing. It's not a tradition as ancient as the navy; in fact, it can be dated to the 1852 wreck of the British warship HMS Birkenhead. The ship was filled mostly with soldiers and sailors, but also carried 20 women and children on its voyage to South Africa. When the ship ran into a rock that hew the hull in two, the captain shouted, "Every man for himself." However, the soldier's commanding officers, Lieutenant-Colonel Alexander Seton, drew his sword and ordered his men to stand fast — to rush the lifeboats might mean that the women and children aboard the boats would be swamped and would perish. Only about 200 people — of 600 — survived the wreck. So, this was a case in which you literally had exclusively soldiers - and then some incidental women and children, who, obviously, were going to take priority. The implementation of the protocol was regarded as a tribute to Seton's bravery, interestingly enough, rather than as a piece of gallantry. Of course, in addition to ingrained notions of protection, there were practical concerns: women's clothing was harder to swim and move in, and if there were children, it was considered preferable to keep them with their mothers.

To a degree, the latter is probably still part of the rationale: as with helping a neighboring child with an oxygen mask, kids need carers: most often, this will be the mother. I doubt anyone would argue that in cases of disaster, children's safety should be a priority. I'd assume too that the old-fashioned protocol serves as some means of organization: someone needs to go first, everyone's panicking - why not women and children? Of course, it doesn't really make sense — and does "women" include the flight attendants? Why, after all, should an able-bodied woman get help before an infirm older man, because of the residual perception of inherent weakness? I'd guess it's probably mostly just unexamined tradition - a lot of pilots are ex-military, and the military is, shall we say, fond of tradition. Yes, it's ludicrous: women and children first down the big slide? If people hadn't been worried about, you know, dying, probably a few of them would have chuckled at the incongruity of hearing those words on an air bus.

But that's the point, isn't it: people almost died! And they didn't die! And as interesting as semantics are, and as much inherent patriarchal nonsense there is in the fabric of society coming out all the time, I for one am not going to get exercised about something someone said — maybe off the top of his head — in an effort to successfully save several hundred lives. I agree that if this is indeed the airline protocol it bears questioning, or at least cogent, non-anachronistic explanation beyond some hoary gallantry. But yesterday what could have been a tragedy, wasn't. We know women and children were evacuated first because they — and the men who followed — lived to talk about it. I would be curious to hear what the women on that flight have to say about it — maybe in, say, a week. But, as Ecclesiastes and the Byrds would have it, for everything there is a season.

Kommentteja:

**********
@samethingwedoeverynightpinky: I was thinking the exact same thing. I travel with my cat quite a lot, and there is absolutely no fucking way I'd get off that plane without her.

As for women & children first, there is one minor practical thing, though I don't think it's relevant in a plane evacuation b/c of the space limitations. Children are smaller, and so are women, on average, and thus are more likely to hinder evacuation or be trampled if they don't go first...
**********

**********

01/16/09

@Raspberry Swirl: Dance Party Coordinator: I agree. I kinda hate debating this sort of thing that seems unnecessary when REAL sexism, like on purpose, exists in this world.

Women and children first doesn't strike me as an insult. It just seems right to allow children first, and if the kid is with his/her mom, then allowing them to go together seems logical.
*********

*********

01/16/09

Oh for God's sake, it's about practicality, specifically the bigger people not crushing the smaller people in a stampede.
*********

*********
@Cerridwen: I think the major thing is to speed up the process. Having women and children evacuated first would go much more quickly than trying to seperate who traveled with whom and which adult should go with which child. The children should have an adult presence, and unless there is a system worked out beforehand, this way, archaic as it may be, could streamline the process and save lives.
**********

Tilastovahti

2009-08-09T23:01:00.005+03:00

Tarvittaisiin joku sellainen taho, jolla olisi resursseja tutkia tilastokikkailua valtamediassa. Joku jolla olisi ensinnäkin aikaa tutkia mitä väitettyjen prosenttien takaa oikeasti löytyy, ja joka systemaattisesti esittäisi korjatut luvut samaisissa medioissa. 1. Hesarissa julkaistaan uutinen palkkaeroista. 2. Ko. taho tarkistaa luvut. 3. Tekee tarvittavat korjaukset, jotka julkaistaan samaisessa lehdessä. Avainsanoina välitön reagointi.

Tällä hetkellä aika naiivia ajattelua. Tiedän. Vaikea löytää riittävän koulutettua ihmistä, jolla on aikaa tai halua omistautua näinkin epäkiitolliseen tehtävään. Ja se on kahdesta ongelmasta se pienempi. Suurempi kysymys on missä ne voisi julkaista, kun valtamedia Suomessa on mitä on.

Lähin realistinen ratkaisu mielestäni voisi olla, että tilastoja syynäisi joku valtion ikeestä riippumaton (lue: ei virkamies) ja miesasiaa kannattava taho, joka ammatikseen tutkii samoja asioita, vaikkakin eri tarkoituksessa.

Entä julkaisuongelma? Kansanedustajalla voisi ajatella olevan riittävästi vaikutusvaltaa, jotta suurien medioiden julkaisukynnys ylittyy. Tarvittaisiin miesasiaan vihkiytynyt kansanedustaja. Sellainen olisi painonsa arvoinen kullassa, vaikkei onnistuisikaan em. tehtävässä. Jo eduskunnan sisällä tapahtuva työ olisi arvokasta."Arvoisa puhemies. Ministeri XXXX XXX:n luvuissa ei ole huomioitu konaistyöajan vaikutusta...".

Tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta ajatukselta, mutta täytyy muistaa että feministitkin ovat onnistuneet luomaan oman koneensa. Meidänkin pitäisi pystyä luomaan omame.

Sukupuoliroolit vaihtoon Britanniassa

2009-06-14T07:56:00.004+03:00

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1192720/Feminist-thinks-men-bring-babies-new-Labour-family-guru.html

Brittihallinto nimittää hallituksen perheasiain pääasiantuntijaksi (chief spokesman on families) tohtori Kathrehine Rake:n. Nykyinen brittihallinto on vasemmistovetoinen, jota johtaa työväenpuolue Labour, tai hieman kriittisemmin ilmaistuna: nu-labour, tai vielä kriittisemmin un-labour. Un-labour selittyy sillä että monet ihmiset eivät enää pysty näkemään yhteyttä työväen etujen puolustamisella ja puolueen toiminnalla. Vähän sama on nähtävissä Suomessakin, kun perinteiset työväenpuolueet menettävät kannatustaan, ja erityisesti työväenluokkaiset miehet siirtyvät äänestämään muita puolueita.

Uusi perheasiain pääasiantuntija dr. Kathrehine Rake on tunnettu radikaalifeministi, joka haluaa muuttaa sukupuoliroolit käänteisiksi. Siis kirjaimellisesti, eikä vain tyytyä poistamaan rooleja tai lieventämään niitä. Miehet vaihtamaan vaippoja ja naiset pääasialliseksi perheen tulonhankkijaksi. Jos naisista tulee enemmistö tulonhankkijoista, se Raken mukaan ratkaisee Pay-gap:in, eli ns. naisen euron.

Tosin palkkaerojen tiedetään johtuvan suurimmaksi osaksi eri aloilla työskentelemisestä. Suomen tilanne on tässä asiassa pitkälti saarivaltion kaltainen, eli iso naisvaltainen julkinen sektori. Sen takia en ole erityisen vakuuttunut että Raken vision toteutumisella olisi suurta vaikutusta palkkaerohin. Miesten jääminen pidemmille hoitovapaille tuskin nostaa naisvaltaisten alojen palkkatasoa. Ei myöskään ns. house-husband -kulttuurin syntyminen. Verotuloilla rahoitettavien alojen mahdollisuus kilpailla yksityisen sektorin ansiotasosta ei ole siltikään todennäköistä.

Miesten jääminen kotimieheksi sen sijaan vaikuttaisi perinteisten miehisiin aloihin. Joko a) alat naisistuisivat, ja mm. rakennusalasta tulisi enemmän naisvaltainen (Raken arvio), jolloin naisten palkkataso kasvaisi. B) Miesvaltaisia aloja kohtaisi työvoimapula, joka aiheuttaisi korotuspaineita alan palkkoihin, mutta naisten osuus ei silti merkittävästi kasvaisi (Mortimerin arvio). Rake ilmeisesti kuuluu sen koulukunnan feministeihin, jotka uskovat pääasiallisen syyn siihen että naisia on niin vähän mm. rakennusalalla johtuvan syrjinnästä. Ei esimerkiksi työn fyysisyydestä, likaisuudesta, terveyshaitoista tai vaarallisuudesta. Toinen ongelma on biologinen. Isät eivät toistaiseksi pysty imettämään lapsia, tosin tottakai korviketta on saatavissa, mutta synnyttämiseen ei löydy edes vippaskonsteja. Naiset joutuvat siis joka tapauksessa tekemään uhrauksia urastaan.

Kathrehine Rake istuu hyvin nu-labourin tyyliin. Hän on "työväenluokkainen" joka tienaa 3-4 kesiarvoduunarin verran. Hän vastustaa avioliittoa, koska se on niin patriarkaattinen, mutta on itse naimissa. Akateeminen järjestöihminen, Fawcet Societyn puheenjohtaja ja 2. aallon feministi. Hänellä ja perinteisellä työväenliikkeellä, kuten esim. metallityöläisten liitolla on tuskin käytännössä mitään yhteisiä intressejä.

Työväenpuolueelle luulisi löytyvän tällä hetkellä työsarkaa ja mahdollisuuksia kääntää kannatus nousuun. EU-parlmentissa kiistellään työaikadirektiivistä, joka läpi mennessään voi tarkoittaa lakisääteisen maksimityöajan korottamista 60 tuntiin viikossa. Lama jyllää ja ihmisiä jää työttömiksi. Etc. Jostain syystä Labour kokee tärkeämmäksi radikaalin perhepolitiikan, kuin kiinnittää huomiota työväestön asioihin. Vasemmistoeliitti tuntuu kokonaan unohtavan, että enemmistö vasemmistoa äänestävistä suosii edelleen perinteistä perhemallia. Suurin osa vasemmistolaisista äänestäjistä haluaa työväenpuolueen, joka keskittyy työväen kannalta oleellisiin asioihin. Työolot, kohtuulliset työajat, minimipalkka, sosiaaliturva: Eikö vasemmisto voisi vain yksinkertaisesti keskittää tarmonsa näihin asioihin?

Feminist who thinks men should bring up babies is new Labour family guru

By Steve Doughty
Last updated at 12:18 AM on 13th June 2009

A hardline feminist has been chosen as the Government's new chief spokesman on families.

Dr Katherine Rake, who wants to see men bring up babies, will head the Family and Parenting Institute, a heavily state-financed organisation set up by Labour to speak for parents and children.

The Institute boasts that it 'brings alive the real issues for families' and 'listens to parents and carers across the country'.

But critics said the appointment of Dr Rake, currently director of the women's equality campaign group the Fawcett Society, showed the Institute was out of touch with the concerns of ordinary families.

The organisation was set up in 1999 by then Home Secretary Jack Straw to shore up family life and encourage parents.

Last year it received nearly £8million from Ed Balls's Department for Children, Schools and Families towards its declared mission of 'supporting parents in bringing up children'.

Dr Rake, who will take over from the Institute's founding chief executive Mary MacLeod, has long declared her intention is not to support parents as they are, but to revolutionise their lives.

Writing in The Guardian three years ago, she said: 'We want to transform the most intimate and private relations between women and men.

'We want to change not just who holds power in international conglomerations, but who controls the household budget.

'We want to change not just what childcare the state provides, but who changes the nappies at home.'

Dr Rake added: 'It is only when men are ready to share caring and work responsibilities with women that we will be able to fulfil our true potential to form equal partnerships in which we have respect, autonomy and dignity.'

Under the direction of Dr Rake, a former London School of Economics lecturer, the Fawcett Society has campaigned for a 'changing role' for men.

The group, which is chaired by prominent gay rights campaigner Angela Mason, says the role reversal should be backed by longer paid parental leave, official encouragement for men to apply for flexible work hours, and the opening of mother and toddler groups to stay-at-home fathers.

It has complained that women will never achieve equality with men at work without 'challenging the traditional roles of homemaker and breadwinner'.

Fawcett has also condemned Tory plans to give tax breaks to married couples, complaining that 'it penalises all those children living with unmarried parents or with one parent'.

The appointment of Dr Rake, who is likely to earn £60,000 a year, comes at a time of growing pressure on mothers to go out to work.

Despite overwhelming evidence that a majority would prefer to stay home to bring up young children, ministers have piled pressure on them to take jobs and warned that those who fail to do so, and who rely on the income of a husband or partner, are likely to face poverty.

Only two million mothers now bring up their children full time. Official figures show that two out of three children aged three and four now spend at least part of their week in nurseries.

Jill Kirby, of the centre-right think-tank Centre for Policy Studies, said: 'This appointment to a body which is supposed to speak for the interests of ordinary parents and families shows how out of touch the leadership of the organisation is with real life in Britain.

'Katherine Rake's agenda is more about reversing sex roles than helping parents.'

The chairman of the National Parenting Institute is Fiona Millar, long-term partner of Tony Blair's former spokesman Alastair Campbell.

She said that Dr Rake 'has a strong track record in research, policy and campaigning and will be a great asset to the organisation at a time when the recession is putting extra pressure on families up and down the country'.

Because she was a woman

2009-05-31T15:47:00.002+03:00

http://www.thenation.com/doc/20090601/pollitt

On May 6 Johanna Justin-Jinich, a Wesleyan University student, was gunned down in the school's bookstore, almost certainly by 29-year-old Stephen Morgan. My daughter is a senior at Wesleyan, and so I got to see part of the aftermath close up: young people stunned, scared, in tears, confined to their rooms because Morgan was still loose. News accounts make Justin-Jinich seem outstanding in many ways: altruistic, brilliant, full of life, much loved. But in one way, she was far from unusual. She was a woman killed by a man because she was a woman...

Case: Häiriintynyt mielisairas mies tappoi naisen.
Feministitoimittaja: Mies tappoi naisen koska hän oli nainen.

Uskonnonvapaus

2009-04-11T16:21:00.000+03:00

Turkulainen ystäväni lähetti mielenkiintoisen linkin Turun seurakuntien yhtymän lehden artikkeliin.

Uskonnonvapaus koskee myös luterilaisia

Martti Luther tuli vastaan Linnankadulla. Pää painuksissa, katse kengänkärjissä ja viitan liepeet rapaa laahaten.

– Mennäänkö oluelle? ehdotin.

Sisällä oluttuvassa Martti tilasi ensin.

– Ein helles, bitte.

– Miksi olet niin mieli maassa? utelin.

– Um Gottes willen, olen niin äkämystynyt! On kuin kapinen rotta jäytäisi sisuskalujani enkä saa yösydännäkään hetken rauhaa.

– Näethän sinäkin, ettei tässä maassa ole enää uskonnonvapautta! hän jyrähti. – Eihän täällä saa ilmaista itseään! Ei ainakaan luterilainen kuten sinä ja minä. Meitä syytetään kaikesta: naisten ja homoseksuaalien syrjimisestä, siitä, ettei oteta kantaa tai otetaan liian jyrkästi kantaa, ettei eletä nykypäivässä tai ollaankin liian moderneja!

– Missä muualla kuin luterilaisessa kirkossa on naisia papinvirassa? Naiset ovat toimineet pappeina jo yli 20 vuotta ja heidän syrjimisensä on vastoin lakia. Ja homoseksuaalien liittojen siunaamisesta sentään keskustellaan ja keskustelu jatkuu.

– Joka pannahisen pojannulikka saa huitoa kirkkoa miten tykkää! puuskahti Martti, jonka oluesta vaahtokukka oli siirtynyt ylähuuleen.

– Arviot kirkosta ovat kieltämättä avoimen vihamielisiä. Unohdetaan, että luterilaisessa maassa on oikeus kertoa kristinuskosta lapsille. Uskonnonvapaus, sananvapaus ja lastensuojelulait koskevat myös verkkoa, pohdin Lastenkirkko-sivustoa häiriköineitä.

Martilla oli kuuluva ääni. Arvasin, että saarna jatkui.

– Jos kukaan ei maksa kirkollisveroa, kirkon leiviskä jää hoitamatta. Jos ei ole kirkkoa, ihmisillä ei ole omaa uskon yhteisöä, joka tuo iloa perhejuhliin tai antaa surulle sijaa kansallisissa murheissa. Jos kirkolla ei ole verotuloja, sillä ei ole varaa palkata sairaalapappeja, diakoneita, kanttoreita, nuorisotyöntekijöitä. Kirkkomusiikin tuhatvuotinen perinne katkeaa. Rippikouluja ja konfirmaatioita ei järjestetä, kristinuskon periaatteita ei opeteta, kirkkorakennukset rapistuvat, isoisän hauta puskee horsmaa. Ja kuka menee katsomaan syrjään potkittuja, joilla ei ole asuntoa tai ruokaa henkensä pitimiksi?

– Entä kuka julistaa jumalanpalveluksessa synnit anteeksi? Kuka kertoo sen, että luterilainen uskoo Jumalan armoon eikä onni riipu vain omista aikaansaannoksista?

Tässä vaiheessa Martti oli noussut seisomaan ja kaljatuoppi heilui kädessä kuin kellon heiluri.

– Luterilainen kirkko saa aikaan paljon pienellä rahalla ja kirkko tekee sen ihmistä ja hänen vakaumustaan kunnioittaen, ukko Luther jylisi ja lysähti takaisin istumaan.

Taputin miestä olkapäälle.

– Pää pystyyn. Meillä luterilaisilla on aito, ihmisen kokoinen kirkko.

– Katharina panee kyllä parempaa olutta, hän irvisti ja laski tyhjän kolpakon pöytään.

Paula Heino

Tätä samaa olen itse ajatellut. Standardit eivät tosiaan ole samat kaikille uskonnollisille yhteisöille. Ev.lut kirkosta halutaan nähdä vain nurja puoli, kuten naispappeuden vastustaminen. Kuitenkin vastustajien osuus on pieni vähemmistö, selkeän enemmistön hyväksyessä naispapit. Edes läheskään kaikissa muissa kristitillisissä suuntauksissa ei naisten ole mahdollista edes teoriassa tulla seurakunnan paimeneksi.

Entä sitten ei-kristilliset uskonnot? Joissain uskonnoissa naisia ei päästetä edes temppeliin. Joissain päästetään, mutta vain takariviin. Naisten aktiivinen osallistuminen seremoniaan on suurimmassa osassa ei-kristillisistä uskonnoista mahdotonta. Joissain uskonnoissa nainen voidaan kivittää jos hän avaa suunsa väärässä paikassa tai hymyilee vääräuskoiselle, ja uskonnollinen yhteisö ei vain salli, vaan rohkaisee menettelemään ankarimmalla tavalla.

Entä homot? Ev.lut kirkko ei ole vihkinyt samaa sukupuolta olevia avioliittoon, jonka vuoksi kirkkoa on kritisoitu epätasa-arvoiseksi ja syrjiväksi. Samalla kuitenkin unohtuu, että kristinuskossa myös homot ovat ihmisiä. Samanarvoisia ihmisiä kuin heterotkin. Lähmmäisiä, toisin kuin monissa muissa uskonnoisssa.

Kirkon kanta olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon on varsin hyvin perusteltu. Raamatussa avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi, ja homous synniksi. Raamattu on näiden kahden asian kohdalla tietääkseni (tunnustan: en ole lukenut kokonaa) hyvin yksiselitteinen. Se, onko se tasa-arvoista homoja ja lesboja kohtaan, on toinen asia. Itse asiassa se ei näin tarkasteltuna ole tasa-arvoista gay-ihmisiä kohtaan, mutta kysehän on uskonnosta. Jos uskot että a) on jumala, b) raamatun sana on jumalan sana, c) raamattu määrittelee avioliiton miehen ja naisen väliseksi, d) kirkon tehtävä on palvella jumalaa ja toteuttaa raamatun käskyjä, niin eikö silloin ole perusteltua vihkiä vain mies-nainen pareja, koska raamatussa selväsanaisesti niin käsketään?

Jos sääntöä muutetaan tasa-arvoisempaan suuntaan, niin voidaanko silloin puhua uskonnosta. Silloin kyseessä on pikemminkin kulttuurillinen seremonia tai perinnetoimitus. Mielestäni uskominen on on/off asia. Joko uskot jonkin asian todeksi tai sitten et usko. Välimuotoja ei ole. Ei ihminen voi päättää uskovansa jotain. Se ei olisi uskomista vaan elämäntapa. Joko uskot (sanan kirjaimellisessa merkityksessä), tai sitten et usko. Tällä logiikalla on mielestäni varsin perusteltua, miksi kirkko ei vihki mies-mies ja nainen-nainen pareja avioliittoon.

Jos siis uskonto venyy ja vanuu, niin mikä uskonto se sitten on? Tänä yksilöllisyyden aikana ihmisillä on halu kustomoida kaikki. Myspace, My Sony, My Dreamhome, My iTunes... My religion? Kustomoi sinun näköisesi uskonto, joka edustaa sinun arvojasi.

Outoa tässä on vain se, että krittiikki kaatuu nimenomaan Evl kirkon harteille. Eksoottisemmat uskonnot, joissa käytännöt ovat kaiken lisäksi paljon jyrkempiä, eivät saa osakseen samanlaista krittiikiä. Samat ihmiset jotka tuomitsevat valtionkirkon linjan, käyvät ihastelemassa ulkomaisia kirkkoja joissa heidän paheksumanssa säännöt ovat kertaluokkaa jyrkempiä, tai vielä kauempana sijaitsevia temppeleitä, joihin he eivät ole tervetulleita sisäpihaa lähemmäs. Ilmeisesti syrjintä on ok, jos on samalla eksoottinen.

Luettua

2009-03-22T15:39:00.003+02:00

Tämä kirja on kiinnostanut minua sen ilmestymisestä lähtien, vaikkakin lähinnä uteliaisuudesta ja puolitosissaan. Rudovin poliittisesti epäkorrekti ja suorasukainen tyyli on viihdyttävää, ja osuu myös usein asian ytimeen.

Kirjassa Rudov opastaa välttämään pahimmat deittailun riskit, perustuen kirjoittajan omiin kokemuksiin. Rudov toimii Businessalalla, joten ihmissuhdepsykologiassa hän on maallikko kuten kuka tahansa, eikä yritä muuta väittääkään.

Ensimmäinen huomio kirjasta on, että se on aika ohut. Toinen huomio on, että kirjan fontti on suhteellisen iso. Asiaa ei tähän pieneen 132 sivun kirjaseen ei hirveästi mahdu, ja niistäkin osa käytetään metatietoon kirjasta tai kirjoittajasta. Kirja alkaa sivulla Acknowledgements, jossa kirjoittaja painottaa ettei hän ole psykologi, psykoterapeutti tjms. Seuraavaksi seuraa muutaman sivun Preface, jossa käydään samat asiat uudelleen, mutta laajemmin. On siinä tosin muutakin asiaa, mutta yhtä kaikki metatietoa. Tämän jälkeen on vuorossa Introduction, jossa on taas käytännössä samat asiat ja vähän lisää.

Löytyy kirjasta tosin asiaakin. Yhden luvun verran käsitellään miehen omakuvaa. Lukijaa kehotetaan analysoimaan itseään tietyissä asioissa - tuntemaan itsensä, jotta oikean kohderyhmän (oikeanlaiset naiset) löytäminen on ylipäätään mahdollista. Ja tunnistamaan itsestään ne asiat mistä naiset sinusta kiinnostuvat, ja millaista viestiä lähetät naisille käytökselläsi. Luvun pointti siis on, että jos noudatat roolia elättäjästä, rahamiehestä tai yleensäkin miehestä joka huolehtii naisen kaikista taloudellisista huolista, niin ei kannata ihmetellä miksi saat juuri sellaisia naisia, joille olet pelkkä lompakko. Pankkiautomaattimies on siis vain yksi kirjan miestyyppi.

Toisessa luvussa opetellaan profiloimaan naisia, ja tunnistamaan naisista ne jotka vastaavat oikeasti sitä mitä olet etsimässä. Tämä oli omasta mielestäni mielenkiintoinen luku. Rudov kehottaa tunnistamaan naisesta erilaisia "haavautumia", jotka voivat heijastua ihmissuhteisiin. Jos esim. naisen isä on hylännyt hänet pienenä, niin naisella voi olla aikuisenakin vaikeuksia luottaa miehiin. Tai hän voi alitajuntaisesti kostaa isänsä puutteita mieskumppaniinsa. Tai toisaalta isin pikku prinsessa saattaa odottaa mieheltä samanlaista prinsessakohtelua ja että mies pitää huolta hänestä.

Rudov varoittaa lisäksi naisista joiden aikaisemmat parisuhteet tuntuvat päättyneen aina riitaisasti, ja että vika on aina miehessä. Rudov painottaa työnteon merkitystä. Hän sanoo että rehellisen työn tekoon tottuneet naiset ovat parhaimpia kaikista ja varoittaa kotirouvatyypin naisista. Tämän koskee enemmän amerikkalaisia kuin suomalaisia, koska täällä ei varsinaista kotirouvayhteiskuntaa ole. Perusidea toimii kuitenkin uskoakseni täälläkin, ja tuo onkin asia jota olen itse miettinyt paljon. Rudov sanoo että melkein aina kun joku hänen tuttavansa valittaa kauhuissaan miten ex-vaimo pistää kaikki säästöt ja omaisuuden ennemmin lakimiesten taskuun, kuin että sitä jäisi lapsien tulevaisuutta varten, hän kysyy saman kysymyksen:"Does she work?". Vastaus on melkein aina ei. Ihmiset jotka eivät ole koskaan tottuneet tekemään työtä, eivät useinkaan ymmärrä kunnolla rahan päälle. Tässä luvussa varoitetaan myös lapsettomista sinkkunaisista, joilla biologinen kello huutaa viimeisiä hetkiä.

Loppuosassa kirjaa puretaan sosiaalista ohjelmointia, joille sekä miehet ja naiset ehdollistetaan. Rudovin pointti on että me emme ole Marsista ja Venuksesta, vaan Maasta. Sekä miehet ja naiset haluavat seksiä ja rakkautta. Rudovin mukaan kaikki muu. Miesten drinkkien tarjoaminen yms. chivalry on sosiaalista ohjemointia. Opetettu rooli, joka vaikuttaa myös naisen käyttäytymiseen. Ymmärsin Rudovin siten, että miehen käyttäytyminen heijastuu naiseen. Eli jos itse alat käyttäytyä sosiaalisesti ohjelmoidun rescuer/atm-machine -roolin mukaisesti, niin suuri osa naisista alkaa käyttäytyä oman ohjelmointinsa mukaisesti. Rudov kertoo esimerkkien avulla omista kokemuksistaan, joissa hän tietoisesti toimii vastoin ohjelmointia, eikä esim. suostu tarjoamaan naiselle juomia tai illallisia, tai ei ainakaan lähesty naista niiden varjolla. Rudovin pointti on, että naiset haluavat sitä yhtä paljon kuin mekin, ja että naisia voi lähestyä ilman resurssien tarjoamista.

Pitää testata itse käytännössä. Myönnän että henkilökohtaisesti olen aina tarjoutunut maksamaan treffien kustannukset. Olen tarjonnut kahvit, drinkit, ruuat ja maksanut taksit jos tilanne on johtanut yhteiseen määränpäähän. Kysymys on, että kuinka paljon tuossa on protokollaa, ja paljonko sillä on oikeasti ollut merkitystä ihmissuhteiden kehittymiselle tai lyhyempien interkurssien muodostumiselle. Entä jos en olisikaan aloittanut kysymyksellä "voinko tarjota jotain juotavaa"? Entä jos olisin vain mennyt juttelemaan? Rudov neuvoo menemään, ja jos nainen sanoo jossain vaiheessa, että häntä janottaa, niin siihen voi vastata sanomalle että minuakin janottaa, ja pyytää naista tuomaan samalla minullekin olut, kun käy tiskillä :D. Jeps. Tuntuu hieman sotivan elämän realiteetteja vastaan, mutta aion silti ehdottomasti antaa sille mahdollisuuden.

Työpaikkahyvinvointikysely

2009-02-14T22:35:00.002+02:00

Työpaikallani julkaistiin viime viikolla tulokset pari kuukautta sitten tehtyyn työpaikkahyvinvointikyselyyn. Se on vuosittain suoritettava kysely, jossa kartoitetaan työntekijöiden hyvinvointia ja ilmapiiriä. Aihealueina on mm. tyytyväisyys työtehtävään, firmaan, osastoon, työnjohtajaan, työkavereihin, palkkaan, etenemismahdollisuuksiin jne.

Vuoden 2008 tulokset olivat hyvin pitkälle aikaisemman vuoden kaltaisia, paitsi yhden aihepiirin kohdalla. Tyytyväisyys työpaikan tasa-arvoon laski roimasti, keskimäärin yli 19 %. Suurin muutos oli kysymyksessä: "koetko että sinua kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta?" (sukupuoli, ikä, kansallisuus ja seksuaalinen suuntautuminen kysyttiin omina kysymyksinä erikseen). Laskua vuoden takaisesta oli 23 %.

Tulos on aika kummallinen, sillä kaikkien näiden vuosien aikana en ole kertaakaan kuullut kenenkään valittavan sukupuolisesta syrjinnästä, vaikka muuten ihmiset tuolla ovat aika kärkkäitä purnaamaan ääneen. Kysyin asiaa luottamusmieheltä, ja hän sanoi ettei hänen aikanaan ole ollut yhtäkään syrjintäepäilyä.

Edelleenkin se on kummallista, sillä meillä on ensinnäkin melko tasainen sukupuolijakauma johtotehtävissä. Taitaa olla hieman naisvoittoinen, mutta mahtuu takuuvarmasti 40-60 haarukkaan. Työaikamalli on kaikilla sama. Työtehtävä on käytännössä lähes sama. Palkka menee siten, että meillä on tietty pohjapalkka joka on kaikille sama, kokemuksesta maksettava lisäosa ja kolmas osa, joka määräytyy sen mukaan kuinka paljon teet tulosta. Siis perusosa on kaikille sama. Lisäosa määräytyy kokemuksen mukaan, ei sukupuolen. Ja kolmas osa määräytyy tuloksen perusteella, ja kaikkilla on käytännössä yhtä hyvät mahdollisuudet tehdä tulosta. Tässä työssä ei siis ole mitään epätasaisesti jakautuvia resursseja, jotka suosisivat joitain työntekijöitä parantaen heidän mahdollisuuksiaan ansaita tulossidonnaista osaa.

Joten: meillä on samat mahdollisuudet yletä uralla, sama työaika ja ansaitsemismahdollisuus on sama kaikille. Kuitenkin 23 % lasku, eli tosiasiassa julmetun suuri määrä ihmisiä kokee kokevansa syrjintää. Kokee kokevansa on hassu ilmaisu, mutta toimii tässä tilanteessa. Systeemi (palkka yms.) jonka äsken kuvailin on ollut voimassa useita vuosia muuttumattomana, joten sekään ei voi selittää tätä muutosta. Itse asiassa oikein mikään ei ole muuttunut viimeisen vuoden aikana. Talouskriisikään ei ole vielä ainakaan kovin rankasti kouraissut firmaa, eikä ketään ole jouduttu irtisanomaan tai lomauttamaan.

Joten, miten sitten lasku voi olla noin rajua yhden vuoden aikana? Olisikohan sillä jotain vaikutusta, kun sekä eetteristä että postiluukusta tunkee 365 d "naisen euro on 80 senttiä ym. parhaita"?

V-Day ja sponsorit

2009-01-11T13:14:00.002+02:00

Tämä on vanha juttu ja saattaa olla käsitelty ties kuinka monessa blogissa aikaisemmin, mutta itse törmäsin siihen mielestäni nyt ensimmäisen kerran.

Tiesin kyllä, että kestoinhokkiani The Vagina Monologues:ia esitetään tottakai Suomessakin. Sen sijaan sponsorilista yllätti osittain, ja samaten tukijajoukko. Tapahtumaa sponsoroi vuonna 2006 mm. Amnesty Internationalin Suomen osasto, muutama kaupallinen toimija ja tottakai SeTa ja feministimedia.

Ei siinä mitään. En halua kieltää muilta sitä mistä en itse pidä, mutta Amnesty sponsorina on mielestäni hieman kyseenalaista. En löytänyt mistään kovin luotettavaa selvitystä Amnestyn fundingista, mutta eiköhän se non-profit organisaationa ole keräysten yms. yksityisten henkilöiden lahjoitusten, yritysten ja orgnanisaatioiden lahjoitusten sekä valtioiden tuen varassa.

Amnestyn ihmisoikeusjärjestönä pitäisi keskittyä ihmisoikeustilanteen tutkimustyötön sekä ihmisoikeuksien parantamiseen. Globaalissakin mittakaavassa Amnesty lipuu entistä kauemmas alkuperäisistä periaatteistaan, ja puolueettomuus ja riippumattomuus korvautuu entistä enemmän vasemmistohenkiseksi sekä feministiseksi poliittiseksi vaikuttamiseksi.

Vagina Monologilla on hyvin vähän tekemistä ihmisoikeuksien kanssa, joten Amnestyn tukijoille pitäisi kertoa mihin heidän rahojaan käytetään. VM on teos joka anti-mies ideologiassaan hakee vertaistaan. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa aikuinen lesbonainen juottaa 13-vuotiaan tytön humalaan ja viettelee hänet. Normaalisti tekoon suhtauduttaisiin raiskauksena sekä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. The Vagina Monologues:n tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan muka "naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisesta" ja naisten oikeuksista. Tosin myöhemmässä vaiheessa tytön ikää nostettiin (muistaakseni 16 ikäiseksi?)

The Vagina Monologuesin sanoma on a) anti-male, b) anti-hetero. Sanoma on kitetytettynä, että miehet ovat pahoja ja naisten on parempi ilman miehiä. Sen takia ihmisoikeusjärjestön ei pitäisi olla missään tekemisissä sen kanssa. Tänä vuonnakin Suomessa on V-Day tapahtuma. Tällä kertaa se on Porissa.

Suomeen mediatuomioistuin?

2008-12-15T01:33:00.002+02:00

Iltalehden mukaan Lyly Rajala haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.

Kunniaansa käräjiltä peräävä kansanedustaja Lyly Rajala (kok) haluaa Suomeen mediatuomioistuimen.

Neljä Helsingin Sanomien toimittajaa sai perjantaina syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ns. eduskunnan häirintäjutussa. Tutkintapyynnön kohujutusta tehnyt Rajala kertoi päätöksen kuultuaan valmistelevansa ryhmätoverinsa Eero Lehden kanssa lakialoitetta media- tai julkisuustuomioistuimen perustamisesta.

- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.

Rajala sanoi, ettei pidä kustantajien rahoittamaa Julkisen sanan neuvostoa ja sen sanktioita minään. Hän kertoi tehneensä asiasta tutkintapyynnön paljolti JSN:n sisäsiittoisuuden vuoksi.

Rajala sanoi ihmettelevänsä hieman sitä, että HS:n päätoimittaja ei saanut syytettä.

- Johtuen lähinnä siitä, että olen vanha merimies ja tiedän, että kapteeni vastaa laivasta myöskin nukkuessaan.

Mielestäni erittäin kannatettava ajatus. Nykykäytännöllä media voi käytännössä kirjoittaa sanktioitta mitä tahansa roskaa, kunhan se ei riko kiistattomasti esim. yksityisyyden suojaa, tai syyllisty rasismiin tai kunnianloukkaukseen. Toteutuessaankin sanktiot ovat vaikeasti ennalta arvattavia.

Julkisen Sanan Neuvosto taas on käytännössä hampaaton. Ensinnäkin sen vaikutusvalta ulottuu ainoastaan sen ehdot hyväksyneisiin medioihin. Toisin sanoen: JSN ei mahda mitään sellaiselle medialle, joka ei vapaaehtoisesti ole sitoutunut JSN:n hyvän journalismin sääntöihin. Esim. Uusi Suomi on esimerkki mediasta, joka ei ole sitoutunut, ja näinollen mistään ko. median julkaisusta on turha tehdä kantelua Julkisen Sanan Neuvostoon. Sitä ei käsitellä.

- Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.

Yhdyn lauseeseen varauksetta lukuunottamatta kolmatta kohtaa, eli tietosuojaa. Siitä en ole ihan varma. Kaksi ensimmäistä allekirjoitan täysin. Varsinkin jos sananvapaudella tarkoitetaan ( kuten tässä tapauksessa ymmärrän) journalistista "oikeutta" väittää mitä tahansa roskaa ja ampua heittolaukauksia sokkona ilman vastuuta. Omasta sananvapaudestani en ole valmis luopumaan piiruakaan.

Women in combat

2008-11-03T01:39:00.005+02:00

Feministit vaativat Yhdysvaltojen asevoimia poistamaan rajoituksen, joka kieltää naisten osallistumisen taistelujoukkoihin. Jenkeissähän on asevoimissa jo pitkään palvellut naisia erilaisissa tehtävissä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin naisten asepalveluksessa on tiettyjä rajoituksia. Naisia on käsittääkseni kaikissa laivaston tehtävissä paitsi sukellusveneissä. Samaten ilmavoimissa käsittääkseni on naisia kaikenlaisissa tehtävissä, myös pilotteina. Merkittävimmät rajoitukset koskevat ameijan ja merijalkaväen taistelujoukkoja.

Naisia on armeijassa sekä merijalkaväessä kuljettajina, lääkintämiehinä, mekaanikkoina, sotilaspoliiseina, huoltojoukoissa, kirjureina jne, mutta ei nimenomaisissa taistelujoukoissa. Olen ymmärtänyt että taistelujoukolla tarkoitetaan sellaisia sotilaita, jotka tehtävissään todennäköisesti joutuvat vihollisen kanssa suoraan kontaktiin lyhyillä etäisyyksillä. Eli niitä hemmoja joita näet tv-uutisissa jalkautuvan johonkin irakilaiseen kylään, potkivan ovia sisään taloista ja ryntäävän sisään etsimään vihollistaistelijoita. Siis niitä sotilaita jotka on ensisijaisesti koulutettu tappamaan.

Jos en ole ihan hakoteilla, niin homma menee siten että nainen saa olla sen autokulkueen kuskeja, joka kuljettaa taistelujoukot sinne kylään, mutta ei saa osallistua hyökkäykseen. Se on kieltämättä vähän tulkinnavaraista, sillä ilmeisesti sotilaspoliisi (nainen) saa osallistua ratsiaan joka näennäisesti tekee saman asian, eli potkii oven sisään. Näiden kahden tilanteen ero on todennäköisesti silti suurempi miltä näyttää.

Naissotilaat ja merijalkaväen naiset (miten käännetään suomeksi a marine?) voivat tietysti milloin tahansa joutua taistelemaan. Jos tukikohtaan tai saattuetta vastaan hyökätään, niin silloin tottakai jokainen käsipari alkaa taistella, mutta naisia ei käytetä aktiivissa taistelutoimissa. Se on asia mihin feministit haluavat muutosta.

Perusteluna käytetään yleensä rohkeiden naisten menestystä sotilasoperaatioista sekä sitä, että jo nykykäytännöllä naiset joutuvat taistelemaan vihollista vastaan. Ensiksi mainituista näkee mm. kapteeni Linda Brayn sekä sotamies Jessica Lynchin.

Linda Bray on Panaman sodan veteraani joka johti sotilaspoliisijoukkuetta, jonka tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisjoukoille kuuluva koiratarha. Joukkue kohtasi vihollisia ja joutui taisteluun. Kolme vihollista sai surmansa ja ilmeisesti muutama koira. Valkoisen talon tiedottaja Marlin Fitzwater kuvaili tapahtumia sanoen että "It was heavily defended." ja että se oli "important military operation. A woman led it, and she did an outstanding job.".

Media oli vieläkin anteliaampi sanoissaan: The Pentagon realized that its attempt to win a little favorable publicity had gotten out of hand when one major newspaper declared Captain Bray's actions "worthy of a young Douglas MacArthur or George Patton." Ööh. Eikö tuollainen ole aika rutiinitehtävä sodassa? Tavalliset miessotilaat joutuvat tekemään tuollaista harva se päivä Afganistanissa tai Irakissa. Brayn komennuksessa olevien sotilaiden osuus on myös kokonaan unohdettu. Kaikessa on kyse vain siitä miten rohkeita ja kykeneviä naiset ovat

Jessica Lynch palveli sotamiehenä Irakin sodassa 2003 osana huoltokomppaniaa. Sodan neljäntenä päivä Lynch matkasi kulkueessa, josta Lynchin auto ja muutama muu auto jäi jälkeen ja eksyi. Myöhemmässä vaiheessa autoja tulitettiin raketinheittimillä ja automaattikivääreillä. Seurasi taistelu jonka amerikkalaiset hävisivät. Kaikki miehet autosta tapettiin ja Jessica sekä toinen nainen, joka oli auton kuljettaja lyötiin tajuttomaksi ja vangittiin. Myöhemmässä vaiheessa erikoisjoukot pelastivat Jessican irakilaisesta sairaalasta.

Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa ja USA:ssa siitä nousi valtava kohu. Feministit hehkuttivat Jessica lynchiä, sankaria ja taistelijaa joka pystyy kaikkeen mihin miehetkin ja tekee sen vielä paremmin. Media uutisoi faktatietona Jessican tappaneen vihollisia ja taistelleen sankarillisesti loppuun asti. Hänestä käytettiin jopa nimitystä Shero. Jessicasta tuli yhdessä yössä feministi-ikoni, rohkeuden perikuva ja roolimalli tuhansille pikkutytöille.

... paitsi että totuus on hieman vähemmän mediaseksikäs. 2007 hän todisti Kongessin edessä, että hän ei oikeasti ampunut laukaustakaan. Kun autoa alettiin tulittaa, miehet vastasivat tuleen välittömästi. Jessican ase meni jumiin ja sen jälkeen Jessica meni jumiin. Jessica ei tehnyt mitään saattaakseen asetta takaisin ampumakuntoon, vaan istui taistelun ajan silmät kiinni sikiöasennossa. Jos tästä tilanteesta haluaa väkisin etsiä sheron, niin se oli sotamies Lori Ann Piestewa, joka ajoi autoa. Hän sentään yritti tehdä jotain.

Yksi lyhyen maininnan ansaitseva girl-rambo on myös britti nimeltään Faye Turney - sotilaspikaveneen kuljettaja, joka jäi 2007 miehistöineen Iranin laivaston vangitsemaksi, syytettynä rajaloukkauksesta. Tai niin jäi myös veneellinen miehiä, mutta eihän se ole mikään uutinen. Joka tapauksessa Faye, joka ensinnäkin sai vankeudessa huomattavasti parempaa kohtelua kuin mieskollegansa, oli jomuutaman päivän päästä valmis rikkomaan sääntöjä ja tunnusti loukanneensa Iranin aluevesirajaa, joka ei pidä paikkaansa. Syy hänellä oli selvä: “If I did it, I feared everyone in Britain would hate me. But I knew it was my one chance of fulfilling a promise to Molly that I’d be home for her birthday on May 8."

Naiset mukana sodassa ei muutenkaan ole ihan ongelmatonta. Muistan lukeneeni että ihan hirvittävän moni Afganistanissa tai Irakissa palvellut amerikkalainen nainen on keskeyttänyt palveluksensa tultuaan raskaaksi. Irakin veteraani Kayla Williams kertoo kirjassaan Love my Rifle more than You rankkaa tarinaa mitä nuoret miehet ja naiset tekevät palveluksen luppoaikoina. Ei sinänsä. Ketä se kiinnostaa mitä aikuiset tekevät keskenään omasta vapaasta tahdostaan, mutta mietin vain millainen vaikutus tuolla on yksikön tehokkuuteen. Miehiin nyt vain on syväkoodattu naisten suojeleminen. Erityisesti oman rakkaan suojeleminen. Mieti itseäsi taistelutilanteessa jossa huomaat että oma naisesi on vaarassa. Kumpi tuntuu tärkeämmältä, mennä auttamaan omaa naistasi vai seurata taistelusuunnitelmaa?

Toinen ongelma voi syntyä mustasukkaisuudesta. Ei ole välttämättä hirveän hyvä asia taistelumoraalin kannalta jos yksikössä on erilaisia kolmoisdraamoja meneillään. Mustasukkaisia miehiä ja naisia.

Kolmas ja merkittävin ongelma on miesten yleinen tarve suojella naisia ja uhrautua naisten puolesta. Jokainen mies väkisinkin suhtautuu aivan eri tavalla luodista kaatuvaan, ja tuskasta huutavaan naiseen kuin mieheen. Mies katsoo sillä hetkellä tärkeimmäksi velvollisuudekseen auttaa naista. Ja naispuolisen sotilaan kuolema vaikuttaa miehiin aivan eri tavalla. Niin toisiin sotamiehiin, kuin upseereihin. Onneksi feministeillä on tähänkin ratkaisu: Miehet pitää "ohjelmoida olemaan ajattelematta naissotilaita naisina" Kathleen Parkerin mukaan Yhdysvallat onkin jo ottanut koulutusohjelmaan osia, joiden tarkoitus on "altistamalla ohjelmoida miehiä olemaan välittämättä kidutettujen naisten tuskanhuudosta". "One program that included a rape scenario has been discontiuned, but female actors still play the 'tortued woman in the next room' to help men overcome their caring natures". Yhdysvaltojen asevoimissa on puolustushaarojen yhteinen SERE-ohjelma (Survival, Evasion, Resistance and Escape), johon kuuluu mm. sotavankina olemisen harjoittelua äärimmäisessä paineessa. Mitä todennäköisemmin tämä turruttamiskoulutus on integroitu osaksi SERE-ohjelmaa.

Feministilogiikka! Tämä on vähän sama asia kuin maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten vähättely Suomessa. Feministit vaativat kiihkeästi toimia raiskausten vähentämiseksi. Maahanmuuttajat joita on ~3 % väestöstä syyllistyy ~20 % seksuaalirikoksista. Vaatiiko feministi maahanmuuton järkeistämistä? No ei tietenkään. Feministi haluaa entistä suurempaa ja holtittomampaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa (kuten kaikkialla) feministien yksi pääagenda on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, erityisesti syyllistämällä miehiä ja peräämällä miesten vastuun ottamista. Samaan aikaan feministi haluaa ohjelmoida miehet immuuniksi naisen hädälle ja kärsimykselle. Eikö jengi tajua että kun miehet palaavat siviiliin, opittu turtuus ja paatuminen seuraavat mukana. Eikö tässä ole riskiä että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy tällaisen ehdollistamis-uudelleenkoulutuksen myötä? Sitäpaitsi kun tällaisesta ominaisuudesta tulee asevoimien arvostama, siitä helposti tulee muunkin yhteiskunnan arvostama. Ainakin jossain määrin. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten suuria uhrauksia "tasa-arvon" eteen voidaan tehdä.

Neljäs ongelma. Naiset haluavat oikeuden päästä taistelemaan, mutta eikö siitä tule samalla velvollisuus? Vai voidaanko se toteuttaa siten, että toiset naiset osallistuvat taisteluun ja toiset eivät? Eli voiko nainen siis päättää ennen taistelutehtävää haluaako hän osallistua siihen? Se on visiiin taas sitä "tasa-arvoa". Se jos mikä asettaisi naiset ja miehet epätasa-arvoiseen asemaan. Vai saisivatko miehetkin valita? Tuskin!

Sama asia on Suomessa. Täällä naiset ovat vissiinkin reilun 10 vuotta voineet valita vapaaehtoisen asepalveluksen. Jos sota tulisi, niin luuletko että naiset joutuisivat oikeasti etulinjaan taistelemaan? Olen 100 % varmaa, että ennen sitä sinne on aseella uhaten pakotettu jokainen sivari ja totaalikieltäytyjä ja vanhainkodissa makaava isoisäsi. Naiset aivan varmasti saisivat ensinnäkin valita haluavatko lähteä ja halukkaat sijoitettaisiin mahdollisimman helppoihin paikkoihin ja hyvän onnistumisprosentin taisteluihin, joista saisimme sitten lukea lehdistä suurina urotekoina.

Kuule sinä ministeri

2008-10-19T07:51:00.005+03:00

Lamavuosien valtionvarainministeri Iiro Viinanen arvosteli Turun Sanomien ja Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa hallituksen toimia taantumaan varautumisessa. Viinanen sanoo että "Suomi ei selviä talouskriisitä kolhuitta". Viinasen omat lääkkeet ovat (yllätys yllätys) julkisten menojen leikkaukset ja kilpailukyvyn parantaminen. Osasta olen samaa mieltä, osasta en.

Viinanen haluaisi hillitä palkkakehitystä. "Meillä ei ole varaa viime vuoden kaltaisiin irtiottoihin palkkaratkaisuissa." Samaa mieltä. Taantumassa kansainvälisillä yrityksillä on muutenkin paineita korkeiden työvoimakustannusten karsimiseksi tai lomauttamiseksi. Jokainen täysipäinen tajuaa että tilauskannan supimustuminen saman aikakaisesti työvoimakustannusten kasvaessa heikentää yrityksen kannattavuutta. Toinen asia on että holtittomat palkankorotuksen saattavat kasvattaa inflaatiota, joka on erityisen tukalaa niille, jotka taantuman seurauksena jäävät sosiaaliturvan varaan.

Viinanen kasvattaisi pääomatulojen verotusta. "Jos katsoo tuhannen parastuloisimman ihmisen verotusta, niin minun on vaikea ymmärtää, että heistä 2/3 maksaa alle 30 prosenttia veroa, kun lähes jokainen tavallinen kuolevainen maksaa enemmän. Siinä on ahneus mennyt ohi sen, mitä laki tarkoitti, Viinanen sanoo."
100 % samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa.

Sitten se hapan omena. Viinanen karsisi tukia kovalla kädellä. Siinä en ole kaikesta enää samaa mieltä. Viinanen karsisi esim. maatalouden ympäristötukia, koska niillä "on saatu vain hyvin vähän aikaan", ja sitten hän karisisi myös Venäjälle maksettavaa vuosittaista 20 miljoonan euron kehitysapua. Venäjän olisi aika todellakin alkaa itse huolehtimaan vähäosaisistaan. Valtio on rikas, kasvava talousmahti, jossa rikkaat ovat hirvittävän rikkaita ja naureskelevat köyhille suomalaisille. Rahaa siis on. On tahdosta kiinni miten sitä halutaan käyttää.

Toisaalta pitää muistaa että Venäjä on tärkeimpiä Suomen kauppakumppaneita ja 20 miljoonaa loppujen lopuksi aika vähän. Jos siis on olemassa riski,että kehitysavun lakkauttamisella olisi negatiiviset vakutukset Venjän vientiin, kannattaa sen lopettamista harkita pariin kertaan.

Uutisessa ei mainittu, mutta mitä todennäköisemmin Viinanen tarkoitti "vastikeettomilla tukimaksuilla" myös sosiaaliturvaa. Sen leikkaamista en voi hyväksyä. Ongelma on että sitä ei ole varaa leikata. Peruspäiväraha, eläkkeet ja asumistuet ovat jo valmiiksi alimitoitettu. Kuka muka oikeasti pärjää pelkästään sillä työttömyyspäivärahalla ja asumistuella? Ja sossusta ei ainakaan suomalainen valkoihoinen mies saa helpolla yhtään mitään.

Viinanen kertoi henkensä olleen vaarassa muutamaan kertaan ministeriaikanaan. En ihmettele, sillä Viinanen karsi sosiaaliturvaa niihin aikoihin karkealla terällä. Suosiota ei parantanut myöskään hänen ylimielinen asenteensa. Jollen väärin muista niin jossain haastattelussa hän vastasi työttömille, jotka valittivat näkevänsä nälkää leikkausten takia, että "Mullakin on joskus nälkä aamuisin". Tietääkseni eräät silloiset työttömänä olleet kostivat sen letkautuksen myöhemmin Viinaselle sanomalla "Mullakin tärisee joskus kädet aamuisin". Viinanen kärsii Parkinsonin taudista.

Minä olisin sen sijaan valmis leikkaamaan rahoitusta sellaisilta koulutusaloilta, joissa työllityminen on hyvin epätodennäköistä, ja joka itsessään ei tuota juuri minkäänlaista hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkkinä mainittakoon akateemisen naistutkimuksen ja joidenkin muiden humanististen alojen tietynlaiset tutkimukset, jotka eivät täytä tieteen vaatimuksia ja palvelevat ainoastaan tiettyyn ideologiaan sitoutuneita ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä vaikka juuri eilen Henry Laasasen blogissa mainittu höpö-höpötutkimus perheettömistä naisista.

"Taannoisen kriisin aikaan joukko naiskansanedustajia tuli pyytämään rahaa johonkin tarkoitukseen. Viinanen piti normaalin jeremiaadin rahapulasta.

Silloinen kansanedustaja Eva Biaudet vastasi:

- Kuule sinä ministeri. Meitä ei pennin vertaa kiinnosta, onko rahaa vai ei. Tämä pitää toteuttaa!"

Mikä lie "sosiaalisen konstruktioteoria alkeet valtion virkamiehille" -hanke tytöillä oli mielessä?

The Trouble with Boys

2008-10-10T11:33:00.006+03:00

The Trouble with Boys

Nähtävästi Yhdysvalloissakin aletaan herämään ja huomaamaan, että poikien ongelmat koulussa ja siitä seuraava syrjäytyminen ei ole pelkkää miesaktivistien propagandaa. Opetusmateriaali ja -menetelmät suosivat tyttöjä poikien kustannuksella.

Suomessa ei kannata odottaa vastaavaa tapahtuvaksi ihan äkkiä. Jos vanhat merkit paikkansa, niin vasta työttömien, syrjäytyneiden, lain ja laittomuuden välillä vuorottelevien katkeroituneiden sukupolvi saa päättäjät heräämään. Poikien ongelmat ovat täälläkin tiedossa, mutta ne tietoisesti ohitetaan, koska "pojat on kuitenki niinQ nii etuoikeutettui, ja niil on niinQ hyvä-veli-järjestöt ja kaikkee...".

Usein kuule sanottavan että patriarkaattisessa yhteiskunnassa mies on normi, jolla kai tarkoitetaan ainakin sitä, että rakenteet on tehty miesten tarpeiden pohjalta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet huomioitaisiin tarpeineen ja eroineen tasa-puolisesti. Kuitenkin tosiasiassa olemme päinvastoin kääntämässä painopistettä päälaelleen tasoittamisen sijasta. Koulujärjestelmässä ja ehkäisevässä terveydenhuoltopolitiikassa se on jo nähtävissä. Peruskoulu on tehty tyttöjen erityistarpeiden mukaan poikien erityistarpeet unohtaen. Näillä osa-alueilla nainen on normi.

Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1

2008-10-07T04:07:00.002+03:00

Feminists Disrupt a Forum About Battered Husbands 1 "you're a bunch of fucking men!" Rapakon takana ei ainakaan "vaieta kuoliaaksi".

Mistä saisi tällaisen kameran siviilikäyttöön?. Implanttina ihon alle, pieni kiintolevy tai flash-drive ja jonkinlainen ulostuloliitin jolla voi tehdä varmuuskopioita tietokoneelle ja vapauttaa tilaa.

Aseet eivät tapa

2008-10-05T02:33:00.018+03:00

Kauhajoen tapauksen jälkeen on saanut lukea kyllästymiseen asti lehtien mielipidepalstoja, netin keskustelufoorumeita ja blogeja, sekä politiikkojen populisiminhakuisia puheenvuoroja. Täsmälleen sama tilanne kuin Jokelan tapauksen jälkeen - käsiaseet halutaan kieltää tai niiden säilytysoikeutta rajoittaa. Joidenkin mielestä käsiaseet pitäisi säilyttää ampumaseuran tiloissa ja toiset ovat sitä mieltä, että käsiaseet pitäisi kieltä kokonaan yksityishenkilöiltä, koska "ne on alunperin tehty tappamista varten".

Kumpikin vaihtoehto olisi huono ja aiheuttaisi haittaa ainoastaan lakia noudattaville ammunnan harrastajille, joita on tässä maassa noin satoja tuhansia. Sen sijaan rajoituksilla olisi lähinnä vain muodollinen vaikutus rikollisiin tai Auvisen tai Saaren kaltaisiin koulumurhaajiin. Jos sairas ihminen päättää alkaa tappamaan ihmisiä, hän kyllä keksii keinot.

Käsiaseiden kieltäminen ei olisi järkevää, koska sillä saavutettava hyöty olisi huomattavasti haittoja pienempi. Suurin haitta olisi harrastajille aiheutuva vahinko. Tätä on tietysti monien vaikea ymmärtää ja asettua aseharrastajien asemaan, mutta kannattaa miettiä omaa rakasta harrastustaan, miltä tuntuisi jos se kiellettäisiin joidenkin yksittäistapausten takia. Kieltäminen on helppoa kun ei asia koske itseä.

Toinen haitta olisi kulttuurillinen. Lajilla on pitkät perinteeet Suomessa ja täyskielto samalla tarkoittaisi että meidän urheilulajikartaltamme häviäisi pysyvästi muuutama kokonainen sarja. Suomi on kaikenlisäksi menestynyt näissä lajeissa melko hyvin.

Ja mikä olisi hyöty? Totta, että kivääriä/haulikkoa on vaikeampi kuljettaa mukana ja pistooli on helpompi kätkeä. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä. Sekä Auvinen että Saari olisi aivan hyvin voinut toteuttaa tekonsa haulikolla tai puoliautomaattisella kiväärillä. Moni haulikko mahtuu esimerkiksi isommanpuoleiseen urheilukassiin. Samaten esim. reserviläiskiväärinä käytetty puoliautomaattinen Sako. Veikkaisin että ostettavissa on myös .22 kaliberin puoliautomaattisia kivääreitä, eli pienoiskivääreitä, jollaisen saa perusteena urheiluammunta (vai virkistysammuntako se nykyinen termi on?). Molemmat koulusurmat siis olisi pystytty toteuttamaan yhtä hyvin, vaikka pistoolit ja revolverit olisikin kielletty. Sitäpaitsi katkaistu haulikko on keksitty.

Aseiden säilyttäminen ampumaseuran tiloissa ei sekään olisi hyvä ajatus. Ensinnäkään kaikki ammunnan harrastajat eivät kuulu seuroihin tai ammu seurojen radoilla. Suomessa on paljon ulkoratoja ja moni joka asuu maaseudulla, ampuu omassa metsässään. Kaikissa kunnissa ei ole mitään sisäampumarataa, jossa asetta säilyttää.

Toiseksi se olisi kohtuuton vaatimus ampumaseuroille. Tuskin monellakaan seuralla on valmiuksia säilyttää mahdollisesti satojen jäsenien aseita. Monella seuralla ei ensinnäkään ole omaa rataa, vaan rata on kunnan omistama, joka usein toimii jonkun muun urheilutilan yhteydessä. Ei tälläisia tiloja ole suunniteltu ensisijaisesti murronkestävyyttä ajatellen. Ampumaseurat joutuisivat siis hankkimaan valtaisat lukittavat kaapistot aseiden säilyttämistä varten. Monissa tiloissa ei olisi edes tilaa sellaisille.

Kolmanneksi: Eikö ko. keskitetty säilytys olisi jo itsessään turvallisuusriski? Nykytilanteessa on se hyvä puoli että rikollisten on vaikea tietää missä asunnoissa säilytetään aseita ja kerrostaloon on riskialtista murtautua kun naapureita on joka puolella. Rikollisilta puuttuu lisäksi tieto missä aseet sijaitsevat asunnossa. Ei ole kovinkaan houkuttelevaa varkaan näkökulmasta. Sen sijaan ampumaseurojen tiloissa ei ole naapureita. Hälytyslaitteet tosin yleensä on, mutta osaava varas selviää niistä, ja varas pääsee käsiksi mahdollisesti useampaan sataan tai ainakin kymmeniin aseisiin. Se on varkaan näkökulmasta paljon houkuttelevampi vaihtoehto.

Jos tällainen laki astuu voimaan, saamme lukea vähän väliä lehdestä: " Tampereella poliisi kaipaa tietoja ampumaseuran tiloihin tehdystä murrosta. Paikalta vietiin yli 150 käsiasetta, joiden pelätään päätyvän alamaailman käyttöön sekä katukauppaan...". Toisin sanoen: nykykäytännöllä tiedetään keillä on ase ja niiden saatavuutta kontrolloidaan, eli pahimmat hörhöt blokataan pois. Lainmuutoksen jälkeen kenellä tahansa hörhöllä voisi olla ties millainen arsenaali, eikä kukaan tietäisi siitä.

Jotkut ovat vaatineet kaikkien aseiden kieltämistä. Myös kiväärien ja haulikoiden. Se vahingoittaisi vielä suurempaa harrastajajoukkoa. Eipä tulisi enää sen jälkeen olympiamitallejakaan ammunnasta. Suomesta häviäisi kertarysäyksellä metsästyskulttuuri sekä mm. reserviläisammunta. Entä loppuisiko tappaminen samalla? Ei! Seurauksena vain rikollisilla olisi enää aseita. Laittoman aseen hankkiminen ei liene kovin vaativa tehtävä jos tahtoa löytyy. Vierailu jossakin itäblokin maassa riittänee. Kuinkakohan hirvittävä määrä Neuvostoliiton hajoamista seuranneen rappiotilan aikana "kadonneita" aseita on edelleen mustan pörssin kaupassa?

Sitäpaitsi ruutiase ei ole välttämätön. Jos Saarella tai Auvisella ei olisi ollut tuliasetta käytettävissä, he olisivat silti voineet toteuttaa tekonsa käyttäen muunlaisia aseita. Virossa on pippurisumutteen myynti laillista. Koulusurmaaja olisi voinut esim. hakea muutamia sumutteita ja tappaa uhrinsa vaikkapa puukolla, ensin tehtyään heidät puolustuskyvyttömäksi pippurikaasulla. Rautakaupasta saa kuka tahansa ostaa kaasukäyttöisen naulapyssyn. Pienellä modauksella naulapyssy toimii kuin puoliautomaattipistooli. Tarvittava modaus on olemattoman pieni. Ainoa asia on kärjessä olevan kärkivarmistimen lukitseminen pohja-asentoon. Kaikissa naulaimissa ei tätä varmistinta edes ole. Ei se nyt ihan pistoolia vastaa, mutta järeimmissä on kuitenkin valtava teho. Voima riittää lyömään ison naulan kantaa myöten kiinni puuhun, joten lyhyellä etäisyydellä se on tappava ase. "Lippaaseenkin" mahtuu enemmän "ammuksia" kuin normaaliin pistooliin. Naulaimia tuskin voidaan tehdä luvanvaraisiksi, joten veikkaan että jos ruutiaseet kielletään, niin naulain saattaa löytyä tulevien Auvisten Ja Saarten hankintalistalta.

Entäpä Molotovin coctai, eli polttopullo? Äärimmäisen helppo valmistaa ja suorastaan järkyttävän tuhoisa jos se heitetään ihmisiä päin. Räjähteen valmistaminen onnistuu sekin melko helposti. Tosin se on näistä esimerkeistä muita vaikeampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta, ja siitäkin meillä on kokemuksia lokakuulta 2002. Rautakaupasta saa ostaa monenlaista materiaalia, mitä voi käyttää lisävahingon tuottamiseen räjähteessä (ns. sirpalepommi). Petri Gerdt käytti hauleja omassa pommissaan. Kuvittele esimerkiksi jyrsimen teriä, pieniä katkaisulaikkoja, nauloja tai muttereita, jotka sinkoutuvat eri suuntiin ~800 m/s räjähdyksen voimasta. Ja napalmin valmistaminen sekin on luullakseni melko helppoa. Sivarina minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta armeijan käynteet kaiketi tietävät.

Keinoja siis löytyy jos tahtoa löytyy. Sen takia olisi tärkeämpää keskittyä syihin taustalla kuin rajoittaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Yhteiskunta rajoittaa ja säätelee jo nyt joissain asioissa liikaa ja tulevaisuus ei sen suhteen näytä yhtään paremmalta. Käsiaseiden rajoittaminen/kielto olisi yksi askel lisää rajoituksien ja kieltojen tielle. Ongelma ei ratkeaisi, se vain muuttaisi muotoaan, jolloin olisi taas tehtävä lisää rajoituksia. Ei varmaan tarvitse perustella minkä takia tämä kehityssuunta on huono. Katsokaa mitä historia opettaa. Yhteiskunnalisen hyvinvoinnin, vapauden ja turvallisuuden välinen kaava on toistanut itsensä läpi historian. Tiukasti kontrolloidut, valvotut ja rajoitetut vapaudet eivät juuri koskaan ole tuoneet hyvinvointia, eivätkä edes turvallisuutta. "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." (Benjamin Franklin 1775)

Toinen asia mikä tässä keskustelussa ärsyttää on vasemmisto-opposition esittämä vaatimus että sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi erota. Muun muassa Annika Lapintie (vas) on vaatinut Holmlundia eroamaan, koska Holmlund ei Jokelan tapauksen jälkeen ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä siinä mittakaavassa ja sillä nopeudella, joka opposition mielestä olisi ollut tarpeellista. Minä en näe mitään järkevää perustetta eroamiseen. Minusta Holmlund on muutenkin hoitanut hommansa aika hyvin. Mitä uudistuksia hänen muka olisi pitänyt tehdä. Ellen erehdy Jokelan jälkeen toteutettiinkin joitain uudistuksia. Kovin radikaalien muutosten tekeminen ei ole mahdollista.

Suomalaisilla on 1,65 miljoonaa luvallista asetta. Pitäisikö ne kaikki pakkolunastaa muutaman yksittäistapauksen takia? Entä lupaharkinta? Ei pommivarmaa keinoa ole selvittää henkilön aikeita. Ajatustenlukukonetta, kun ei (onneksi) ole vielä keksitty. Jo tällä hetkellä hakijan tausta tutkitaan ja hakijalle suoritetaan haastattelu. Käsiaseisiin myönnetään varsinkin ensimmäiseksi aseeksi ylensä ainoastaan pienoispistoolilupa, eli .22 kaliiberisen aseen lupa. Tappava kylläkin, mutta verraten pieni kuitenkin jos verrataan vaikka poliisin käyttämään 9 mm patruunaan. On sinisilmäistä luulla että jos aselupa Saarelta tai Auviselta olisi evätty, niin asia olisi jäänyt siihen. Seuraavaksi ase olisi haettu itänaapurista, ja tuliaisina tuskin tuotaisiin enää pienoispistoolia, vaan mahdollisesti 9 mm tai .38. Pahimmassa tapauksessa 7,62 x 39 sarjatuliase taittoperällä.

Holmlundiin kohdistuvasta kritiikistä tuntuu suuri osa olevan populisminhakuista ja tällaisen tragedian hyödyntämistä oman puolueen eduksi. Sanon edelleen että Anne Holmlund on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Kaikista ko. minsteriön virkamiehistä ei voi sanoa samaa. Mitä esim. Ritva Viljasen kansliapäällikkökaudella on saavutettu? Sen että nykyään poliisin aika kuluu toisten poliisien jahtaamiseen ja rikolliset nauravat partaansa.

Vielä naurettavampaa on syyttää väkivaltaisia pelejä tai musiikkia. Sotapelit ovat hyvää viihdettä ja tarjoavat yksinäisille sosiaalisesti rajoittuneille nuorille sentään jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. Parempi edes virtuaaliset kaverit, kuin ei kavereita ollenkaan. Musiikin suhteen kieltäjillä kyse on pikemminkin "en pidä tästä - en salli sitä muillekaan" -asenteesta. Se on yksi vakava assholismin oire.

Btw. Minä pelasin väkivaltaisia pelejä koko lapsuuteeni ja kuuntelin musiikkia, jossa laulettiin ihmisten silpomisesta. Minusta tuli aseistakieltäytyjä.

Paljon on esitetty teorioita siitä mistä tällaiset teot johtuvat. Miksi nuori mies ottaa aseen ja menee kouluun ampumaan viattomia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti uskon että siihen vaikuttaa (listan järjestys on satunnainen, ei merkityksen mukaan järjestetty).

1. Narsistinen aikakausi ja itsekkäät arvot

Jokainen haluaa olla tähti. Jokainen haluaa saada huomiota. Tämä aika korostaa erottautumisen tarvetta. Olet joko hero tai zero. Muiden ongelmien ohella nuori joka ei saa hyväksyntää, kunnioitusta tai mitään rakentavaa tai kannustavaa huomiota, saattaa haluta huomiota sitten tällä tavalla.

Tavallisuus ja arkipäiväisyys on aliarvostettua. Jokainen haluaa olla jotain suurta. Keskinkertaisuus ei ole mitään. Se on tylsää eikä kiinnosta ketään. Jokaisesta "pitää tulla jotain!.

2. Yhteisöllisyyden puute ja perheinstituution murros

Matti Vanhanen on tavallaan oikeassa puhuessaan yhteisöllisyyden tarpeesta. Tämän hetken arvot korostavat yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja hedonistista itsekkyyttä. Yhteisöllisyyttä ei ole. Perhe yksikkönä on murroksessa. Avioliitto on muuttunut sisällöltään muutamassa vuosikymmenessä hyvin paljon. Pysyvän turvallisen perheen tilalle on tullut suhde. Sanonta "astua avioliiton turvalliseen satamaan" on pelkkä vitsi, josta on jäljellä enää puitteet, hääjuhlat. Jos ennen avioliitto oli "kunnes kuolema meidät erottaa", niin nykyään se on vain suhde toisten joukossa, josta lähdetään kävelemään heti siinä vaiheessa kun minä itse en koe saavani siitä itselleni lisäarvoa.

Toisin kuin jotkut humanistiset tieteenalat ja poliittisesti korrekti perhepoliitiikkamme koittaa meillä väittää, isät oikeasti merkitsevät. Yhdysvalloissa on tutkittu, että isättömillä lapsilla on moninkertainen todennäköisyys päätyä rikolliseksi, elää köyhyydessä tai kärsiä päihde- ja mielenterveysongelmista. Ja sillä on vissi ero, onko isäsi osoite sama kuin omasi, vai näetkö isäsi joka kolmas viikonloppu. Pyydän anteeksi että olen epäkorrekti, mutta näin se vain on. Luonto ei taivu ihmisen tahdon mukaan.

3. Avohoito ja mielenterveyspalveluiden jonot

Avohoidon ja heitteillejätön rajapinta on häilyvä ja julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluissa on joissain kunnissa kuukausien jono ja käytännössä "hoito" on käytännössä pelkkä SSRI-lääkitys ja viisi käyntiä ns. terapiassa. Yksityisen puolen terapialla ja julkisen terveydenhuollon "terapialla" on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Käsitys siitä mitä terapia on, muodostuu vasta yksityisellä käytyäsi. Julkisen puolen "terapia" on jonninjoutavaa jutustelua psykologin kanssa. Ensimmäisellä kerralla psykologi tekee sinulle masennustestin. Saman Beckin masennustestin, jonka voit tehdä itsekin vaikka netissä. Sitten hän lisää lääkitystäsi. Toisella kerralla pääsette asiaan ja sinä kerrot itsestäsi. Kolmannella kerralla toteat että psykologi ei muista mitään mitä olet kertonut aikaisemmin ja saat kertoa ne uudestaan. Neljännellä kerralla kerrot taas osan uudestaan ja huomaat että psykologi ei lainkaan tunnu tajuavan ongelmaasi tai mitä yrität sanoa, ja vähättelee kun kerrot miltä sinusta tuntuu. Viidennellä kerralla hän toteaa että viides ja viimeinen kerta onkin sitten tässä ja se riittääkin, sillä "sinä olet edistynyt valtavasti tänä aikana", ja lääkitystä jatketaan vielä ainakin vuosi. Ei! Kun menet yksityiselle, niin ei kannata ihmetellä jos ensimmäinen askel onkin lääkekuurin vähentäminen tai lopettaminen.

Yksityinen toimii, mutta maksaa ja on hidasta. Sen takia se on ainakin opiskelijoiden ja työttömien ulottumattomissa. Hinta voi helposti olla 70 euroa puolelta tunnilta. Sitä esim. kerta viikossa puolen vuoden ajan tekee ison loven kukkaroon, vaikkakin Kela korvaa osan siitä. Silti ainakin opiskelijoiden, työttömien ja suuren osan elatusvelvollisten saavuttamattomissa. Tajuan kyllä täysin elämän realiteetit, enkä sano että valtion pitäisi tarjota korkealaatuiset terapiapalvelut jokaiselle, mutta tuo julkisen terveydenhuollon olemassa oleva "terapia" maksaa sekin ja sen hinta-laatusuhde on luokattoman heikko.

Sitäpaitsi ne lääkkeet ovat kalliita. Ja niitähän Suomessa syödään! Siihen malliin että voidaan kysyä että mikä onkaan oikeasti se Prozac-nation. Vai Cipramiliako täällä syödään? Potilaat maksavat isoja summia kalliista lääkkeistä, jotka eivät auta muuta kuin ehkä tasaavat hieman piikkejä, turruttavat ja tekevät väsyneeksi. Ja eikö monissa masennuslääkkeissä ole mahdollisina sivuvaikutuksina masennus ja itsemurhariskin kohoaminen? Vuodesta kahteen lääkkeitä syötyäsi (ja omaisuuden tuhlattuasi) lopetat lääkityksen ja huomaat että olosi on aivan samanlainen ilman lääkkeitä kuin lääkkeiden kanssa paitsi, että unentarpeesi vähenee huomattavasti ja ajatuksesi on taas kirkas.

4. Koulukiusaaminen

Koulukiusaamiseen puuttumisesta on annettu kasapäin ohjeita ja määräyksiä. Siihen on "pitänyt puuttua" vuosikymmenten ajan. Voisi kysyä mitä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on saavutettu koulukiusaamisen ehkäisemiseksi? Ei mitään. Tuoreesta kouluterveyskyselystä käy ilmi, että koulukiusaaminen ja väkivalta on yleistä. Kiusaamisella on pitkävaikutteiset seuraukset kiusattuun ja toisinaan myös kiusaajaan. Olisi molempien edun mukaista että asiaan oikeasti puututtaisiin.

5. Yhteiskunta ei tue tervettä maskuliinisuutta ja miehuuten kasvamista

Hittolainen, että olen tyytyväinen että olen jo näin vanha. En todellakaan haluaisi olla 15-vuotias poika tässä maailmassa, joka yrittää epätoivoisesti muodostaa omaa identieteettiään ja lähivuosina seksuaalisuuttaan. Vielä enemmän olen tyytyväinen etten ole 3 - 5 vuotias poika, jolla on edessään päiväkodin, ala-asteen ja ylä-asteen myllytys, jossa jos polittinen korrektius ja luonto eivät kohtaa, niin sen pahempi luonnolle.

Pojat yrittävät muodostaa omaa mieheyttään, mutta mieheys on hukassa. Miehen mallista ei saisi edes puhua, koska se on joko "yksilön alistamista ahtaisiin muotteihin" tai "haitallisten roolimallien uusimiesta". Kuitenkin pojista tulee miehiä, sillä naisia heistä ei tule. Sukupuolia kun ei ole kuin kaksi. Näin väitän vaikka se onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa noin.

Ironisinta on se, että pyrkimys kuolettaa haitallista maskuliinisuutta, eli übermachoa miestä joka puheen sijasta purkaa pahaa oloaan väkivallalla, pikemminkin uhkaa positiivisen maskuliinisuuden kehittymistä. Jos poika ei saa miehen mallia kotona (isä siirretty ulkoruokintaan), eikä koulussa (mikä se miesopettajien osuus taas olikaan), poika ottaa miehen mallin sieltä mistä sen saa. Terveen maskuliinisen mallin puuttuessa poika ottaa mallinsa television väkivaltaisista miehistä tai toisista nuorista pojista, jotka ovat itsekin aivan kypsymättömiä ja aivan yhtä hukassa, mutta 12-vuotiaasta 16 vuotta vanha on ihan aikuinen. Tulevaisuudessa kun päiväkotien ja koulujen pitää tasa-arvomääräysten takia varoa sukupuolirooleihin ohjaamista, tämä kärjistyy luultavasti entisestään.

Televisio antaa nykypäivänä kolmenlaista mieskuvaa. Väkivaltainen roisto (tai sankari [missä ero? Jack Bauer tai Sipowicz, roistoja vai sankareita?]), tyhmiä ja laiskoja mitäänosaamattomia luusereita (Al Bundy) tai metroseksuaaleja hybridimiehiä. Pojat eivät halua olla feminiinisiä hybridimiehiä, koska murrosiässä pojalle on tärkeää erota naiseudesta. Pojat eivät halua tulla tv-isän kaltaiseksi hölmöksi jota ei voi kukaan kunnoittaa, joka ei osaa mitään ja on täysin riippuvainen kaikkitietävästä ja kaikenosaavasta superäidistä.

Kun poika kasvaa ikään jossa tytöt ja pojat alkavat ulkoisesti olla miehiä ja naisia ja hormonit hyrräävät, tulee iso pettymys. Poika saa huomata että rauhallisuus, kohteliaisuus, huomaavaisuus ja kaikki se mitä mitä naisistunut kasvatus on opettanut miesten ja naisten välisistä suhteista ei toimi. Poika jää yksin ja ihmettelee kun aggressiiviset, sovinistiset ja kilpailuhenkiset pahat pojat korjaavat kaikki naiset. Poika saa huomata että kaveruutta pidemmälle ei pääse. Huomaavaisuudenosoitukset kelpaavat ja poika kelpaa korjaamaan tyttöjen tietokoneet ja polkupyörät.

Poika törmää paradoksiin jossa naiset kehuvat kuinka kiva hän on ja että: "sinä löydät ihan varmasti naisen... Sä olet niin huomaavainen, joka naisen unelma". Näillä kaverinaisilla vain sattuu olemaan poikaystävä, mutta muuten... Paitsi kun kaverinaiselle ja poikaystävälle tulee ero. Flaksaako pojalla nyt? "Sä olet niin ihana, mutta me vaan ollaan niin erilaiset. Eikö me voitaisi olla vaan ystäviä?" Eihän tässä näin pitänyt käydä! Jos minulla olisi aikakone, menisin ensimmäiseksi tapaamaan 16-vuotiasta itseäni realiteettisparrauksen merkeissä.

Maskuliinisuus siis on kriisissä. Siitä ei kai kukaan ole eri mieltä. Ikävä tässä on se, että ei haitallinen machomaskuliinisuus ole lähdössä minnekään. Sen sijaan positiivinen maskuliinisuus on. Kannattaa varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua. Kaikesta kriittisen miestutkimuksen liturgiasta huolimatta naiset haluavat miesten olevan edelleen miehiä. Siis suuressa mittakaavassa. Voi olla kovakasvoisia feministejä jotka pehmeän miehensä sijasta hoitavat vaaralliset ja raskaat työt, poistavat fyysiset uhkat ja tarvittaessa lähtevät kovat piipussa Uralille, mutta suuressa mittakaavassa, ei.

Anders Ahlbäck sanoo: "Miehet voisivat edelleen vaihtaa perheen talvirenkaat, mutta vain jos he sitä itse haluaisivat". Niin voisivatkinkin. Autokorjaamo kyllä vaihtaa ne pientä korvausta vastaan. Sen sijaan sitä naiset suuressa mittakaavassa eivät nyt, eivätkä tulevaisuudessa niitä vaihtele. Eivätkä sano miehelle:" Jää sinä vain vuoteeseen. Minä käyn katsomassa mikä tuo ääni alakerrassa on". Eivätkä kiipeä pakkasessa 15 metrin korkeuteen lyömään alusrakenteita kattoon.

Haitallisten miehisten mallien poistaminen on hyvä asia. Samaten järkevä ammatillisen segregaation vähentäminen. Valitettavasti radikaalein ja ideologisesti latautunein aines kirjoittaa käsikirjoituksen eikä sen enempää asioista päättävillä naisilla kuin miehillä ole kykyä/rohkeutta kyseenalaistaa. Ei kannata sitten myöskään itkeä kun miehisiä miehiä ei enää löydy tarpeeksi tekemään miehisten miesten töitä tai puolustamaan maata.

Pojat ovat eksyksissä ja sitä ei auta lainkaan se, että valkoinen heteromies on se ainoa jäljellä oleva ryhmä jota saa ryöpyttää miten tahtoo. Mies on alituisen syyllistämisen, pilkan ja lisääntyvien velvollisuuksien kohde ilman oikeuksia. Kirsi Virtasen tuore radio-ohjelma Nainen on miestä parempi, jonka voi ladata myös mp3-tiedostona kuvaa hyvin vallittsevaa ilmapiiriä. Ohjelmassa Virtanen käyttää 43 minuuttia kertomaan miten miehet ovat naisia huonompia kaikilla osa-alueilla, mairean pilkallisella muka-hauskalla äänellä.

Miehet ovat mm. pari ensimmäistä viikkoa naisia, ennen kuin miesten "surkuhupaisa hormoni pääsee mellestämään" ja "poika on poikkeama, haalea kuva alkuvoimaisesta tytöstä". Onneksi Kirsi Virtanen tuskin tavoittaa ohjelmallaan ainakaan kovin nuoria ja kriittisessä vaiheessa olevia poikia.

Yksi isän tehtävistä on myös opettaa pojalleen itsepuolustusta sekä kontrolloitua voimankäyttöä. Isän tehtävä on opettaa pojasta sellainen joka tarvittaessa käyttää voimaa puolustaakseen itseään tai muita, mutta vain juuri sen verran voimankäyttöä mitä on välttämätöntä, ja vain puolustautumiseen. Tätä asiaa eivät suuressa mittakaavassa äidit opeta. Sorry PC, mutta näin on!

Lyhyesti: Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat! Aseiden kieltäminen rankaisee harrastajia, mutta ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tragedioita, sillä luvallinen ase on vain yksi vaihtoehto surmaajan suuresta keinorepertuaarista.

Miten voidaan varmistua että tällainen ei enää pääse tapahtumaan? Ei millään!. Maailmasta ei saa 100 % turvallista. Minä väitän että perhe- ja tasa-arvopolitiikan pysäyttäminen ja uuden suunnan etsiminen olisi kustannustehokkain tapa ehkäistä ilmiötä kasvamasta neliöön seuraavan sukupolven kohdalla.

P.S Kun on viime aikoina rutiinilla kommentoinut muissa blogeissa niin omaa blogia kirjoittaessa esikatselu-painike onkin vieraassa paikassa ja vahinko painaa liian aikaisin julkaisunappulaa käy liiankin helposti :)

Ensimmäinen vaalikone auki

2008-09-27T01:45:00.006+03:00

Mortimerilla on ollut suhteellisen rankat pari viime viikkoa. Tuli tehtyä hieman ylitöitä. Putki alkoi viime blogimerkinnästä (Natsitesti) ja päättyi tänään. Matkojen kanssa se tarkoitti sitä, että työn ja nukkumisen lisäksi ei paljon muuta aikaa jäänyt ja jos jäi, niin oli liian väsynyt tekemään mitään.

Ja mitä järkeä? Kyllähän se toki rahallisesti jossain määrin tuntui, mutta ei todellakaan siinä määrin, että se kituminen kannattaisi. Sitäpaitsi sekin summa kääntyy tavallaan minua vastaan, sillä se löytää tiensä taas johonkin tilastoon, kasvattamaan miesten ja naisten palkkaeroja.

No, se siitä. Mennään itse aiheeseen, eli kunnalisvaaleihin -08. Vaaleihin on vielä kuukauden verran aikaa, eikä tärkein kampanjavaihe ole edes alkanut ja suurin osa vaalikoneista on äänestäjien osalta vielä pois käytöstä. Maikkarin vaalikone on (luullakseni) ensimmäinen.

Käyttöliittymä on perinteistä Osgoodin tai Likertin asteikkoa astetta monipuolisempi. Periaate on sama, eli siitä löytyy tuttu horisontaalinen asteikko, eri mieltä - neutraali - samaa mieltä. Erona perinteisiin asteikkoihin on, että vastauksen painotusta voi säätää valmiita asteikkoja tarkemmin.

Sisällöltään vaalikone on mielestäni aika heikkotasoinen. Liian paljon yleistä ja liian vähän konkreettista asiaa. Tämä ei anna kovinkaan selkeää kuvaa siitä, millaista politiikkaa ehdokas käytännön asioissa ajaisi. Kaikkiin kysymyksiin käyttöliittymä ei myöskään sovellu kunnolla. Esimerkiksi "uskotko Jumalaan?". Sata-asteinen liukupalkki on ehkä liioittelua.

Ainoastaan kysymysalueissa talous, palvelut ja elinympäristö on jotain oikeasti relevanttia asiaa. Sitä edeltävä osa (alue 1) on melko tyhjää plärinää vaaleista. Loppuosan kysymykset ovat sitäkin turhempia. Mitä ihmeen merkitystä kunnallisvaalien kannalta sillä on, tykkääkö ehdokas katsoa dvd-elokuvia tai käykö hän lavatansseissa? Tarkoitus ei ole valita deittiseuraa, vaan edustaja käyttämään poliittista valtaa.

Vaalikoneesta jää huolimaton vaikutelma, ikään kuin kysymysten suunnitelussa olisi aika loppunut kesken, ja on vain kasattu jotain kokoon nopeasti. Tämän vaalikoneen ja horoskooppien merkitys ehdokasta valitessa lienee suunnilleen yhtä suuri.

Selasin kuitenkin myös muiden vaalipiirien ehdokkaita siinä toivossa, että silmään osuisi joku tuttu nimi tasa-arvonäkökulmasta. Turusta löytyi ainakin Sini Terävä. Sini kertoo kuvauksessaan mm. järjestötaustoistaan ja että: En halua Turkua, jossa asukkaiden mielipiteet sivuutetaan poliittisissa lehmänkaupoissa. Haluan Turun, jossa kaikenlaisten ihmisten on hyvä elää. Turun, joka on pyöräilijöiden ja kävelijöiden kaupunki. Turun, joka huomioi tasa-arvon päätöksissään ja joka pitää huolta työntekijöistään. Minun Turussani nuorten hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomioita ja peruspalvelut ovat kunnossa. Minun Turussani ei ole toriparkkia vaan pikaratikka. Vai pikaratikka...

Sinin vastaukset ovat muuten loogisia, mutta muutama kohta ihmetyttää. Hänestä yksityiset terveydenhuoltopalvelut eivät ole julkista terveydenhuoltoa tasokkaampia (taidan muuttaa Turkuun). Toiseksi hän kertoo uskovansa Jumalaan, mutta ei käy kirkossa, eikä usko ydinperheeseen. Tai itseasiassa usko ydinperheeseen oli asetettu neutraaliksi, mutta kommenttiosassa hän kirjoittaa: Usko ydinperheeseen on aika rankka asia laittaa kyllä-ei -viivalle. Totta kai uskon siihen, että ydinperheessä voi olla hyvä olla ja että se sopii monille ihmisille. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä, etteikö myös muunlaisissa perheissä olisi hyvä olla. Minun ihannemaailmassani perheitä ei luokiteltaisi tai arvotettaisi sen perusteella, mitä sukupuolta vanhemmat ovat tai kuinka monta heitä on. Minä ainakaan en tiedä mitään suurempaa ydinperheen asemaa korostavaa lähdettä kuin raamattu.

Helsingistä löytyi odotetusti Elina Aaltio. Elinakaan ei usko yksityisten terveyspalvelujen parempaan laatuun. Ööh. Julkinen terveydenhuolto={tolkuttomat jonot, resurssipula, ylityöllistetty henkilökunta} ==> potilasta ei ole aikaa eikä varaa tutkituttaa ja käyttää kokeissa kunnolla, joten määrätään ensin ainakin parit antibioottikuurit, ja jollei auta niin sitten ehkä kokeisiin. Yksityinen={pääset hoitoon heti, aikaa ja resursseja on riittävästi (koska asiakas maksaa)} ==> Tarvittavat kokeet suoritetaan heti, ei turhia lääkekuureja. Yksityinen tottakai maksaa, eikä ole siksi kaikkien saatavilla, mutta tasokkaampaa se kyllä on. Ehkä Sini ja Elina ajattelivat kysymysasetttelua pidemmälle, eli kunnan yksityiseltä ostaman ostopalvelun tasoa. Se tietysti on juuri niin tasokas kuin mitä se saa maksaa. Tosin sillä erolla että yksityinen henkilöstö ei edelleenkään ole ylityöllistetty ja loppuun palanut, joka ehkäisee virheitä.

Elina ei näe Helsingin maahanmuuttajatilanteessa mitään ongelmaa. Itse olen ollut käsittävinäni että kyseisessä kaupungissa on melko paljon syrjäytynyttä ja joutilasta maahanmuuttajaväestöä. Elina ei usko Jumalaan eikä käy kirkossa. Eikä ilmeisesti sylje lasiinkaan. Kysymykseen "kaljalla käynti kuuluu tapoihini" hän on vastannut vetämällä palkin aivan oikeaan reunaan. Itse asiassa hän oli ainoa vertailemistani ehdokkaista, joka vastasi siten. Ydinperhe on vielä vähemmän Elinan juttu kuin mitä oli Sinin.

Ydinperheeseen ei usko myöskään Stefan Wallin, vaikka elääkin sellaisessa käsittääkseni itse. Sari Sarkomaa uskoo ja on muuten looginenkin, paitsi että ei usko yksityisten palveluiden parempaan laatuun, mutta kannattaa yksityistämisen lisäämistä. Yhtenä yllättyksenä tuli sekin että pastori Haka Kekäläinen vastasi neutraalisti kohtaan "tapoihihin kuuluu kirkossa käynti". Eikö se kuulu hänen tapoihinsa jo pelkästää viran puolesta?

Parempia vaalikoneita odotellessa.

Nazi Test: Olisitko sinä ollut natsi 1930-luvun Saksassa?

2008-09-09T16:15:00.006+03:00

Nazi Test

Testaa mikä olisi ollut sinun roolisi toisessa maailmansodassa, jos olisit syntynyt ja kasvanut 1930 luvun Saksassa. Natsiupseeri? Rivimies? Vastarintataistelija? Karkuri?

Lapsellinen testi joka tuskin kertoo paljoa, mutta ehkä siinä on totuuden siemen. Suuntaa antava? Tulokset ovat yllättäneet monet tutuistani.

Itse asiassa natsismi itsessään ei ole tässä kiinnostavaa. Sen tilalla voisi olla muukin aate. Se ei ole oleellista tässä tarkoituksessa.

Oma tulos:

The Expatriate

Achtung! You are 31% brainwashworthy, 18% antitolerant, and 33% blindly patriotic

Congratulations! You are not susceptible to brainwashing, your values and cares extend beyond the borders of your own country, and your Blind Patriotism does not reach unhealthy levels. If you had been German in the 30s, you would've left the country.

One bad scenario -- as I hypothetically project you back in time -- is that you just wouldn't have cared one way or the other about Nazism. Maybe politics don't interest you enough. But the fact that you took this test means they probably do. I'm gonna give you the benefit of the doubt.

Did you know that many of the smartest Germans departed prior to the beginning of World War II, because they knew some evil shit was brewing? Brain Drain. Many of them were scientists. It is very possible you could have been one of them.

Conclusion: born and raised in Germany in the early 1930's, you would not have been a Nazi.

Sinä ?

Verkkohyökkäys Vasemmistoliiton kunnalisvaalisivustoon

2008-09-06T10:03:00.016+03:00

Ylen uutinen

Ilmeisesti perjantaina aamupäivällä on Vasemmistoliiton vaalisivuihin kohdistettu palvelunestohyökkäys, tässä tapauksessa ns. tulvahyökkäys. Hyökkäyksen tarkoitus siis ei ole murtautua verkkoon tai muuten sabotoida sitä, vaan ainoastaan kuormittaa sitä niin paljon, että palvelu muuttuu saavuttamattomaksi, eli siis selkokielellä sivusto ei toimi.

Tuollaisen hyökkäyksen idea on käyttää kolmansia osapuolia hyväksi, eli valjastaa suuri määrä verkossa olevia tietokoneita suorittamaan palvelupyyntöjä kohteena olevalle sivustolle. Kun palvelupyyntöjä on tarpeeksi (esim. tuhansia), suurin osa verkkosivustoista ei siitä enää selviä.

Hyökkäys on itse asiassa melko yksinkertainen toteuttaa ihan vaikka pingaamalla. Pingaaminen tarkoittaa ICMP echo request -paketin lähettämistä toiseen ip-osoitteeseen. Jos ping ei ole tuttu käsite, niin sitä voi kokeilla vaikka itse menemällä Windowsin komentokehotteeseen ja kirjoittamalla ping ja sen perään joko jonkin ip-osoitteen tai verkko-osoitteen. Esimerkki: ping www.google.fi. Toiminnon tarkoitus on verkkoliikenteen avustaminen. Pingillä voidaan siis selvittää onko toinen kone saavutettavissa. Kun pingi saavuttaa kohteensa, vastaanottanut kone lähettää lähettäjälle takaisin echo reply -paketin, ja näin alkuperäinen lähettäjä tietää että kumppani on hereillä ja tiedonsiirto voidaan aloittaa. Se siis toimii vähän kuten kaikuluotain, josta luultavasti epävirallisempi nimitys on saanut alkunsa.

Tulvahyökkäyksen idea on saada hirvittävä määrä tietokoneita pingaamaan hyökkäyksen kohdetta samanaikaisesti. Yksi käytetty menetelmä on väärentää oma ip kohdekoneen ip-osoitteeksi ja sitten pingata jotain todella isoa verkkoa sen broadcast osoitteeseen. Tällöin jokainen verkon tietokone (ainakin periaatteessa) saa kyseisen pingin ja vastaa siihen pingaamalla takaisin. Paitsi, että tässä tapauksessa pingien tulva ei mene lähettäjälle, koska lähettäjä on väärentänyt ip-osoitteensa ja näin tulva kohdistuu uhrin verkkopalvelimeen.

Tekniikan nerous piilee siinä, että hakkerilla itsellään ei tarvitse olla nopeaa nettiyhteyttä. Hakkerille riittää periaatteessa vaikka kuppainen modeemiyhteys tai vaikka mokkula prepaidliittymällä, sillä hakkeri pingaa vain yhtä osoitetta, eli hyökkäykseen valjastetun verkon broadcastosoitetta. Tarpeeksi suuri määrä valjastettuja koneita pingaamassa loputonta sarjaa, ja vähän suuremmankin kapasiteetin palvelu alkaa olla vaikeuksissa.

Edellä kuvattu menetelmä on vain yksi monista, mutta Ylen uutisten kuvaus sopii tähän tekniikkaan.

Hyökkäys saattoi johtua sivustolla olleesta Vasemmistonaisten Tasa-arvovaalikoneesta, arvelee puolueen tiedottaja.

Verkkohyökkäys on rikos. En puolustele tekijöitä, oli syy mikä tahansa, mutta mielestäni Vasemmistonaisten vaalikone on hyvin provosoiva. Kysymykset on aseteltu tekniikalla, jolle on olemassa nimikin jota en nyt saa päähäni. Ellen erehdy niin 40-luvun alussa herra nimeltä Joseph Goebbelskin käytti sitä. Vasemmistonaisten kysymyksiin ei voi vastata kuin olemalla samaa mieltä tai olemalla idiootti.

Missään vakavasti otettavassa mediassa ei tänä päivänä käytetä tuollaista kiskoja pitkin kulkevaa propagandaa. Yleensä tuollaista näkee joissain nuorille suunnatuissa päihde-, liikenne- tai seksuaaliterveys-tietomateriaalissa, mutta ei poliittisia mielipiteitä käsitellessä. Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa. "a)Kim Jong-Il on jumala ja kaikkitietävä ja kaikkeen pystyvä suuri johtaja ja kunniani on palvella häntä, b) olen epäisänmaallinen, länsimielinen, imperialistinen isänmaanpetturi ja minut pitää ampua".

Osa kysymyksistä on räikeän yliampuva ja osa pyrkii sukupuolittamaan täysin sukupuolesta riippumattomia asioita.

7. Minkälaista on naisten kannalta hyvä kaavoitus kunnissa?

A) Kaavoitetaan mahdollisimman paljon ideaparktyyppisiä ostosparatiiseja, jotta äitiysvapaalla lomailevat naiset voivat mukavasti shoppailla.

B) Tavoitteena on oltava turvallinen ja viihtyisä asuinalue, jossa niin julkiset kuin kaupalliset palvelut niveltyvät alueen rakenteeseen.

C) Varmistetaan kustannustehokas rakentaminen ympäristöarvot huomioon ottaen sen verran, kuin se ilman rakennusliikkeiden ja maaomistajien kohtuuttomia uhrauksia on mahdollista.

Onko miesten kannalta hyvä kaavoitus sitten jotenkin erilainen kuin b-kohdan vastaus?

8. Miksi kuntaliitoksia olisi erittäin tärkeä tarkastella myös sukupuolinäkökulmasta?

A) Vanha perinne, jossa morsian ryöstetään naapuripitäjästä, voi katketa lopullisesti.

B) Kuntasektorin työntekijöistä sekä kunnallisten palveluiden käyttäjistä valtaosa on naisia.

C) Kun kaksi kuntaa liitetään yhteen, voidaan olla tilanteessa, missä toisessa kunnassa asuu lähinnä miehiä ja toisessa lähinnä naisia. Kuntien yhdistyessä seuraukset voivat olla arvaamattomat.

Miksi kuntasektorin pitäisi olla erilaisessa asemassa yksityiseen sektooriin verrattuna? Toimintojen tehostaminenhan on ollut arkipäivää yksityisellä puolella ikuisuuksista asti. Tottakai se on työntekijän kannalta huono asia, mutta miksi kunnan virkojen pitäisi olla jonkinlaisia suojatyöpaikkoja? Jos kuntaliitoksella voidaan vähentää esim. hallinnon kuluja, jolloin verotuloista jää enemmän itse palvelujen tuottamiseen, niin tietysti silloin toimintoja kannattaa tehostaa. Miksi naisen työpaikan säilymisen pitäisi olla jonkinlainen itsetarkoitus ja tärkeämpää kuin miesten työpaikkojen säilyminen? Sitäpaitsi yleensä työntekijä palkataan koska yrityksellä on tarvetta työntekijän työpanokselle, eikä työpaikkoja pidetä pystyssä pelkästään sen takia että on työpaikkoja. Nämä ovat vaikeita asioita. En itsekään hyväksy loputonta tehostamista ja henkilökulujen leikkauksia, mutta siltikään kuntasektori ei saa nauttia mitään erityisasemaa.

Samalla voisi kysyä että mistäköhän johtuu että naiset käyttävät valtaosan palveluista. Lasten hoitoon liittyvät palvelut selittävät melko pitkälle, mutta voisiko olla niinkin, että monet palvelut on tehty enemmän naisten tarpeita varten. Jos yhteiskunta oikeasti haluaisi esimerkiksi auttaa syrjäytyneitä takaisin normaaliin elämään tai alkaisi todella välittämään asunnottomien kohtaloista, suhdeluku voisi olla toisenlainen.

B-kohtia aikani klikkailtuani saan onnittelutekstin, joka kertoo että ajattelen kuten minun halutaan ajattelevan. Vaikka yksikään b-vastaus ei ollut mielestäni oikein, oli niitä pakko valita kun a ja c vaihtoehdot olivat noin laadittuja. Kelpaan kuulemma Vasemmistonaisten "hengailujäseneksi". Kiitos, mutta taidan jättää väliin. No offence!

Kuten sanottu, tuomitsen verkkohyökkäyksen täysin ja toivon että tekijä saa rangaistuksensa, mutta ymmärrän silti että ihmiset provosoituvat tuollaisesta. Jos tasa-arvopolitiikka vain olisi reilumpaa ja oikeasti ottaisi huomioon miestenkin ongelmat, niin varmasti miehet olisivat aktiivisempia tasa-arvoasioissa. Nykyiseltään se on niin vinoutunutta, että en ihmettele vaikka vastaavia iskuja nähtäisiin jatkossakin ja pelkään, että jossain vaiheessa voi tapahtua jotain pahempaakin, kun epätoivo ajaa ihmisen epätoivoiseen ratkaisuun.

P.S Jos selitin verkkohyökkäysasian jotenkin väärin, niin korjaus on ihan tervetullutta. Tietojenkäsittely ei ollut minulla pääaine missään vaiheessa.

Vaalit yms.

2008-09-03T01:15:00.022+03:00

Kunnallisvaalit lähestyvät. Vaalien yksi pääteemoista on tasa-arvo, ja se on näkyvästi esillä ainakin kaikkien puolueiden naisehdokkaiden asialistalla. Tasa-arvo on nyt se vetojuhta jolla vaalit voitetaan tai hävitään, ja se on sitäpaitsi ihan järkeenkäypää. Tällä hetkellä ei ole muutakaan massaan uppoavaa agendaa. Nyt eletään edelleen lihavia vuosia. Työllisyystilanne on hyvä, joten nyt ei ole kummastakaan näkökulmasta mielekästä taistella sosiaaliturvan leikkauksista tai muustakaan taloudellisesti merkittävästä asiasta. Tosin nurkan takana odottaa jo laskusuhdanne josta joidenkin asiantuntijoiden mukaan voi tulla yhtä paha tai jopa pahempi kuin 90-luvun lamasta.

Laman uhka sivutetaan kahdesta syystä. Ei haluta lietsoa epätoivoa, sillä silloin kulutus heikkenee ja lamasta tulee itseään toteuttava ennuste. Toinen syy on ettei se kiinnosta tai sen vakavuutta ainakaan ymmärretä. Kansa ei tajua mistään mitään, koska media ei kykene selittämään talousasioita kansalle kansantajuisesti. Kyllä Kauppalehteä lukemalla saa jo tietoa, mutta sitä ei a)lueta, b)ymmärretä. Ilta-Sanomat on paljon viihteellisempi pläjäys, mutta sitä kiinnostaa politiikassa lähinnä kuka on taas kenenkin kanssa ja kuka lähetti millaisen tekstarin ja kenelle, koska se kiinnostaa tavallista kuluttajaa ja on riittävän yksinkertaista tajuttavaksi.

Kun seuraa millaisia asioita sitten taas Eduskunnan kyselytunnilla käsitellään, niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käsiteltävät asiat ovat kuin suoraan iltapäivälehtien lööpeistä. Kuka tätä maata siis navigoi eteenpäin? Luojalle kiitos osaavasta ylimmästä virkamieskunnasta. Lienee rankkaa ja epäkiitollista hommaa. Jatkossa kun tätä virkamieskuntaa halutaan mahdollisesti pakkokeinoinkin saattaa sukupuolijakaumaltaan tasaisemmaksi, sopii vain toivoa että sitä ei tehdä laadun kustannuksella.

Aika on siis otollinen ns. tasa-arvovaaleille. Näissä vaaleissa ei ole mitään sellaista "kovaa" aihetta, joka veisi huomion tasa-arvopolitiikalta. Aika on muutenkin sopiva. Yksipuolinen tiedottaminen on tehnyt tehtävänsä ja kansan päänahan alla on saanut muhia "tieto" että joka viides nainen kokee väkivaltaa parisuhteessaan ja työnantaja sulloo joka eurosta 20 senttiä omaan taskuunsa jne.

Kävin selaamassa muutamaa vaaleihin tai tasa-arvoon yleisesti liittyviä sivustoja, jotka alunperin bongasin Laasasen blogista ja joiden kehitystä ajattelin seurata.

Vaaliviesti 1.9.2008 keskittyy koulujen muuttamiseen tasa-arvoisemmaksi.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Kouluihin sukupuolisensitiivistä opetusta ja tasa-arvokasvatusta

Palataan sukupuolisensitiivisyyteen vähän myöhemmin. Tasa-arvokasvatus on käsitteenä ok, mutta kun ottaa huomioon millaista suomalainen tasa-arvopolitiikka yleisesti on, tämä mitä todennäköisemmin keskittyisi naisen huonomman aseman korostamiseen ja tasa-arvoon yleensäkin ainoastaan naisnäkökulmasta.

* Oppimateriaaleista poistetaan sukupuolistereotyyppiset tytön ja pojan / naisen ja miehen mallit

Missä vaiheessa perinteisistä miehen ja naisen sukupuolirooleista oikeastaan tuli kielteinen asia? Muutos on loppujen lopuksi tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Siis näin valtavirtatasolla. Siitä ei itse asiassa ole kauaakaan kuin suhtautuminen oli täysin päinvastainen.

Kyllä minä ymmärrän täysin että haitallisen rajoittavista rooleista pitää päästä eroon, ja tyttöjen ja poikien koulutusratkaisuja ei pidä rajoittaa sukupuolen takia. Tässä vain tuntuu mopo karanneen käsistä. Ilmeisesti tässäkin asiassa on pakko hypätä äärimmäisyydestä toiseen. Miehet ja naiset kuitenkin ovat erilaisia. Minusta järkevä ohjeistus olisi säilyttää sukupuoliroolit oppimateriaalissa kuten tähänkin asti, koska ne tulevaisuudessakin tulevat säilymään, sillä miehet ja naiset ovat yksinkertaisesti erilaisia. Paljon oleellisempaa olisi tukea poikia ja tyttöjä heidän henkilökohtaisissa valinnoissaan, ei yrittää häivyttää tarkoituksellisesti rooleja, joihin jokainen nuori kuitenkin törmää koulun ulkopuolella. Pelkään että tuo voi kostautua entistä suurempana määränä nuoria, jotka eivät löydä itseään eivätkä omaa paikkaansa.

* Kouluissa tehdään tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelmat sekä toimintaohjeet sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän varalta

Tasa-arvoselvitys ja tasa-arvosuunnitelma. Opetuksessa tasa-arvosuunnitelman keskeisin tavoite olisi opettajakunnan sukupuolijakauman tasoittaminen, jota ei kyllä kannata jäädä odottamaan. Käytännössä tuo tuskin tarkoittaa yhtään mitään, kuten ei myöskään tuo toimintaohje häirinnän varalle. Minulla ainakin suupieliin piirtyy iloton hymy tuota lukiessa. Opetustoimi on vuosikymmenien aikana tehnyt toimintaohjeita koulukiusaamisen varalta hyvin heikoin tuloksin, kuten juuri saimme lukea kouluterveyskyselyn tuloksista. Minun on vaikea uskoa että tässä asiassa toimintaohjeilla on yhtään suurempaa vaikutusta. En myöskään ymmärrä miksi tällainen häirintä pitäisi käsitellä erikseen muusta kouluväkivallasta.

Entä oletko ajatellut, seikkaileeko koulukirjoissa stereotyyppinen perhe? Millaisia roolimalleja tytöille ja pojille annetaan opetuksessa ja oppimateriaalissa?

Tällä kai tarkoitetaan perhettä jossa on sekä isä että äiti. Vai perhe jossa isällä ja äidillä on streotyyppiset miesten ja naisten ammatit ja roolit? Oletan sen tarkoittavan ensiksi mainittua. Tällainen stereotyyppinen perhe nyt vain sattuu olemaan lapsen kannalta kaikkein otollisin perhemalli. Äidin lisäksi isältä tuleva miehen malli on tärkeä monesta syystä:

- pojat peilaavat itseään isänsä kautta
- pojat näkevät miten isä vuorovaikuttaa äidin kanssa ja muodostavat näin käsityksensä miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja parisuhteesta.

- tytöt näkevät miten äiti vuorovaikuttaa isän kanssa.
- Tytöt oppivat itse vuorovaikuttamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.
- Tytöt oppivat, esim. pelatessaan isänsä kanssa pihalla koripalloa, voittaman sekä häviämään oikein vastakkaisen sukupuolen edustajien läsnäollessa.

En ymmärrä miksi tällaisen ydinperheen merkitystä ei saisi korostaa. Olemmeko kohta siinä tilanteessa, jossa isänpäiväkortit kielletään täkäläisistäkin kouluista, koska se voi loukata yh-äitien lapsia? Kaikin mahdollisin mittarein tutkittuna, perinteinen perhemalli tuottaa parhaiten voivat ja vähiten ongelmiin ajautuvat nuoret. Onko todella tärkeämpää olla poliittisesti korrekti, kuin mitä on lapsen etu?

Painotan että minä en ole ottamassa mitään pois yksinhuoltaja-äideiltä, enkä samaa sukupuolta olevilta pareilta. Äiti & isä -setti on kuitenkin tilastollisesti kaikkein paras lapsen tulevaisuuden kannalta, joten kyllä minusta sitä saa todellakin markkinoida. Huom! En sanonut että yh-äidit tai samaa sukupuolta olevat parit ovat kykenemättömiä kasvattamaan lapsia, tai että tällainen ympäristö olisi lapselle haitallinen. Sanoin vain että isä+äiti on optimaalinen vaihtoehto. Koska se on sekä optimaalinen että yleisin (toistaiseksi kai vielä Suomessa? Vai?), en ymmärrä miksei se saisi myös näkyä ja olla näkyvästi normi.

Toinen sivusto oli naisten urakehityksen parantamisen tähtäävä mahdollistamenestys.fi. Silmään pisti erityisesti parin viikon takaisen nimityskiistan yhtenä kohteena olleen Ritva Viljasen kirjoitus:

Naisten mukaantulo on lisännyt päätöksenteon avoimuutta ja eettisyyttä. On tultu pois kosteista kabineteista ja saunailloista.

Jotenkin herättää pientä hilpeyttä että juuri hän kirjoittaa näin, kun hänen omasta nimityksestään ei välttämättä voi sanoa sen menneen kaikkein eettisimmän kaavan mukaan. Hallitus pystyi osoittamaan sisäministerin suositteleman henkilön olevan soveltuvampi tehtävään, mutta presidentti käyttää valtaansa ja runnoo Viljasen virkaan. Ja sukupuoli sekä sdp:n jäsenkirja ei tietenkään vaikuttanut lainkaan... Ja saman puolueen puheenjohtaja kritisoi hallituksen asettamaa ehdokasta suureen ääneen hänen sukupuolensa takia.

Naisten mukaantulo varmasti on tuonut eettisyyttä ja avoimuutta, mutta se ei johdu siitä että naiset olisivat miehiä eettisempiä tai rehellisempiä. Eettisyyden ja avoimuuden lisääntyminen johtuu pikemminkin sukupuolien tasaisen edustuksen lähestymisestä, joka on aina tavoiteltava tilanne. Naiset eivät ole yhtään parempia ihmisiä kuin miehetkään (eivät tosin huonompiakaan). Me kaikki, miehet ja naiset olemme taipuvaisia vallan väärinkäyttöön. Se on asia joka osalta naisista tuppaa unohtumaan. Kas kun ne inhotut vallan saappaat, jotka piti tuhota, tuntuvatkin niin kovin erilaisilta omissa jaloissa...

Sivustolle oli kerätty ohjemateriaalia:

10 ohjetta miehille

10 ohjetta naisille

10 ohjetta miesjohtajille

10 ohjetta naisjohtajille

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia ajatuksia tuo herättää. Minulle jäi vähän ristiriitainen olo. Suurimmaksi osaksi nuo olivat tasa-arvoa. Kehotettiin palkkaaman sekä miehiä että naisia ja kohtelemaan tasavertaisesti. Kuitenkin siitä jäi hieman huono maku suuhun, joskin lievä sellainen. Miesten aseman ilmaistaan olevan naisten asemaa parempi automaattisesti, ja siinä korostettiin miten naisten taito jää vaatimattomuuuden varjoon, vaikka sama pätee moniin miehiin. Missään ei suoranaisesti kehoteta suosimaan naisia, mutta kuitenkin sen voi epäsuorasti lukea.

Tietysti tämä on nimenomaan naisten urakehityksen parantamiseksi tehty kanpanja, mutta tuntuu ristiriitaiselta sanoa samaanaikaan "kohtele kaikkia tasapuolisesti, mutta ole kuitenkin erityisen lojaali naisille" tai "palkka tasaisesti miehiä ja naisia, mutta hei! Jollet sinä palkkaa naisia niin kuka sitten". Ehkä minä en vain pysty katsomaan sitä niin ennakkoluulottomasti kuin haluaisin. Tuo jokaisessa ohjeessa toistuva suositus tulostaa ohje toimiston seinälle saa minussa aikaan lähinnä repulsiivisen reaktion. Sama fiilis kuin, jos pomoni antaisi minulle lahjaksi kotiin oman kuvansa kehyksissä seinälle laitettavaksi.

Why I cheated

2008-08-15T08:09:00.006+03:00

Why I cheated Vanha juttu ehkä, mutta en muista itse törmänneeni tähän aikaisemmin.

Reason #1: There's no passion
"I had been with John for about three years—he was a really nice guy, and I enjoyed being with him, but there wasn't a ton of passion. Most everyone we knew had gotten engaged, and though John would have proposed in a second, whenever he brought it up, I'd change the subject. I took a trip to Australia for work, and while I was gone, I got together with a co-worker to whom I'd always been insanely attracted. I had a fantastic trip, probably because for the first time in a long time I experienced that excitement I'd been missing. I broke up with John soon after I returned home, and began dating the guy from the trip. Even though I'm not super-proud of my actions, things ended up for the best: After dating for a few years, the guy from the trip and I got married, and we're incredibly happy together."
– Giselle, 30, Montvale, NJ

Hyvä, mutta miksi seurustella sellaisen kanssa jota ei kuitenkaan rakasta? Miksi olla jonkun sellaisen kanssa joka on vain "really nice guy"? Mielestäni nainen tuhlasi 3 vuotta omaa aikaansa ja ennen kaikkea tuhlasi 3 vuottta exän aikaa. Siinä ajassa John olisi voinut löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa olisi "ton of passion". En halua olla kyyninen, mutta jotenkin minusta tuntuu että yksi tämän intohimottoman suhteen kasassa pitävä voima on ollut Johnny-boyn materiaalinen panostus suhteeseen.

Reason #2: To delay a breakup
"Right before I was going to break up with my ex, Sean, he found out that he had to put his beloved dog to sleep. He was so broken up about it that I didn't have the heart to end things, so I waited a month or so until he was in better shape. When things seemed to be better and I was ready, he lost his job, so I felt like I was back to square one! By that time, I had met someone else that I really wanted to start seeing, so I went ahead and did it. I eventually ended things, never telling Sean about my extra-curricular dating. I think I rationalized that I was trying to spare his feelings."
– Stacy, 30, Lexington, KY

Tavallaan ymmärrettävää, mutta entä jos jää kiinni. Se varmasti säästäisi tunteita. Omasta mielestäni sitä parempi, mitä suoremmin tuollaisen asian hoitaa. Tuollainen kikkailu on veitsen kääntämistä haavassa.

Reason #3: Because absence doesn't make the heart grow fonder
"My boyfriend Greg and I decided to do the long-distance thing after I was accepted to a graduate program 200 miles from where we lived. The first few months were fine, but I soon found myself becoming extremely attracted to my lab partner, Henry. What began as innocent flirting eventually wound up with us in bed. After the program was over, I returned home to Greg. Being with him was really difficult, but I didn't break up with him initially because I was still attracted to him, too. I visited Henry a few times, and realized that he was really more of a fling, probably born out of boredom, and that Greg was the one for me. I eventually stopped communicating with Henry. I never told Greg about what happened, which occasionally makes me feel guilty, but I chalk my cheating up to being young and silly. He and I are still together, four years since my program ended."
– Tamara, 33, Portland, OR

Varmaan aika tyypillinen tapaus. Tyypillinen tilanne sekä naisille että miehille, jossa pettäminen tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Reason #4: So she's not left out in the cold
"I began dating Eric shortly after I had been dumped by Dave, my boyfriend of two years. I was devastated and Eric was definitely a rebound thing. After Eric and I had dated for five months, Dave came back and wanted to give things another shot. I still really missed him, so I began seeing him, but never ended things with Eric. I think I sort of kept Eric around for insurance purposes, just in case things didn't end up well with Dave. Dave and I didn't make it on round two, and after Eric discovered through mutual friends that I had been seeing him again, he ended things with me. I definitely learned my lesson about dating two guys at the same time, not to mention trying to rekindle a relationship that's just plain over."
– Jen, 28, Oak Park, IL

Tämä on toinen yleinen tilanne. Eikö sitä kutsuta ns. liaani-ilmiöksi tjms?. Liaanistahan ei voi päästää irti ennen kuin on ote seuraavasta. En ole silti koskaan ymmärtänyt sitä. Onko sen niin kauheaa olla vaikka hetken aikaa yksinään, että on pakko pyörittää vaikka kahta kumppania samaan aikaan ettei vain jää "out in the cold"?

Reason #5: She deserves better
"When I was younger, I dated a guy named Ethan who was really critical of me. He constantly made little snide comments about my weight, how stupid I was and how clumsy I was. For whatever odd reason, I was into him, despite the fact that all of my friends and family hated him. One weekend when he was away, I met Will at a party and we completely hit it off. He was the complete opposite of Ethan—kind, sweet and generous, yet completely cool and fun, too. We hung out all weekend and it was like a light bulb went off in my head: This is how mature, relationship-worthy guys act. I hooked up with Will the night before he left, and broke up with Ethan soon after. Will and I dated for three years and now we're married."
– Allison, 30, New York, NY

Hyvä jälleen, mutta miksi pettää? Miksi ylipäätään olla tämän Eathanin kanssa?

Reason #6: She's looking for a missing piece
"I'm from Florida, so I adore going to the beach and boating, but my former boyfriend, Chris, a total city boy, hated it. We always argued about where we'd take trips, and he always won. About eight months into our dating, I took a trip to Key West with my friends and we chartered a boat for the day. The captain of the boat was this totally hot, complete ‘beach guy for life' type, and I spent the whole day flirting with him. We met him out that night, and he and I got together. I never told Chris about it after I got home and I never felt guilty; I think part of me felt like that's what Chris got for being so stubborn! Chris and I didn't make it, and after we broke up, I made sure any future boyfriends loved the beach!"
– Lizzie, 32, Chicago, IL

Joten: Jollei poikaystävä pidä kaikesta mistä minä pidän ja suostu osallistumaan kaikkeen minun mielikseni, voin pettää häntä ja se on hänen vikansa. Mitä nyt on niin itsepäinen.

Sääliksi käy jokaista miestä joka tähän naiseen sekaantuu. Aina löytyy joku syy pettää. Aivan varmasti.

Reason #7: To give him a taste of his own medicine
"My last boyfriend was a total player before we got together. I thought I could change him, but I was wrong. I always heard rumors that he was hooking up with other girls while we were dating, but he always denied it. One night, I got a call from a girl he had been seeing, and she detailed their three-month-long relationship to me and told me about another girl she had discovered he was seeing as well. I was so mad that I went out with my friends that night, dressed to kill, and went home with the hottest guy I could find; I felt like it was the least he deserved! I loved seeing the look on his face when I told him about what I did and that I knew about the other girls. And then I dumped him!"
– Ashante, 25, College Park, GA

Ok. Ymmärrettävää. Kaveri ansaitsi kyllä sen, mutta muuten en pidä tuollaisesta että naiset käyttävät ulkopuolista miestä kostaakseen tai tehdäkseen poikaystävänsä mustasukkaiseksi. Se ei ole nimittäin reilua tälle uudelle miehelle, ellei hänelle kerrota totuutta. Usein naiselta jää kertomatta että hänellä ylipäätään on poikaystävää ja minäkin tiedän tapauksia jossa täysin tietämätön kaveri saa pahasti turpaansa mustasukkaiselta macho-poikaystävältä.

Reason #8: There's something lacking in the physical department
"My ex was a terrible kisser—the worst! I really liked everything else about him, but whenever it came time to get physical, I just cringed. One night when I was at a party without him, a bunch of people started this old-school, yet fairly intense game of spin the bottle, and I felt like I had to join, as I hadn't had a decent kiss in a long time! I probably kissed about 10 guys that night, all of whom were so much better than my ex. I ended things pretty quickly after that experience, which made me realize that the physical part of a relationship is truly important."
– Marnie, 26, San Francisco, CA

Tuossa ei mielestäni kerrota varsinaisesti pettämisestä, jollei tätä peliin liittyvää pussailua lasketa. Itse en laskisi. Jokainen valitsee itse millaisen ihmisen kanssa haluaa olla, ja jos suutelutaito on niin tärkeää että kokee sen syyksi pistää suhde vaihtoon, niin ei ole minun asiani arvostella sitä ratkaisua.

Equal but different

Jos ei tämän blogin kirjoittaja ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin kannattaa tutustua. Hänellä on paljon hyviä pointteja. Tässä linkissä hän ottaa kantaa tähän ns. Cindy Bischoff -lakiin.

Anne Moilanen Metrolehdessä

formula on idioottimaista.
Se tuhoaa luontoa, siinä mainostetaan
tupakkaa ja se on tylsää. Formulakisakulttuuri pitää
yllä tympeitä, stereotyyppisiä sukupuolirooleja,
joissa miehet ajavat rallia ja ansaitsevat miljoonia,
kun taas heidän trophy wife -tyyppiset malliheilansa
”kannustavat” katsomossa pikkuautoanaalivaiheeseen
juuttuneita aikuisia miehiään silikonit törröllään
ja aivot lepotilassa.

Tunnetko temput?

2008-07-25T17:53:00.005+03:00

Tämä on jo tosi vanha juttu, mutta osui minun silmiini vasta nyt. Naisjärjetöjen keskusliitto julkaisi vuonna 2000 kirjasen: TUNNETKO TEMPUT? Miesten näkymätön vallankäyttö Kirjasen tarkoitus on ilmeisesti (julkaisijan mukaan) lisätä naisten tietoisuutta ja auttaa miehiä tunnistamaan "syrjivä" toimintansa.

Minä en ole lukenut kirjasta, mutta netissä on jonkin verran lainauksia, mukaanlukien tässäkin lainattu esittely. Minusta teos vaikuttaa hyvin miehiä syyllistävältä ja se tuntuu jälleen kerran pyörivän sen saman olettaman ympärillä, että miehet (kollektiivi) käyttävät valtaa, ovat etuoikeutettuja ja syrjivät naisia. Minusta suurimmasta osasta esimerkkejä huokuu asenne, että asioiden on mentävä naisten tahdon mukaan, silloinkin kun porukassa on yksi nainen ja 20 miestä. 20 miehen pitää taipua yhden naisen tahtoon tai muuten se on syrjintää. Ei siis mitään uutta alla auringon.

TUNNETKO TEMPUT? miesten näkymätön vallankäyttö
Kirjanen pohjautuu Berit Åsin teokseen
De fem hräskarteknikerna
Copyright C Berit Ås
Käännös: Tuula Stenberg
Piirrokset ja taitto: Gua Vainio
Julkaisija: Naisjärjestöjen Keskusliitto -
Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Mannerheimintie 40 A 15
00100 Helsinki
p. +358 9 494 217
f. +358 9 494 617
e-mail: naisjarjestot@co.inet.fi
http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi
Kirjasta on tilattavissa julkaisijalta

Rakas sisar,

käsissäsi oleva kirjanen on syntynyt käytännön tarpeesta. Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi 1960-70-luvulla miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista - tiedostaen tai tiedostamattaan - kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. Berit Ås kokosi näkemänsä kirjaseksi, jossa hän esittelee miesten käyttämät temput ja nimeää ne. Tutustumalla näihin temppuihin ymmärrät ne ja pystyt vapautumaan niiden vaikutuksesta kohteeksi jouduttuasi. Tunnetko temput- kirjanen on kirjoitettu 1970-luvulla ja ilmestynyt seuraavalla käännöksenä 2000-luvun alussa, mutta on edelleen ajankohtainen. Toivomme, että tämä kätevästi käsilaukkuun sopiva kirjanen leviää laajalle ja kuluu käytössä.

Tasa-arvo

Työelämässä, politiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa, perheessä ja seuraelämässä meitä naisia sorretaan vain siksi, että olemme naisia.

Virallisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvo tunnustetaan, ja siksi moni uskoo sen toimivan myös käytännössä. Lakien ja asetusten mukainen tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu arkielämässä. Tämän moni nainen oman elämänkokemuksensa perusteella tietääkin.

Naisten ja miesten väliset kuilut syvenevät, ellemme näe, että miehillä on yhä sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen valta. Yhä moni asia esimerkiksi kielessä määritellään miehisin termein. Samoin näyttää siltä, että miehet päättävät, milloin ja missä yhteyksissä keskustellaan sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.

Here we go again. MIEHILLÄ on valta.

Miehet käyttävät enemmän tai vähemmän näkyvästi erilaisia hallitsemistekniikoita säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa naisiin. Näin he saavat naiset uskomaan, että on oma vikamme, kun emme ole saavuttaneet tasa-arvoa.

Hallitsemistekniikoiden tunteminen auttaa katkaisemaan kärjen niiden vaikutukselta. Kun olemme tietoisia niistä, voimme myös torjua ne. Meidän on hyvä tuntea hallitsemistekniikat myös siksi, että itse välttäisimme niiden käyttämistä.

Naisten keskeinen solidaarisuus edellyttää vapautumista patriarkaalisista hallitsemisen ja hajoittamisen tavoista. Muuten käy helposti, että itse käyttäydymme miesten tavoin ja jätämme toisen naisen pulaan.

Tässä viisi hallitsemisen tekniikkaa, joita käytetään sellaisinaan tai erilaisina yhdistelminä:
1. näkymättömäksi tekeminen
2. naurunalaiseksi saattaminen
3. tiedon pimitys
4. kaksoisrangaistus
5. syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen

Nämä eivät ole harmittomia pikkujuttuja, vaan henkistä väkivaltaa. Niiden kohteeksi joutunut nainen voi menettää itsetuntonsa ja jopa identiteettinsä.

Osa esimerkeistä on täysin neutraalia, normaalia kanssakäymistä. Minusta esimerkeistä ainoastaan yksi täyttää edes huonon käytöksen, saatika sitten väkivallan tunnusmerkit.

Myös miehen, joka haluaa todella työskennellä tasa-arvon puolesta, on tunnistettava nämä hallitsemistekniikat, ja huomautettava niistä tarpeen tullen muille.

Naisjärjestöjen Keskusliitto vastustaa syrjintää ja työskentelee tasa-arvon puolesta. Lue tämä kirjanen, käytä sen ohjeita ja levitä tietoa edelleen.

Näkymättömäksi tekeminen

Minna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa kämmenet hikisinä ja sydän läpättäen. -Mikä minua oikein vaivaa? Miksi olen niin hermostunut? Muuthan istuvat kaikessa rauhassa.

Ennen Minnaa vuorossa oleva puhuja aloittaa. Mies ei ole äänessä ensimmäistä kertaa - ja sen huomaa. Hän puhuu vakuuttavasti, pitkään ja hartaasti. Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Siinä on mies, joka tietää mitä puhuu.

Kun Minnan vuoro tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä. Mutta asia on nyt kuitenkin sanottu. Minna odottaa muiden mielipiteitä.

Mutta turhaan. Kokous jatkuu. -Sanonkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.

Miten tämä on mahdollista?

Näkymättömäksi tekemiseen ei paljon tarvita. Unohtamista, vähättelyä, aliarvioimista, kuoliaaksi vaikenemista. Tuttuja keinoja murentaa toisen itsetuntoa ja osoittaa, ettei tämä ole juuri minkään arvoinen.

Anteeksi nyt, mutta minä en ymmärrä mitä miesten sitten olisi pitänyt tehdä. "Minna" sai asiansa sanottua. Mitä olisi pitänyt tapahtua? Olisiko yleiön pitänyt revetä massiivisiin hurraahuutoihin, vai kehua naista hänen puheenvuorostaan yhteen ääneen, armeijatyyliin kovaa ja korkealta, samassa rytmissä (vrt. !!Hyvää päivää herra...!!).

Entäpä jos Minnan idea vain ei yksinkertaisesti ollut hyvä? Tai ehkä se olikin varteenotettava, mutta josta ei siinä vaiheessa ollut kommentteja esitettävänä. Ehkä ajatus otettiin vastaan, mutta siihen halutaan perehtyä ensin.

Naurunalaiseksi saattaminen

Ulla on seminaarissa, jossa käsiteltiin tasa-arvoa. Viikonloppu oli onnistunut, ja hän palasi mukanaan roppakaupalla uutta tietoa. Hän iloitsi jo etukäteen ajatuksesta, että voisi kertoa siitä omalla työpaikallaan muillekin.

-Oliko hyvä seminaari, kysyy Tuomas, kun Ulla tulee ovesta.

-Todella upea kokemus, Ulla vastaa. Meitä oli lähes sataviisikymmentä naista…Pitemmälle hän ei ehdikään, kun joku jo huutaa: -Mikä kanalauma!

Ei aikaakaan kun muut liittyvät kuoroon, hohottavat ja matkivat kotkotusta. Ulla yrittää vielä pari kertaa kertoa seminaarista, mutta ei pääse alkua pitemmälle, kun joku kaksilahkeinen keskeyttää hänet.

-Antaa olla, ettehän te kuitenkaan kuuntele, Ulla sanoo.

-Älä nyt leikistä suutu, miehet vähettelevät.

-Mutta kun tämä toistuu joka kerta. Niin kuin tasa-arvosta puhuminen olisi pelkkää hölynpölyä, Ulla parahtaa ja lähtee kotiin.

Miten tämä on mahdollista?

Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia kanalaumaan saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.

Tämä oli huonoa käytöstä, ehkä jopa henkistä väkivaltaa. En puolustele.

Tiedon pimitys

Kokouksen jälkeen käy usein niin, että joku miehistä pyytää muita oluelle. -Sait ylipuhuttua, huutavat miehet iloisesti yhteen ääneenn.

Mutta Seija huokaa. Hän haluaisi jo mennä kotiin. Häntä ei todellakaan huvita lähteä kokouksen jälkeen enää minnekään, mutta muuten hänen on mahdotonta tietää, missä mennään. Oluella ei käydä vain siksi, että juodaan olutta, siellä myös vaihdetaan tietoja, neuvotellaan ja sovitaan asioista etukäteen.

Niinpä Seija menee mukaan. Ja ihmettelee, miksi kaikki aina toimii miesten ehdoilla.

Miten tämä on mahdollista?

Sehän on helppoa. Miehet lyöttäytyvät yhteen ja sopivat asioista virallisten kokousten ulkopuolella, miesten kesken. Suomessa sauna on siihen oivallinen paikka. Tätä tapahtuu sekä työpaikoilla että politiikassa. Myös naisten panoksesta kotona sekä taloustöistä vaietaan.

Pitäisikö miesten siis kysyä naiselta lupa lähteä oluelle? Jos miehet haluavat lähteä oluelle kokouksen jälkeen, niin se on naisen syrjintää, temppuilua, väkivaltaa.

Ensinnäkin: Joukossa on todennäköisesti miehiäkin joita ei kiinnosta lähteä oluelle. He jäävät ihan samalla tavalla paitsioon. Toiseksi: Tuskin jatkoilla mitään varsinaisia päätöksiä tehdään, vaikka asioista puhutaankin. Kolmanneksi: Naisilla tuntuu olevan kovin yksityiskohtaiset tiedot siitä mitä miesten saunavuoroissa puhutaan, kuten esim. vaimojen vaginoista sekä millaisia kenenkin vaimot ovat sängyssä. Minä en ole ikinä, toistan ikinä, kuullut yhdenkään miehen selittävän saunassa millainen pesä muijalla on.

Miten miesten siis pitäisi toimia jos kokouksen jälkeen tekee mieli pyytää muita oluelle?

Kaksoisrangaistus

Kati soittaa vanhemmilleen. Hänen täytyy pyytää heitä illaksi poikansa Matiaksen kanssa, sillä ammattiosastolla on tärkeä kokous.

-Eikö sinusta koskaan tunnu, että juokset vähän liikaa niissä kokouksissa. Kohta et näe poikaasi lainkaan, Katin äiti huokailee. Näin hän tekee aina, kun äiti ja tytär tapaavat.

Katin vanhemmat ihmettelevät, miksei tytär pysy kotona lapsensa kanssa, vaan laukkaa kaiken maailman kokouksissa. Ehkä hän ei heidän mielestään ole hyvä äiti, mutta he suostuvat kyllä lapsenvahdiksi.

Kokouksessa Katilta kysytään, haluaisiko hän mukaan työryhmään, jonka on tarkoitus tavata joka toinen keskiviikko.

-Valitettavasti se ei ole mahdollista, Kati vastaa.

-Olen luvannut olla Matiaksen kanssa kotona joka keskiviikko.

Kati huomaa, ettei vastaus miellytä kaikkia, ja kuulee, kun muut lähtiessään puhuvat hänestä.

-Matiaksen kanssa, matkii eräs. -Niin tyypillistä naisille. Yhteisiä asioitahan tässä pitäisi hoitaa.

Miten tämä on mahdollista?

Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeroihin ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.

Ehkä tässä on hieman pointtia. Mikäli tilanne on näin selvä. Epäilen että oikeasti hyvin harvoin on.

Syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen

-Eikö voitaisi järjestää kokousta joskus vähän mukavammissa merkeissä ilman tiukkaa esityslistaa. Jokainen voisi vaikka vuorotellen leipoa jotain, Jaana ehdottaa.

-Mitä helvettiä, Kalle paukuttaa. -Nämä ovat virallisia kokouksia eivätkä mitään kakkukestejä. Jo on aikoihin eletty. Tämä nyt oli pahinta mitä olen pitkään aikaan kuullut.

-Mutta kun täällä ovat aina samat ihmiset äänessä, niin ajattelin, että jos vähän kokeiltaisi jotain uutta, niin ehkä muutkin…

Kalle keskeyttää: -Ei kai se nyt minun vikani ole, että kaikki eivät saa ääntään kuuluville. Menköön puheopetukseen. Ei tämä sentään mikään leikkikoulu ole.

Jaana tuntee itsensä tyhmäksi. Ehdotus taisi olla todella huono. Mitähän muutkin nyt hänestä ajattelevat.

Miten tässä näin kävi?

Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.

Onko kirjoittaja ihan tosissaan?!? Miksi ihmeessä muiden pitäisi suostua leipomaan vain sen takia, että joku/jotkut niin haluavat. Eikö tuollaisesta pitäisi ainakin äänestää ensin. Vaikka Jaana tykkää leipoa, niin ehkäpä kaikki muut kuitenkaan eivät halua leipoa. Sitäpaitsi sellainen vie aikaa muusta valmistautumisesta. Näistä esimerkeistä mielestäni tämä Jaanan esimerkki on kaikkein huonoin.

"Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne."

Yeah right!

Hallitsemisen tekniikat eivät onnistu sen jälkeen, kun naiset ovat sisäistäneet ne. Tästä kirjasesta on apua, kun törmäät näihin asioihin omassa arkielämässäsi.

Naisjärjestöjen työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Meidän tehtävämme mielipiteen muokkaajana on estää naisiin kohdistuva väkivalta ja painostus ja auttaa tasa-arvon leviämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Keskustelua tarvitaan edelleen.

-Naisjärjestöjen Keskusliitto- -Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry-
1

A Father's Rights

2008-07-21T14:48:00.002+03:00

Löysin sattumalta tällaisen (2007) elokuvan. Saa nähdä tuleeko koskaan myyntiin Suomessa, saatika sitten televisioesitykseen. Olisi hienoa jos tulisi.

A Father’s Rights" is based upon a real life story. It depicts the situation of an unwed father and his child’s struggle with the legal system predominant in American society today.

"A Father’s Rights" is hard hitting, factual, and potentially embarrassing to some in high places. It is meant to expose the system that treats children differently across this country and the world: a system that needs to change. We should all be looking at and working for one thing, getting equal rights for our children. It should not matter if a child is born out of wedlock. It's not the child’s fault, and that child should have the same rights as a child from a happily married couple. Stop the fighting over who gets custody and what he/she receives for the privilege of raising that child.

The system that all of us face as parents, and/or grandparents is broken. No matter if you are mother, father, or grandparent, we all must acknowledge this basic fact. Thousands of emails have been received over the past year about this project asking for help, or parents telling their own horror stories with the system. One major problem is that fathers, mothers, and grandparents all seem to be fighting for their own rights. We should all be able to come together and fight for our children's rights. The right to be treated equally, no matter if their parents are married, were married, or never married. If that goal is obtained, then a lot of the problems in the system will go away.

This movie was made to bring attention to and educate the public about a corrupt system that is not taking care of the future: making sure children are well taken care of.

Elokuvan trailer. Täytyy katsoa saisiko leffaa tilattua jostain euroalueelta. Eikö yhdysvalloista tilaaminen ole tehty aika vaikeaksi nykyään, mikäli olen käsittänyt oikein.

Isot tytöt

2008-07-11T05:51:00.008+03:00

Parinvalinnasta on puhuttu paljon. Markkina-arvosta ja siitä miten osa jää ilman, sekä miesten ja naisten erilaisista valintakriteereistä. Naiset aina valittavat että on olemassa kaksoistandardi ulkonäköön, varsinkin lihavuuteen. Nainen ei saa olla lihava mutta mies saa jne. Minusta tuntuu välillä että kaksoisstandardi on päinvastainen. Olen jo pitkän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen että yhä useammin etenkin nuorten keskuudessa näkyy pareja, joissa mies on normaalivartaloinen ja nainen lihava.

Tilastojen mukaan Suomessa on enemmän ylipainoisia miehiä kuin naisia, mutta katukuvasta sitä ei heti uskoisi, ainakaan tällä seudulla. Nykyään on minusta ainakin harvinaista nähdä pari jossa on ylipainoinen mies ja hoikka nainen. Useimmiten se on päinvastoin. Näin se on: tuttavieni, työkavereitteni, sukulaisteni, jne. pariskuntien ööh. lihajakauma.

Olin juuri eilen konsertissa pääkaupunkiseudulla ja seurasin millaisia pareja alueella oli. Kentällä välittömässä läheisyydessäni oli parikin tällaista pariskuntaa. Mies oli edustavan näköinen, hoikka ja kohtalaisen lihaksikas, nainen oli reippaasti ylipainoinen. Mies oli muutenkin hyvin edustavan näköinen, sikäli kun heteromies pystyy toista miestä arvioimaan. Timmi kroppa, hyvin pukeutunut. Vaatteet olivat merkkitavaraa, mutta ei mitään pintamuotikamaa, vaan laatumerkkejä. Hyvä ryhti, ja miellyttävät kasvonpiirteet. Sellainen kaveri siis jonka luulisi saavan helposti naisia. Molempien parien miehet vaikuttivat lisäksi olemukseltaan normaalilta. Itsevarmoilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Lyhyesti sanottuna miehet olivat minusta selvästi enemmän YTM:iä kuin alemman tason miehiä.

Tässä ei ole kyse vain näistä esimerkin kahdesta pariskunnasta. Minusta vastaavanlaisten parien muodostuminen on ainakin täälläpäin nykyään huomattavasti yleisempää kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Silloin oli mielestäni melko harvinaista nähdä tällainen pari. Riittävän harvinaista, jotta ainakin minä uskoin kyseessä olevan miehen, jolla on jonkinlainen fetissi lihavuuteen. Valtaosa pareista noudatti silloin toisenlaista linjaa: laiha mies sai laihan naisen, lihava mies lihavan naisen ja atleetti mies fitness-naisen. Silloin kaavasta erottui useimmiten pari jossa mies oli lihava ja nainen hoikka, jolloin mies oli yleensä hyvin varakas.

Sääli ettei tästä ole minkäänlaista tukimusaineistoa joka joko vahvistaisi tai osoittaisi vääräksi tämän kehityksen. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tällainen iso tyttö/ normaali mies -parien määrä on nyt huikeasti vuosikymmenen takaista yleisempää. Omalla seudullani tälläisia pareja joissa naisen massa on 100 - 125 % miehen massasta, näkyy nykyään kaikkialla minne katsot.

Minua kiinnostaisi tietää syy (potentiaalisen) muutoksen taustalta. Syy voi olla joko pakon sanelemaa tai perustua omaan valintaan. Ensimmäisessä tapauksessa tulee mieleen, että:

a) Nämä miehet ovat ujoja, hiljaisia ja joilla on huono itsetunto, ja joutuvat sen takia tyytymään siihen mitä saavat. Ulkonäkö riittää juuri ja juuri kompensoimaan muita heikkouksia sen verran, että miehet ovat kuitenkin mukana parisuhdemarkkinoilla. Hädin tuskin.

b) Huono rahatilanne. Miehillä ei ole resursseja tarjottavana ja sen takia vetovoima on matala, jota ulkonäkö jälleen kompensoi tiettyyn rajaan asti.

c) Miehillä on jokin tuntematon epä-attraktiivinen tekijä, jota ei näy ulospäin, mutta joka paljastuu heti intiimin elämän alkumetreillä. Tällainen voisi olla esim. mielenterveysongelmat, potenssiongelmat, hammasproteesi tai jokin normaalia elämää rajoittava sairaus joka ei näy ulospäin.

d) Naisten markkina-arvo on yleisesti kohonnut ja sen myötä vaatimukset miestä kohtaan. Tuloksena entistä enemmän yksinäisiä kauniita ja koulutettuja naisia (ylihinnoittelu), ja entistä enemmän yksinäisiä alemman tason miehiä (rima noussut), jolloin pelin ainoat voittajat ovat alemman tason naiset (enemmän vapaita ylempiä atm:iä ja alempia ktm:iä).

Toisessa tapauksessa:

a) Kauneusihanteet ovat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloinen pyöreä on nyt normaalipainoinen tai silloinen ylipainoinen on nyt pyöreä.

b) Näillä naisilla on jotain muita tekijöitä kompensoimassa puutteita ulkonäössä. Nämä naiset ottavat ehkä miehen enemmän huomioon ja panostavat todella suhteeseen

c) Nämä miehet ovat kyllästyneet oman arvonsa liian tarkkaan tunteviin prinsessoihin, joiden pitäminen tyytyväisenä vaatii kasvavassa määrin rahallista rakkauden osoittamista. Ylipainosta kärsivä nainen voi olla enemmän jalat maassa oleva, joka vaatii vähemmän ja kiukuttelee vähemmän. Lihava nainen voi olla kiltimpi ja ottaa paremmin miehen tunteet huomioon. Sanalla sanoen lihavan nainen saattaa olla tasa-arvoisempi.

d) Hoikat kaunottaret ovat hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, tai jos ei ulos markkinoilta, niin kysyntä on ainakin siirtynyt osittain muille sektoreille. Kauniiden naisten vaatimukset miestä kohtaan + prinsessalle tyypillinen miesten tunteita lainkaan huomioimaton käytös, on saattanut johtaa siihen, että osa miehistä ei enää uskalla lähestyä kaunottaria. Uskalla tai koe riskiä kannattavaksi.

Huomaan muutoksen myös itsessäni. Kymmenen vuotta on tehnyt minusta vähemmän kriittisen naisten pyöreydelle.

Tarja

2008-07-11T03:34:00.005+03:00

Olen viime päivinä selaillut paljon erilaisten poliittisten henkilöiden profiileja, tarkoituksenani löytää jotain tasa-arvon kannalta mielenkiintoista tietoa. Näköjään mittavan poliittisen uran voi luoda hyvin erilaisista lähtökodista.

Kuvan lady, Tarja "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan" Filatov, on (yllätys yllätys) toiminut tiedottajana tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Kukapa olisi uskonut.

Koulutukseltaan Tarja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Hänellä on yliopisto-opintoja tiedostusalalta, mutta gradua hän ei koskaan saanut valmiiksi. En halua loukata nyt ketään, mutta jos ajatellaan hetki asiaa kylmästi tuottavan työn näkökulmasta. Ylioppilas+tiedotusopin opintoja. Ottaisitko sinä töihin tyypin, jonka ansiluettelossa löytyy nuo kaksi kohtaa ja sen lisäksi ainoastaan järjestötoimintaa demarinuorissa? En ottaisi minäkään. No, ottaisitko sinä tällaisen tyypin työministeriksi?

Luin myös tarjan kolumnia viime vuodelta otsikolla kiltit naiset eivät saa mitään.

Tarja Filatov:

Tasa-arvon näkökulmasta Suomi ei ole valmis. Naisten panos suomalaisten hyvinvointiin on niin tärkeä, että sitä pitäisi tukea paitsi tasa-arvotyöllä myös verotuksella, kirjoittaa Tarja Filatov.

Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana. Monessa suhteessa näin on. Meillä on laadukas päivähoito, lakisääteinen maksuton kouluruokailu, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa pikkukoululaisten turvaksi.

Kaikki nämä palvelut tukevat naisten osallistumista työelämään. Olemme halunneet, että naiset voivat valita sekä perheen ja työn. Ei siis ihme, että Suomessa naisten kokoaikatyönä mitattu työssäkäyntiaste on Euroopan unionin korkein.

Työt ovat kuitenkin yhä jyrkästi jakautuneet mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Tunnettua on myös se, että naisten euro on vain 81 senttiä miesten eurosta. Naisten työssäkäynti on yhteiskunnalle niin tärkeä asia, että sitä tulee tukea kaikin keinoin, niin verotuksella, tasa-arvotyöllä, päivähoidolla kuin säätämällä esimerkiksi vanhusten hoitotakuu.

Ensimmäinen lihavointi ilmeisesti vihjaa samaan naisille alhaisemmat verot/eri leivän hinta -tsydeemiin. Entä jälkimmäinen? Minun ainakin on hieman vaikea seurata rouva Filatovin train of thoughtia.

Miten markkinoida miesliikettä?

2008-07-03T15:08:00.041+03:00

En edelleenkään pääse miesten tasa-arvo foorumille omasta nettiliittymästäni käsin. Syy siihen on selvinnyt. IP-osoitteeni (kiinteä) on ilmeisesti kuulunut aikaisemmin jollekin www.foorumit.info:n foorumeilla häiriköinneelle ihmiselle, ja IP on sen takia bannattu. Lisäksi palveluntarjoajani välityspalvelimen osoitteista on hyökätty samalle serverille, joten myös proxy-osoitteet blokataan, eli en pääse foorumille ilman välityspalvelinta enkä sen kanssa. Uutta IP:tä on luvattu minulle jo yli viikon verran, joten ehkäpä piakkoin pääsen täältäkin käsin foorumille. Jossain määrin olen pystynyt seuraamaan keskustelua muilta koneilta käsin.

Yksi minua eniten kiinnostavista aiheista on miesjärjestön perustaminen, vaikkakin se on toistaiseksi hyvin kaukana toteutumisesta. Ennemmin tai myöhemmin sellainen kuitenkin on pakko perustaa. Järjestöä perustettaessa suuri kysymys on, miten järjestö voisi tehdä itseään tunnetuksi ja hankkia jäseniä. Demokraattisessa yhteiskunnassa järjestön vaikutusvalta on aikakin periaatteessa suoraan verrannollinen sen jäsenmäärään. Naisjärjestöjen 0,5 miljoonaa (?) jäsentä näyttäisi ainakin minusta olevan hyvin pitkälti suhteessa naisjärjestöjen ja feminismin vaikutusvaltaan politiikassa ja mediassa.

Miten siis hankkia jäseniä uuteen miesliikkeeseen? Jos ollaan ihan realistisia, niin millainen jäsenmäärä alkuvaiheessa on odotettavissa? Sanoisin että perustamisvaiheessa järjestöön liittyisi ensimmäisenä foorumin olemassa olevat jäsenet, joita ei ole tällä hetkellä kuin mitä: 30? 40? ja väitän, että tästäkin jengistä rekisteröitymislomakkeen täyttää max. 50 %, koska silloin pitää astua esiin anonyymin nimimerkin takaa ja laittaa oma nimi likoon.

Toiseksi jäseniä tulisi foorumin tai miesasiablogien passiivisten lukijoiden joukoista. Jäseniä joita ei toistaiseksi ole näkynyt, koska he eivät ole koskaan kirjoittaneet mitään, vaan tyytyneet ainoastaan lukemaan keskusteluja. Arvioisin tällaisia henkilöitä olevan ehkä 100 - 150 (hyvin optimistinen arvio), joista liittyy max. 30 henkilöä. Alkuvaiheessa meillä olisi siis about alle 50 jäsentä, joka sekin on optimistinen arvio. Ensimmäisen vuoden aikana jäsenmäärään voisi odottaa pientä (ehkä 10 %) kasvua ihmisten alkaessa löytää järjestöä. Siis 1. vuosi ja jäseniä olisi siis alle 50. Se ei riitä. Ei alkuunkaan. Sillä ei saada aikaan yhtään mitään.

Kannatus ilman aktiivista markkinointia tulee olemaan olematonta. Se ei johdu siitä että enemmistö suomalaisista miehistä oikeasti kokisi nykyisen tasa-arvopuheen olevan reilua tai käytäntöjen kohtelevan heitä oikein. Mielestäni se johtuu kolmesta syystä. Painotan sanaa mielestäni. Tämä ei ole tiedettä vaan vanhaa kunnon mutua.

Passiivisuus

Tilanne ei tyydytä, mutta kukaan ei silti tee asian eteen mitään. Passiivisuus on erityisesti suomalaisten perusominaisuus. Asioiden täytyy mennä todella pahaksi ennen kuin suomalainen nousee barrikaadille. Passiivisuutta ei kannata aliarvioida. Perinteisesti suomalainen käsittelee näitä asioita kulmabaarin pöydässä tuopin äärellä, mutta ei aktivoidu.

Tietoisuus

Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä. Monien ongelmien miehisyyteen on totuttu niin vahvasti, että paremmasta ei osata edes haaveksia. Esim. huono-osaisten miehinen yliedustus on kaikkien tiedossa, mutta kaikki eivät osaa ajatella sitä tasa-arvokysymyksenä. Poikien syrjäytymistä kauhistellaan, mutta ongelma nähdään vain koulutuspoliittisena asiana.

Eräs tuttavani on juuri nyt avioeron keskellä. Vaimo lähti ja vei lapset mukanaan. Kysyin häneltä, eikö hänelle tullut mieleen sanoa, että sen kun lähdet, mutta lapsia et vie? Eipä ollut tullut. Tiedän myös avioeroja jossa nainen haluaa pistää pelin poikki ja käskee miehen muuttaa pois yhteisestä kodista. Ja mieshän lähtee automaattisesti ilman, että kysyisi miksi juuri minun pitää olla se lähtevä osapuoli. No, tuttavani tapauksessa ei ole sinänsä hätää, sillä tuttavani vaimo on järkevä ihminen eikä asetu yhteishuoltajuutta vastaan tai ala keksimään mitään valheita voittaakseen huoltajuuden itselleen. Kaikki eivät valitettavasti ole niin onnellisessa asemassa.

Naisten yksinoikeus uhristatukseen

Naiset ovat kautta aikojen osanneet tehokkaasti uhritutua, eikä naisen aseman vahvistuminen ole ainakaan hidastanut tahtia. Päinvastoin minun nähdäkseni naisten uhriutuminen on vain kiihtynyt tänä aikana. Mitä enemmän naisten asemaa vahvistetaan - sitä huonompi naisten aseman esitetään olevan. Naisilla on siihen (uhriutumiseen) monopoliasema ja siitä naiset totta tosiaan pitävät kiinni kynsin ja hampain. Pelkkä ajatuksen ilmaisemin siitä, että miesten asema onkin joissain asioissa heikompi riittää leimaamaan esittäjänsä sovinistiseksi ruikuttajahäiriköksi.

Suurempi ongelma on miesten oma asenne. Meidät on kasvatettu vuosisatoja tavalla, joka on iskostunut selkäytimeemme. "Mies ei valita". "Kestä se kuin mies". En tarkoita että meidän pitäisi omaksua naisten tapoja, mutta maailma on muuttunut ja sen myötä miesliikkeen elinehto on, että löytyy miehinen uhriutumisen tapa. Perinteinen "mies ei valita" on tullut tiensä päähän. Siitä on päästävä, eikä pelkästään miesliikkeen tavoitteiden toteutumisen takia, vaan miesten hyvinvoinnin yleensäkin. 80 % itsemurhista on miesten tekemiä, jotka eivät valittaneet.

Ratkaisu?

Passiivisuus. Miesliikkeen on oltava esillä siellä missä miehet ovat. Käytännössä budjetti tulee rajaamaan vaikutusalueen nettiin. Liittymisen pitää olla äärimmäisen helppoa ja sen pitää onnistua hetkessä. Helppous, suoraviivaisuus ja nopeus on oleellista.

Väärä tapa: Verkkosivulla on puhelinumero. "Soita ja tilaa jäsenhakemuslomakkeesi!"

Oikea tapa: Hiiren klikkaus bannerissa avaa suoraan rekisteröintilomakkeen tjms. Sähköpostilistat motivoivat jäseniä aktiivisuuteen ja tiedottavat ajankohtaisista kampanjoista.

Tietoisuus. Markkinoinnissa lähdetään usein liikkeelle siitä, että ensin asiakkaalle myydään ongelma ja vasta sitten myydään ratkaisu eli tuote. Esimerkkinä naisten kosmetiikkatuotteet ja laihdustusmömmöt ja -laitteet. Naisille on kautta aikojen opetettu että he eivät kelpaa tuollaisina vaan heidän on oltava laihempia, ripsien tuuheampia jne. Nykyään tätä keinoa sovelletaan paljon miehiinkin. Viagra esimerkiksi myydään mielikuvalla että miehen pitää, ollakseen mies, olla aina valmis. Jos et ole, sinulla on ongelma.

Miesliikkeen ei tarvitse ruveta keksimään kuvitteellisia ongelmia. Todellisia ongelmia on riittävästi, mutta jengi pitää saadaa tajuamaan että ongelmat ovat tasa-arvopoliittisia. Pojat eivät putoa koulusta ja syrjäydy vain koska koulujärjestelmä on huono. Kodittomat eivät ole 85 % miehiä, sattumalta tai koska se on "luonnollista". Toisin sanottuna naiset eivät välty tältä kohtalolta koska he ovat jotenkin parempia tai luonnollisten ominaisuuksiensa takia paremmin selviytyviä. Kyse on syrjivistä rakenteista ja ne pitää saada ihmisten tietoisuuteen.

Terve uhriutuminen. Luulen että tietoisuuden lisääntyessä ja esimerkkien vaikutus edesauttaa sitä jo itsessään. Lisäksi miesliikkeen pitäisi rohkaista miehiä sanomaan suunsa puhtaaksi ja oleman pelkäämättä leimautumista, ja valmistaa miehiä ennalta kohtaamaan kritiikki. Helppoa se ei tule olemaan, mutta jotain on tehtävä.

Miesten asioista ei saisi puhua. Miesten pitäisi vaieta. On päivänselvää että näin ei voi jatkua. Koska maailma muuttuu, myös miesten pitää muuttua. Kuka miehiä puolustaa jos eivät miehet itse? Vai luuletko tosissasi että Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, tasa-arvolautakunta tai tasa-arvoministeri tulee puuttumaan sinun (=meidän) ongelmiisi ilman kriittisen massan painostusta?

Kohderyhmä?

Miehet! Lisäksi esim. poikalasten äidit, jotka luonnollisesti haluavat lapselleen hyvän tulevaisuuden ja ympäristön joka sen mahdollistaa. Sanoin edellä: "Suuri osa suomalaisista miehistä ei välttämättä edes tiedosta monien asioiden olevan tasa-arvokysymyksiä." Sama pätee naisiin. Miesliike voi samalla tehdä suuren palveluksen poikalasten äideille. Äideillä on oikeus tietää miksi miksi matti ei pärjää koulussa kuten siskonsa, vaikka on muuten yhtä terävä.

"Kunnollinen" mies

2008-06-29T11:38:00.009+03:00

Samaan aikaan kun keskustelu käy kiivaana naisten (lue: naisvaltaisten alojen) huonommasta palkasta, olen enenemässä määrin havainnut naisten valittavan tarjolla olevien miesten (taloudellisesta) tasosta. Siihen törmää netin keskustelupalstoilla ja blogeissa, lehtien mielipidepalstoilla, työpaikan kahvihuoneessa jne. Yhä suuremmassa määrin keski-ikäiset naiset kokevat ongelmaksi, että tarjolla ei ole "kunnollisia" miehiä. Kunnollisuuden perusteeksi paljastuu nopeasti asema ja varallisuus. "Kaikki kunnon miehet ovat ilmeisesti onnellisesti naimissa, ja jäljellä ei ole kuin työttömiä, mielenterveysongelmaisia tai muuten persaukisia". "Muuten persaukinen" tarkoittaa työssäkäyvää miestä, jolla on velkaa tai elatusmaksuja maksettavanaan, tai sitten se voi tarkoittaa myös matalapalkka-alalla työskentelevää miestä.

Käytännössä siis naiset valittavat siitä että pariutumismarkkinoilla on ainoastaan miehiä, jotka ansaitsevat vähemmän tai saman verran kuin naiset itse. Sen takia naiset ovat vaikka mieluummin ilman miestä tai elävät irtonaista seuraelämää pitäen paikkaa auki miehelle, joka täyttää vaaditun tason.

Naisille siis ei kelpaa alempituloinen mies, tai ainakin miehen markkina-arvo on heikentynyt. Siinä nyt ei ole mitään uutta, mutta naisten itsensäkin kannalta ehkä kannattaisi miettiä omaa asennoitumistaan uudelleen ja tasa-arvoisempaan suuntaan, sillä minulla on huonoja uutisia siskot: "Sopivasti tienaavien" miesten määrä tulee vähenemään entisestään. Tästä pitää huolen toisaalta tasa-arvopolitiikka ja toisaalta sukupuolijakauma korkea-asteen opiskelijoissa ja toisessa päästä sukupuolijakauma koulupudokkaista.

Tulevaisuus näyttää väistämättä siltä, että naisten osuus korkeasti koulutetuissa ja sitä myöten hyvätuloisten joukossa tulee kasvamaan. Taloudellinen suhde sukupuolten välillä on muuttumassa päälaelleen. Poikkeuksena tässä on tekninen ala, joka on edelleen ja tulevaisuudessakin miehinen. Sen työllistämiskapasiteetti on kuitenkin rajallinen.

Naiset tulevat muodostamaan enemmistön ensin ylempinä toimihenkilöinä ja johtajina, ja myöhemmin johtokunnissa ja hallituksissa. Miehet suorittavissa ammateissa ja koska suorittavan työn työpaikat ovat matkalla itään, miesten osuus kortistossa kasvanee myös.

Vaikka ansiotasot kääntyvätkin ympäri, kestää julkisella vallalla ja ns. tasa-arvopoliittisilla toimijoilla pitkän aikaa ennen kuin asia huomataan. Naiset ovat by definion sorrettuja ja riistettyjä, joten saamme nähdä näitä "naisen euro on..." pitkän aikaa senkin jälkeen, kun sukupuolien tulonjako on todellisuudessa jyrkästi käänteinen, ja se tulee heikentämään miesten taloutta entisestään. Joten: I have bad news to U sista! Tulevaisuudessa ei tule olemaan ainakaan helpompaa löytää hyvätuloista miestä.

Naisten kannattaisi miettiä, että miksi tämä on ongelma. Ovathan heikkotuloiset tai vähävaraiset naiset kelvanneet miehille kautta historian. Miksi se siis on nyt niin vaikeaa hyväksyä toisin päin? Sama asia on vallan kanssa. Valtahan on tunnetusti vetänyt naisia puoleensa. Sukupolten väliset valtasuhteet muuttuvat tulevaisuudessa väistämättä, kuten käy ansioiden suhteen. So get used to it sista!

Jossain vaiheessa asenteet todennäköisesti muuttuvat, mikäli kehitys jatkaa samaa suuntaa. Ehkä jossain vaiheessa aika tekee tehtävänsä ja ihmisen parinvalintamekanismit sopeututuvat uuteen tilanteeseen, mutta siirtymävaihe ei tule olemaan kivuton. Tulee olemaan paljon yksinäisiä masentuneita miehiä jotka eivät kelpaa kenellekään ja yksinäisiä masentuneita naisia jotka odottavat sen jonkun saapumista, joka ei ikinä saavu.

Ketä oikein kannattaa äänestää? osa 2: ehdokaat

2008-06-22T02:26:00.008+03:00

Kolmen suurimman puolueen välillä ei ollut juuri minkäänlaista eroa tasa-arvopolitiikassa. Oppositiosta löytyi kaikkein radikaaleimmat femininistiset näkemykset, mutta toisaalta myös maltillisimmat.

Jos haluaa äänestämällä edistää miesten tasa-arvoa tai ainakin jarruttaa nykyistä linjaa, joka ei osaa tehdä eroa yläportaan ja tavallisten miesten kesken, on pakko löytää puolue joka ainakin omassa vaalipiirissä ottaa keskiarvolta miehet huomioon paremmin kuin muut puolueet. Pelkkä ehdokas ei riitä. Tästä meillä on kiittäminen herra Victor d'Hondtia, suhteellisen vaalitavan isää.

d'Hondt:n systeemi on kieltämättä ajateltu hyvin. Jos ehdokas jolle äänesi annoit ei tulekaan valituksi, äänesi hyödyttää ehdokkaasi puoluetta. Äänet eivät mene hukkaan, vaan hyödyttvät muita ehdokkaita, jotka oletettavasti omaavat samankaltaiset näkemykset. Oletus vain ei enää toimi. Ennen politiikka ei ollut näin moniulotteista kuin nykyään. Puolueet olivat uskoakseni yhtenäisempiä, puolueiden sisäiset erot pienempiä ja puolueiden väliset erot suurempia. Nykyään ei ainakaan kolmen suurimman puolueen politiikasta löydy eroa hakemallakaan.

Nykyinen laskutapa lisäksi suosii liikaa suuria puolueita pienten kustannuksella. Laskutapaa pitäisi muuttaa, mutta mistä korvaava järjestelmä? Sekään ei oikein toimi, että äänestettäisiin vain henkilöitä, jolloin ääniä menisi valtava määrä hukkaan.

Järjestelmä on aikansa elänyt. Se ei enää toimi, sillä politiikka on paljon moniuloitteisempaa. Pelkkä jako vasemmistoon tai oikeistoon on nykyään enää korkeintaan suuntaa antava. Kuvaavaa onkin, että viime presidentinvaaleissa Kokoomuksen ehdokas julistautui työväen presidentiksi ja myöhemmin SDP yrittäjän parhaaksi ystäväksi. Tasa-arvo on yksi hyvä esimerkki siitä, että puoluejaottelu ei riitä kertomaan paljon mitään.

Esimerkikiksi vasemmistopuolueiden sisällä on paljon vanhoja ay-aktiiveja miesvaltaisilta aloilta ja toisaalta nuoria feministisiä humanistinaisia, jotka eivät ole koskaan tehneet "oikeaa työtä". Toiset ovat omistaneet elämänsä metallialan miesten tai rakennusmiesten työ-olojen parantamiseksi ja palkkatason nostamiseksi työn fyysistä rasittavuutta vastaavalle tasolle. Ja toinen osa on tottunut katsomaan samoja metalli- ja raksamiehiä etuoikeutettuna ryhmänä. Toisille em. miesammattien palkkataso on kovan taistelun tulosta, jonka eteen on edelleen tehtävä työtä, että palkka ja edut vastaisivat työn kuormittavuutta, vaativuutta ja sen haittoja (pöly, tapaturmariskit jne.). Toinen osa näkee näiden alojen palkkojen ja etujen johtuvan siitä, että patriarkaatti suosii miehiä ja miesten työtä arvostaan naisten työtä enemmän jne. Sama asia, mikä on toisille elämänmittaisen poliittisen työn tulosta, on toisille patriarkaattista vallankäyttöä joka pitää purkaa.

Puoleiden sisällä näkemykset siis vaihtelevat laidasta laitaan. Toisaalta eri puolueiden välillä erot ovat olemattomat. Erityisesti puolueiden naisjaostojen välillä erot ovat lähinnä painotuksissa, jos eroja edes on. Vasemmistoliiton, SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan ja Vihreiden naisten ohjelmat ovat lähestulkoon identtiset. Toisaalta olisi ihme jos ei näin olisi, sillä puolueiden naisjaostot kuuluvat samoihin naisjärjestöihin. Näinollen sillä ei ole tasa-arvon kannalta juuri minkäänlaista merkitystä, mitä puoluetta äänestät. Miesten tasa-arvon ongelmia ei havaita tai ainakaan tunnusteta. Ainoastaan naisten ongelmat tunnustetaan ja näiden ongelmien ratkomiseksi esitetään jos jonkinlaista yhteiskunnan tukitoimien priorisointia. Eräänkin puolueen naisjaosto ilmeisesti tulkitsee jopa miesten lyhyemmän eliniän ja vanhuuden terveysongelmat naisten tasa-arvoa heikentävänä asiana, jonka ratkaistaan priorisoimalla sosiaaliturvaa naisille. Mutta kenellekään ei tule mieleen ehdottaa tukitoimia miesten eliniän pidentämiseksi tai vanhuuden terveyden edistämiseen.

Yhden puolueen naisjaoston ohjelmasta muistaakseni löytyi: "miesten syrjäytymiseen pitää puuttua". Sekin lause on ollut siellä kauan, eikä kyseiseltä puolueelta ole minun nähdäkseni koskaan tullut ainuttakaan todellista aloitetta sen ratkaisemiseksi. Vähän samanlainen heitto siis kuin "maailmanrauhaa!" tai "köyhyys kitkettävä kehitysmaista".

Miten siis valita ehdokas? Kuten todettua, sopivan ehdokkaan löytäminen ei riitä, sillä vaalitavasta johtuen äänesi on lisäksi käytännössä ääni puolueelle, joka ei ole kiinnostunut miesten ongelmista. Perussuomalaiset tosin on edelleenkin kysymysmerkki. Se saattaa olla himpun verran muita puolueita miesystävällisempi.

Päädyin tulokseen että ääntenlaskutavasta johtuen edes miesaktivistia ei kannata äänestää, ellei hänellä ole realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Ainoa järkevä tapa mielestäni on siis joko löytää sopiva ehdokas, joka hyvin suurella todennäköisyydellä tulee valituksi tai valita siedettävin ehdokas puolueesta, jonka ehdokkaat omasta vaalipiiristä ovat keskiarvolta miesystävällisin vaihtoehto

Sillä ei myöskään ole suurta merkitystä, että äänestätkö naista vai miestä. Politiikan miehet ovat joko feministejä kuten Wallin tai SDP:n miehet, tai menestyviä YTM:iä jotka eivät varsinaisesti ole kiinnostuneita feministien tavoitteista, mutta joita ei toisaalta voisi vähempää kiinnostaa vähäosaisten miesten asiat. Jälkimmäinen ryhmä noudattaa tasa-arvopolitiikassa populistista linjaa, eli edistää naisintressiä vaikka todellisuudessa jopa tiedostaisi miesten syrjinnän.

Ehdokkaan sukupuolella ei ole muutenkaan paljon merkitystä, jos vain intressit ovat oikeat. Miesasianainen tai antifeministinainen voi olla (harvassa ovat, tiedän) tai olisi todennäköisesti jopa miestä parempi vaihtoehto kahdesta syystä. Naisen on helpompi saada äänensä kuuluviin tasa-arvo asioissa. Naista ei voi ohittaa väittämällä, että miehet yrittävät puolustaa etuoikeuksiaan tai leimata sovinistiksi tai tasa-arvon vastustajaksi. Toinen etu on siinä, että tällainen nainen on asialleen aidosti omistaunut. Miesasia on liian epäsuosittua ja marginaalista houkuttelemaan populistisin tavoittein asian nimessä ratsastavia opportunisteja.

"Meitäkin saa kehua"

2008-06-19T18:44:00.004+03:00

Miehesikin kaipaa välillä kannustusta. Milloin viimeksi kehuit siippaasi?

Vaikka miehet eivät sitä hevillä myönnäkään, myös he tarvitsevat yhtä paljon, jolleivät enemmänkin kannustusta kuin naiset. Näillä miesten itsensä antamilla vinkeillä saat kumppanisi tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Kehu

Sano ääneen, jos miehesi näyttää esimerkiksi yhdessä ulos lähtiessänne tavallistakin paremmalta. Muista, että kumppanisi ei myöskään pane pahakseen, jos kehut häntä muille.

Huomioi

Hoivaaminen, sänkyyn tarjoiltu aamiainen ja vaahtokylpy tuntuvat mukavilta myös miehistä.

Pönkitä

Miehet kertovat, että heistä on mukavaa kuulla yhä uudestaan kuinka vahvoja, viisaita, nokkelia, mahtavia ja ennen kaikkea rakastettuja he ovat. Älä siis säästele sanojasi.

Kannusta

Miehet haluavat olla varmoja, että tekevät oikein. Hymy, suukko poskelle ja kiitos, niin kumppanisi auttaa sinua helpommin uudestaan.

Lähde: laajaan kyselytutkimukseen perustuva Mies, rakkaus & seksi - miehen käyttöopas naisille, Ted Spiker ja David Zinczenko (Gummerus)

Ei lainkaan huono ajatus. Varsinkaan tällaisinä aikoina, kun suomalainen mies saa täyslaidallisen joka suunnalta.

Me olemme juntteja jotka eivät osaa pukeutua tai käyttäytyä. Parisuhteessa olemme sitoutumiskammoisia ja kyvyttömiä ottamaan vastuuta. Emme tee kotitöitä tai hoida lapsiamme. Emme osallistu kodin talouteen, vaan ryyppäämme omat rahamme ja illan päätteeksi pieksemme kumppanimme ja lapsemme. Tottakai olemme kaikki myös seksuaalisesti häiriintyneitä ja uhka omille lapsillemme.

Työpaikalla juonimme hyväveli-järjestöissämme, ja estämme naispuolisten työkaverien etenemisen uralla. Ylennämme toinen toisiamme ja korotamme toistemme palkkoja. Aina välillä käymme kouraisemassa naiskollegoja intiimeistä paikoista, nuolaisemme nenästä ja lähettelemme rivoja tekstiviestejä.

Olemme tunnekylmiä, emmekä halua naisesta muuta kuin seksiä. Kuntomme on surkea ja olemme lihottaneet itsemme tietokoneen äärellä. Liikenteessä olemme kerrassaan edesvastuuttomia jne. jne. jne.

Tällaisen 24/7 non-stop tuuban lomassa ei tosiaankaan olisi pahitteeksi saada vastakkaiselta sukupuolelta välillä kehujakin. Se ei edes kuulemma maksa mitään, että kehuu toista. Ja oman kumppanin lisäksi sille ujolle nörtillekin saa joskus sanoa jotain rohkaisevaa. Se on ihan sallittua. Siitä ei rankaista.

Ketä oikein kannattaa äänestää? osa 1: puolueet

2008-06-15T22:38:00.000+03:00

Syksyllä on kunnallisvaalit. Eduskuntavaaleihin onkin sitten hieman enemmän aikaa miettiä ehdokasta tai puoluetta, ellei sitten hallitus onnistu ajamaan kaikkien pienempien kriisien jälkeen kunnolla miinaan ja maassa järjestetä ennenaikaisia vaaleja.

Mutta ketä äänestää? Tai mitä puoluetta? Ehkä siitä olisi helpompi lähteä liikkeelle. Olisi tärkeää saada päättäviin elimiin myös aitoa miesnäkökulmaa. Tai yhtä hyvin voisi sanoa aitoa tasa-arvoa. Valtion tasa-arvopolitiikka tai valtionfeminismi on yksipuolista ja on jo määritelmän mukaankin pelkästään naisten aseman parantamista varten. Tietyillä sektoreilla miesten, erityisesti huono-osaisten miesten tasa-arvo on todellinen sokea piste. Valtion tasa-arvohallinnolla on ilmeisesti kehittynyt kaihi toiseen silmään, ja se pitää operoida ennen kuin tasa-arvosilmälaseista on hyötyä.

Siis mitä puoluetta?

Demarit?

Tuskin. Nykyineen suunta ei juuri rohkaise. Tarja Filatovin "Jos palkkaeroja ei saada kurottua umpeen, on naisten “leivän hintaa” laskettava tai verotusta alennettava sukupuolen mukaan." on viimeisimmistä sosiaalidemokraattinaisten linjauksista tietysti kaikkein pelottavin, mutta ei ainoa.

Puolue mieltää itsensä feministiseksi puolueeksi ja ehdokkaat sukupuolesta riippumatta tunnustautuvat feministeiksi. Kun seuraa sdp:n edustajien äänestyskäyttäytymistä eduskunnassa viime vuosien aikana, niin puoluetta ei voi sanoa erityisen miesystävälliseksi. Varsinkaan isäystävälliseksi.

Hyvää sanottavaa demareista on, että se on ainoa puolue jonka naisjaos ei vastustanut raha-automaattiyhdistyksen tukea naisten väkivaltaisuutta ehkäisevälle työlle helmikuussa 2004. Toinen periaatteessa positiivinen asia on Jutta Urpilaisen vaatimus "subjektiivisesta oikeudesta asuntoon". Asunnottomathan ovat käytännössä miehiä.

Vasemmistoliitto?

Vasemmisto on ottanut kaiken irti feminismistä. Puolue antoi 100 % kannatuksen hedemöityshoitolaille a.k.a isää ei tarvita -laille. Vasemmistoleiristä saa kuulla mitä radikaalimpia keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. Eikö radikaalifeminismi ole muuten pitkälti kytköksissä sosialistiseen feminismiin?

Näin kun katsoo vasemmistoliiton feminismiä tai erityisesti vasemmistonuorten feminismiä, ei voi välttyä ajatukselta, että puolue on hypännyt utopiasta toiseen. Sosialismin epäonnistuttua kaikkialla missä sitä on kokeiltu, löytyy feminismistä toinen utopia jota seurata. Puolue ei ole ikinä ollut hallituskelpoinen eikä näytä sitä olevan lähitulevaisuudessakaan.

Vihreät?

Vihreiden naisten ohjelmassa on pari hyvää pointtia. Muuten se näyttää pohjautuvan suoraan patriarkaattiteoriasta. Jos miesten asema=yläportaan YTM miesten asema, niin eihän silloin miehillä voi mitään ongelmia ollakaan.

Jossain Vihreiden ohjelmassa muistaisin joskus nähneeni miehistä puhuttaessa, sen kuuluisan lauseen: "miesten syrjäytymiseen pitää puuttua", joka on vedetty copy & paste jonkin naisjärjestön sivuilta, ja joka ei tarkoita mitään. Se lause on kummitellut naisjärjestöjen sivuilta siitä lähtien, kun "miesliike" alkoi nostaa päätään. Lauseella lähinnä pyritään näyttämään, että meitä kiinnostaa yhtälailla miesten hyvinvointi, ettei kukaan voi väittää toisin, mutta joka (lause) vain on mukana ohjelmassa, mutta jota ei koskaan kylläkään yritetäkään ajaa. Asialle ei koskaan tehdä mitään, se vain on.

Vihreät ovat olleet lisäksi innokkaita naisiin kohdistuvan väkivallan vastustajia, mikä on tietysti hyvä asia sinänsä. Vihreät naiset, Hautala etunenässä ovat ovat oman ehkä vajavaisen tai suppean aineistoon tutustumiseni perusteella näyttävämpiä UTH-tilaston käyttäjiä. Käyttämisellä tässä tapauksessa tarkoitan englanninkielen sanaa abuse, sanan use sijasta. Perhe-ja parisuhdeväkivalta menevät käsitteinä usein ristiin. Ja mielikuvilla kikkailleen saadaan sanotuksi, että miehethän ne tekevät suurimman osan lapsiin kohdistuvasta väkivallastakin, sanomatta sitä kuitenkaan.

Muuten mielestäni höpö-höpöpuolue. Marssimme näyttävästi ulos hallituksesta ydinvoimalahankkeen takia. Kun ydinvoima on niin "kestävän kehityksen" vastainen. Koska kaikki tietävät fossiilisten polttoaineiden esim. hiilen ympäristöhaitat, niin miten Vihreät uskovat hoitavansa energiantarpeen? Aurinkoenergialla? Tuulienergialla? Vesivoimalla? Kaksi ensimmäistä on Suomen oloissa tehotonta ja vesivoimala ei taida sekään olla ihan ongelmaton vesialueen ekosysteemille. Mitä jää jäljelle? Ydinvoima nyt kuitenkin on saasteeton, ja turvallinenkin oikein toimittuna. Ydinjätettä jää, mutta vakaassa maaperässä se ei haudattuna ole mikään ongelma.

Energiaa tarvitaan. Ensinnäkin sitä tarvitaan teollisuuden tarpeisiin. Minä ainakaan en halua kiihdyttää teollisuuden lähtöä yhtään enempää. Toiseksi sitä tarvitaan kotitalouksissa. Olen pahoillani, mutta minä haluan edelleenkin kirjoitella tätä blogia normaalinäyttöisellä tietokoneella ja valojen kanssa, tietäen että ruokani säilyy jääkaappipakastimessani.

RKP?

Feministimiehen johtama puolue. Mielestäni melko turha puolue, joka saa jostain kumman syystä aina kutsun hallitukseen. Porvaripuolue, jonka tasa-arvopolitiikka on harkitusti valtavirtaista. Viimeinen puolue, miltä kannattaa koskaan odottaa miesten asioiden esiin tuomista. RKP haluaa noudattaa tuttua ja turvallista linjaa, ilman riskejä. Kyseinen puolue on oman näkemyksni mukaan myös kaikkein kauimpana tavallisen miehen tai alemman tason miehen elämästä. Kuten Vihreät, RKP oli (paikallaolleista edustajista) 100 % anti-isälain puolesta. Luulen kylläkin että eri syistä kuin Vihreät.

Kristilliset?

Kristillisdemokraatit on siinä suhteessa hyvä, että se ei ainakaan ensimmäisenä puolueena ala höpöttää mistään sosiaalisesta konstruktiosta tai että "heteroseksuaalisuus ei ole synnynnäistä vaan se opitaan". Kristilliset ovat mielestäni kaikkein isä-ystävällisin puolue eduskunnassa. Kristilliset äänestivät (paikalla olleista) 100 % hedelmöityshoitolakia vastaan. Itse asiassa Päivi Räsänen taisi olla ainut kansanedustaja, joka vastalauseissaan toi esiin sen asian, että lapsella on oikeus omaan isään. Asian voi varmistaa www.eduskunta.fi.

Toisaalta Kristillisissä arveluttaa se, että se on niin kovin oikealla. Köyhien aseman parantamisesta kylä puhutaan, mutta kuitenkin politiikka on hyvin oikeistolaista.

Keskusta?

Keskusta ei ole koskaan ollut minun puolueeni. Maalaislähtöinen porvaripuolue. Pienipalkkaisen atm:n elämänlaatu on tuskin Keskustan ensisijainen huolenaihe. Puolueen miesjäseniltä en ole havainnut samanlaista feminismi-intoa kuin esim. demareilta tai vasemmistoliitolta. Keskusta tuntuu olevan puolue, jossa tasa-arvooilitiikka on valtavirtaista.

Naisedustajat ovat kiinnostuneita naisten aseman todellisten ja kuviteltujen ongelmien ratkaisemisesta. Miesten ongelmat sivuutetaan. Näin ainakin lyhyt tutustuminen Keskustanaisten ohjelmaan antaa ymmärtää. Miespolitiikot näyttäisivät mielellään suosivan perinteisiä sukupuolirooleja ja tasa-arvo näyttäisi olevan toissijaista, mutta poliittisen suosion kannalta tärkeää. Näinollen en usko ihan äkkiä, että Keskustan piiristä tulee aloitteita tarttua miesten tasa-arvon ongelmiin.

Keskustanaisten ohjelmassa köyhyys nähtiin enemmän naisten kuin miesten ongelmana, sitä kuitenkaan suoraan sanomatta. Todellisuudessa huono-osaisimmat Suomessa ovat pääsääntöisesti miehiä. Keskustanaisten ohjelmassa vaaditaa, että sosiaaliturvaa uudistettaessa pitää erikseen huomioida naisten köyhyyden vähentäminen. Miesten köyhyyttä, joka on itse asiassa naisten köyhyyttä yleisempää ja vakavampaa ei mainita erikseen.

Minusta on huolestuttavaa että Keskustanaiset ohittavat sen olankohautuksella ja haluavat keskittää sosiaaliturvaa entistä enemmän naisille. Lisäksi uskon että Keskustan miehet tuskin nostavat asiasta meteliä. Miksi nostaisivat?

Kokoomus

Toisena isona porvaripuolueena Kokoomus ei myöskään ole koskaan ollut minun juttuni. Vaikkakin Kokoomuksen politiikassa on paljon hyvääkin, ja sen takia arvostan sitä Keskustaa enemmän.

Tasa-arvoasioissa miehen kannalta posiitiivisena muistuu mieleen erityisesti Kimmo Sasin rohkeat kommentit sosiaaliviranomaisten äitejä suosivasta huoltajuuskiistojen hoidosta. Paula Risikko on myös uskaltanut vaatia pakkohoitoa päihdeäideille. Se ei varsinaisesti ole tasa-arvokysymys, mutta ainakin se eroaa rohkeasti siitä äitimyyttiä ylläpitävästä propagandasta, mikä yritti estää mm. 2004 tutkimasta naisten väkivaltaisuutta.

Pikaisella vilkaisulta Kokoomusnaisten ohjelmasta löytyi muutama asia, joka ainakin minua hiertää. Kokoomusnaiset peräänkuuluttavat tasaveroon siirtymistä, jota minä en vasemmistosuuntautuneena oikein hyväksy. Naisilla pitäisi olla lisäksi oikeus valita joko kotirouvana oleminen, työura tai uutena asiana välimuoto näiden kahden välillä. Yhteiskunnan ja työelämän pitäisi siis tarjota naisille mahdollisuus työskennellä oman mielensä mukaan ja työelämän pitä venyä sen mukaan. No, koska työt pitää kuitenkin saada valmiiksi niin kai miesten pitäisi sitten vastavuoroisesti olla valmiita venymään ja tehdä enemmän töitä firman naistyöntekijöiden oikkujen mukaan. Niinkö?

Muutenkin haluaisin kysyä, että miksi naisille kuuluu tällainen oikeus? Onko se tasa-arvoa? Mitä jos minä sanoisin, että haluan jäädä kotiherraksi ja yhteiskunnan tehtävä on tukea minua siinä, tai että minä haluan tehdä työtä oman mieleni mukaan. ja teidän muiden pitää sopeutua siihen?

Kokoomusnaiset kertovat sinulle myös, että Suomessa on naisilla "triplataakka". Naiset kun joutuvat hoitamaan työn, lapset ja puolisonkin vielä.

Perussuomalaiset

Perussuomalaisista tulee mieleen ainakin Timo Soini, joka on tuonut esiin syrjäytyneiden nuorten miesten ja koulupudokkaiden poikien ongelmia.

Silmäilin Perussuomalaisten naisten ohjelmaa samalla tavalla kuin muidenkin puolueiden. Pikaisella silmäilyllä en löytänyt mitään sellaista, joka olisi hiertänyt kuten muiden puolueiden osalta. En tarkoita tällä, että Perussuomalaiset on nyt uusi puolueeni. Tarkoitin vain, että tällä kerralla sen materiaalista löytyi kaikkein vähiten miehen tasa-arvon kannalta ongelmallista asiaa. Perussuomalaisten naisten sivusto on keskeneräinen, eikä siellä ollut paljoakaan materiaalia. Täytyy katsoa uudelleen myöhemmin.

Yleisesti minulla on ollut Perussuomalaisista hieman sellainen populistijunttikuva. Ehkä täysin aiheettakin. Näkyy sielläkin olevan koulutettuja ja kokeneita ihmisiä. Alan tosiaakin seurata PS tästä lähtien tarkemmin.

Yhteenvetona voisi tiivistää, että vaikeaa tulee olemaan päättää kenelle äänensä antaa. Tiedän kuitenkin varmasti, että tasa-arvopolitiikka tulee olemaan top-3 kriteerien joukossa seuraavissa vaaleissa.

Melkein kaikilla puolueilla tasa-arvopolitiikka tuntuu olevan identtistä. Kuvaavaa onkin, että puolueiden naisjaostot tuntuvat kaikki kuuluvan samoihin keskusjärjestöihin. Identtistä on myös, että miehen tasa-arvossa ei kukaan näe mitään ongelmaa. Köyhyyskin on naisten ongelma, vaikka kodittomat ja pitkäaikaistyöttömät ovat miehiä.

Jokainen puolue toistaa samaa mantraa: "samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet miehille ja naisille" ja samassa pötkössä vaaditaan naisille jos jonkinlaisia erivapauksia. Ja miehillä on valta ja miehet ovat etuoikeutettuja. Vertailukohdan miehet tuntuvat olevan pelkästään yläportaasta. Meidän on niin paljon helpompi päästä johtaviin asemiin, kun on hyvä veli-järjestöt ja kaikki...

On todella vaikeaa päättää ketä äänestää. Naiset eivät ole kiinnostuneita parantamaan alaportaan miehen asemaa, mutta eivät ole miehetkään! Ei Matti Vanhanen tai Jyri Häkämies ole tuomassa parannusta köyhien miesten asemaan.

Minusta koko tasa-arvopolitiikkaa pitäisi jakaa pienempiin sektoreihin. Sen sijaan että vertailukohtina ovat naisille ovat miehet, pitäisi käsitellä erikseen yläportaan Matti Vanhaset, alemman portaan ja pahnanpohjimmaisten miesten asiat. Tasa-arvopoliittisesti ei kertakaikkiaan voi oikeudenmukaisesti käsitellä kaikkia miehiä kollektiivina.

Miesten tasa-arvofoorumi

2008-06-15T12:38:00.000+03:00

Jostain syystä en pääse tämän nettiliittymäni kautta kyseiselle foorumille. Enkä millekään muullekaan foorumille, joka sijaitsee samalla serverillä. Muuten kaikki yhteydet toimivat sataprosenttisesti. Netti toimii muuten aivan ok. Tätäkin merkintää kirjoittelen kotikoneeltani. Ainoastaan kyseiselle serverille en kotoa pääse. Olen kokeillut kannettavalla koneellakin, mutta ei toimi. Muualta, siis eri Internetliittymän kautta kylläkin pääsen sinne, samoilta koneilta.

Soitin palveluntarjoajan tekniseen tukeenkin. Langan päässä oleva nuorehko nainen oli varmaankin kesätyöntekijä tai muuten uusi. Selitettyäni ongelman hän käytti ensimmäiset 3 minuuttia kysellen mm. olenko varma, että kaikki kaapelit ovat kiinnitettynä ja että modeemissa on virta kytkettynä päälle. Foorumin url:n sain myös tavata moneen kertaan. Loppujen lopuksi hänellä ei ollut tarjota mitään ratkaisua, mutta hän lupasi laittaa asian "eteenpäin". Hän käski vielä lopuksia varmistaa kaapeleiden kiinnitys ja tarkistaa palomuurin asetukset. Yritin moneen kertaan selittää, että se tuskin johtuu kaapeleista, koska netti toimii muuten ihan täysin, ja tuskin myöskään palomuurista, sillä kun vien läppärin lähimpään wlan-kahvilaan, niin foorumi latautuu hetkessä. Minulla siis ei ole rautapohjaista palomuuria (jolloin ehkä kannattaisi etsiäkin syytä siitä [sulkulista?]), vaan ainoastaan Sygate Windowsille..

Saa nähdä koska mahdan päästä foorumille. Riippuu pitkälle siitä, mitä tukihenkilön "eteenpäin" tarkoitti. Mahdollisesti se tarkoittaa vakituista tukihenkilöä, jota hän juuri nyt lomittaa, eli 4 vk ehkä.

Maria Kirbasova

2008-06-11T01:39:00.000+03:00

Muutama päivä sitten media kertoi, että Suomi karkoittaa Maria Kirbasovan takaisin Venäjälle. Se on aiheuttanut aika paljon keskustelua. Monet poliittisten puolueiden edustajat, järjestöt ja yksittäiset kansalaiset ovat äänekkäästi vaatineet turvapaikkaa Kirbasovalle.

Kirbasova on yksi Sotilaiden äitien komitean perustajajäsenistä. Järjestö auttaa venäläisiä varusmiehiä, sekä yrittää poliittisesti vaikuttaa varusmiesten olojen parantamiseksi.

Venäjän armeija on hirvittävä paikka, jossa fyysinen väkivalta on yleistä varsinkin alokkaille. Suurin ongelma ei ole niinkään ylempiarvoisten tai kantahenkilökunnan harjoittama simputus, vaan ns. vanhempien varusmiesten tekemä pennalismi (=samanarvoisten tekemä simputus). Perinteen mukaan vanhemmat simputtavat alokkaita ja siihen kuuluu rajukin fyysinen väkivalta. Tämä video antaa hieman käsitystä. Video on nyt jo vanha, mutta kaikesta päätellen asiat ovat säilyneet entisellään.

Mutta videoklipin tapainen väkivalta ei oikeastaan ole se suurin ongelma Venäjän armeijassa, vaikka video onkin mielestäni järkyttävää katsella. Videossa kaikki alokkaat joutuvat kokemaan simputusta tasapuolisesti, ja tuossa touhussakin on silti nähtävissä jonkinlainen tolkku.

Venäjän armeijassa on merkittävä päihdeongelma. Suomen armeijan käyneet mieltävät armeijan suhteellisen järjestäytyneenä ja ohjattuna (sivari tässä nyt puhuu laitoksesta jossa ei ole viettänyt vuorokauttakaan...) laitoksena, jossa ei olisi mahdollista esimerkiksi, että jotkut miehet ryyppäävät joka ilta itsensä känniin, ja menevät pahoinpitelemään sen jälkeen muita. Venäjällä sitä tapahtuu kaiken aikaa. Aseistakieltäytyjäliitolla on infoa asiasta.

Venäjällä on tyypillistä, että vanhat hyväksikäyttävät alokkaita monella tavalla. Alokkaat pakotetaan luovuttamaan omaisuuttaan, ja esim. hankkimaan vanhemmille rahaa, tupakkaa tai alkoholia. Jos alkokas ei onnistu hankkimaan vaadittuja asioita, hänet pahoinpidellään. Tällaisessa pahoinpitelyssä ei ole usein minkäänlaista tolkkua mukana. Päihdeongelmainen ja itse vähän aikaa sitten samanlaista väkivaltaa kokenut parikymppinen elukkatehtaan tulos, joka tietää että ei todennäköisesti joudu teostaan minkäänlaiseen vastuuseeen, tekee todella pahaa jälkeä. Nuoria miehiä kuolee joka vuosi simputukseen tai tekee itsemurhan sen takia.

Olen miettinyt usein, miten kaltaiseni ATM:n olisi käynyt tuollaisessa laitoksessa. Venäjällähän ei siviilipalvelusta tunneta. Olisinkohan edes tullut hengissä takaisin. Tai jos olisin, niin millaisessa kunnossa.

Erityisesti naispoliitikot ja järjestöjen naisedustajat ovat olleet äänessä Kirbasovan puolesta. Sama on näkynyt moneen kertaan viime aikoina, kun naispuolinen turvapaikanhakija on karkoittamisuhan alla. Viimeiseltä puolelta vuodelta muistan monta tapausta. Sekin on tasa-arvokysymys, sillä Suomessa on koko ajan miehiä aivan samassa tilanteessa. Pakolaisia, miehiä joita käännytetään takaisin kotimaahansa, jossa heitä odottaa kidutus, vankila tai kuolema. Niistä vain ei puhuta. Ei näy addresseja, joilla vaaditaan turvapaikkaa miehelle. Eikä se aktivoi poliitikkoja. Kuten Pasi Malmi (?) on sanonut: "miehen kärsimys ei politisoidu" (ei välttämättä sanatarkka lainaus). Yksi syy miksei miehen vastaava karkoituspäätös liikuta kansaa, on että sellainen ei ylitä uutiskynnystä. Kun ei mediakaan asiasta tiedota, niin miten kansa tietäisikään kiinnostua. Ilmeisesti nainen on arvokkaampi kuin mies. Nainen on arvokas oletusarvoisesti. Mies joutuu ansaitsemaan arvonsa.

Mutta jos ajatellaan tätä tapausta tarkemmin, niin mikä Maria Kirbasova käytännössä on? Vastaus:miesasianainen. Entä mikä on Sotilaiden äitien komitea? Vastaus: promiesasianaisjärjestö. Mortimerin sydämmessä on aina ollut erityinen paikka miesasianaisille. Minä aion pistää nimeni addressiin, jolla vaaditaan turvapaikan myöntämistä Kirbasovalle, sillä kuka muu jollei hän, ansaitsisi 2000-luvun suurimman miesasianaisen arvonimen.

Ole oma itsesi!

2008-06-07T22:47:00.000+03:00

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Näin on perinteisesti ajateltu, ja ko. lause on keskeinen kaikessa kansalaisten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Oikeus omaan persoonallisuuteen, luonteeseen ja mielipiteisiin on ihmisen perusoikeus. Tätä myöskin pyritään jo päiväkodista lähtien omaksuttamaan lasten, ja myöhemmin koulussa nuorten asenteisiin.

Nykyään yritetään myös lapsesta saakka opettaa, että pahan olon tunnetta ja masennusta ei pidä pitää sisällään, vaan niistä on hyvä puhua. On ok kritisoida systeemiä ja ymmärrys oravanpyörästä pudonneita kohtaan on kasvanut. Kaikesta on lupa ja jopa suotavaa puhua. Melkein...

Poikkeuksia löytyy. Maskuliinisuus, joka ennen nähtiin positiivisena ominaisuutena miehellä nähdään nyt pelkästään negatiivisena, asiana joka täytyy purkaa. Maskuliinisuudesta täytyy päästä, ja kaiken avain siihen on nuorten poikien kasvatus. Nukkeja pojille! Maskuliinisuuden merkityskin on muuttunut. Jos se ennen nähtiin miehekkyytenä, niin nyt se on synonyymi sovinismille ja machoilulle. Ja väkivallalle, ainakin jos Arto Jokista on uskominen. "Maskuliinisuus nojaa väkivaltaan".

Sinulla on oikeus olla oma itsesi - paitsi että sinun on muututtava. Jokisen mukaan nyt on meneillään "maskuliinisuuden viimeinen kuolinkouristus". Maskuliininen mies on siis vääränlainen. Väärä roolimalli. Ei mikään ihme, että nuoret miehet voivat pahoin ja tekevät itsemurhia, kun ajattelee sitä odotusten ristiriitaa mitä heille kasataan. Samaan aikaan sinun pitäisi karistaa maaskuliinisuuden merkit itsestäsi, mutta samalla myös olla sitä, sillä eivät normaalit naiset kansan syvistä riveistä halua miesten muuttuvan ei-maskuliinisiksi. Tavallinen suomalainen nainen odottaa edelleenkin mieheltä tervettä maskuliinisuutta. Ongelma on, että tasa-arvopolitiikka ei näe eroa terveen maskuliinisuuden ja Tony Halme-maskuliinisuuden välillä. Lapsi menee jälleen kerran pesuveden mukana.

Saat olla oma itsesi ja saat olla erilainen, kunhan olet erilainen oikealla tavalla. Edelleekin sinua rohkaistaan puhumaan paha olosi. Yhteiskuntakriittisyys on edelleenkin hyve. Kunhan paha olosi lähde, eli samalla kritiikkisi kohde on korrekti. Kaikkein suotavinta on kritisoida patriarkaattista järjestelmää. Kyllä lohduttajia löytyy! Sen sijaan jos koet (kuten minä ja monet muut miehet nykyään), että tasa-arvopolitiikka ei kohtele sinua reilusti, tai feminismi pelottaa sinua, tai että tasa-arvon nimissä tehtävät toimenpiteet tuntuvat sinusta epäoikeudenmukaisilta. Silloin ei myötätuntoa heru. Vertaistukiyhteisöstä saattaa muuttua raateleva ja repivä. Vinkki: Jos kärsit esimerkikisi keskivaikeasta masennuksesta ja koet että tasa-arvopolitiikan, sellaisena kuin se on nyt pahentavan oloasi, niin älä ota sitä esiin seuraavassa vertaistukiryhmäsi tapaamisessa. Entisiltä miespuolisilta koulukiusaajiltasi saat paljon enemmän tukea ja ymmärrystä tässä asiassa.

Kaverin avoero

2008-06-07T01:57:00.000+03:00

Puhelin eilen puhelimessa ystäväni kanssa. Kaverin naisystävä oli hiljattain muuttanut pois. Minulla en tiennyt tästä, tai siitäkään että heillä ei mennyt hyvin. Se johtuu siitä, että me emme käytännössä olleet juuri missään tekemisissä koko sinä aikana, minkä he olivat yhdessä. Hän ei juuri pitänyt yhteyttä muihinkaan kavereihinsa ja luuulen että se johtui tästä naisesta. Ilmeisesti kaveri oli vähän tossun alla. Muutaman kerran kohtasin heidät kaupungilla, mutta emme koskaan ehtineet jutella, sillä nainen alkoi parin minuutin jälkeen vinkua "mennään jo".

Kaverin avoliittoon liittyy muutama hassu yhteensattuma. He muuttivat yhteen naisen aloittaessa opiskelun ja erosivat juuri kun nainen valmistui koulusta. Naisella ei siis käytännössä ollut tuloja kolmeen vuoteen ja hän asui kaverini kanssa ilmaiseksi. Nainen ei siis maksanut vuokraa kertaakaan. Kaverini myös maksoi ruuat ja kodinhoitoon menevät kulut, sekä käsittääkseni myös naisen opiskelukustannuksia ja opiskelijaelämän rientoja. Kaveri ei tätä tahtonut itse kertoa, mutta pienellä kuulustelulla sen kertoi.

Nyt nainen lähti, ja vei puolet yhdessä hankituista (mutta kokonaan kaverini maksamista) tavaroista mennessään. Kysymys: Olisiko tämä onnistunut toisin päin? Olisiko joku mies voinut maksattaa opiskelunsa naisella, ja valmistuttuaan kävellä ovesta ulos, kun ei enää tarvitse elättäjää? Suostuuko joku nainen siihen maksamaan vuosikausia yksinään vuokraa?

Sukupuoliroolit, sukupuolisensitiivisyys ja kaksoisstandardi.

2008-06-01T10:58:00.000+03:00

Tällä hetkellä trendikkäintä tasa-arvokeskustelussa on stereotyyppisten sukupuoliroolien purkaminen ja ns. sukupuolisensiitiivisyyden integroiminen päiväkoteihin ja kouluihin. Onhan siinä jotain positiivistakin. Sukupuoliodotukset varsinkin miehelle ovat ja varsinkin ovat olleet ahtaat, suorastaan ankarat ja työmarkkinoiden segregoituminen on osittain ongelmallista.

Minusta tässäkin asiassa mennään taas liian kovaa äärilaidasta toiseen. Kuten Suomessa on perinteisesti tapana. Ennen sukupuolirooleja pakkosyötettiin. Nyt niitä yritetään invertoida pakkosyötöllä. Koko homman kultainen sääntö näkyy hukkuneen äänekkäimmiltä toimijoilta. Idea oli että ihmisiä kohdeltaisiin yksilöinä ja yksilöiden annettaisiin valita itse omat valintansa. Nyt tuntuu olevan pinnalla ajatus pakkosyöttää poikiin perinteisesti feminiiniseksi laskettuja ominaisuuksia ja tyttöihin maskuliinisia ominaisuuksia. Toivottavasti järki voittaa kuitenkin ja keskitie löytyy.

Maskuliinisuus nähdään nykyään ensisijaisesti negatiivisena ominaisuutena naistutkimuksessa, feministisessä keskukselussa ja nykyisin myös median sekä päättäjien taholla. Viimeksi mainitut ammentavat asenteensa suoraan ensimmäiseksi mainituilta. Maskuliinisuus liitetään negatiiviseen machoiluun ja uhomaskuliinisuuteen, vaikka ne ovat vain maskuliinisuuden mutatioita. Väkivalta nähdään esim. SONK:n (sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden) feministisessä manifestissa miehisenä väkivalta silloinkin kun nainen tekee väkivaltaa. Väkivalta on siis maskuliinisuutta. Näin väittää mm. kriittininen miestutkija Arto Jokinen. Mannerheimin lastensuojeluliitto on jo suositellun vanhempia ostamaan pojille nukkeja. Huonolla menestyksellä tosin, sillä enemmistöä pojista ei nuken vaatettaminen kiinnosta. Seuraava vaihe on kai ostaa leikkiautoja tytöille, mikä on hienoa, jos tyttö haluaa sitä itse. Jos ei halua, niin toivon että vanhemmilla on enemmän tervettä järkeä kuin feministisen teorian otsaansa tatuoinneilla päättäjillä.

Asiassa on kyllä paljon hyvääkin. Nimittäin pojat kasvatetaan perinteisesti tietynlaiseen haitalliseen muottiin. "Mies ei valita" jne. Miehen on oltava rohkea jne. Nämä saavat miehet myöhemmässä vaiheessa ottamaan turhia riskejä ja kestämään hiljaa enemmän vammoja ja se korottaa miehen kynnystä esim. pyytää sairauslomaa. Se myös korottaa kynnystä puhua henkisestä pahoinvoinnista, ja kaikkihan tietävät että miehet tekevät 3 kertaa enemmän itsemurhia. Tähän samaan asiaan liittyy myös toinen miehille opetettava haitallinen malli, jonka mukaan miehen pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja (sitä ei suoraan sanota mutta...) pystyä elättämään itsensä. Mieheltä odotetaan myös monenlaista riskinottoa, sillä miehen odotetaan ottavan riskejä esim. suojellessaan naista.

Kaksoisstandardi

Olen kiinnostunut miten tulevaisuuden nukkekotipoika kohtaa häntä odottavan velvollisuuden suorittaa asevelvollisuus. Antimaskuliiniselta kasvatukselta vie pohjan tieto, että muutaman vuoden kuluttua pojan on astuttava hyvin maskuliiniseen, eikä vain maskuliiniseen vaan nimenomaan macho-maskuliiniseen instituutioon, jossa hänen odotetaan kehittyvän taistelijaksi. Pojan pitää omaksua erilaiset tekniikat, jotka on kehitetty toisen ihmisen tappamiseksi. Eikö tämä vie pohjan tältä kaikelta antimaskuliiniselta kasvatukselta?

Yksi selitys voisi olla, että armeijaan ei ole pakko mennä. Pojat voivat ryhtyä sivariksi, kuten minä (Mortimer) tein. Tästä kuitenkin päästään tähän kaksoisstandardiin. Ainoastaan hyvin harva kiistää tarpeen ylläpitää jonkinlaisia puolustusvoimia. Minäkin, pasifistina ja sivarina olen realisti, tiedän että sotilaallisella tyhjiöllä on tapana täyytyä itsestään ja hyvin nopeasti. Armeija siis tarvitaan. Joka tapauksessa, puhuvat tasa-arvoviskaalit mitä tahansa, armeija tarvitaan ja poikien harteille se suuremmassa mittakaavassa jää tulevaisuudessakin.

On hassua huomata että asenteet siviilipalvelusta kohden ovat edelleen negatiiviset, vaikkakin paljon suopeammat kuin ennen. Kun minä vuonna -95 kerroin etten menekään armeijaan vaan sivariin, suurin kritiikki ja pilkkaaminen tai syyllistäminen tuli toisilta miehiltä. Sain kuulla olevani "homo" ja "neiti" ja epäisänmaallinen lintsari. Nykyään ero on siinä, että suurin kritiikki ei tule enää toisilta miehiltä. Erityisesti kun asepalveluksesta puhutaan tasa-arvomerkityksessä. Tyypillinen kommentti feministiseltä naiselta on, että: "ensin miehet ovat aloittaneet kaikki sodat ja nyt haluavat sotkea naisetkin niihin". Miehen on kuulemma luontevaa käydä armeija ja mies joka ei sitä kestä, on säälittävä reppana ja surkimus. Feministinen näkökulma on siis: mieskin saa olla heikko ja mieskin saa itkeä. On suotavaa että miehistä kasvatetaan feminiinisiä ja hoivaavia, ja torjutaan haitallisia maskuliinisia vaikutteita.

Kuitenkin: miehen on tarpeen vaatiessa oltava peloton ja uhrautuva taistelija, väkivaltakone. Silloin mies ei saa itkeä. Silloin mies ei saa olla heikko.

Muut sukupuolisensitiiviset koodit eivät siis päde asevelvollisuudessa. Tässä on kaksoisstandardi. Naisilla on oikeus valita. Nainen voi olla perinteisen feminiininen, eikä hänen tarvitse esim. osallistua maanpuolustukseen. Naisella on oikeus luopua feminiinisestä roolista ja omaksua maskuliinisia rooleja. Naisilla on oikeus osallistua maanpuolustukseen, halutessaan. Naisella on myös oikeus vaihdella näiden roolien välillä tarpeen mukaan. Vaikka osa naisista käy asepalveluksen ja sijoittuu reserviin, olen aivan varma että sodan syttyessä näidenkään naisten ei ole pakko mennä sotaan, mutta halutessaan he voivat lähteä.

Miehellä on velvollisuus. Mies ei saa valita. Miehen on suoritettava asepalvelus (armeija tai sivari). Miehen on täytettävä maskuliiniset odotukset tarvittaessa ja feminiiniset odotukset myöskin tarvittaessa. Mies ei saa valita.

Luettua

2008-05-29T02:04:00.000+03:00

Lueskelin hieman sosiaali ja terveysministeriön tasa-arvojulkaisuja. Nykyäänhän päätöksenteko edellyttää sukupuolivaikutusten tutkimista, ja sukupuolinäkökulma on integroitu kiinteästi hallintoon. Periaatteessa sen pitäisi olla hyvä asia, sillä sen jos minkä pitäisi suorastaan pakottaa ottamaan jokaisessa esim. lakiuudistus- tai määräraha-asiassa myös miesnäkökulma huomioon. Näinköhän?

Lukiessani jouduin useassa kohdassa pysähtymään ja miettimään, katsonko asiaa liian mieslähtöisesti, vai kykenenkö lukemaan sitä todellakin objektiivisesti, ilman ennakko-odotuksia ja ennakolta kriittistä asenetta tasa-arvoviranomaisten tasapuolisuudesta. Luettuani asiat moneen kertaan ja varmistuttuani objektiivisuudestani, en voi välttyä toteamasta, että naisintressi on raporteissa ainakin priorisoitu.

Sukupuolivaikutusten arvioiminen lainsäädäntöhankkeissa 2007

Taloudellinen asema

Huolimatta omasta lainsäädännöstämme ja kansainvälisistä sopimuksista naisten
ja miesten välillä on kaikilla taloudellisen aseman mittareilla systemaattisia eroja naisten tappioksi. Esimerkiksi valtionveron alaisista pääomatuloista miesten osuus on 71 prosenttia. Palkkatyössä naisten säännöllisen työajan keskiansiot ovat keskimäärin 82 prosenttia miesten keskiansioista. Vuoden 2002 ensimmäisellä neljänneksellä säännöllisen työajan keskiansiot olivat naisilla noin 1 940 € ja miehillä 2 380 €, palkkaero noin 440 €.

Tässä ei ole lainkaan huomioitu alakohtaisia eroja. Naisen euro ei ole 80 senttiä samasta työstä.

Mahdollisuudet toteuttaa vanhemmuutta ja yhdistää työ- ja perhe-elämä

Pääasiallinen sisältö on isien vanheimpainvapaiden käyttöasteen kohottaminen. Siihen liittyen pätkätyöt, jotka on tässäkin todettu naisten ongelmaksi.

Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisesti nuorten naisten ongelma. Vuonna
2002 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 20 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä.

Asiassa on ilman muuta perää. Hedelmällisessä iässä olevaa naista ei oteta yhtä helposti vakituiseen työsuhteeseen kuin miestä tai todennäköisimmän äitiysajan ylittänyttä naista. En usko sen kuitenkaan selittävän ongelmaa niin suuressa määrin, kuin julkaisussa väitetään. Koko 20 % ei varmastikaan selity sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä. Ei edes nuorten naisten osuus. Miehistä määräaikaisessa työsuhteesa työskentelee 13 %. Se kertoo että pätkätöiden teettämiseen on muitakin syitä. Syitä ei tarvitse etsiä kaukaa. Osa pätkätöistä selittyy kysynnän epävarmuudella. Työnantaja pystyy arvioimaan työvoiman tarvetta ainoastaan muutama kuukautta eteenpäin. Määräaikaiset työntekijät tarjoavat riskittömän tavan selviytyä tilauspiikeistä. Tilauskannan supistuessa määräaikaisista työntekijöistä pääsee helpommin irti, ilman kustannuksia ja ikäviä yt-neuvotteluita. Toinen syy erityisesti nuorien työntekijöiden kohdalla on työnantajan halu varmistua työntekijän taidoista ja asennoitumisesta ennen sitoutumista vakituiseen sopimukseen. Kolmantena syynä on tietysti perinteisesti ahneus ja halu hyväksikäyttää pätkätöiden teettämisen mahdollistavaa järjestelmää. Sen on selkeä epäoikeudenmukaisuus, jolle pitääkin tehdä jotain, mutta tasa-arvo kysymys se ei niinkään ole.

Koulutus

Kaikista yli 15-vuotiaista naisista 58 prosentilla ja miehistä 59 prosentilla on
jonkinasteinen ammatillinen loppututkinto, alle 45-vuotiaista naisilla samanikäisiä
miehiä jopa useammin. Naisten ja miesten jakautumisessa eri aloille on kuitenkin
huomattavia eroja. Tämä näkyy selvimmin miesten keskittymisenä teknillisille
aloille naisten toimiessa opetus- ja hoivatehtävissä.

Enemmistö yliopisto-opiskelijoista on naisia, ja vuonna 2001 heitä oli 59 prosenttia
akateemisen loppututkinnon suorittaneista. Naisten osuus kaikista tohtorin
tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneista oli vuonna 2001 jo 46 prosenttia, mutta
naisten tutkijanura tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen ei etene yhtä hyvin
kuin miesten.

Tässä todetaan että nuoret naiset kouluttautuvat miehiä enemmän ja ovat miehiä enemmän edustettuna oppilaitoksissa. Miesten alhaista kouluttautumista naisiin verrattuna (jyrkkenevä trendi) ei nähdä tasa-arvokysymyksenä. Naisten tutkijanuran huonompi eteneminen nähdään. Minusta tässä on huomioitu ainoastaan ongelman toinen puoli.

Työmahdollisuudet, työllisyys ja työttömyys, ammatillinen kehitys
ja urakehitys

Tässä todetaan miesten olevan työttömänä tai pitkäaikaistyöttömänä naisia useammin. Positiivista että se on huomioitu. Silti tuntuu siltä, että asia ohitetaan kovin helposti. Sävy ei ole lainkaan sama kuin esimerkiksi naisten pätkätöitä käsiteltäessä. Lisäksi kohdassa ikään kuin vihjataan syyn olevan miesten huonommasta osallistumishalukkuudesta työllisyyttä tukeviin toimiin.

Terveys ja sairastavuus

Mielestäni tämä on julkaisun tasa-arvoisin kohta. Miesten alempi elinikä huomioidaan ja se selitetään kerrankin muillakin syillä, kuin "elämäntavoilla".

Turvallisuus ja väkivallan uhka

Naisten kokema väkivalta on suurimmaksi osaksi lähisuhdeväkivaltaa.

Onko? Ainakin Suomalaisten turvallisuus 2003, 18 kertoo:

"Miehillä yleisimmät uhkailu- ja väkivaltatilanteet liittyvät ravintoloihin
ja muihin huvipaikkoihin, katuympäristöön ja työhön (kuvio 15). Naisilla
yleisimmät tilanteet liittyvät työhön, seuraavaksi yleisin tilannetyyppi on
ravintola- ja huvipaikkaväkivalta.

Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia.4 Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta – etenkin vamman aiheuttanut – ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt. Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes 60 000 tapausta vuonna 2003, 33 000 vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin."

Ajankäyttö, harrastukset ja virkistyksen tarve

Tässä todetaan miesten ja naisten käyttävän keskimäärin hieman erilaisia vapaa-ajan viihdemuotoja. Kärjistäen naiset käyvät museoissa ja taidenäyttelyissä, miehet matseissa ja "kevyen musiikin tapahtumissa". Toinen mainittu asia on kotitöiden jakautuminen miesten ja naisten töihin.

Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaaminen

Alussa selitetään kansalaisen oikeuksia sosiaaliturvaan, hyvään elämään jne. Sitten:

Yhteiskunnallisen osallisuuden turvaamisen kannalta on keskeistä turvata hyvinvointipalvelut. Miesten sosiaalinen syrjäytyneisyys on yleisempää kuin naisten. Esimerkiksi kodittomia koskevien asioiden valmistelussa on hyvä ottaa huomioon kodittomien sukupuolijakauma. Asunnottomuus on suurelta osin miesten ongelma.

Kuulostaa hyvältä, että vihdoinkin nämä asiat ainakin huomioidaan tasa-arvopoliittisessa merkityksessä. Vaikkakin asia vain heitetään sivumainintana. Asia mainitaan, mutta sitä ei sen enempää painoteta.

Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutukset eroavat sukupuolen mukaan. Avioerotilanteissa
lapset jäävät useimmiten asumaan äitinsä kanssa. Näin naisten mahdollinen
syrjäytyminen on laajavaikutuksisempaa kuin miesten.

Tämä sai minut suuttumaan, vaikka kyllä osasin odottaa sitä. Eli naisen syrjäytyminen on vakavaa. Miesten syrjäytyminen ei ole. Muutenkin julkaisusta puuttui suurin osa miesten tasa-arvo-ongelmista. Esim. huoltajuuskiistojen miehiä syrjivä käytäntö ei tullut edes mainituksi. Siihen vain viitattiin toteamuksella. Hassua sinänsä, että sen tasa-arvoinen kohtelu huoltajuuskiistoissa ratkaisisi myös tämän toisen ongelman. Silloin naisten syrjäytymisellä ei olisi enää "laajavaikutuksisempaa" kuin miesten.

Minusta tästä viimeisestä lauseesta on syytä huolestua. Saa nähdä missä vaiheessa sosiaaliturvaa priorisoidaan naisten hyväksi "positiivisena erityistoimena", koska naisten syrjäytyminen on vakavampi ongelma kuin miesten.

Suvaopas jättää suurimmaksi osaksi huomiotta miesten ongelmat ja ne jotka saavat huomiota kuitataan sivuhuomautuksella. Vaikka sitä ei sanota suoraan, niin tekstin sävystä huomaa helposti, että ohjeen takana on naisintressien ajaminen. Edelleen miehen katsotaan olevan etuoikeutetussa asemassa, ja se ei todennäköisesti muutu niin kauan kun näitä asioita on valmistelemassa vain naisia ja yläportaan miehiä. Paavo Lipposilla ja Stefan Wallineilla ei ole paljoa kosketusta huono-osaisten miesten elämään, ja tänä aikana kun Feminismi on virallinen valtionuskonto, uusherrasmiesmäisyyden korostaminen on heille eduksi, jollei peräti jatkamisen edellytys.

Mitä minulla on etujärjestöfeminismiä vastaan?

2008-05-25T12:25:00.000+03:00

http://km.adamsspace.com/2008/05/23/why-is-this-woman-against-feminism/

Amerikkalainen antifeministi ja miesasianainen Kelly Ladymac analysoi mielestäni todella hyvin nykyistä feminismiä yhdysvalloissa. Periaatteessa se kuvaa hyvin myös suomalaista feminismiä, poislukien puhdasta tasa-arvofeminismiä (Rosa jne.) tai postmodernia feminismiä edustavat järjestöt ja henkilöt. Erityisen paljon yhtäläisyyksiä Kellyn kuvaukseen löytyy Suomesta radikaalifeminististeistä, akateemisesta naistutkimuksesta, ja etujärjestö-organisaatioista kuten esim. Tulva-lehdestä.

Olen Kellyn kanssa 100 % samaa mieltä, että alunperin feminismi on syntynyt selvästä tarpeesta saavuttaa tasa-arvo sukupuolten välille. Ongelma on siinä, että feminismi ei osaa jarruttaa. Nyt kun tasa-arvo on käytännössä saavutettu ja naisten asema on jopa miesten asemaa parempi monessa asiassa, feminismin pitäisi alkaa lyömään jarruja. Tilanne on kuitenkin päinvastainen. Jos hiukankin seuraa mediaa ja julkista keskustelua, huomaa että keskustelu käy kovemmilla kierrosluvuilla kuin koskaan. Päivästä toiseen saamme lukea kirjoituksia, kuinka "syvästi naisvihamielinen" maa Suomi on tai miten työelämä syrjii naisia. Puhumattakaan naisten kokemasta väkivallasta ...

Etujärjestöfeminismi manipuloi median ja päättäjien lisäksi naisia kaikissa yhteiskuntaluokissa omaksumaan uhrikäsityksen. Kaikki yksittäisten naisten kokemat vaikeudet ja epäonnistumiset voidaan selittää naisten epätasa-arvoisella asemalla ja naisten syrjimisellä. Vastavuoroisesti miesten vaikeudet ja epäonnistumiset ovat miehen oma syy, koska miehet nähdään kollektiivisesti etuoikeutettuina.

And that is what I have against feminism. It’s a big fat lie. The reality, whether any readers who call themselves feminist want to believe it or not, is not some pie-in-the-sky “equality”. It’s the elevation of one sex, by the demonization of the other. Kind of like the Nazi party elevated the Aryan race, by the demonization of the Jews. It was wrong then, and it’s wrong now.

Sukupuolineutraali naisrauhalaki

2008-05-22T18:58:00.000+03:00

Suunnitteilla olevasta naisrauhalaista tulee kuulemma sukupuolineutraali, eli sen pitäisi suojella yhtälailla miesuhreja. Minä olen sen asian suhteen hyvin skeptinen. Parisuhdeväkivalta-asioissa viranomaisten toiminta ei ole nykyiselläänkään tasapuolista. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kaksisuuntaisessa parisuhdeväkivaltatilanteessa poliisi hakee miehen. Naisrauhalain nimestä on tarkoitus tehdä sukupuolineutraali. Kuitenkin tämä työnimi tulee säilymään ja pahoin pelkään sen myös määrittelevän lain tulkinnan nyt ja tulevaisuudessa.

Mediassa ja päättäjien puheenvuoroissa parisuhdeväkivalta käytännössä tarkoittaa miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa. Tosin nykyään enemmistö jo myöntää naistenkin väkivaltaisuuden, mutta koska se on marginaalinen ilmiö miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa kohtaan, ei siitä kannata puhua. Mielenkiintoista että naisen mieheen kohdistama väkivalta on itsestään selvänä marginaalinen osuus. Sitähän ei olla koskaan tutkittu. Kyselytutkimukset on totetutettu ainoastaan naisille. Ulkomaiset tutkimukset antavat luvan odottaa, että sukupuolijakauma on todellisuudessa paljon tasaisempi.

Törmäsin tänään netissä OTT:n erikoistutkija Johanna Niemi-Kiesiläisen luentokalvosarjaan Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta (2006), jossa hän määrittelee parisuhdeväkivallan näin (kalvo 4):

Miesten naisiin kohdistamaa
Vakavaa toistuvaa
Pahenee aikaa myöten
Liittyy vallankäyttöön ja kontrolliin

Lyhyt netin selaaminen kertoo Johannan olevan monessa mukana, ja epäilemättä yksi naisrauhalain arkkitehdeista. Miten sukupuolineutraalia ja tasapuolista lakiehdostusta voimme odottaa, kun parisuhdeväkivalta alustavasti määritellään tällä tavoin?

Aluksi

2008-05-19T02:21:00.000+03:00

Aloittamisen vaikeus on todellinen taas tätäkin blogia aloittaessa. Pääni on täynnä ajatuksia joista haluan kirjoittaa, mutta alkuun pääseminen tökkii.

Itse olen hieman yli kolmekymppinen mies Länsi-Suomesta. Olen poikamies ja asun siis yksin. Olen kiinnostunut politiikasta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Olen siinä mielessä erikoinen tapaus, että olen suht. korkeasti koulutettu, mutta työkseni teen raskasta suorittavaa työtä (huonolla palkalla), johon ei vaadita minkäänlaista koulutusta. Syitä tähän käyn ehkä läpi myöhemmin.

Politiikka

Jos minut haluaa kategorisoida poliittisesti, niin olen ehkä enemmän vasemmistoa kuin oikeistoa. Vastustan kuitenkin tällaista sijoittelua, sillä se johtaa helposti harhaan. Näen sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden säilyttämisen yhtenä tärkeimmistä asioista. Samalla kuitenkin kannatan yrittäjäystävällistä yhteiskuntaa. Vasemmistointresseistani huolimatta esimerkiki Marx herättää minussa pelkästään vastenmielisyyttä. Vaikka miellän itseni vasemmistolaiseksi, niin Vasemmistoliitto ja minä emme kohtaa todennäköisesti missään konkreettisessa asiassa. Sama pätee sdp:n vasempaan laitaan. Sdp on on kuitenkin aina ollut puolue, jolle olen ääneni antanut. Nyt jo yli 14 vuoden ajan, mutta onko jatkossa? Epäilen että minun ja sdp:n yhteinen taival on päättymässä. Myöhemmässä vaiheessa kerron miksi.

Vasemmistolaisuuteeni kiteytyy siis sosiaaliturva, työntekijän oikeudet ja julkiset palvelut, jotka tosin ovat useimmiten oikeistoon itsensä mieltävienkin arvoja. Joitain eroja on kuitenkin. Oikeisto korostaa usein minusta liian paljon ihmisen oman yrittämisen vastuuta. Tottakai jokainen on velvollinen yrittämään elättää itse itsensä ensin. Kuitenkin sen onnistuminen on usein kiinni monesta muusta asiasta. Minulla on henkilökohtaisesti kokemusta työttömän työnhakijan toivottomuudesta. Kun oma osaaminen ja yritysmaailman tarpeet eivät kohtaa tai eletään laskusuhdannetta ja työntekijöiden tarjonta ylittää kysynnän, työpaikkaa ei mahdollisesti löydy vuosikausiin yrityksestä huolimatta.

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet kiinnostavat ja ovat aina kiinnostaneet minua monessa eri aspektissa. Globalisaation aikana ihmisoikeudet minun näkökulmassani keskittyvät lähinnä työntekijän asemaan. En väheksy muiden ihmisryhmien kokemuksia, mutta tämä asia on minulle merkikityksellisin.

Halpatuotantomaiden ihmisten aseman lisäksi minua kiinostaa globalisaation heijastevaikutukset länsimaisessa työelämässä. Yksi tälläinen esimerkki oli Australian tilanne muutama vuosi sitten, jossa maan silloinen pääministeri John Howardin liberaalipuolue runnoi parlamenttienemmistöllä läpi ns. Workchoices act:n, työreformin joka ratkaisevasti heikensi työntekijän oikeuksia. Se mm. mahdolisti työnantajan erottaa kollektiivisella työsehtosopimuksella (vrt. TES) palkatut työntekijät ja välittömästi palkata samat työntekijät uudelleen yksittäisillä sopimuksilla ja huonommilla ehdoilla. Monille työntekijöille se tarkoitti pienempää palkkaa, lyhyempiä lomia, sairasajan palkan rajaamista ja irtisanomissuojan oleellista heikentämistä. Työreformista on enemmän tietoa esim. Australian ammattiyhdistysten keskusliiton Actun sivuilla. Nämä reformin muutokset olivat täysin kansainvälisen työjärjestö ILO:n suositusten vastaisia ja ilmiö oli huolestuttava niinkin demokraattisessa hyvinvointivaltiossa. Viime vuonna (2007) Australiassa oli parlamenttivaalit ja kansa kertoi äänillään mitä mieltä se oli työelämän kurjistamisesta. John Howard liberaalipuolueineen joutui väistymään ja Labour nousi päähallituspuolueeksi. Seuraan mielenkiinnolla sen vaikutusta kiistanalaisiin työlakeihin.

Sydäntäni lähellä on yhtäläillä köyhien maiden työolot. Kiinassa esimerkiksi on länsimainen yritys, jossa työntekijät tekevät työtä kahdessa 12 tunnin vuorossa "hot bunk" periaatteella. Nämä työntekijät asuvat asuntolassa, jonne ei tule edes juoksevaa vettä. Heille suodaan yksi vapaapäivä kerran kolmessa viikossa. Toisin sanoen heidän rytminsä koostuu siten, että he tekevät ensin kaksi 7 päivän viikkoa ja sitten yhden 6 päivän viikon, jonka jälkeen he saavat vapaapäivänsä. Jollei ole tarvetta ylitöille... Samaisen yrityksen nettisivuilta voit lukea heidän allekirjoittamansa arvot, jotka eivät tosin näy kuin hmm... nettisivuilla? Kiinan vapaakauppa-alueilla 12 tunnin vuorot ovat muutenkin arkipäivää. Palkkaa siitä maksetaan 2 eurosta eteenpäin. Siis päivältä.

Tasa-arvo

Tasa-arvo on aina ollut minulle tärkeää. Absoluuttinen tasa-arvo: Samat oikeudet ja velvollisuudet miehille sekä naisille. Nuorempana kun kasvoin hyvin miesvoittoista alaa opiskellessa ja miehisissä harrastuspiireisssä, kohtasin aina välillä sovinistisia asenteita niitä harvoja naisia kohtaan, jotka olivat yhteisöissämme. Minua se suututti ja sain usein itse tuntea nahoissani sen vihamielisen asenteen, kun en lähtenyt siihen mukaan, vaan otin naiset (tai tytöt) avoimesti ihmisinä.

Kuitenkin minun on vaikea hyväksyä tätä nykyistä valtiollista tasa-arvokeskustelua ja tasa-arvo politiikkaa, sillä se ei kohtele miehiä reilusti. Nykyään feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvolle, jota se ei ainakaan ehdoitta ole. Feminismissä on ollut ja on edelleen paljon sellaista mitä ei millään rehellisellä tavalla arvioituna voi pitää tasa-arvona.

Yksi näistä on ns. Patriarkaattiteoria, jonka mukaan kaikki naiset kaikissa maissa ja kaikilla elämänalueilla ovat miehiä huonommassa asemassa. Miehet nähdään kollektiivisena etuoikeutettuna ja patriarkaalista valtaa käyttävänä ryhmänä. Hyvä veli järjestöt jne. Totuus on kuitenkin, että että vallankäyttö, etuoikeudet ja hyvä veli järjestöt ovat ainoastaan marginaalisesta osasta miehiä koostuvan yläportaan etuja. Sekä yläportaan naisten... Niin kauan kauan kun miehiä käsitellään yläportaan miesten asemaa peilaamalla, todellinen tasa-arvo ei voi toteutua.

Miesten pitäisi feministien mielestä tiedostaa olevansa etuoikeutettu ryhmä. Monet feministit suhtautuvat jopa avoimen vihamielisesti ajatukseen, että osassa asioissa miehet ovat Suomessa jopa naisia huonommassa asemassa. Se on kuitenkin totta. Huono-osaisuus on kiistatta jakautunut miehille. Aunnottomista, yömaja-asukeista murskaenemmistö on miehiä. Samaten itsemurhan tekijä on 3-4 kertaisella todennäköisyydellä mies. Samasta rikoksesta saadut rangaistukset ovat miehillä huomattavasti ankarampia ja useammin ehdottomia vankeusrangaistuksi. Suomessa miehet ovat siis yliedustettuina niin yläportaassa, kuin kurjalistossa. Ensiksi mainittua naiset tosin ovat (kuten tietysti on oikein) tasoittamassa. Kuitenkin on väärin mieltää miehet sukupuolena etuoikeutetuksi.

Suomessa sukupuoleen liittyy myös vahva sukupuolittunut asenneilmapiiri. Helposti miehen ongelmat ja putoaminen pois yhteiskunnasta ja mahdollinen ajautuminen kodittomaksi, nähdään miehen omana vikana. Kun taas naisen ongelmat nähdään yhteiskunnan sortavana rakenteena. Mieheltä edelleen hiljaisesti odotetaan miehen pystyvän elättämään itse itsenä. "ansaitsemaan elantonsa" ja pärjäävän omillaan. Lisäksi mieheltä samanaikaisesti odotetaan maskuliinisesta roolista luopumista ja sen ylläpitämisestä, maskuliinisen "sankarin" roolin täyttämistä (esim. armeija).

Osa feministeistä selittää myös patriarkaalisen vallan ilmentymänä sellaisia sairaiden yksilöiden tekemiä tekoja, kuten raiskaus tai pedofilia. Jotkut jopa näkevät tällaiset taipumukset kaikkien miesten normaalina viettinä, jota ainoastaan yhteiskunta hillitsee.

Feminismin historiaan ja nykyhetkeen sisältyy omat ääri-ilmiönsä. Äärifeministejä ja puhdasta miesvihaa. Tietenkään enemmistö feministeistä ei edusta näitä näkemyksiä. Suomessa naisjärjestöillä on puoli miljoonaa jäsentä. Heistä suurin osa on tavallisia naisia, jotka eivät suinkaan vihaa miehiä. Kuitenkin feminismissä minua huolestuttaa se, että nämä misandriset hahmot tuntuvat kovin usein olevan - jollei järjestöjen johtohahmoja, niin sitten lainattuja ja ihailtuja esikuvia.

"All men are rapists and that's all they are."
Marilyn French, Author

"I want to see a man beaten to a bloody pulp with a high-heel shoved in his mouth, like an apple in the mouth of a pig."
Andrea Dworkin

"When a woman reaches orgasm with a man she is only collaborating with the patriarchal system, eroticizing her own oppression..."
Sheila Jeffreys.

Nämä esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Vastaavia löytyy historiasta sekä valitettavasti myös nykyhetkestä. Sheila Jeffreys esimerkiksi on nähty Suomessakin naistutkimusseminaareissa ja TANE: 30-vuotisjuhlan juhlapuhujana. Minusta tasa-arvotyötä tekevien tahojen ei pitäisi olla missään tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa tai lainata tuotantoa tällaiselta ihmiseltä, joka avoimesti vihaa puolta ihmiskuntaa. Minusta viha toista puolikasta kohtaan tekee jo automaattisesti mahdottomaksi henkilön puhua tai toimia aidosti tasa-arvon hyväksi.

Asiaa on perustelu siten, että heidän uralleen mahtuu myös paljon hyviä ajatuksia ja arvokasta työtä. Minusta se on kuitenkin kestämätön peruste. Ajatellaan tilannetta toisin päin. Jos miesjärjestö kutsuisi juhlavieraaksi avoimen naisvihaajan tai rauhanjärjestö sotilasjuntan kenraali, vedoten heidän arvokkaisiin kokemuksiinsa. No! I don't think so. Minusta ensimmäinen asia mitä feministien olisi tehtävä, on sanoutua irti kaikesta äärifeminismistä ja miesvihasta ja tuomita tällaiset henkilöt avoimesti.

Kuten tuli varmastikin selväksi, minä tunnustaudun miesasiamieheksi. Olen kriittinen feminismiin, mutta en ole antifeministi. On olemassa myös paljon oikeasti aitoon tasa-arvoon pyrkivää feminismiä ja feministejä. Heistä haluan tuoda esiin Suomesta Rosa Meriläisen (on toki muitakin) ja ulkomailta amerikkalaisen Wendy McElroyn. Tunnustan myös luonnollisesti feminismin syntyneen aikoinaan kiistatta tarpeeseen ja saavuttaneen paljon hyvää.

Näistä kolmesta aiheesta tulen kirjoittamaan jatkossa tähän blogiin. Todennäköisesti eniten tasa-arvosta. Tätä blogia saa kommentoida vapaasti, kunhan kommentit eivät ole herjaavia tai hyvän tavan vastaisia. Otan mielelläni vastaan kommentteja myös eriäviä mielipiteitä omaavilta.